Ystävä kysyi, miksi en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tänne blogiini. Vastasin, että ei ole ollut mitään uutta sanottavaa. Sellaista, jota en olisi jo sanonut. Ei ole oikein aikaakaan. Eikä ole huvittanut. Tuli monta ei- sanaa ihan yksinkertaiseen ja varsin hyvään kysymykseen. 



Sitten muistin, että olin kirjoittanut noin vuosi sitten samasta asiasta otsikolla 
Ei vai kyllä? Ja jotakuinkin näillä sanoilla sen taannoisen blogini aloitin;
Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole. Teki tosi hyvää lukea oma blogini uudelleen. Olenko minä ainoa, jolla on liuta syitä olla tekemättä monia asioita? Pitääkö se paikkansa, että se, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei? Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?

Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten. Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera.  Jopa uudelle harrastukselle. Monille niille asioille, joita kuitenkin sanomme muillekin haluavamme. 
Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Ehkä sitten joskus. Mutta ei juuri nyt. Sitku muuttuu vain kovin nopesti ikuisuus-sitkoksi. Eikä se rahakaan ole kovin pätevä syy sillä ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. 
Ehkäpä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä. Aika kuluu järjettömällä vauhdilla kohti tuntematonta tulevaa eikä parempaa aikaa tule elää arvokasta elämää kuin juuri nyt.

" Se, että odottaa asioiden muuttuvan tekemättä mitään, on oikeastaan sama kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa."


Oli ja on edelleen vaikea myöntää itselleni, että minäkin olen alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilen, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei mielestäni ole. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsyttää. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä, vaikkapa rahaa, tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa.

Yksi viime vuosien parhaista kuulemistani hokemista on Älä valita. Ala valita. 
Se tiivistää ehkäpä parhaiten sen, mitä tällä blogillani yritän sanoa itselleni ja sinulle. Parempia aikoja odotellessa ja olemassa olevia harmitellessa menee helposti elämä ohi kuin sumussa. 

Siksi tein tänään listan asioista, joita todella haluan tehdä ja kokea vielä tämän vuoden aikana. En tiedä toteutuvatko ne kaikki, mutta eivät ne ainakaan kaadu siihen, että en ole yrittänyt. 
Kyllä kiitos elämä!

Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole.
Pitääkö se paikkansa, että ainoa, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei?
Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?
Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten.
Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera. Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Vaikka ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. Vaikka ehkä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä.

Tämä herätti. Oli vaikea myöntää itselleni, että minäkin olin alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilin, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei ollut. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsytti. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa. Elämä on mennyt monilla meistä liian paljon selviytymistarinaksi. Päivästä toiseen. Parempia aikoja odotellessa. Olemassa olevia harmitellessa.

Siksi päätin aloittaa kurssin nimeltä Rakastu elämääsi. Siksi tämän blogin nimi on Rakastu elämääsi. Ja juuri siksi viime syksynä ilmestyneen kirjani nimi on Rakastu elämääsi.
Loppuiko minulta mielikuvitus? No, ei tietenkään. Tulin vain siihen tulokseen, että ansaitsemme enemmän kuin tyytymisen, sietämisen, kestämisen ja arjen kaaoksen kärvistelyn. Ihan totta. Haluaisitko sinä tulla kurssille, jonka nimi on Kuinka sietää nykyistä elämääsi! Minä en. Haluan, että sinä ja minä rakastumme omaan ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme joka päivä. Se on mahdollista. Tiedän sen kokemuksesta. Uskon, että kyllä- sana alkaa tehdä ihmeitä. Sellaisia, joita ei- sana ei tarjoa.

Nyt tulee myyntipuhe syvältä sydämestäni; omaan elämäänsä rakastuminen ei valitettavasti useinkaan tapahdu itsestään. Hyvä elämä ei noin vain tupsahda taivaalta. Se tehdään. Valinnoilla. Huomioilla. Tietoisesti. Onneksi sitä voi harjoitella ja sitä kannattaa harjoitella.
Kurssini on siihen juuri oikea paikka. Lupaan, että en lupaa liikoja.

Kukaan meistä ei ole myötäsyntyisesti kykeneväinen navigoimaan hurjaa vauhtia muuttuvassa maailmassa ilman, että tuntuu, että ainakin välillä suunta on ihan hukassa. Siksi pidän Rakastu elämääsi- kursseja urani yhtenä parhaista jutuista. Puolustan tämän kurssin olemassaoloa intohimoisesti. Olen nähnyt käsittämättömän kauniita ihmeitä uudelleen ja uudelleen.
Siksi kehtaan kehua sitä ihan rinta rottingilla. Ylisanoja ei ole.

Olemme kurssilla oppineet yhdessä sanomaan hyville asioille elämässämme KYLLÄ.
Olemme oivaltaneet, että muutokset ovat ällistyttävän helppoja kunhan ne tehdään oikealla tavalla.
Olemme tajunneet, että onnellisuustutkimukset ovat täysin oikeassa - hyvä yhteisö auttaa meitä kestämään ihan mitä vaan. Upeita ystäviä voi tulla vielä aikuisiällä. Toivotun elämäntapamuutoksen ei tarvitse olla yhtä tuskaa. Siksi tietenkin toivon sydämestäni, että sanoisit ensi tammikuussa alkavalle kurssilleni tarmokkaan ja iloisen KYLLÄ KIITOS!

Mitä ihmettä siellä Rakastu elämääsi- kurssilla sitten oikein tapahtuu niiden viiden viikonlopun aikana?  Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että olennaista lienee tunnelma; se on leppoisa, iloinen ja hyväksyvä. Ei mitään kummallista ja silti ihan maagisen ihanaa. Me menemme rennosti ja huumorilla eteenpäin. Sinun valitsemaasi tahtiin. Saat olla täysin oma itsesi ja löytää sisältäsi aivan uskomattoman paljon lisää voimavaroja. Sinulla on kerrankin aikaa ja rauha keskittyä miettimään, mitä haluat tehdä lopulla elämääsi.

Rakastu elämääsi- kurssilla sinä olet oman elämäsi päähenkilö. Pääset selkeästi ja ohjatusti miettimään, mikä elämässäsi on olennaista ja minkä aika on jo ohi. Saat keskittyä valitsemaan viisaammin arkesi pyörityksen keskellä. Lupaan antaa käyttöösi koko pitkän urani parhaat jutut ja syvällisen ymmärrykseni ja kokemukseni muutoksen tekemisestä. Pihtailematta, selkeästi ja innostavasti. Minun tehtäväni on auttaa sinua onnistumaan, olipa tavoitteesi mikä tahansa. Se voi olla hengähdystauko kaaoksen keskellä tai iso elämäntaparemontti - se, josta olet haaveillut kauan.

Pyydän sinua sanomaan itsellesi kyllä. Nyt on juuri oikea aika tehdä se muutos, joka kalvaa sinua sisältä. Nauttimaan elämästäsi enemmän ja sanomaan uusille, hyville asioille kyllä. Ja kyllä, kyllä tiedän, että kurssi 'vie' viisi viikonloppua ja että se maksaa. Mutta voin sanoa täysin varmasti, että kukaan ei ole katunut tähän ainutlaatuiseen kurssiin satsausta. Se on panostus koko loppuelämääsi varten. En ikinä kehtaisi sanoa näin, ellei se ihan oikeasti pitäisi paikkansa.

Pääset tekemään yhtenä yhteisenä viikonloppunamme upean ja erittäin toimivan aarrekartan. Saat siihen ihan huipputarkat ohjeet sillä asiantuntemuksella, jonka olen yli 25 vuoden aikana aarrekartoista hankkinut. Tehdyt aarrekartat ja niissä olleet unelmat  ovat poikineet ihmeellisiä ja ihania tuloksia.

Kylli Kukk on kanssamme jokaisena viikonloppuna vetämässä lempeän ja taatusti kaikille sopivan joogasession. Sen jälkeen olo on autuaan rento ja virkistäytynyt. Pääset myös harjoittelemaan mindfulnessia ja monia keinoja tuoda arkeesi mielenrauhaa ja selkeyttä. Ohjelmassa on myös paljon muuta arvokasta; hyvä ruokavalio, enneagrammi-persoonallisuustyypit, terveys, elämäntehtävä. 

Kiitos kun sanot kyllä tälle kurssille, josta olen niin suunnattoman ylpeä. Yhdessä me onnistumme.

Ilmoittaudu info@namaste.fi ja tottakai voit kysyä lisää. Laita viestiin puhelinnumerosi ja kysymyksesi niin soitamme sinulle takaisin heti kuin voimme.

Lähde mukaan ja minä sitoudun tekemään kaikkeni, että ensi keväästä tulee aito käännekohta -todellisen kukoistuksen kevät. Kyllä- sen aika on nyt. Se on viisas sijoitus tulevaisuuteesi.

Jos elämässäsi ei kertakaikkiaan ole juuri nyt mahdollisuutta lähteä kanssani Rakastu elämääsi- kurssille, toivotan sinulle kaikin tavoin mitä parhainta talvea ja ensi kevättä!
Pyydän, että alat sanoa enemmän kyllä tarjoutuville mahdollisuuksille. Elämä kiittää.

Tuhmat tytöt pääsevät kuulemma kaikkialle ja kiltit tytöt 'vain' taivaaseen. No, suoraan sanoen minua ei juuri nyt kiinnosta taivaspaikka sitten joskus, mutta arvokas elämä tässä ja nyt sitäkin enemmän. Sinne arjen taivaaseen eli aitoon onnellisuuteen on mielestäni vain yksi tie - toistemme tukeminen ja yhteistyö. Sen voi lunastaa iloitsemalla muitten menestyksestä ja tajuamalla ihan oikeasti, että se ei ole koskaan meiltä pois. Yhdessä me olemme enemmän ja yksin on ankeaa.

Menestys on kiikkerä ja hutera sana. Se merkitsee ihan mitä tahansa eikä oikein mitään. Ainoa kestävä tapa mitata omaa 'menestystään' on se, kuinka hyvin jaksamme olla ystävällisiä, hyväntahtoisia ja myötätuntoisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Kun siihen pystymme, masennuslääkkeille ja itsensä turruttamiselle tavalla tai toisella ei ole tarvetta. Pystymme kauniisiin ihmeisiin. Jaksamme auttaa itsemme lisäksi sellaisia läheisiämme, joilla elämän eväät ovat vähissä. Se ja vain se on taivas maan päällä.

Uskon, että aitoa valovoimaisuutta ei ole se, että häikäisee toiset niin, että he sokaistuvat kirkkaassa valossa. Se on itsekeskeistä itsensä nostamista yli muiden, jossa toimintaa ohjaa pelko siitä, että toisen menestys on menetys itselle. Mutta näin ei tarvitse olla. Juhlimalla toisen onnistumista, olipa se mitä tahansa, parannamme omia mahdollisuuksiamme päästä 'taivaaseen' vaikka jo tänään.

Aitoa valoa meistä säteilee heti, kun olemme valmiita valaisemaan sillä toisten polkua. Minulle henkilökohtaisesti mittarina oman työni arvosta ja omasta 'menestymisestäni' on se, näkeekö joku kulkea paremmin omaa polkuansa lähelläni. Mm.kurssilaisteni onnistumiset ovat sitä. Eli olenko varmasti sellainen henkilö, joka toisten joukossa sytyttää valot eikä edes tietämättään sammuta niitä. Maailmassamme on aivan riittävästi pimeitä paikkoja. Ei lisätä niitä pihtaamalla kiitostamme ja tukeamme toisilta.

Hyvyyden kakkua ei voi syödä loppuun. Palasia riittää loputtomasti kunhan lopetamme itsemme vertailun toisiin ihmisiin. Vertailu on myrkkyä. Suuntan tai toiseen se toimii meitä vastaan. Jos pidämme itseämme parempina kuin muut, joudumme sisällämme ja usein ihan käytännössäkin kamppailemaan paikastamme auringossa. Stressaavaa ja väsyttävää. Jos taas pidämme itseämme huonompana kuin keta tahansa muut ihmistä, kulutamme itseämme päivästä toiseen. Stressaavaa ja väsyttävää sekin. Vertailu on kilpavarustelua, jolle ei ole kaunista loppua.

Politiikkaan en ole halunnut lähteä koska vaikuttaa siltä, että liian paljon energiaa ahkerilta yhteisten asioiden hoitajiltamme menee sen todistamiseen, että muut ovat väärässä. Valitettavasti tämä strategia ei toimi lainkaan. Aivot tulkitsevat arvostelun arvosteluna. Kohde on toissijainen. Arvostelija haukkuu tietämättään itseään ja voi huonommin ja huonommin. Eikä todellakaan edistä yhteistä hyvää. Toisten kannustaja voimistaa yhteisöään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö puutteisiin ja ongelmiin pidä puuttua. Tottakai pitää. Sen voi tehdä tehokkaimmin ilman että vetää kanssaihmisiä lokaan.



Edellisessä blogissani nostin esiin kuusi kirjaa, joita voin sydämestäni suositella. Nyt haluan antaa valonheittäjän osua muutamiin Viisas Elämä - kustantajamme kirjailijasiskoihini. Heidän hienot tuotoksensa eivät näy riittävästi kirjamyynnin aitiopaikoilla. Sääli. Sillä meillä Suomessaa on ilahduttavan paljon upeaa naisenergiaa.

Nämä naiset ovat viisaita, älykkäitä, valloittavia ja innostavia. Ja tottakai minulta jää nyt tässä mainitsematta lukuisia loistavia ihmisiä ja kirjoja.
Tee itsellesi palvelus ja nosta heitä esiin. Ole nostattaja. Sytytä valo. Ole valonheitin ja majakka. Kun valaisee, näkee itsekin selkeämmin minne on menossa.

Nostan tähän muutaman oman suosikkini: Johanna Blomqvistin äärettömän älykkään ja rohkean kirjan Kvanttiffysiikasta energiahoitoihin. Tästä naisesta kuulemme vielä paljon.

Miia Huitti kirjoittaa tärkeästä aiheesta omakohtaisesti Stressikupla-oppaassaan. Anna sille mahdollisuus, sillä stressi ei parannan ketään.

Katja Pitkäniemen kirja Elämän virrassa on loistava opas oman elämänsä toimitusjohtajuuteen. Suosittelen!





Ketä sinä voisit kannustaa, kehua, julkisesti arvostaa, antaa tunnustusta ja osoittaa, että olet riittävän valoisa antaaksesi toistenkin loistaa? Onko sinulla ehkäpä työkaveri, ystävä, tuttu ja jopa perheenjäsen, jonka sydän täyttyisi ilolla ja kiitollisuudella, jos antaisit hänelle arvostusta jopa laajemmin kuin kahden kesken. Tutkijoiden mukaan se lisää sinunkin onnellisuuttasi merkittävästi. Kaikki voittavat.

Minä arvostan, kunnioitan ja ajattelen lämmöllä teitä kaikkia blogini lukijoita - olette upeita edelläkävijöitä. Siitä suuri kiitos, kiitos, kiitos! 

Merja Takamäen kirjat ovat oivaltavia ja toimivia arjen oppaita. Pauliina Tervo kirjoittaa selkeitä ruoka-ohjeita meille vatsavaivaisille. Katja Frange tekee upeaa työtä nostamalla intuition siksi arvokkaaksi elämän työkaluksi, jota se on. Hyvä siskot!

Minä annan tänä jouluna lahjaksi viisautta, lämpöä ja ymmärrystä. Mm. näissä kirjoissa on kaikkea tätä ja paljon muutakin arvokasta.

Urputus uuvuttaa. ' Tulisi jo kevät. Tai kesä. On kylmä. Apua, lunta tuli kamalasti. Voi ei, minne se lumi katosi just kun alkoi hiihtokelit. Jos vain pääsisi etelän aurinkoon. Menipä nopeasti se viikko etelässä ja sielläkin oli huonot ilmat. Kiire, kiire,kiire. Mihin tämä aika oikein katoaa. Ei jaksa, ei ehdi, ei ole edes rahaa. Eikä oikein huvita. Farkut kiristävät edelleen.'

Minä julistan tässä nyt ihan virallisesti oman valituslakkoni, jonka toivon kestävän todella, todella, todella pitkään. Jos valitan, siitä saa sanoa minulle heti.  Narina ja marina eivät tee tästä maailmasta eikä edes omasta pikku universumistani yhtään sen parempaa. Kun mikään ei oikein tunnu olevan kohdallaan, alkaa todellakin kaikki olla pois paikoiltaan. Ainakaan muitten käytös. Ja Suomen ilmasto. Ihan yllättävän hankalaa vaikuttaa olevan elomme yhdessä maailman rikkaimmista, turvallisimmista ja puhtaimmista maista.

Sinä ja minä luomme Suomen ilmaston. Ja nyt puhun siitä olennaisesta ilmastosta - yleisestä ilmapiiristä, joka sikiää, kasvaa ja leviää  puheistamme ja teoistamme. Kysymys kuuluukin, olenko minä ja sinä osa ikävää ilmastomuutosta vai olemmeko aidosti osa puhdistuvaa ilmapiiriä. Se on meistä kiinni. Kirkkaalle taivaalle ilmestyy enemmän ja enemmän pilviä eikä valoa näy, ellemme herää tajuamaan, että siellä se aurinko loistaa taivaalla, ihan koko ajan.

Minulla ei oikeasti ole minnekään kiire. En halua, että helmikuu loppuu nopeasti ja että juuri tämä ainutlaatuinen kevät häviää äkkiä menneisyyteen. Haluan nauttia juuri tästä hetkestä, ikäänkuin se olisi viimeinen. Haluan elää kiitollisena ja innostuneena. Haluan valita onnellisuuden, sillä se ja vain se valaisee mieleni ja ympäristöni. Minne ihmeessä meillä on oikein kiire? Hautaanko? Ei aavistustakaan, sillä elämä on matka ilman etäisyyttä enkä siten tiedä, milloin olen 'perillä'.

Kiitollisuus on näkökulman valinta, ei seuraustaa siitä, että elämä on sattunut kohtelemaan poispilattuja meitä jonkinlaisella lottovoitolla. Se muuten on tosiasia meille suomalaisille ihan jokainen päivä. Emme ole  jossain maailman monista järkyttävän  turvattomista ja lohduttomista paikoista. Mielestäni on jotenkin tyylitöntä, että emme tätä onneamme tajua. Sitäpaitsi onnellinen jaksaa tehdä niille omassakin maassamme oleville ongelmille enemmän kuin omasta navastansa lumoutuneet narisijat.

Mikä meitä väsyttää niin, että emme jaksa mitään muuta kuin valittaa vetämättömyyttämme ja puutteellista elämäämme /lähimmäisiämme? Olen aika varma, että  juuri valittaminen sen vetämättömän olon tekee. Ja se, että olemme tylyjä ja epäystävällisiä itsellemme ja muille. Kaiken voi tehdä joko itseään väsähdyttäen tai itseään voimaannuttaen. Meidän ainoana tehtävänämme on valita viisaampi näkökulma. Se ei vie aikaa eikä rahaa.
Tuletko mukaan valituslakkoon? Haluatko herätä sydän kirkkaana ja askel keveänä? Lopeta kanssani narina, valitus, päivittely, syyttely, paheksunta ja niiden samojen iänikuisten tekosyitten kelaaminen. Tee ainakin parhaasi ja kokeile. Kukaan meistä ei pysty siihen koko ajan, mutta täydellisen ja nykyisen välillä on paljon tilaa. Se, että emme jaksa, viitsi, halua tai ehdi, on ylellinen valinta.
Valitkaamme toisin. Se kannattaa.

päivittää nopeasti. Siihen menee tuhansia vuosia.

Rakastan pohjoisen luontoa, varsinkin ennen ja jälkeen mäkäräisten! Siellä rauhoitun ja hidastan sisäistä pikakiitäjääni.

Rakkautta on koiranpennun märkä pusu koko korvalle.

' Viitsitkö vaihtaa sen kummallisen kuvan blogissasi. Mitä tekemistä sisukset pursuavalla hedelmällä on aiheen kanssa.'  Tyttäreni Viivi, jota taannoinen blogini paljolti koski, ilmaisi mielipiteensä. Minä olin luullut olevani tosi selkeä ja suorastaan nokkela, ellen peräti taiteellinen, kun laitoin ensimmäiseen enneagrammi-persoonallisuustyyppejä käsittelevään blogiini kuvaksi halkaistun granaattiomenan. Se kuvasi mielestäni loistavasti sitä, että me kaikki olemme upeita ja kiinnostavia sisältäpain. Se mikä näkyy päälle päin meistä ihmisistä, tässä tapauksessa granaattiomenan kuori, ei ole olennaista. Ja granaattiomessahan se haluttava osio on juuri siemenet. Jep. Jep. Paljon oletuksia minulta sen suhteen, mikä on kaikille avautuva symboliikka.

Osa teistä ihanista lukijoistani ymmärsi syvällisen kuvalogiikkani. Ehkä. Kaunis kiitos siitä. Osa ei taatusti tajunnut sitä eikä edes välttämättä tunnistanut granaattiomenaa, mutta ei varmaan kehdannut sanoa asiasta mitään. Kiitos tyttäreni rehellisyyden,  heräsin tajuamaan, että olin ehkä elänyt omissa kuvallisissa harhoissani. Mietin näitä blogikuvia joskus ihan järjettömän kauan. Tätä en älynnyt epäröidä hetkeäkään.

Koska haluan ihan tosissani saada teidät innostumaan enneagrammista ja etenkin Viivin kohta alkavasta upeasta kurssista, vaihdoin kuvan. Nyt siinä loikkii omaa tyyppiäni edustava pikakiitäjä. Alla kollaasi kaikista kolmesta kuvasta. Kohta pääsenkin tämän juttuni pääasiaan. Kiitos kun jaksat vielä lukea tätä tilitystäni. Oivalsin nimittäin jotain todella olennaista aiheesta. Jopa minulla kuvan suunnitteluun vahvasti osallistuneelta ja aiheen erinomaisen hyvin tuntevalta ihmseltä oli vähän vaikeaa laittaa tuota oman tyyppi kuva. Yhtäkkiä epäilin, että se oli liiankin stereotyyppinen.

Ymmärsin jälleen kerran, että omasta persoonallisuudesta puhuminen on meille kaikille herkkä asia. Koemme sen helposti arvosteluksi. Olemme haavoittuvaisia ja herkkiä. Haluamme tulla ymmärretksi oikein. Se on meille kaikille hyvin tärkeää. Nuo meidän testimme tyyppikuvat ovat muuten aina erityisessä syynissä oman tyypin kohdalta. Ei muitten. Nauramme makeasti toisten tavoille ja saatamme iloisesti tokaista, että juu, just tuollainen se minun mieheni on. ja joo, se mun pomoni näyttääkin tolta kuvalta! Mutta oman persoonallisuutemme arvio on jo toinen juttu. Se tuntuu aika yksinkertaistetulta ja jopa kohtuuttoman paljastavalta. Silti olen sitä mieltä että enneagrammiin kannattaa tutustua x 1000. Aihe on vain esiteltävä oikealla asenteella ja tiedolla. Ei leimaten, ei arvostellen. Ikinä.



Olen kuullut satoja kertoja, kuinka joku vakuuttaa, että ei nyt ihan tuollainen ole tai että joskus ehkä, mutta. Tai, että oli tuollainen nuorempana, mutta on jo kehittynyt tms. Silloin sanon sen, minkä sanon nytkin: Olemme niin paljon enemmän kuin persoonallisuustyyppimme. Olemme historiamme, geenimme, kulttuurimme, ikämme, sukupuolemme, lapsuutemme, ihonvärimme yms.

Suosittelen hengittämään syvään ja antamaan enneagrammin antaa meille se lahjoista suurin - itsetuntemuksen, joka muodostuu väkeväksi voimavaraksi.

Jokainen meistä tulkitsee oman elämänsä tapahtumat ja ulkoiset muuttuvat tekijät persoonallisuustyypistään käsin. Sen näkee jo sisarusparven erilaisista lapsuuksista vaikka on asuttu saman katon alla ja hyvin identtisissä olosuhteissa. Siksi on niin tärkeää tutustua ja sitten ymmärtää, minkälaisten 'tyyppilasien' läpi tutkailemme maailmaa.

Enneagrammiopettajan tehtävä on tehdä se kunniottaen, hyväksyen ja aina muistuttaen siitä, että olemme ensisijaisesti viisaita ja hyviä ja jokaisessa meissä on valtavan paljon upeita piirteitä. Enneagrammi on kuin kirurgin veitsi - oikeissa käsissä parantava. Huolimattomasti käytettynä varsin ikävää jälkeä tekevä. Tiedän, että Viivi osaa opettaa enneagrammia tavalla, josta olen suunnattoman ylpeä - hienoviraisesti,  tyylikkäästi ja aina vahvuuksien näkökulmasta. Näin aiheesta tulee aidosti henkilökohtaista kasvua edistävä ja vapauttava.

Tässä kaikki käyttämäni kuvat ja voit nyt näistä valita mieleisesi, jos haluat.

Toissapäiväinen blogini VALONHEITIN SISÄÄNPÄIN on saanut poikkeuksellisen paljon kiinnostusta osakseen ja sehän ilahdutti minua kovasti. Kaunis kiitos kannustavista kommenteistanne!
Koska osa ei saanut/löytänyt linkkiä Enneagrammi-nettitestiimme, laitan sen tämän jutun loppuun uudelleen.

Testin tekemiseen ei mene kuin muutama minuutti, mutta suosittelen että pysähdyt rauhassa miettimään eri vaihtoehtoja. Tämä ei ole mikään leikkisä ' kuka olit edellisessä elämässäsi'-tyylinen facebook-testi. Olemme Viivi Pentikäisen kanssa rakentaneet sitä pitkän ajan ja aineisto perustuu satojen kurssilaistemme haastatteluun ja vuosikymmenten kokemukseen aiheesta. Testi voi vaikuttaa heppoiselta, mutta vakuutan, että sitä se ei ole. Joskus monimutkainen ei ole sama kuin hyvä ja tarkka.

Testissä olevat sanat on tehty mahdollisimman erottelukykyisiksi ja siksi ne eivät aina välttämättä sovi juuri sinulle. Mutta luotan siihen, että hetken itsetutkiskelun jälkeen pystyt aina päättämään, mitä olet enemmän ja mitä vähemmän kuin jotain verrokki-ominaisuutta. Ja jos et vilpittömästi tiedä jotain itsestäsi, se ei ole mikään heikkous. Kysy ihmeessä joltakin mukavalta lähimmäiseltäsi mitä mieltä hän on asiasta. Kiukkuinen puoliso tai murrosikäinen lapsi eivät ehkä ole kaikken suositeltavimpia neuvonpidon kohteita.

Mutta miksi ihmeessä haluaisin lokeroida meitä  stereotyypeiksi? No juuri sitä en halua, että teemme. Enneagrammin tehtävä on nimenomaisesti herättää tajuamaan, että me arvioimme laput silmillämme  toisiamme pelkästään perustuen omaan kapeaan näkökulmaamme. Enneagrammi vapauttaa näkemään kuka todella olemme kaavamaisen käytöksemme alla. Enneagrammi ei ole se kuka me olemme vaan se, kuka luulemme olevamme. Siinä on vissi ero.

Eri persoonallisuustyyppien kuvat ovat ymmärrettävästi osin karrikoituja ja liioiteltuja. Silti ne kertovat eri tyypeistä jotain olennaista symbolien, asentojen ja värien avulla. Sukupuolet vaihtelevat mutta toki kaikissa tyypeissä löytyy sekä miehiä että naisia. Meillä oli hauskaa näiden kuvien suunnittelussa sillä saimme apua kymmeniltä eri tyyppien edustajilta. Heillä oli lopullinen päätösvalta oman tyyppinsä kuvasta.

                           TÄÄLLÄ TEET ENNEAGRAMMI - PERSOONALLISUUSTESTIN