Ystävä kysyi, miksi en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tänne blogiini. Vastasin, että ei ole ollut mitään uutta sanottavaa. Sellaista, jota en olisi jo sanonut. Ei ole oikein aikaakaan. Eikä ole huvittanut. Tuli monta ei- sanaa ihan yksinkertaiseen ja varsin hyvään kysymykseen. 



Sitten muistin, että olin kirjoittanut noin vuosi sitten samasta asiasta otsikolla 
Ei vai kyllä? Ja jotakuinkin näillä sanoilla sen taannoisen blogini aloitin;
Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole. Teki tosi hyvää lukea oma blogini uudelleen. Olenko minä ainoa, jolla on liuta syitä olla tekemättä monia asioita? Pitääkö se paikkansa, että se, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei? Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?

Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten. Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera.  Jopa uudelle harrastukselle. Monille niille asioille, joita kuitenkin sanomme muillekin haluavamme. 
Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Ehkä sitten joskus. Mutta ei juuri nyt. Sitku muuttuu vain kovin nopesti ikuisuus-sitkoksi. Eikä se rahakaan ole kovin pätevä syy sillä ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. 
Ehkäpä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä. Aika kuluu järjettömällä vauhdilla kohti tuntematonta tulevaa eikä parempaa aikaa tule elää arvokasta elämää kuin juuri nyt.

" Se, että odottaa asioiden muuttuvan tekemättä mitään, on oikeastaan sama kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa."


Oli ja on edelleen vaikea myöntää itselleni, että minäkin olen alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilen, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei mielestäni ole. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsyttää. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä, vaikkapa rahaa, tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa.

Yksi viime vuosien parhaista kuulemistani hokemista on Älä valita. Ala valita. 
Se tiivistää ehkäpä parhaiten sen, mitä tällä blogillani yritän sanoa itselleni ja sinulle. Parempia aikoja odotellessa ja olemassa olevia harmitellessa menee helposti elämä ohi kuin sumussa. 

Siksi tein tänään listan asioista, joita todella haluan tehdä ja kokea vielä tämän vuoden aikana. En tiedä toteutuvatko ne kaikki, mutta eivät ne ainakaan kaadu siihen, että en ole yrittänyt. 
Kyllä kiitos elämä!

Minulla on missio. Vapaus! Haluan tehdä parhaani, että me naiset lopettaisimme ihan loputtomalta tuntuvan taistelun kilojemme, siis itsemme, kanssa. Löytäisimme ihastuttavan vapauden ja valtavat sisäiset voimavaramme.  Kelpaisimme itsellemme ja toisille. Käyttäisimme irti päässyttä energiaamme siihen, mistä saamme eniten iloa. Rakastuisimme omaan elämäämme. Itseemme.

Tajuaisimme lopullisesti, että epäonnistuneet laihdutuskuurimme eivät kerro sitä, että meissä olisi vikaa. Vika on menetelmissä. Heittäisimme hyvästit ikuisille ruokavaliokikkailuille ja toimimattomille ja ah, niin ikäville kuureille. Ymmärtäisimme lopultakin, että itsekuri ei toimi kuin kiitävän hetken. Ja sitten taas manaamme itseämme epäonnistumisesta. Itsesyytösten kierre on valmis. Ja se lihottaa. Ja kuluttaa itsetuntua.


Jos ja kun itsekuri ei ole ratkaisu, tarvitsemmeko me vain lisää tietoa siitä, mitä syödä, mitä välttää ja, ja, ja?  Emme todellakaan. Meillä on aivan mieletön määrä tietoa jo nyt sekä netissä että todennäköisesti kirjahyllyissämme.  Tietoa tarvitaan, tottakai, mutta se on osoittautunut varsin vajavaiseksi avuksi. Sellaisenaan se jää vain päähän ja ei välity oikein sydämeen ja kehoon.



Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että hössötämme järjettömän paljon siitä, paljonko painamme.  Mielessämme kummittelevat todelliset ja kuvitellut liikakilot ja se mitä syömme. Tai emme. Tai emme saisi, mutta söimme silti. Tyytymättömyys ryövää etenkin miljoonilta länsimaalaisilta naisilta  aivan ylenpalttisesti aikaa, mielenrauhaa ja voimia. Sisäinen vihapuhe kuluttaa ja itsetunto on kortilla. Olennaiseen ei enää liikene puhtia. Elämästä nauttimiseen jää vain rippeitä.


Meillä on paha olla siksi, että emme kelpaa itsellemme. Vertailemme. Arvostelemme. Ahdistumme. Herkullista ruokaa on liikaa, valinnanvaraa on ylenpalttisesti, 'ainoita oikeita' ohjeita jaellaan siellä sun täällä ja kaiken tämän keskellä meidän pitäisi osata syödä tasapainoisesti ja järkevästi. Sekä tietenkin pitää paino sopivan alhaalla. Keinot ovat vain mitä ilmeisimmin kehnot, koska ne eivät toimi. Jos lähes 80% naisista haluaa pudottaa painoaan eikä ole tyytyväinen peilikuvaansa, jotain on pahasti pielessä.


Tiedän, että on parempi tapa olla sinut itsensä ja kehonsa ruokkimisen kanssa. Ja pudottaa liiat, kehoa rasittavat aidot ylikilot. Se on täysin mahdollista. Siksi jaksan palata aiheeseen uudelleen ja uudelleen. Tarjoan sinulle jotain paljon toimivampaa ja kestävämpää - aitoa tasapainoa.
Ja jos sana tasapaino kuullostaa sinusta tylsältä, jatka silti lukemista. Se kannattaa. Tai jos et jaksa lukea eteenpäin, klikkaa ainakin alla olevaa  esitelinkkiä  ja lue, josko tässä olisi juuri se kurssi, joka kannattaisi käydä.

Mikä sitten saa meidät tekemään tarvittavat ja suotavat elämäntapamuutokset ILOLLA ja niin, että niissä on jopa helppo pysyä? Olen saanut kouluttajan ja valmentajan roolissani jo vuosikymmenten ajan tutkia ja havainnoida, mikä saa meidät tekemään pysyviä muutoksia, vaikkapa syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Joistakin asioista alan olla aivan varma.  Onnistuneen ja kantavan  elämänmuutoksen salaisuus ei ole niissä jutuissa, joita meille yleensä ensimmäiseksi tarjotaan. Se EI ole tieto. Se EI ole itsekuri. Se EI ole edes jonkun timmissä kunnossa olevan asiantuntijan meille laatima tiukka ohjelma. Mitä se sitten on ellei se ole juuri noita asioita, joita meille media työntää?


Olen vakuuttunut siitä, että homman salaisuus on sisältä kumpuava tasapaino, sisäinen viisaus, joka saa meidät luonnollisesti säätelemään elintapojamme juuri meille sopiviksi. Se on tietoisuudesta löytyvä kyky ohjata mieltämme niin, että keho saa sen mitä se tarvitsee ja sydänkin tulee ruokittua. Tämän voimme oppia. Näin kirjoitettuna huomaan, että tämä kuullostaa todennäköisesti aika epämääräiseltä ja heppoiseltakin. Sitä se ei kuitenkaan ole. Olen aivan liian käytännöllinen siihen.

Minä uskon vakaasti, että tasapaino on tulevaisuuden yksi tavoitelluin olotila. Miksi? Siksi, että meillä ei sitä enää juurikaan ole. Epätasapaino kehossa, mielessä ja sydämessä on äärettömän kuluttavaa. Varsinkin kun sitä jatkuu vuodesta toiseen.

Siksi nimesin uudenlaisen kurssini
RATKAISE OMA TASAPAINO-YHTÄLÖSI. 

Opetan tällä raikkaasti uudenlaisella kurssilla selkeästi, käytännöllisesti ja YKSILÖLLISESTI,  kuinka opimme käynnistämään tietoiset valinnat ja kouluttamaan mielemme niin, että se HALUAA tehdä parempia muutoksia arjessamme. Uskon, että jokaisella on ainutlaatuinen tasapaino-yhtälö ja sen löytyminen on suuri ja ilahduttava oivallus.

RATKAISE OMA TASAPAINO- YHTÄLÖSI kurssi 7.-8.4.  sopii, vaikka et olisi ylipainoinen tai haluaisi varsinaisesti laihtua. Samat periaatteet toimivat kaikissa elämäntapamuutoksissa ja hyvinvointia edistävissä valinnoissa.
Erityisesti suosittelen tätä kurssia ravintoneuvontaa antaville ja personal trainereille.



Kirjoitin viime syksynä samaisesta aiheesta blogin, joka on mielestäni edelleen äärettömän ajankohtainen. Voit lukea sen tästä linkistä. Meidän jokaisen kannattaa kysyä itseltämme rehellisesti, mikä on suhteemme omaan ja toisten elopainoon. Sillä on yllättävän laajakantoisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Lue lisää: LÄSKITERRORISMIA

Toivotan sinulle mitä valoisinta kevättä ja olisi upeaa nähdä sinut kurssillani 7.-8.4.
Ilmoittaudu katja@namaste.fi  ja sinulla on jotain huojentavaa odotettavaa.

PS. Ja saatpa kurssilla vähän ylimääräistäkin kivaa - näytän yhdellä lounastauolla, kuinka saat riisikeittimellä tehtyä ihan mahtavia kukoistusruokia.

 Olkoon askeleesi ja sydämesi kevyt,
Marika

Ah, aika ja energia - nuo maagisesti näkymättömät ja niukat luonnonvaramme! Nyt niitä kuuluu säästää. Siis omaa vähäistä aikaansa. Ja energiaa, jota on vielä vähemmän kuin aikaa. On pihdattava ja vahdittava, etteivät ne kulu. Onneksi valmisruuat säästävät aikaa. Ja energiaa. Aikaa säästyy myös, kun ei enää anneta lahjoja. Varsinkaan aikuisille, sillä ne vievät ajan lisäksi kovasti energiaa. Eihän sitä tiedä, mitä antaa isolle ihmiselle. Aikaa ja energiaa säästyy erityisen paljon, jos lähtee viettämään vaivalloista joulua jonnekin kauas, jossa joulu tuodaan valmiina eteen tai sitä ei tarvitse palmujen katveessa edes muistaa. Säästöä syntyy, kun ei tarvitse tehdä itse mitään. Säästää omaa kallisarvoista aikaansa ja olemattomia energioitaan. Vai säästyykö? Ja mihin?

Aika ja energia ovat arvokasta valuuttaa nykyajan ihmiselle. Ainakin niistä tai oikeammin niiden niukkuudesta puhutaan paljon. Kun ei ehdi eikä oikein jaksa. Väsyttää ja on kiire. Siksi tartumme keinoihin, joita markkinoidaan meille säästötoimenpiteinä. Olkaamme armollisia itsellemme, huokailevat naistenlehdet. Ottakaa käyttöön markkinoiden monet oikopolut, meille myydään. Ostakaamme itsellemme arvokasta laatuaikaa vaikkapa noutoruualla ja palveluilla. Onhan meillä tärkeämpääkin tekemistä ajallamme ja energiallamme.

Hmm. Onko ihan oikeasti? Ihan tarkkaan ottaen, mitä me oikein olemme tekemässä?

Tässä kaksi voimalausetta, jotka auttavat minua rauhoittumaan. On helpompi tehdä viisaita valintoja arjen keskellä, kun on tunne siitä, että on riittävästi aikaa ja energiaa niihin asioihin, joilla on aidosti merkitystä. Kysyn vaan, mihin me haluamme säästää aikaa ja energiaa? Olisihan se hienoa, jos me todellakin tallentaisimme näitä erittäin haluttuja ylellisyyksiä olennaisiin asioihin. Esimerkiksi puolison kuunteluun, ystävien tapaamisiin, lasten kanssa jutusteluun, vanhusten luona viipyilyyn, pitkillä lenkeillä koiran ja kaverin kera. Laatuaikaan. Onnellisuuspankkiin, josta voisi nostaa runsain mitoin rakkausvaluuttaa päivittäiseen käyttöön.

Mutta kun ei se ihan näin hienosti taida mennä. Tutkimusten mukaan käytämme yhä lisääntyviä aikoja, vaikkapa ruuanlaitosta yli jäänyttä aikaa, lähinnä älypuhelinten räpläilyyn ja tv-sarjojen kokonaisten tuotantokausien 'ylensyöntiin'. Säästetty energia - mitä se sellainen on? Tarvitsemmeko me sitä siihen, että jaksamme olla tekemättä mitään, joka oikeasti tekisi olomme paremmaksi. Väsymys ei valitettavasti poistu sillä, että ei tee mitään.

Jokainen meistä tietää sisimmissään, että iloinen yhdessäolo rakkaitten ja ystävien kanssa antaa energiaa. Silti yhteisten hetkien järjestämisestä on tullut pikkuhiljaa vuoristokiipeilyäkin raskaampi toimenpide. Ei löydy tyhjiä hetkiä. Kuka sitä nyt ehtii siivota kotiaan, saati laittaa ruokaa.
Haluamme ulkoistaa joulun ja muut osallistumistamme edellyttävät tapahtumat, jotta meille jäisi ' 'aikaa ja energiaa' tehdä asioita, jotka vievät meidän aikamme ja energiamme.

Putkilossa oleva lanttumössö nopeuttaa ihan varmasti lanttulaatikon tekoa. Valmiin laatikon osto tuo vielä selkeämmän ajansäästön. Mutta olennainen kysymys lienee, mihin sen lanttujen kuorimisesta ja kypsennyksestä ylijääneen ajan käyttää. Tai sen ajan, jonka on ennen käyttänyt miettiessä, miten voisi ilahduttaa lähimmäisiään jouluna. Sillä rahasta lahjoissa ei ole kyse. Eikä tavarasta. Ne ovat vain tekosyitä sille, että ei ole sitä kuuluisaa energiaa miettiä ketään muuta kuin itseään ja sitä, kuinka vähän on energiaa. Ja aikaa.

Huopaan kääriytyminen punaviinilasi kädessä on muodikas ehdotus hyvälle ololle. En kyllä ole kuullut hölmömpää. Ikäänkuin kasassa istuminen alkoholia nauttien on parantanut kenenkään oloa hetkeä pitempään. Kotona löhöily laite tai lasi ( tai molemmat!) kourassa ei edistä kenenkään mielenterveyttä kuin kiitävän hetken. Yhteisöllisyys, yhteys toisiin ihmisiin ja sopiva kehon liikunta tekevät tutkitusti eniten kestävää hyvää meille. Se kantaa silloinkin, kun elämä on kuoppaista.

Ehdotan, että pysähdymme hetkeksi ja hengitämme syvään ja rauhallisesti. Sen sijaan, että päivittelisimme kännyköiden liimautumista toisten ihmisten käsiin ja sitä, että joulukin on mennyt sellaiseksi tai tällaiseksi, pysähtyisimme miettimään, miten voisimme kääntää tämän ainutlaatuisen vuodenajan voitoksemme. Haluaisin kannustaa meitä siihen, että nauttisimme mahdollisuudesta 'tuhlata aikaa' läheisiimme, vaikkapa tehdä ruokaa rakkaillemme. Että iloitsisimme mahdollisuudesta antaa vaikkapa aineettomia lahjoja toisillemme. Kukapa ei ilahtuisi lahjakortista, jossa luvataan vaikka auttaa lumitöissä tai viedä tarpeettomia tavaroita kierrätyskeskukseen puolestasi.

Kyllä vapaaehtoisesta antamisesta saa ihan oikeasti lisää energiaa itselleen. Oman ajan ja vaivan pihtaaminen tekee meistä vain väsyneitä ja ikäviä. Mahdollisuuksia antaa on loputtomasti. Vanhuksen luona vierailu täyttää sydämen hyvällä ololla. Pipareiden leipominen lasten kanssa on sotkuista, mutta jos sen tekee kiireettömästi ja kiitollisin mielin, saattaapi siitä kertyä energiaa paljon enemmän kuin sohvalla facebookia kahlaten.

Jos sinulle tuottaa vilpitöntä iloa se, että sinun ei tarvitse nostaa tikkuakaan ristiin tai rastiin juhlapyhinä, lupaathan itsesi ja läheistesi takia aidosti nauttia siitä. Anna siitä tulevan energian muuntua lämmöksi, läsnäoloksi ja arvostukseksi niitä kohtaan, jotka hengailevat kanssasi pitkin vuotta. Syyllisyys on turha viitta, joka ei jalosta.

Jos taas rakastat väsätä juhlia pitkän kaavan mukaan, hyvä sinä! Ethän kuitenkaan syyllistä muita, jotka eivät osaa tai pysty tai kertakaikkiaan halua samaa. Iloinen ihminen on paras lahja sekä itselle että niille, jotka saavat olla kanssasi. Marttyyrit ovat huonoa seuraa. Aina.

Saanko suositella, että hoet itsellesi aina välillä, varsinkin silloin, kun koet että aikaa ei ole riittävästi etkä jaksa oikein mitään, näitä kahta taikamantraa:

1. Aikaa on runsaasti kaikkeen olennaiseen!

2. Minulla on runsaasti energiaa tehdä hyviä asioita!

Toivon sydämestäni, että tulevat joulupyhät ovat sinulle ja rakkaillesi mitä mieluisinta aikaa.
Joskus elämä ei mene ihan niinkuin sen toivoisi menevän. Silloin kannattaa muokata ajatukset sellaiseksi kuin toivoisi niiden olevan. Hyvä elämä tehdään, yksi hyvä ajatus kerrallaan.

Tule ensi tammikuun lopulla alkavaan Rakastu elämääsi -koulutukseen. Siellä pääset käytännössä kokeilemaan, kuinka hyvältä tuntuu elämä, jossa tekee olennaisia ja hyviä asioita itselleen. Ilmoittaudu pian katja@namaste.fi , vielä muutama paikka vapaana. Olisiko yksi juuri sinulle? 

Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole.
Pitääkö se paikkansa, että ainoa, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei?
Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?
Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten.
Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera. Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Vaikka ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. Vaikka ehkä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä.

Tämä herätti. Oli vaikea myöntää itselleni, että minäkin olin alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilin, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei ollut. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsytti. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa. Elämä on mennyt monilla meistä liian paljon selviytymistarinaksi. Päivästä toiseen. Parempia aikoja odotellessa. Olemassa olevia harmitellessa.

Siksi päätin aloittaa kurssin nimeltä Rakastu elämääsi. Siksi tämän blogin nimi on Rakastu elämääsi. Ja juuri siksi viime syksynä ilmestyneen kirjani nimi on Rakastu elämääsi.
Loppuiko minulta mielikuvitus? No, ei tietenkään. Tulin vain siihen tulokseen, että ansaitsemme enemmän kuin tyytymisen, sietämisen, kestämisen ja arjen kaaoksen kärvistelyn. Ihan totta. Haluaisitko sinä tulla kurssille, jonka nimi on Kuinka sietää nykyistä elämääsi! Minä en. Haluan, että sinä ja minä rakastumme omaan ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme joka päivä. Se on mahdollista. Tiedän sen kokemuksesta. Uskon, että kyllä- sana alkaa tehdä ihmeitä. Sellaisia, joita ei- sana ei tarjoa.

Nyt tulee myyntipuhe syvältä sydämestäni; omaan elämäänsä rakastuminen ei valitettavasti useinkaan tapahdu itsestään. Hyvä elämä ei noin vain tupsahda taivaalta. Se tehdään. Valinnoilla. Huomioilla. Tietoisesti. Onneksi sitä voi harjoitella ja sitä kannattaa harjoitella.
Kurssini on siihen juuri oikea paikka. Lupaan, että en lupaa liikoja.

Kukaan meistä ei ole myötäsyntyisesti kykeneväinen navigoimaan hurjaa vauhtia muuttuvassa maailmassa ilman, että tuntuu, että ainakin välillä suunta on ihan hukassa. Siksi pidän Rakastu elämääsi- kursseja urani yhtenä parhaista jutuista. Puolustan tämän kurssin olemassaoloa intohimoisesti. Olen nähnyt käsittämättömän kauniita ihmeitä uudelleen ja uudelleen.
Siksi kehtaan kehua sitä ihan rinta rottingilla. Ylisanoja ei ole.

Olemme kurssilla oppineet yhdessä sanomaan hyville asioille elämässämme KYLLÄ.
Olemme oivaltaneet, että muutokset ovat ällistyttävän helppoja kunhan ne tehdään oikealla tavalla.
Olemme tajunneet, että onnellisuustutkimukset ovat täysin oikeassa - hyvä yhteisö auttaa meitä kestämään ihan mitä vaan. Upeita ystäviä voi tulla vielä aikuisiällä. Toivotun elämäntapamuutoksen ei tarvitse olla yhtä tuskaa. Siksi tietenkin toivon sydämestäni, että sanoisit ensi tammikuussa alkavalle kurssilleni tarmokkaan ja iloisen KYLLÄ KIITOS!

Mitä ihmettä siellä Rakastu elämääsi- kurssilla sitten oikein tapahtuu niiden viiden viikonlopun aikana?  Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että olennaista lienee tunnelma; se on leppoisa, iloinen ja hyväksyvä. Ei mitään kummallista ja silti ihan maagisen ihanaa. Me menemme rennosti ja huumorilla eteenpäin. Sinun valitsemaasi tahtiin. Saat olla täysin oma itsesi ja löytää sisältäsi aivan uskomattoman paljon lisää voimavaroja. Sinulla on kerrankin aikaa ja rauha keskittyä miettimään, mitä haluat tehdä lopulla elämääsi.

Rakastu elämääsi- kurssilla sinä olet oman elämäsi päähenkilö. Pääset selkeästi ja ohjatusti miettimään, mikä elämässäsi on olennaista ja minkä aika on jo ohi. Saat keskittyä valitsemaan viisaammin arkesi pyörityksen keskellä. Lupaan antaa käyttöösi koko pitkän urani parhaat jutut ja syvällisen ymmärrykseni ja kokemukseni muutoksen tekemisestä. Pihtailematta, selkeästi ja innostavasti. Minun tehtäväni on auttaa sinua onnistumaan, olipa tavoitteesi mikä tahansa. Se voi olla hengähdystauko kaaoksen keskellä tai iso elämäntaparemontti - se, josta olet haaveillut kauan.

Pyydän sinua sanomaan itsellesi kyllä. Nyt on juuri oikea aika tehdä se muutos, joka kalvaa sinua sisältä. Nauttimaan elämästäsi enemmän ja sanomaan uusille, hyville asioille kyllä. Ja kyllä, kyllä tiedän, että kurssi 'vie' viisi viikonloppua ja että se maksaa. Mutta voin sanoa täysin varmasti, että kukaan ei ole katunut tähän ainutlaatuiseen kurssiin satsausta. Se on panostus koko loppuelämääsi varten. En ikinä kehtaisi sanoa näin, ellei se ihan oikeasti pitäisi paikkansa.

Pääset tekemään yhtenä yhteisenä viikonloppunamme upean ja erittäin toimivan aarrekartan. Saat siihen ihan huipputarkat ohjeet sillä asiantuntemuksella, jonka olen yli 25 vuoden aikana aarrekartoista hankkinut. Tehdyt aarrekartat ja niissä olleet unelmat  ovat poikineet ihmeellisiä ja ihania tuloksia.

Kylli Kukk on kanssamme jokaisena viikonloppuna vetämässä lempeän ja taatusti kaikille sopivan joogasession. Sen jälkeen olo on autuaan rento ja virkistäytynyt. Pääset myös harjoittelemaan mindfulnessia ja monia keinoja tuoda arkeesi mielenrauhaa ja selkeyttä. Ohjelmassa on myös paljon muuta arvokasta; hyvä ruokavalio, enneagrammi-persoonallisuustyypit, terveys, elämäntehtävä. 

Kiitos kun sanot kyllä tälle kurssille, josta olen niin suunnattoman ylpeä. Yhdessä me onnistumme.

Ilmoittaudu info@namaste.fi ja tottakai voit kysyä lisää. Laita viestiin puhelinnumerosi ja kysymyksesi niin soitamme sinulle takaisin heti kuin voimme.

Lähde mukaan ja minä sitoudun tekemään kaikkeni, että ensi keväästä tulee aito käännekohta -todellisen kukoistuksen kevät. Kyllä- sen aika on nyt. Se on viisas sijoitus tulevaisuuteesi.

Jos elämässäsi ei kertakaikkiaan ole juuri nyt mahdollisuutta lähteä kanssani Rakastu elämääsi- kurssille, toivotan sinulle kaikin tavoin mitä parhainta talvea ja ensi kevättä!
Pyydän, että alat sanoa enemmän kyllä tarjoutuville mahdollisuuksille. Elämä kiittää.

Olen kuullut useilta ihmisiltä, että he eivät aio missään nimessä tehdä minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia. - En halua enää pettyä itseeni, en kuitenkaan onnistu, he hokevat.
Sääli. Sillä juuri tuoreen vuoden alku on mielestäni aivan loistava hetki olla omalla puolellamme. Aloittaa ikäänkuin puhtaalta sivulta omassa elämässään. Pitää itsestänsä vihdoin parempaa huolta. Välittää aidosti niistä asioista, joilla on merkitystä. Keskittyä olennaiseen eli sellaisiin juttuihin, jotka todella parantavat arjen laatua.

Se, että on joskus epäonnistunut, on tietysti ymmärrettävästi painunut mieleen tiukasti ja ehkäpä lannistanut. Mutta menneisyys EI ole tulevaisuuden kartta ellemme me niin kuvittele ja oleta.
Aivot kyllä mielellään luulevat niin, sillä ne on ohjelmoitu varsin vanhanaikaisesti kyttäämään  mahdollisia 'repsahduksiamme'. Tämä on ilmeisesti palvellut ihmiskuntaa noin 50 tuhatta vuotta sitten. Ei kuitenkaan enää, ellet ole vielä oppinut, että kuuma liesi polttaa käden ja pimeällä kannattaa laittaa paljon heijastimia päällensä (ihan totta!).


Halu parantaa omia elintapoja on kaikin puolin tervettä ja toivottavaa. Epäonnistumisen manaaminen varmana juttuna on suorastaan masentavan helppo tapa todistaa olevansa jonkinsortin luuseri - sellainen, jonka kannatta pysytellä huonoissa ja usein suoranaisesti haitallisissa tavoissa. Se on valitettavasti mielestäni lähinnä tietämättömyyttä siitä, miten muutos tehdään onnistuneesti.

Olen vuosikymmenten aikana valmentanut tuhansia ihmisiä tekemään onnistuneita elämänmuutoksia uranvaihdosta laihdutukseen ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Olen oppinut, mikä toimii ja mikä ei. Sen tiedän varmasti, että ennakkoasenne vaikuttaa lopputulokseen yllättävän paljon. Vaikeasta tulee vaikea. Yllättävän helposta tulee yllättävän helppoa. Kaikki on mahdollista tai mahdotonta, riippuen kumpaan uskoo. Usko pois.

Minkä tahansa toivotun elämäntapamuutoksen voi toteuttaa joko hyvin tai huonosti. Suurin osa yrittää hoitaa homman kehnosti ihan siksi, että ymmärrettävästi ei  tiedä, miten aivot reagoivat muutoksiin. Tahtoa kaikilla kyllä on, mutta keinot ovat vanhanaikaisia ja tehottomia. Aivot tekevät ylitöitä sabotoidakseen yrityksemme. Ollakseen onnistunut, muutoksen tulee tapahtua niin, että aivot ovat meidän puolella, eivätkä sitä vastaan.

Stressi on varma keino epäonnistua elämäntapamuutoksissa. Stressissä olemme reaktiivisia  ja se tarkoittaa sitä, että jos väsyttää, ei huvitaka pätkääkään lähteä salille. Sohva voittaa. Jos harmittaa, viherjauheen lisääminen ruokaan ei houkuttele. Suklaa voittaa. Kun aikaa tuntuu olevan vähän, on terveellisen ruuan valmistus kuin vuoren valloitus ja ystävälliset sanat häviävät jonnekin tiuskimisen jalkoihin. Ei jaksa eikä viitsi. Aivojen ylikuormitus tekee meistä yhtä herttaisia kuin nälkäisestä krokotiilistä.

Siksi meidän on onnistuaksemme saatava aivot puolellemme. Meidän tulee tainnuttaa kiukkuinen kroko ja rauhoittaa se osa aivoista, jossa paniikkinappula on jumittunut kiinni. Se onnistuu monin  eri stressinpurkukeinoin. Niitä voit lukea näistä edellisistä blogipostauksistani .

Kuuntele myös ilmainen hiljentymis- meditaatio, joka auttaa suuresti virittämään aivoimme muutosmyönteisiksi.

                                           RAUHOITTAVA HILJENTYMINEN 

Ennen kaikkea - ole itsesi puolella.

ps. Tervetuloa kuulemaan ihanista hyvinvointimatkoistani, joissa taatusti saat kokonaisvaltaisen hyvän olon kokemuksen!
TERVETULOA HYVINVOINTIMATKA- ILTAANI!