Varjot väistyvät vain valon avulla. Pimeyden saa hengiltä vain valolla. Ilman valoa ei näe eteenpäin. Näinhän se on ja silti käytämme paljon aikaa pimeydessä huitomiseen. Ikäänkuin sillä saisimme pimeyden karkoitettua. Mitä tällä tarkoitan? Sitä, että usein huomaamattamme keskitymme puhumaan siitä, mikä on huonosti, mitä meiltä puuttuu, mikä ei ole niin kuin haluaisimme. Se on kuin varjoon tuijottamista sensijaan että katselisimme sinne, missä varjoa ei ole.
Jos huone on pimeä, laitamme valot päälle tai vedämme verhot syrjään. Samaa voimme soveltaa elämämme valaisuun. Keskittymällä niihin asioihin, joissa on edes vähän valoa, kasvatamme valon määrää merkittävästi. Kiitollisuus valaisee. Pikkuhiljaa yö kääntyy aamuksi, valo lisääntyy.