Olen tehnyt aamaisestani yhden päiväni kohokohdista. Valmistan sen pääosin jo edellisenä iltana ja aamuksi jää vain nopea hienosäätö. Kuuntelen kehoani ja lisäilen ja muuttelen esimerkiksi marjoja ja pähkinöitä vuodenajasta riippuen. Kylmällä aamainen on tuhdimpi ja joskus, kun on oikein viluttaa, lisään sinne kypsennettyjä ja vielä kuumia, kardemummalla ja kanelilla maustettuja omenalohkoja. Tai keitän kaurapuuron, johon laitan kaikki marjat, sielmenet ja jauheet.

Lue alla olevasta linkistä ohje ja kokeile, miten se maistuisi sinulle.
Ohjeeni on gluteeniton ja maidoton ja sopii myös vegaaneille.
 Huom! Käytän itse vain gluteenittomia kaurahiutaleita.


                    LATAA TÄSTÄ KUKOISTUSPÄIVÄN HERKULLINEN AAMUPALA

Aamiainen on joskus lounas ja silloin pakkaan sen mukaani lasipurkkiin.

Olin onneksi ehtinyt kerätä samettiset orvokit juuri ennenkuin taivas aukaisi hulppean hanansa. Orvokin kukat ovat paitsi kauniita, myös miellyttävän mantelisen makuisia. Mutta vain kuivina.  Laitoin kukat talouspaperille odottamaan salaatin valmistumista. Koska ilma oli muuttunut kalseaksi, teki mieli lämmittää hienoksi silppuamani kesäkaali ennen salaatin sekoittamista. Lopputulos oli ihastuttava. Kastikkeen maut imeytivät kivasti pannukuumaan kaaliin. Sinappi terävöitti ja sitruuna raikasti.  Avocado pehmensi. Minttu yllätti iloisesti. Tilli ja kurkku toivat kesäisen tuulahduksen. Tästä ruokaisasta salaatista nautti iso porukka.

Tarvitset tähän reseptiin oikeastaan vain kesäkurpitsaa ja avocadoa sekä mielimausteitasi. Itse käytin sitruunaa, ripauksen mustapippuria ja tuoretta korianteria.

              AVOCADO-KESÄKURPITSAKÄÄRYLEET
         Saat noin 10 rullaa parista kesäkurpitsasta ja avocadosta

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja viipaloi pitkittäisiä siivuja juustohöylällä tai jollakin kodin härpäkkeellä, joka tekee mukavan ohuita ja siistejä viipaleita. Ripottele pinnalle henkäyksen verran yrttisuolaa. Peitä keittiöpyyhkeellä siksi aikaa kun muussaat avocadon. Näin viipaleet eivät kuivahda.


2. Halkaise avocado, poista siemen ja koverra pehmeä sisus ulos puoliskoista. Lue alla siitä, miten tunnistat kypsän avocadon. Mössää haarukalla ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja rouhi vähän mustapippuria. Silppua sekaan jotain mieluisaa tuoreyrttiä. Itse käytin oreganoa ja korianteria koska niitä oli kotona. Mielestäni avocado on siitä sopuisa raaka-aine, että sen kanssa sopivat lähes kaikki yrtit ja mausteet. Lisää ripaus yrttisuolaa ja sitten voitkin maistaa, onko vihreä tahna sopivan makuista eli raikasta ja keväistä. Jos pidät tulisista mauista niin voit lisätä avocadotahnan joukkoon chiliä ja valkosipulia. Hienoksi silputtu ruohosipuli tekee tahnalle myös hyvää.

Kesäkurpitsa on helppo leikata siivuiksi tavallisella juustohöylällä. Laitoin kaksi siivua osittain päällekäin niin sain pitemmän rullattavan osuuden.

4. Levitä avocadotahnaa ohuelti kesäkurpitsan siivulle. Näin saat sen rullattua kääryleeksi ilman että täyte pursuaa liikaa ulos. Itse laitoin kaksi kesäkurpitsaviipaletta osittain päällekäin/peräkkäin. Näin sain pitemmän ja tukevamman kääryleen. Joudut ehkä kokeilemaan muutamalla viipaleella, mutta sitten homma alkaakin sujua kuin tanssi. Yksi kääryle on juuri sopiva suupala. Ainakin minun suureen suuhuni se mahtui hyvin!

Kuvaan riitti vain kolme käärylettä, sillä loput ehdin syödä koemaistajaisiksi. Sitten huomasin, että minulla ei ole enää lisää kesäkurpitsaa. Mutta onneksi jo yhdestä keskikokoisesta kesäkurpitsasta tulee ainakin 4-6 käärylettä. LUE LISÄÄ KEHON PUHDISTAMISESTA KEVÄTTÄ VARTEN

              TERVETULOA DETOX -LUENNOLLE KUULEMAAN LISÄÄ RUOKAOHJEITA


MITEN TIEDÄT, ETTÄ AVOCADO ON SOPIVAN KYPSÄ?

Kokeile ensin, että olet varmasti käyttämässä sopivan kypsää avocadoa. On tylsää halkaista kallis hedelmä tajutaksesi, että se on syömäkelvoton. Näin voi käydä jopa niille ylihinnoitelluille, valmiiksi pakatuille avocadoille, joissa lukee päällä SYÖNTIKYPSÄ. Ja tosiaan, luomuavocadotkin ovat yleensä huokeampia kuin nämä paketoidut tapaukset. Kannattaa vertailla kilohintoja.

Syöntikypsän tai kotona sopivaksi kypsyvän valitsemjinen on välillä vaikeaa jopa minulle, jolla on läheinen ja kiihkeä suhde tähän kermaiseen hedelmään. Pettymyksiä on tullut luvattoman paljon eikä aina ole kyse siitä, ettemmekö me kuluttajat osaisi valita. Mielestäni kauppiaitten olisi pidettävä parempaa standardia yllä. Osa avocadoista on ensin kivikovia ja sitten ne ovatkin jo mätiä. Siinä on ilmeisesti kuljetuksessa tapahtunut jotain, mitä ei pitäisi tapahtua.

Googlasin aiheen ja löysin monia kiinnostavia videoita aiheesta. Yhdessä niistä ei arvailla, puserrella ja hipelöidä vaan poistetaan kanta ja katsotaan sisälle. Kanta on se kova nuppi, josta avocado on roikkunut puussa ja kyllä, avocado kasvaa puussa! Kannan alta paljastuu sisus ja sieltä sitten on tärkeää kurkata sitä väriä ,joka näkyy poistetun kannan alla (ks.videolinkki).

Kirkkaan Vihreä on vielä raaka ja maistuu lähinnä saippualta.
Ruskeanmusta on syömäkelvotonta mössöä.
Kellertävän vihreä on kuulemma oikea väri. Kokeilin tätä kolmeen eri avocadoon ja ainakin minun yksilöissäni tämä piti paikkansa. Tosin tätä keinoa ei voi käyttää kaupassa, jossa on tyydyttävä entisen malliseen kopelointiin ja etsittävä se pehmeänkiinteä yksilö, joka lupaa hyvää.

Katso onko avocadosi kypsä

Samettinen, makeahko ja silti kirpakka porkkanakeitto saa syvyyttä intialaisista mausteista, pehmeyttä kookosmaidosta ja  raikkautta  omenasta. Tämä sosekeitto ei pistä pahakseen uudelleen lämmittämistä. Pakastuksenkin se kestää hyvin.

Keitoista on vaikea keksiä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.
Tässä 10 pätevää syytä tehdä keittoa ainakin kerran viikossa. 

1. Reilusta litrasta riittää monelle. Tarpeen tullen määrää saa venytettyä helposti vaikka kymmenelle. 2. Keittoon saa kätkettyä paljon terveellisiä kasviksia kenenkään valittamatta rehuruuasta.
3. Keitot sulavat hyvin ja sopivat yleensä niillekin, joiden suolisto ei oikein tykkää mistään.
4. Keitot täyttävät mukavasti ja lämmittävät suloisesti. Keitto on keventäjän paras ystävä.
5. Keitot jotakuinkin valmistavat itse itsensä. Olennaista on pitää kiehuminen hellästi porisevana.
6. Tarpeen tullen keitot ovat todella vähärasvaisia ilman että maku kärsii.
7. Keitot ovat yhtä monipuolisia kuin ovat tekijänsä, mutta usein vaatimattomuus kaunistaa.
8. Keitot ovat yleensä huokeita valmistaa. Vähimmillään vettä, muutama kasvis ja mausteita.
9. Keittoja on helppo tehdä isompia annoksia kerralla ja pakastaa tulevia kiireisiä hetkiä varten.
10. Keitto kertoo parhaimmillaan perheen, kulttuurin, maan ja historian tarinan.

Omenainen porkkanakeitto

 4 -6 ruokailijalle

Tarvitset 

1 litra vettä
1 kilo porkkanoita (kuorittuna ja viipaloituna)
1 iso sipuli (silputtuna)
1 rkl raastettua inkivääriä (kuori ensin)
1 tl suolaa
2 tl curryseosta, tulista tai mietoa maun mukaan
1 rkl kookosöljyä
1 omena (kuori, ota siemenkota pois leikkaa palasiksi)
1 tölkki kookosmaitoa
tuoretta korianteria 

Luomuna kaikki, jos mahdollista!

1. Sulata kookosöljy kattilan pohjassa miedolla lämmöllä. Lisää silputtu sipuli, suola, currymauste ja inkivääriaraaste. Hauduta/kuullota välillä sekoittaen kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Tähän menee noin 10 minuuttia.

Jos olet innostunut tuoksuvista intialaismausteista, teet curryseokset aina alusta lähtien. Siihen jää koukkuun, koska tuoksu ja maku on huumaavan hyvä. Kiireisille on onneksi nykyisin todella hyviä luomumausteseoksia. Olennaista on käyttää valmissseoksia sen verran usein, että ne eivät ehdi väljähtyä.

2. Sipulien kypsyessä kuori ja paloittele porkkanat ja omena. Lisää pehmenneiden sipulien ja mausteiden joukkoon. Kuullota hetki ja lisää kookosmaito ja vesi. Nosta lämpöä lempeästi kunnes keitto kiehuu hiljalleen. Tarkista välillä, että lämpö ei ole liian kovalla. Keittoaika on noin puolisen tuntia.

3. Anna keiton jäähtyä hetki ennen soseuttamista. Itse käytän sauvasekoitinta ja pyyheliinaa kattilan päällä, jotta kuumaa keittoa ei roisku. Voit soseuttaa keiton myös monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa, mutta olethan varovainen liian kuuman keiton kanssa. Täytä kone vain puolilleen ettei keittoa lennä ympäriinsä (kokemusta on siitäkin!).

4. Silppua tuoretta korianteria päälle ja tarjoile terveellisen leivän tai sämpylöitten kera. Loistavia reseptejä on netti täynnä ja minäkin saan sellaisen aikaiseksi ihan pian. Lupaan.

Yhden tosi hyvän löysin HERKULLINEN GLUTEENITON LEIPÄ

Omenainen porkkanakeitto on muunnelma amerikkalaisen ystäväni Meadow Linnin kehittämästä keitosta.

Laitan tässä linkin hänen blogiinsa.  TÄÄLTÄ LÖYDÄT HYVIÄ GLUTEENITTOMIA RUOKIA .
Ne ovat englanniksi, mutta kaupan päälle saat viisaita elämänohjeita.

Tattarispagetti on täyteläistä, hyvin sulavaa ja täysin gluteenitonta. Se sopii erityisen hyvin intialaismausteiden kanssa. Pavut tekevät tästä annoksesta täyttävän ja ravitsevan.

Kiitos Robin Vuorinen tästä kauniista kuvasta!

Helppo + nopea = terveellinen. Kyllä! Hapankaalia, hapanpunajuurta ja hapanporkkanaa saa luomuna monista elintarvikeliikkeistä. Ne ovat hyvin sulavaa kasvisruokaa, jota voi myös hellästi lämmittää pannulla pienessä määrässä öljyä. Näin maku pehmenee ja hapan maku vähenee. Hapantuotteet tekevät suolistolle hyvää ja ovat loistavaa pikaruokaa.

Ostitko jo riisipaperia? Nyt sille tulee lisää käyttöä. Jos et vielä ole löytänyt tätä idän lahjaa meille pohjolan herkkusuille, nyt on mainio hetki se tehdä. Yritän kovasti välttää ylisanoja mutta ei se kuitenkaan onnistu; nämä pinaatti-kukkakaali-tofukääryleet maistuivat niin ihanilta, että itketti.

Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tulin myöhään kotiin energiasisustuskurssia pitämästä
( KIITOS UPEA JA MAHTAVA YLEISÖNI!) ja nälkä oli valtaisa. Onneksi olin ennakoinut tilanteen valmistamalla jo lounaaksi muutaman ylimääräisen kääryleen. Älysin myös juuri ennen ensimmäistä suupalaani kuvata tämän annoksen. Aamulla olin ennakoinut lounaan ottamalla pakkasesta paketillisen pinaattia sulamaan.

Ennakointi kannattaa. Etenkin jos olet kuin minä eli kun nälkä iskee, taju menee. Tai muutun kiiluvasilmäiseksi sekopääksi. Tai vähintäänkin kärttyisäksi. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole ympäristöystävällinen eikä siten suositeltava.

Kaivoin siis aamulla pakastimesta pussillisen luomupinaattia. Pidän sitä siellä aina, koska pinaatista saa upeita ruokia ja tuore pinaatti on järjettömän kallista ja rahdattu kauppoihin kuusta saakka. Kaadoin jäätyneen sisällön paistinpannulle sulamaan. Lounasaikaan pilkoin yhden kukkakaalin pikku ruusukkeiksi ja höyrytin kypsäksi. Ei mene montaa minuuttia. Siihen mennessä pinaatti oli sulaa mössöä, josta kaadoin pois ylimääräisen nesteen. Lämmitin sen kevyesti, maustoin ripauksella yrttisuolaa ja mustaapippuria sekä 1 tl kurkumaa. Sekoitin joukkoon pienet kukkakaalikukat ja lorautin sekaan 1 rkl oliiviöljyä.

Tofua oli jälleen jäänyt yli edelliseltä päivältä, mutta jos sinulla ei ole näin hyvää onnea, voit käyttää tofun valmistusohjettani Näin saat tofusta taatusti maukasta  Tai voit korvata tofun tuorejuustolla tai fetalla. Pilkoin tofun suuhun sopiviksi ja sekoitin pinaatti-kukkakaaliseokseen. Tarkistin maun. Tai en kyllä tehnyt sitä, mutta ehkä sinun kannattaa. Lisää mausteita mielesi mukaan, jos seos ei ole tarpeeksi makoisaa. Soijakastike, chilitahna, valkosipuli sekä harissatahna sopivat erityisen hyvin. Lisäisin niitä joukkoon ellen noudattaisi tällä hetkellä ayurvedista ruokavaliota, jossa vältän liian tulisia aineita. Siitä lisää tulevissa blogeissani.

Riisipaperit valmistuvat käyttökelpoisiksi kääryleiksi ihan kädenkäänteessä. Ohjeet saat paketista tai tästä: Näin saat riisipapereista käteviä kääryleitä  Nämä täyteainekset eivät pysyneet ihan siististi kääryleen syleilyssä, mutta minua se ei haitannut. Suuhun ne päätyivät silti, vaikkakin vähän sotkuisemmin. Täydellisyys on tylsää, sanon minä. Mitä mieltä sinä olet?

Lissu on väkertänyt villasukkia 40 vuotta. Kantapäät sujuvat vaikka silmät kiinni. Minä olen vastaavasti väkertänyt kasvisruokia 40 vuotta. Ne valmistuvat yleensä silmät auki ja hyvin vaivattomasti. Jos haluaisin oppia kutomaan villasukkia, kääntyisin Lissun puoleen. Vastaavasti toivon sinun saavan apua blogistani ja kursseiltani. Haluan näyttää selkeästi ja innostavasti, että kasvisruokien valmistus on itse asiassa yllättävän helppoa ja nopeaa. Lopputulos voi olla niin herkullinen, että et koskaan tunne kieltäytyväsi, uhrautuvasi tai luopuvasi jostain paremmasta. Enhän minä megaherkkusuu olisi jaksanut syödä näin pitkään 'rehuja' elleivät ne maistuisi. Intohimoni onkin tarjota sinulle askel askeleelta ideoita ja innostusta niin, että pikkuhiljaa 'kantapäätkin' syntyvät tuosta vaan.Ja reseptejä, jotka toimivat ihan tavallisessa keittiössä. Haluan, että sinun ei tarvitse harjoitella montaa kymmentä vuotta onnistuaksesi.

Miksi kasvisruokaa? Siksi, että se on ekologisin, eettisin ja terveellisin vaihtoehto. Tulevaisuutemme toivo. Vaikka söisi lihaa ja kalaa ja maitovalmisteita, niin viisaas valitsee lautaselleen ainakin 80% kasvikunnan tuotteita. Se pitää mielen virkeänä ja kehon keveänä. Ennakkoluulot ovat vain kokemattomuutta. Terveyttä edistävät kasvisruuat ovat trendi, joka ei tule menemään ohi. Onneksi.  Olen asiasta niin varma, että voisin luvata syödä vaikka hatun, mutta valitsen mieluummin kurpitsarisoton.

Tule kuulemaan 4.2. klo 17, miten voit opiskella kanssani niin kasvisruokien valmistamista kuin monia muita terveelliseen ja kevyeen elämäntapaan liittyviä asioita. Olen järjestämässä useampia aiheeseen liittyviä kursseja ja yhden pitemmänkin koulutuksen. Jos et pääse kuulemaan ja kyselemään, niin pyydä itsellesi esitteet. Lähetän ne sinulle heti, kun saan ne tehtyä.
Esitteet eivät synny minulta yhtä helposti kuin kurpitsarisotto...

ILOINEN TIEDOTUSTILAISUUS TORSTAINA 4.2. KLO 17-19

Glo Hotel Art Lönnrotinkatu 29, 00180. Ilmoittaudu mukaan info@namaste.fi
Jos et pääse paikalle, mutta sinua kiinnostavat nämä hyvinvointikurssit, pyydä esitteitä.
Saat ne ensimmäisten joukossa. Ja toki ne esitteet päätyvät näille blogisivuille.
Kiitos ja olisipa mukava tavata sinut, blogi-ystäväni!

PS. Lupaan antaa tiedostustilaisuudessa muutaman hyvän vinkin. Sellaisen kantapään kautta opitun.

Arkisen ja aika ravintoköyhän tomaatti-kurkki-lehtisalaattiannoksen saa ruokaisammaksi ja ravintoarvoltaan huomattavasti paremmaksi yksinkertaisin keinoin. Lisää joukkoon 1-2 pilkottua avocadoa, riippuen ruokailijoiden määrästä. Itse lasken puolikkaan avocadon/syöjä. Granaattiomenan siemenet tekevät mistä tahansa ruuasta upean näköisen ja antaa myös reilun C-vitamiinilisän. Granaattiomenan siementen saamiseksi ulos hedelmälihasta kätevästi on youtubessa montakin videopätkää. Minä teen sen kyllä yksinkertaisesti halkaisemalla hedelmän ja hakkaamalla puolikasta lautasta vasten. Tälle salaatille tein aina yhtä hyvän seoksen: 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä, 2 rkl omenaviinietikkaa, ripaus yrttisuolaa, ripaus kookossokeria.  Kohtapuolin jaan kanssasi fantastisia salaattikastikkeita.  Muuten, suosittelen, että syöt aina mahdollisen salaatin ensimmäiseksi lautaseltasi. Sinua saattavat myös kiinnostaa nämä ruokaohjeet: Tofu ei ole tylsää! Ihanaa kurpitsa-lehtikaalirisottoa

Kaksi hieman nahistunutta luomuappelsiinia keittiön pöydällä puhuivat minulle.
Eivät kuulemma halunneet bioastiaan. Toivoivat, että teen heistä  keveän ja nopean jälkkärin.
Koska minäkään en tykkää ruuan heittämisestä pois, otin terävän veitsen, kuorin toisesta appelsiinista reippain ottein kuoret ja kaiken karvaan valkoisen kalvon hedelmälihan ympäriltä. Viipaloin hedelmän niin siististi kuin osasin. Toisen appelsiinin pusersin tyhjäksi ja siitä tulikin mukavasti reilu desilitra makeaa mehua.  Jos muuten haluat kovasta appelsiinista tai sitruunasta mahdollisimman paljon mehua irti, niin pyörittele sitä jalan alla lattialla. Näin minä tein. Toimii.

Laitoin mehun kattilaan kevyesti kiehumaan yhdessä vaniljatangon, tähtianiksen, muutaman kokonaisen neilikan ja muutaman kardemummasiemenen kera. Sitten musersin joukkoon hyppysellisen kultaista sahramia, jota olen tuonut joltakin matkaltani. Raastoin joukkoon puserretun appelsiinin kuorta ja lisäsin vielä 2 tl kookossokeria. Se kuori olisi kyllä kannattanut raastaa ennen mehun puristamista - olisi ollut paljon helpompaa. Muutaman minuutin jälkeen kaadoin tuoksuvan ja kookossokerista vähän paksuuntuneen mehun appelsiiniviipaleiden päälle. Annoin jäähtyä ja tarjosin sitten ystävälleni. Oli yksinkertaisesti hyvää.

" Miten ihmeessä saat kaiken maistumaan niin hyvätä?"  Kiitän kehuista taas kerran ja yritän näyttää vaatimattomalta. Se on vaikeaa, sillä olen itsekin sitä mieltä, että kasvisruokani ovat ällistyttävän herkullisia. Välillä taivaallisia. Nyt kuitenkin raotan salaverhoa ja pääset kurkistamaan pikkuinen askel kerrallaan keittiöni kaappeihin. Senkin uhalla, että en ole enää mystisen loistava ruuanlaittaja Jumalan armosta, teen paljastuksen. Esittelen neljä tuotetta, joilla saan takuuvarmasti sekä omat, perheen että vieraitten makunystyrät laulamaan. Käytän näitä yksin ja välillä ihan joukkovoimalla. Mutta en päivittäin.

Otan nämä tehoaineet esille silloin, kun kasvisruokani ei maistu miltään. Tai tylsältä, jopa pahalta. Kyllä sitäkin tapahtuu minulle aina välillä, vaikka toisin väitän. Silloin oheinen nelikko on pelastukseni. Jos joku nyt sanoo, että herttilei, kookoskermassa ja majoneesissahan on valtavasti kaloreita, niin minä vastaan siihen, että syöty kasvis on parempi kuin kasvis, joka päätyy bioastiaan käyttämättömänä. Joskus kannattaa ottaa keittiön pikkuapulaiset avuksi ja hurmata makunystyrät hyvän asian puolesta.

1. Kookoskerma on sametinpehmeää, suloisen täyteläistä ja nimensä veroisesti kermaista. Se tuntuu ainakin minun kehossani huomattavasti ystävällisemmältä kuin tavallinen kerma. Käytän kookoskermaa juhlaruuissa samalla lailla kun käyttäisin tavallista kermaa. Ei se vaahtoudu, mutta muuten kyllä toimii jotakuinkin kuin kerma. Laitoin sitä juuri kaurasämpylöihin, joita leivoin yökylässä olleille lapsenlapsilleni. Samaan taikinaan tungin chiasiemeniä ja ties mitä ilman, että loppumattoman epäluuloiset isoäidin kullat tajusivat syövänsä jotain tyrmäävän terveellistä. Sämpylöitten ohjeen saatte myöhemmin.

Jos et löydä kookoskermaa kaupasta, saat  tehtyä sitä helposti laittamalla kookosmaitotölkin
 (niitä löytyy tosi hyvin ihan perusmarketistakin) jääkaappiin vähintään yöksi. Kylmetessä kookospähkinässä oleva vesi painuu tölkissä pohjalle ja pinnalle jää rasvaisempi osa kookosta. Se on siis kookoskermaa. Vieläkin rasvaisempaa kookosmassaa saa luontaistuotekaupoista kookosmannan nimellä. Onko monimutkaista? Niin minustakin. Mutta herkullista.

2. Varoitus! Umeboshi-etikka on oikeasti koukuttava aine. Se on suolaista, kirpeää, makeaa ja taivaallisen hyvää melkein kaiken kanssa. Tutustuin aineeseen vuosikymmeniä sitten, kun tapasin japanilaisen pariskunnan, jolla oli missio tuoda eurooppaan maansa perinteisiä erikoisherkkuja. Japanilaisesta ume-luumusta, merisuolasta ja shiso-yrtistä hapatettu neste sopii salaattikastikkeisiin korvaamaan sekä etikka että suola. Itse pirskottelen sitä suolan sijasta lähes kaikille höyrytetyille vihanneksille. Erityisen hyvin se sopii avocadoa terästämään. Käytän Clearspringin luomulaatuista umeboshi-etikkaa (sitä samaa, mitä pariskunta alkoi markkinoida menestyksekkääsi länteen), mutta muitakin on markkinoilla. Joskus korvaan nestemäisen umeboshin samaisista luumuista valmistetulla tahnalla. Se maustaa loistavasti vaikkapa hummuksen ja guacamolen.

3. Rima korkeammalle! Balsamiviinietikka on nykyisin tavallinen valmiste vaikkapa pöytämausteena työpaikkaruokailussa. Se onkin kiinnostava lisä kastikkeisiin, paistetuille kasviksille, uunijuureksille ja tietenkin tomaatin ja basilikan kera. Haluan nostaa rimaa hieman korkeammalle. Marikkinoilla on nimittäin varsin eritasoisian valmisteita sokerisista litkuista aina huiman hienoihin, käsityönä valmistettuihin luomuksiin. Ihmeellisen hienostunutta balsamiviinietikkaa saa luomulaatuisena vaikkapa viikunalla,  vadelmalla tai sitruunalla terästettynä. Olen nähnyt Italiassa paikan päällä, kuinka suurella rakkaudella tätä tummaa jumalten lisuketta valmistetaan. Nykyisin jätän suosiolla kehnot kopiot koskematta. Laatubalsamicolla saat täyteläisen ja syvän maun ruokiisi. Se on tottakai kalliimpaa kuin teolliset matkijat, mutta vuositasolla hintaero on mitätön, eihän ole kyse tuotteesta jota kaadetaan desilitrakaupalla arkiruokiin. Yleensä 1 tl- 1 rkl riittää hyvin, riippuen tietenkin ruuan määrästä. Kokeile ja huomaat, että esimerkiksi kypsennetyt kesäkurpitsat muuntuvat jännittäviksi. Ne maistuvat kylminäkin upeilta.

Näistä vaatimattomista kesäkurpitsan viipaleista ja persiljasta syntyi varsin maukas lisuke.  Laitoin viipaleet paistumaan 1 rkl oliiviöljyä. Ripottelin päälle hieman Herbamare-suolaa ja runsaasti persiljaa. Kun kurpitsaviipaleet alkivat saada väriä ja pehmentyä, lorautin joukkoon 1 rkl viikunalla maustettua balsamiviinietikkaa. Annoin seoksen jäähtyä ja söin tattarispagetin höysteenä. Oikeasti hyvää!

4. Amerikkalainen ystävättäreni Denise vannoo, että majoneesi pelastaa kaiken. No, ei nyt ehkä ihan kaikkea, mutta kyllä sillä on kyky toimia ällistyttävän hyvänä liukasteena ehkäpä kitkerille tai mauttomille kasviksille. Kuten kookoskerma, majoneesi on tuhtia tavaraa eikä ole missään nimessä lapioitavissa arkiruokiin. Näitten aineitten idea onkin siinä, että niillä houkutellaan makunystyrät tottumaan syömään kasviksia. Sillä kasviksista on hyötyä ainoastaan, jos niitä syö.

Lupaan olla  blogissani rehellinen; välillä kasvisruokani näyttävät aika sotkuisilta eivätkä edes maistu kummkoisilta. Tämä tillillä maustettu kesäkurpitsapaistos oli ikävän makuista, kunnes sekoitin joukkoon 1 tl valkosipulimajoneesia. Ei se kyllä tehnyt ruokaa yhtään kauniimmaksi! Ja huomasin, että tilli ei todellakaan sovi tomaatin kanssa.

Majoneesia on helppoa tehdä itse,  mutta usein en viitsi ryhtyä hommaan koska kaupasta saa loistolaatuista luomumajoneesia, jopa munattomana.  Luomumajoneesi  onnistuu pelastamaan tylsimmänkin ruuan 1 tl voimin. Jos riisikakku tuntuu tomaatin alla kerrassaan pahviselta, pieni  nokare majoneesia muuttaa kaiken. Kun kesäkurpitsa-purjopata näyttää hyvältä, mutta maistuu suorastaan tylsältä, sekoitan joukkoon vähän majoneesia. Uskomattoman täyteläisen perunasalaatin teen lisäämällä öljyn, balsamiviinietikan ja sinapin joukkoon hieman majoneesia.

" Ei se maistu hyvältä. Se on mautonta eikä perhe sitä syö. En minä osaa tofua laittaa." Kyllä sinä osaat. Jos haluat. Me opimme melkein mitä tahansa, jos oikein haluamme. Tofun valmistaminen ruuaksi lienee siitä helpoimmasta päästä.  Ja jos tofu on mautonta, sille ei ole tehty mitään.

Tofu on soijamaidosta tehtyä tuorejuustoa. Kuten lehmänmaidosta valmistettu tuorejuusto,  se ei itsessään maistu oikein millekään. Sain kerran lounasravintolassa tofua, joka oli suoraan paketista leikattu kuutioiksi. Ei edes lämmitetty. Ei ihme, että tofulla on huono maine. Se on sääli, sillä parhaimmillaan tofu on paitsi herkullista, myös täyttävää ja erinomainen valkuaisaineen lähde.
Se tekee kasvisruuista ja salaateista mukavan ruokaisia ja maistuu hyvin valmistettuna lihan ystäville.

Vaikka käytän useimmiten valmiiksi maustettua tofua useammin kuin maustamatonta, niin molemmissa tapauksissa annan kuutioidulle tofulle pienen soikakastike-kylvyn tai reippaan kierittelyn esimerkiksi itamaisessa - tai yrttimausteseoksessa. Suolaa voi lisätä tarpeen mukaan myöhemmin. Sitten paistan tofukuutiot, kolmiot tai suikaleet reilussa määrässä öljyä. Paketillinen tofua tarvitsee noin 2 rkl öljyä. Useimmiten käytän seesami- tai oliiviöljyä. Joskus kookosöljyä. Öljyn valinta riippuu siitä, mitä sen kanssa aion tarjota, sillä kunnon kylmäpuristetuista öljyistä tulee, ja pitääkin tulla, oma hieno makunsa ruokiin.

Voi tofun tietenkin lisätä sellaisenaan keittoihin ja muhennoksiin, mutta pitää muistaa, että tofu ei anna lisämakua. Kunnon paahtopinta tekee tofusta mukavan rapsakan ja maistuvan. Ja syöty tofu on parempi kuin koskematon paketillinen tofua jääkaapissa.  Kohtuullisesti syötynä tofu on myös kevyttä ja ravitsevaa ruokaa, jonka soisi yleistyvän suomalaisissa keittiöissä senkin takia, että se maistuu myös lapsille, varsinkin paistettuna. Saan syötettyä sitä jopa omille lapsenlapsilleni, jotka katsovat ruokiani vähintäänkin varauksellisesti. Tofu on terveydellisesti, ekologisesti ja eettisesti parempi vaihtoehto kuin makkara ja liha. Suosittelen!

Ekstra-ihanaa: Jos tarjoan vierailleni tofua, lorautan valmiiksi paistettujen tofupalasten päälle vielä paahdettua seesamiöljyä. Sitä löytyy marketeista erikoisöljyjen luota tai itamaisten ruokien kohdalta.  Se antaa taivaallisen maun tälle(kin) ruualle, mutta toimii parhaiten mausteena, ei paistoöljynä.

Pitihän tähänkin ruokakuvaan hiipiä myskikurpitsaa ja riisiä. Siinä on myös reilusti merilevää ja yllätys, yllätys, lehtikaalia! Mutta nyt on pääosassa tofu,  mukavasti kolmioiksi leikattuna. Vihannesten ja tofun leikkausmuodolla on muuten vaikutusta makuun. Siitä enemmän myöhemmin.

Käytän tofua muutaman kerran viikossa. Yleensä ostan marketista Jalotofun kiinteää, kotimaista marinoitua tai  kylmäsavustettua luomutofua, joissa on jo valmiiksi mukavasti pohjamakua. Hyvä vaihtoehto on myös rakeisempi So Fine -luomutofu, jota saa myös eri tavoin maustettuna. Koska tofu säilyy pitkiä aikoja, sitä kannattaa pitää jääkaapissa useita paketteja. Pehmeä tofu sopii jälkiruokiin kerman ja tuorejuuston tapaan. Mutta on sekin mautonta ilman reipasta makeutusta vaikkapa vaahterasiirapilla. Vanilja sopii hyvin tofupitoisiin jälkiruokiin.

Tofu- merileväpata 
Jälleen kerran käytin rakasta riisikeitintäni oheiseen tofu-merileväpataan, mutta kattila käy aivan yhtä hyvin. Laitoin riisikeittimen pohjalle basmatiriisiä 2 dl (syöjiä oli 4), lisäsin vettä niin, että ranteeni peittyi. Voit toki mitata veden asiallisemminkin, eli riisipaketissa olevien ohjeiden mukaisesti. Sekoitin joukkoon 1 dl merilevää. Käytän usein valmista merileväsekoitusta ( Clearspring), jota ei tarvitse liottaa. Merilevä on todella ravinteikasta ja pyrin lisäämään sitä ruokiin vähintään muutaman kerran kuukaudessa.
Silppusin pussillisen lehtikaalia ja tuoreen korianterinipun, kuutioin myskikurpitsan ja laiton ne kaikki riisikeittimeen, joka alkoikin olla täynnä. Riisikeittimen sisäpuolella on merkintä, kuinka täyteen sen voi ladata. Päällimmäiseksi kaadoin purkin kookosmaitoa ja 2 rkl curry-mausteseosta.  Laitoin riisikeittimen päälle ja lähdin Valo-koiran kanssa lenkille.


Kun tulin takaisin, paahdoin tofukolmiot seesamiöljyssä muutaman viipaloidun valkosipulin kera. Tunnissa riisikeitin oli mennyt lämpöasentoon eli ruoka oli kypsää. Tuoksu keittiössä oli ihana. Maistoin seosta ja lisäsin hiukan merisuolaa. Mehevä, täyttävä ja täyteläisen makuinen pataruoka oli valmista syötäväksi. Valmisteluihin ja tofun paistamiseen oli mennyt noin 15 minuuttia. Ei paha aika, vai mitä?

"Nyt se loppuu. Ei enää koskaan karkkia, kinkkua, kermajuustoa eikä sitä eikä tätä."
Tuntuuko tutulta? Käsi ylös, jos tänäänkin syyllistit itseäsi pyhien mässäilystä tai 'vääristä' ruokavalinnoista. Lopetat tarmokkaasti esimerkiksi suklaan syönnin. Kunnes rojahdat päivästä ryytyneenä telkkarin eteen joulusuklaita tuhoten. Täytyyhän niistä päästä eroon, vai mitä?

Ryhtiliike- retkahdus- itseinho on monen naisen jatkuva kolmiodraama, joka varastaa elämänilon ja syö mielen maisemaa tarpeettoman synkäksi. Myös lähimmäisiltämme, jotka kestävät pahaa tuultamme, kun vatsa pömpöttää. Mutta mitä, jos ruokastrategiamme onkin aivan pusikossa eikä toimi. Uskallan väittää, että kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan siitä, että taistelemme ruokaa ja itseämme vastaan sensijaan että kannattaisi solmia rauha.
Äärimmäiset ja äkilliset 'korjausliikkeet' rasittavat kehoa ja mieltä ikävällä tavalla. Karu totuus on, että erilaiset dieetit ja kuurit eivät toimi juuri kenellekään. Ihan totta. Ymmärrän, että ne ovat houkuttelevia. Kuin pikaruoka. Valitettavasti äärimmäisyysruokavaliot tarjoavat epäreilun lyhytkestoisia onnistumisia, jos niitäkään. Ja sekoittavat samalla kehon oman viisaan kyvyn löytää tasapaino.

Olen tuskallisen tietoinen siitä, että en pysty blogissani lyhyesti selittämään mitään perusteellisesti. Mutta haluan silti sanoa todella painokkaasti, että sinä olet ansainnut, ruokavaliorauhan. Eikö olisikin hienoa lopettaa jatkuvat itsensäkuritus-kuurit ja löytää leppoisa tasapaino ruokailuun? Oppisit valmistamaan ja syömään ruokia, jotka pitävät kehostasi ja mielestäsi hellää huolta. Sellaisia jotka antavat sinulle mahdollisuuden olla oma, ihana itsesi ilman kärttyisää, tuskaisaa, vaivalloista viha- rakkaus suhdetta syömiseen. Turhauttava taistelu voisi olla ohi.

Tarjoan sinulle muistutuksena muutamia ajatuksia järkevästä ruokailusta. Sillä kyllä sinä ne varmaan tiedät. Mutta ei silti tee pahaa aina välillä kerrata hyviä juttuja. Monet omakohtaiset virheliikkeet vuosikymmenten saatossa ja tarpeettoman intohimoinen suhde ruokaan ja laihduttamiseen ovat moukaroineet ohjeitani lempeiksi ja ymmärtäväisiksi. Teen näitä muistutuksia pieninä paloina lähiviikkoina,  sillä en halua väsyttää sinua loputtomalla tekstillä. Ja lupaan ja vannon, että annan selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita siihen, mitä sinne lautaselle kannattaa laittaa.

Mielestäni jokainen meistä ansaitsee sellaisen ruokavalion, jota noudattaa ilolla, oikeasti mielellään vaikka lopun elämänsä. Se on täysin mahdollista.Vakuutan kautta kiven ja kannon.
Mutta sinun on olla rehellinen itsellesi. Sielu rakastaa totuutta. Se mikä maistuu hyvältä ei välttämättä tunnu hetken kuluttua niin hyvältä sisälläsi. Jos huomioit oloasi ruokailun jälkeen, opit nopeasti, mistä ruuista kehosi kiittää, mistä ei. Väsymys, turvotus ja ähky eivät ole normaalia eikä niistä pitäisi joutua kärsimään. Herätä uteliasuutesi. Kiinnostu hyvinvoinnistasi. Se on valtavan palkitsevaa. Ja välillä se vaatii selkeitä päätöksiä. Syö vain ruokia, jotka suostuvat rakastamaan sinua takaisin.

Tässä neljä keskeistä asiaa ruokavaliorauhan saavuttamiseksi. Ja kokeile ihmeessä lehtikaalia eri tavoin valmistettuna. Se tekee ihmeitä kehossamme ja on vähän kuin pulloharja. Puhdistaa ja kirkastaa.

1. Rauhoita aivosi, jotta jaksat valita viisaammin. Stressaantuneina ja väsyneinä me teemme kaikkein huonoimmat ruokavalinnat. Siirrymme aivoissamme eloonjäämis-luolamies-asetuksiin, joissa kaupasta lähtee mukaan sipsit, pitsat ja nakit ja kaapista suuhun se, mikä on rasvaisinta, sokerisinta ja höttöisintä. Kurpitsan pilkkominen on se vihoviimeinen asia, johon ei todellakaan ole enää puhtia. Todellakin. On ihan kohtuutonta vaatia itseltään hienostuneita ruokavalintoja, kun aivot kiehuvat  ja kehossa jyllää yliannostus andrenaliinia ja kortisolia. Terveyspinnustely ei onnistu kuin ehkä hetkeksi ja siitähän meillä on kokemusta, vai mitä?

Stressin alentaminen on täysin mahdollista, mutta se ei tapahdu itsestään. Syvä hengitys on avainasemassa. Se edellyttää tietoista valintaa hengittää pitkään ja rauhallisesti, halua pysähtyä hiljentymään edes muutamiksi minuuteiksi sekä keskittää huomio siihen mikä toimii eikä vain omiin ja muitten epäonnistumisiin.  Ja kyllä tiedän, että tiedät tämän, mutta senkin uhalla sanon; lähde rakas ihminen liikkeelle - olet sen ansainnut! Liikunta on todistettu uudelleen ja uudelleen olevan ällistyttävän tehokas keino alentaa stressiä. Itse en uskaltaisi olla ilman sitä, sillä olisin taatusti muuten ihan sekopää. Liikunta pitää mielen ihmeen hyvänä ja hoitaa jopa masennusta. Siihen riittää reipas päivittäinen kävelylenkki.

2. Kuuntele kehosi ohjeita enemmän kuin ravitsemusguruja tai kieltäsi. Totuuksia on ravitsemusalalla yllätävän vähän. Varmoja mielipiteitä senkin edestä. Kaikella kunnioituksella asiantuntijoita ja sellaisiksi julistautuvia kohtaan ehdottaisin silti, että aiheen paras asiantuntija on oma kehosi. Ei kieli eikä mieli. Niitä voi muokata ihan kummalliseen suuntaan  erilaisilla mielipiteillä, lapsuuden tottumuksilla ja houkuttelevien mainosten avulla. Kehomme ovat vieläpä keskenään yllättävän erilaisia. Yksi juttu ei sovi kaikille. Eikä kaikki yhdelle. Inuiitti-eskimot ovat pärjänneet hylkeen rakoilla ja Masait lehmän verellä.
Rohkeaa on kysyä keholtasi, millaisella ruualla se ja myös sinä kukoistaisit.

3. Erota arki ja juhla, muuten olet pulassa. Ylenpalttiset syömingit ja järkevän askeettiset arkiateriat ovat meillä länsimaissa menneet pahasti sekaisin. Syömme nykyisin päivittäin sellaista ruokaa, joka on satoja, ellei tuhansia vuosia kuuluneet vain harvinaisiin juhlahetkiin. Esimerkiksi  rasvaiset juustot, jäätelö, isot kimpaleet lihaa ja paljon sokeria ja valkoisia jauhoja sisältävät  ruuat on tarkoitettu poikkeustilanteisiin. Keho kestää sen hyvin. Mutta ei todellakaan, jos poikkeustilasta tulee arki. Olennaista on, mitä teemme noin 360 päivää vuodessa.

4. Kasvikset pelastavat sinut, joten opettele rakastamaan niitä. Vain reipas vihannesten ja kasvisten käyttö tekee ruokavaliosta tervehdyttävän ja iloisesti energiaa antavan. Siksi niitä kannattaa oppia laittamaan niin, että oikeasti nauttii syömisestä. Muuten homma ei toimi kuin hetken ja silloinkin pakon edessä. On muistettava, että kurkku, tomaatti ja jäävuorisalaatti ovat pääosin vettä eivätkä anna riittävästi ravintoaineita, kuitua ja lukuisia kasviksissa olevia hyötyjä.

Koska minä en ole aina suinkaan rakastanut vihanneksia, kuten harva ihminen muuten tekee, olen oikeasti harjoitellut tekemään erilaisista kasvisruuista riittävän maukkaita. Pidän huolta siitä, että syön sekä lounaalla että päivällisellä ainakin ison parsakaalin verran eli pari isoa kourallista vihanneksia ja juureksia. Tähän on hyvä pyrkiä, mutta ei siihen tarvitse heti päästä.  Minulle kasvikset sopivat parhaiten lempeästi haudutettuina tai nopeasti paahdettuina. Sinulle ne saattavat maistua paremmin raakasmoothiena. Kokeile ja ole avoin kehosi viesteille. Loistavia reseptejä on netissä miljoonia. Oikeasti. Lue lisää blogistani Söin tänään.

Lehtikaali on loistava kasvis eikä sitä ole enää vaikea löytää kaupasta saatika kasvattaa.  Kuvan lehtikaalisilpun sain joulun alla  Pirkka-pussista Posion marketista. Mutta lehtikaali, kuten kaikki ruuat kannattaa opetella tekemään mahdollisimman maistuvaksi. Muuten niitä ei viitsi syödä. Vaivannäkö kannattaa, sillä vähän ajan kuluttua homma sujuu. Netti on pullollaan loistavia ohjeita ja minultakin niitä saa.  Maistuvaa kasvista syntyy kädenkäänteessä vaikkapa näin; Silppua kaali hienoksi. Paahda silppua hetki ( kunnes kaali on lempeän pehmeää mutta raikkaan rapsakasta) 2-3 rkl seesami -tai kookosöljyssä. Ripaus suolaa päälle. Herbamare-suolaseos toimii melkein aina. Fetakuutiot tai halloumijuusto sopii lehtikaalin kanssa erityisen hyvin. Jos lisäät niitä lehtikaalin joukkoon, voit vähentää suolan määrää tai jättää se kokonaan pois.