Huhuu! Herkkupaljastus!



" Miten ihmeessä saat kaiken maistumaan niin hyvätä?"  Kiitän kehuista taas kerran ja yritän näyttää vaatimattomalta. Se on vaikeaa, sillä olen itsekin sitä mieltä, että kasvisruokani ovat ällistyttävän herkullisia. Välillä taivaallisia. Nyt kuitenkin raotan salaverhoa ja pääset kurkistamaan pikkuinen askel kerrallaan keittiöni kaappeihin. Senkin uhalla, että en ole enää mystisen loistava ruuanlaittaja Jumalan armosta, teen paljastuksen. Esittelen neljä tuotetta, joilla saan takuuvarmasti sekä omat, perheen että vieraitten makunystyrät laulamaan. Käytän näitä yksin ja välillä ihan joukkovoimalla. Mutta en päivittäin.

Otan nämä tehoaineet esille silloin, kun kasvisruokani ei maistu miltään. Tai tylsältä, jopa pahalta. Kyllä sitäkin tapahtuu minulle aina välillä, vaikka toisin väitän. Silloin oheinen nelikko on pelastukseni. Jos joku nyt sanoo, että herttilei, kookoskermassa ja majoneesissahan on valtavasti kaloreita, niin minä vastaan siihen, että syöty kasvis on parempi kuin kasvis, joka päätyy bioastiaan käyttämättömänä. Joskus kannattaa ottaa keittiön pikkuapulaiset avuksi ja hurmata makunystyrät hyvän asian puolesta.

1. Kookoskerma on sametinpehmeää, suloisen täyteläistä ja nimensä veroisesti kermaista. Se tuntuu ainakin minun kehossani huomattavasti ystävällisemmältä kuin tavallinen kerma. Käytän kookoskermaa juhlaruuissa samalla lailla kun käyttäisin tavallista kermaa. Ei se vaahtoudu, mutta muuten kyllä toimii jotakuinkin kuin kerma. Laitoin sitä juuri kaurasämpylöihin, joita leivoin yökylässä olleille lapsenlapsilleni. Samaan taikinaan tungin chiasiemeniä ja ties mitä ilman, että loppumattoman epäluuloiset isoäidin kullat tajusivat syövänsä jotain tyrmäävän terveellistä. Sämpylöitten ohjeen saatte myöhemmin.

Jos et löydä kookoskermaa kaupasta, saat  tehtyä sitä helposti laittamalla kookosmaitotölkin
 (niitä löytyy tosi hyvin ihan perusmarketistakin) jääkaappiin vähintään yöksi. Kylmetessä kookospähkinässä oleva vesi painuu tölkissä pohjalle ja pinnalle jää rasvaisempi osa kookosta. Se on siis kookoskermaa. Vieläkin rasvaisempaa kookosmassaa saa luontaistuotekaupoista kookosmannan nimellä. Onko monimutkaista? Niin minustakin. Mutta herkullista.

2. Varoitus! Umeboshi-etikka on oikeasti koukuttava aine. Se on suolaista, kirpeää, makeaa ja taivaallisen hyvää melkein kaiken kanssa. Tutustuin aineeseen vuosikymmeniä sitten, kun tapasin japanilaisen pariskunnan, jolla oli missio tuoda eurooppaan maansa perinteisiä erikoisherkkuja. Japanilaisesta ume-luumusta, merisuolasta ja shiso-yrtistä hapatettu neste sopii salaattikastikkeisiin korvaamaan sekä etikka että suola. Itse pirskottelen sitä suolan sijasta lähes kaikille höyrytetyille vihanneksille. Erityisen hyvin se sopii avocadoa terästämään. Käytän Clearspringin luomulaatuista umeboshi-etikkaa (sitä samaa, mitä pariskunta alkoi markkinoida menestyksekkääsi länteen), mutta muitakin on markkinoilla. Joskus korvaan nestemäisen umeboshin samaisista luumuista valmistetulla tahnalla. Se maustaa loistavasti vaikkapa hummuksen ja guacamolen.

3. Rima korkeammalle! Balsamiviinietikka on nykyisin tavallinen valmiste vaikkapa pöytämausteena työpaikkaruokailussa. Se onkin kiinnostava lisä kastikkeisiin, paistetuille kasviksille, uunijuureksille ja tietenkin tomaatin ja basilikan kera. Haluan nostaa rimaa hieman korkeammalle. Marikkinoilla on nimittäin varsin eritasoisian valmisteita sokerisista litkuista aina huiman hienoihin, käsityönä valmistettuihin luomuksiin. Ihmeellisen hienostunutta balsamiviinietikkaa saa luomulaatuisena vaikkapa viikunalla,  vadelmalla tai sitruunalla terästettynä. Olen nähnyt Italiassa paikan päällä, kuinka suurella rakkaudella tätä tummaa jumalten lisuketta valmistetaan. Nykyisin jätän suosiolla kehnot kopiot koskematta. Laatubalsamicolla saat täyteläisen ja syvän maun ruokiisi. Se on tottakai kalliimpaa kuin teolliset matkijat, mutta vuositasolla hintaero on mitätön, eihän ole kyse tuotteesta jota kaadetaan desilitrakaupalla arkiruokiin. Yleensä 1 tl- 1 rkl riittää hyvin, riippuen tietenkin ruuan määrästä. Kokeile ja huomaat, että esimerkiksi kypsennetyt kesäkurpitsat muuntuvat jännittäviksi. Ne maistuvat kylminäkin upeilta.
Näistä vaatimattomista kesäkurpitsan viipaleista ja persiljasta syntyi varsin maukas lisuke.  Laitoin viipaleet paistumaan 1 rkl oliiviöljyä. Ripottelin päälle hieman Herbamare-suolaa ja runsaasti persiljaa. Kun kurpitsaviipaleet alkivat saada väriä ja pehmentyä, lorautin joukkoon 1 rkl viikunalla maustettua balsamiviinietikkaa. Annoin seoksen jäähtyä ja söin tattarispagetin höysteenä. Oikeasti hyvää!
4. Amerikkalainen ystävättäreni Denise vannoo, että majoneesi pelastaa kaiken. No, ei nyt ehkä ihan kaikkea, mutta kyllä sillä on kyky toimia ällistyttävän hyvänä liukasteena ehkäpä kitkerille tai mauttomille kasviksille. Kuten kookoskerma, majoneesi on tuhtia tavaraa eikä ole missään nimessä lapioitavissa arkiruokiin. Näitten aineitten idea onkin siinä, että niillä houkutellaan makunystyrät tottumaan syömään kasviksia. Sillä kasviksista on hyötyä ainoastaan, jos niitä syö.
Lupaan olla  blogissani rehellinen; välillä kasvisruokani näyttävät aika sotkuisilta eivätkä edes maistu kummkoisilta. Tämä tillillä maustettu kesäkurpitsapaistos oli ikävän makuista, kunnes sekoitin joukkoon 1 tl valkosipulimajoneesia.
Ei se kyllä tehnyt ruokaa yhtään kauniimmaksi! Ja huomasin, että tilli ei todellakaan sovi tomaatin kanssa. 
Majoneesia on helppoa tehdä itse,  mutta usein en viitsi ryhtyä hommaan koska kaupasta saa loistolaatuista luomumajoneesia, jopa munattomana.  Luomumajoneesi  onnistuu pelastamaan tylsimmänkin ruuan 1 tl voimin. Jos riisikakku tuntuu tomaatin alla kerrassaan pahviselta, pieni  nokare majoneesia muuttaa kaiken. Kun kesäkurpitsa-purjopata näyttää hyvältä, mutta maistuu suorastaan tylsältä, sekoitan joukkoon vähän majoneesia. Uskomattoman täyteläisen perunasalaatin teen lisäämällä öljyn, balsamiviinietikan ja sinapin joukkoon hieman majoneesia.



Unknown

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.