Samettinen, makeahko ja silti kirpakka porkkanakeitto saa syvyyttä intialaisista mausteista, pehmeyttä kookosmaidosta ja  raikkautta  omenasta. Tämä sosekeitto ei pistä pahakseen uudelleen lämmittämistä. Pakastuksenkin se kestää hyvin.

Keitoista on vaikea keksiä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.
Tässä 10 pätevää syytä tehdä keittoa ainakin kerran viikossa. 

1. Reilusta litrasta riittää monelle. Tarpeen tullen määrää saa venytettyä helposti vaikka kymmenelle. 2. Keittoon saa kätkettyä paljon terveellisiä kasviksia kenenkään valittamatta rehuruuasta.
3. Keitot sulavat hyvin ja sopivat yleensä niillekin, joiden suolisto ei oikein tykkää mistään.
4. Keitot täyttävät mukavasti ja lämmittävät suloisesti. Keitto on keventäjän paras ystävä.
5. Keitot jotakuinkin valmistavat itse itsensä. Olennaista on pitää kiehuminen hellästi porisevana.
6. Tarpeen tullen keitot ovat todella vähärasvaisia ilman että maku kärsii.
7. Keitot ovat yhtä monipuolisia kuin ovat tekijänsä, mutta usein vaatimattomuus kaunistaa.
8. Keitot ovat yleensä huokeita valmistaa. Vähimmillään vettä, muutama kasvis ja mausteita.
9. Keittoja on helppo tehdä isompia annoksia kerralla ja pakastaa tulevia kiireisiä hetkiä varten.
10. Keitto kertoo parhaimmillaan perheen, kulttuurin, maan ja historian tarinan.

Omenainen porkkanakeitto

 4 -6 ruokailijalle

Tarvitset 

1 litra vettä
1 kilo porkkanoita (kuorittuna ja viipaloituna)
1 iso sipuli (silputtuna)
1 rkl raastettua inkivääriä (kuori ensin)
1 tl suolaa
2 tl curryseosta, tulista tai mietoa maun mukaan
1 rkl kookosöljyä
1 omena (kuori, ota siemenkota pois leikkaa palasiksi)
1 tölkki kookosmaitoa
tuoretta korianteria 

Luomuna kaikki, jos mahdollista!

1. Sulata kookosöljy kattilan pohjassa miedolla lämmöllä. Lisää silputtu sipuli, suola, currymauste ja inkivääriaraaste. Hauduta/kuullota välillä sekoittaen kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Tähän menee noin 10 minuuttia.

Jos olet innostunut tuoksuvista intialaismausteista, teet curryseokset aina alusta lähtien. Siihen jää koukkuun, koska tuoksu ja maku on huumaavan hyvä. Kiireisille on onneksi nykyisin todella hyviä luomumausteseoksia. Olennaista on käyttää valmissseoksia sen verran usein, että ne eivät ehdi väljähtyä.

2. Sipulien kypsyessä kuori ja paloittele porkkanat ja omena. Lisää pehmenneiden sipulien ja mausteiden joukkoon. Kuullota hetki ja lisää kookosmaito ja vesi. Nosta lämpöä lempeästi kunnes keitto kiehuu hiljalleen. Tarkista välillä, että lämpö ei ole liian kovalla. Keittoaika on noin puolisen tuntia.

3. Anna keiton jäähtyä hetki ennen soseuttamista. Itse käytän sauvasekoitinta ja pyyheliinaa kattilan päällä, jotta kuumaa keittoa ei roisku. Voit soseuttaa keiton myös monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa, mutta olethan varovainen liian kuuman keiton kanssa. Täytä kone vain puolilleen ettei keittoa lennä ympäriinsä (kokemusta on siitäkin!).

4. Silppua tuoretta korianteria päälle ja tarjoile terveellisen leivän tai sämpylöitten kera. Loistavia reseptejä on netti täynnä ja minäkin saan sellaisen aikaiseksi ihan pian. Lupaan.

Yhden tosi hyvän löysin HERKULLINEN GLUTEENITON LEIPÄ

Omenainen porkkanakeitto on muunnelma amerikkalaisen ystäväni Meadow Linnin kehittämästä keitosta.

Laitan tässä linkin hänen blogiinsa.  TÄÄLTÄ LÖYDÄT HYVIÄ GLUTEENITTOMIA RUOKIA .
Ne ovat englanniksi, mutta kaupan päälle saat viisaita elämänohjeita.

Kiitos Robin Vuorinen tästä kauniista kuvasta!

Kodin raivaus tuottaa kaikenlaista hupaisaa katseltavaa. Sain muinaismuiston ystävältäni Maricalta, joka oli säästänyt kasvisruokaohjeitani yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Se tuli ihmisten ilmoille, koska Marica innostui kellarin tyhjennyksestä (energiasisustusluennollani saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä). Tämä 16 -sivuinen kasvisruokaliite oli vuonna 1983 suuri hitti ja Kodin kuvalehden irtonumeroita myytiin ennätysmäärä. Olin kansikuvatyttönä ja muistan katsoneeni kauhistuneena, kun tuijotin takaisin maan kaikista  pysäkkien roskiksista. Silloin joskus, kauan, kauan sitten oli tapana laittaa lehtien mainoksia tällaisiinkin paikkoihin.  Luin värikkään liiteen reseptit läpi ja tajusin, kuinka paljon vähemmän erilaisia vihanneksia ja juureksia oli silloin saatavilla. Monet ohjeet olivat suorastaan tylsän tuntuisia eivätkä tekisi vaikutusta juuri kehenkään meistä. Tosin pitkä punainen tukkani kyllä teki jotenkin haikean olon. Se oli vaikuttava, vai mitä? Yhden herkullisen ja monikäyttöisen reseptin löysin. Olin sen täysin unohtanut. Nyt otan tämän kreetalaista alkuperää olevan ohjeen taas käyttöön. Sain tämän Kreetalla vieraillessani eräästä tavernasta, jossa ihastelin hienostuneen kirpeitä kasvislisukkeita. Idea on se, että keitetään voimakas mausteliemi ja  siinä kypsennetään vihanneksia tai juureksia. Sitten niiden annetaan marinoitua ja maustua liemessä lisää. Tämä ohje sopii myös loistavasti miedon makuisille herkkusienille.  MARINOIDUT KUKKAKAALIT KREETALTA Mausteliemi 3 - 5 dl vettä (riippuu kukkakaalin koosta) 1 sitruunan mehu 3 rkl oliiviöljyä 1 laakerinlehti muutama kokonainen maustepippuri pala juuriselleriä raastettuna 1 sipuli siputtuna 4 valkosipulin kynttä hakattuna tai viipaloituna 1 dl tuoretta persiljasilppua 1 tl kuivattua timjamia, kynteliä, oreganoa 2 tl kuminan siemeniä suolaa maun mukaan Keitä maustelientä puolisen tuntia. Siivilöi liemi. Laita pieniksi ruusukkeiksi pilkottu kukkakaali siivilöityyn liemeen kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Ne saavat jäädä napakoiksi. Jäähdytä ja anna kukkakaalien imeä itseensä makua liemestä ainakin tunnin ajan.Voit myös laittaa kukkakaalit marinoitumaan jääkaappiin. Ne säilyvät kolmisen päivää ja maku vain voimistuu. Marinoidut kasvikset sopivat oikein hyvin salaatteihin, leivän päälle avocadon kera ja pirteäksi lisäksi muulle ruualle. Samalla lailla voit valmistaa vaikkapa parsakaalia, porkkanoita ja sieniä.

Kuvauspäivä oli kuuma ja muistan että kaikki kasvikset nahistuivat paahteessa aivan liian nopeasti. Olin ihan stressissä kun yritin saada ne pysymään raikkaina. Ruuat näyttävät nykysilmin auttamattoman vanhanaikaisilta, suorastaan epämuodikkailta, mutta ajatus kasvisbuffasta on mitä suurimmassa määrin tätä päivää. En kyllä ymmärrä, miten olin laittanut pöytään ihan vitivalkoisia patonkeja. Varmaan siksi, että olisin saanut kaksi lastani pysymään kuvausten aikana jotenkuten yhteistyöhalukkaina!  Nuo upeat kehäkukat olivat omasta siirtolapuutarhastani ja olin niistä todella ylpeä.

Tuo kuvan teksti on edelleen täysin ajankohtainen. On aika palauttaa luonnollinen ruoka kunniaan. Viivi- tyttäreni, kuvassa 5-vuotiaana, on kasvanut kasvisruualla, mutta ei taatusti ollut siitä innoissaan lapsena.On kuulemma jäänyt traumoja. Jep.Jep. Onneksi hän rakasti hapankaalia ja puolukoita ja suostui syömään salaattia.   Mutta tarvitseeko lasten makunystyröitä hemmotella pienestä pitäen? Minä rohkenen sanoa, että ei ehkä ole niin loistava idea antaa lasten päättää, mitä suostuvat syömään, mitä ei.  Luontaiset valinnat menevät 'luolamiesasetuksilla' eli kaikki sokerinen, höttöinen ja rasvainen on kovassa huudossa. Lapsen keho ei kiitä ja uskoisin, että monet känkkäränkkä-kohtaukset johtuvat siitä, että lapsen sisäinen tasapaino on järkkynyt.

Helppo + nopea = terveellinen. Kyllä! Hapankaalia, hapanpunajuurta ja hapanporkkanaa saa luomuna monista elintarvikeliikkeistä. Ne ovat hyvin sulavaa kasvisruokaa, jota voi myös hellästi lämmittää pannulla pienessä määrässä öljyä. Näin maku pehmenee ja hapan maku vähenee. Hapantuotteet tekevät suolistolle hyvää ja ovat loistavaa pikaruokaa.

Ostitko jo riisipaperia? Nyt sille tulee lisää käyttöä. Jos et vielä ole löytänyt tätä idän lahjaa meille pohjolan herkkusuille, nyt on mainio hetki se tehdä. Yritän kovasti välttää ylisanoja mutta ei se kuitenkaan onnistu; nämä pinaatti-kukkakaali-tofukääryleet maistuivat niin ihanilta, että itketti.

Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tulin myöhään kotiin energiasisustuskurssia pitämästä
( KIITOS UPEA JA MAHTAVA YLEISÖNI!) ja nälkä oli valtaisa. Onneksi olin ennakoinut tilanteen valmistamalla jo lounaaksi muutaman ylimääräisen kääryleen. Älysin myös juuri ennen ensimmäistä suupalaani kuvata tämän annoksen. Aamulla olin ennakoinut lounaan ottamalla pakkasesta paketillisen pinaattia sulamaan.

Ennakointi kannattaa. Etenkin jos olet kuin minä eli kun nälkä iskee, taju menee. Tai muutun kiiluvasilmäiseksi sekopääksi. Tai vähintäänkin kärttyisäksi. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole ympäristöystävällinen eikä siten suositeltava.

Kaivoin siis aamulla pakastimesta pussillisen luomupinaattia. Pidän sitä siellä aina, koska pinaatista saa upeita ruokia ja tuore pinaatti on järjettömän kallista ja rahdattu kauppoihin kuusta saakka. Kaadoin jäätyneen sisällön paistinpannulle sulamaan. Lounasaikaan pilkoin yhden kukkakaalin pikku ruusukkeiksi ja höyrytin kypsäksi. Ei mene montaa minuuttia. Siihen mennessä pinaatti oli sulaa mössöä, josta kaadoin pois ylimääräisen nesteen. Lämmitin sen kevyesti, maustoin ripauksella yrttisuolaa ja mustaapippuria sekä 1 tl kurkumaa. Sekoitin joukkoon pienet kukkakaalikukat ja lorautin sekaan 1 rkl oliiviöljyä.

Tofua oli jälleen jäänyt yli edelliseltä päivältä, mutta jos sinulla ei ole näin hyvää onnea, voit käyttää tofun valmistusohjettani Näin saat tofusta taatusti maukasta  Tai voit korvata tofun tuorejuustolla tai fetalla. Pilkoin tofun suuhun sopiviksi ja sekoitin pinaatti-kukkakaaliseokseen. Tarkistin maun. Tai en kyllä tehnyt sitä, mutta ehkä sinun kannattaa. Lisää mausteita mielesi mukaan, jos seos ei ole tarpeeksi makoisaa. Soijakastike, chilitahna, valkosipuli sekä harissatahna sopivat erityisen hyvin. Lisäisin niitä joukkoon ellen noudattaisi tällä hetkellä ayurvedista ruokavaliota, jossa vältän liian tulisia aineita. Siitä lisää tulevissa blogeissani.

Riisipaperit valmistuvat käyttökelpoisiksi kääryleiksi ihan kädenkäänteessä. Ohjeet saat paketista tai tästä: Näin saat riisipapereista käteviä kääryleitä  Nämä täyteainekset eivät pysyneet ihan siististi kääryleen syleilyssä, mutta minua se ei haitannut. Suuhun ne päätyivät silti, vaikkakin vähän sotkuisemmin. Täydellisyys on tylsää, sanon minä. Mitä mieltä sinä olet?

Lissu on väkertänyt villasukkia 40 vuotta. Kantapäät sujuvat vaikka silmät kiinni. Minä olen vastaavasti väkertänyt kasvisruokia 40 vuotta. Ne valmistuvat yleensä silmät auki ja hyvin vaivattomasti. Jos haluaisin oppia kutomaan villasukkia, kääntyisin Lissun puoleen. Vastaavasti toivon sinun saavan apua blogistani ja kursseiltani. Haluan näyttää selkeästi ja innostavasti, että kasvisruokien valmistus on itse asiassa yllättävän helppoa ja nopeaa. Lopputulos voi olla niin herkullinen, että et koskaan tunne kieltäytyväsi, uhrautuvasi tai luopuvasi jostain paremmasta. Enhän minä megaherkkusuu olisi jaksanut syödä näin pitkään 'rehuja' elleivät ne maistuisi. Intohimoni onkin tarjota sinulle askel askeleelta ideoita ja innostusta niin, että pikkuhiljaa 'kantapäätkin' syntyvät tuosta vaan.Ja reseptejä, jotka toimivat ihan tavallisessa keittiössä. Haluan, että sinun ei tarvitse harjoitella montaa kymmentä vuotta onnistuaksesi.

Miksi kasvisruokaa? Siksi, että se on ekologisin, eettisin ja terveellisin vaihtoehto. Tulevaisuutemme toivo. Vaikka söisi lihaa ja kalaa ja maitovalmisteita, niin viisaas valitsee lautaselleen ainakin 80% kasvikunnan tuotteita. Se pitää mielen virkeänä ja kehon keveänä. Ennakkoluulot ovat vain kokemattomuutta. Terveyttä edistävät kasvisruuat ovat trendi, joka ei tule menemään ohi. Onneksi.  Olen asiasta niin varma, että voisin luvata syödä vaikka hatun, mutta valitsen mieluummin kurpitsarisoton.

Tule kuulemaan 4.2. klo 17, miten voit opiskella kanssani niin kasvisruokien valmistamista kuin monia muita terveelliseen ja kevyeen elämäntapaan liittyviä asioita. Olen järjestämässä useampia aiheeseen liittyviä kursseja ja yhden pitemmänkin koulutuksen. Jos et pääse kuulemaan ja kyselemään, niin pyydä itsellesi esitteet. Lähetän ne sinulle heti, kun saan ne tehtyä.
Esitteet eivät synny minulta yhtä helposti kuin kurpitsarisotto...

ILOINEN TIEDOTUSTILAISUUS TORSTAINA 4.2. KLO 17-19

Glo Hotel Art Lönnrotinkatu 29, 00180. Ilmoittaudu mukaan info@namaste.fi
Jos et pääse paikalle, mutta sinua kiinnostavat nämä hyvinvointikurssit, pyydä esitteitä.
Saat ne ensimmäisten joukossa. Ja toki ne esitteet päätyvät näille blogisivuille.
Kiitos ja olisipa mukava tavata sinut, blogi-ystäväni!

PS. Lupaan antaa tiedostustilaisuudessa muutaman hyvän vinkin. Sellaisen kantapään kautta opitun.

Arkisen ja aika ravintoköyhän tomaatti-kurkki-lehtisalaattiannoksen saa ruokaisammaksi ja ravintoarvoltaan huomattavasti paremmaksi yksinkertaisin keinoin. Lisää joukkoon 1-2 pilkottua avocadoa, riippuen ruokailijoiden määrästä. Itse lasken puolikkaan avocadon/syöjä. Granaattiomenan siemenet tekevät mistä tahansa ruuasta upean näköisen ja antaa myös reilun C-vitamiinilisän. Granaattiomenan siementen saamiseksi ulos hedelmälihasta kätevästi on youtubessa montakin videopätkää. Minä teen sen kyllä yksinkertaisesti halkaisemalla hedelmän ja hakkaamalla puolikasta lautasta vasten. Tälle salaatille tein aina yhtä hyvän seoksen: 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä, 2 rkl omenaviinietikkaa, ripaus yrttisuolaa, ripaus kookossokeria.  Kohtapuolin jaan kanssasi fantastisia salaattikastikkeita.  Muuten, suosittelen, että syöt aina mahdollisen salaatin ensimmäiseksi lautaseltasi. Sinua saattavat myös kiinnostaa nämä ruokaohjeet: Tofu ei ole tylsää! Ihanaa kurpitsa-lehtikaalirisottoa

Millä ihmeen Ton-dieetillä? GluteeniTon, sokeriTon, maidoTon, hiivaTon, lihaTon, perunaTon, hiilihydraattiTon....  Olen juuri se ruokanirppis, jolta meikäläistä kestitsevät emännät & isännät ja ruokailevat kumppanit ravintolassa kysyvät, voitko syödä sitä tai tätä. Sillä minulla on monia, ihan itse valittuja ja aiheutettujakin ruokarajoitteita. Yritän olla tuottamatta liika hämminkiä, mutta esimerkiksi Italiassa gluteenittoman pastan pyytäminen on välillä puolin ja toisin hämmentävää eivätkä minua kestitsevät pääse aina helpolla kaivellessaan kauppojen hyllyiltä riisikakkuja ja tofutahnoja. Olen siis Ton-dieetillä. Minäkin.

Suosimme nykyisin ruokavalioita, joiden olennaisin piirre on se, että niissä ei ole jotain ainesoasaa. Eikö olekin mielenkiintoista, että nykyisin määrittelemme erikoisruokavalion sen perusteella, mitä siitä puuttuu. Päähuomio menee johonkin haitalliseksi koettuun ainesosaan. Ruokavalion pääosan esittäjät ovat jääneet yllättäen sivuosaan. Olemme huomaamattamme määritelleet vaikkapa maitotuotteet, sokeria sisältävät valmisteet, gluteenipitoiset aineet sekä lihan olennaisiksi osiksi ruokalautastamme. Pääraaka-aineiksi. Sitähän niiden ei pitäisi olla.

Kun ryhdyin kasvissyöjäksi parikymppisenä, siitä puuttui liha. Mutta ei sitä kutsuttu lihattomaksi ruokavalioksi. Kasvisruoka perustui siihen, että syötiin pääosin kasviksia. Näin syön edelleen, suurimman osan kypsennettynä, osan tuoreena. Erilaiset kasvikset, juurekset, yritit ja marjat muodostavat noin 80% siitä massasta, jota varsin tyytyväisenä lappaan suuhuni päivästä toiseen.
Näin muuten ruokaillaan suurimmassa osassa maailmaa. Liha, kala ja maitotuoteet ovat ylellisyyksiä, joihin ei ole varaa kuin juhlapyhinä. Onneksi kansanterveydelle.

Ehkäpä meidän kannattaisi vältettävien aineiden lisäksi keskittää huomiomme sellaisiin ruokiin, jotka tasapainottavat. Kasata lautaselle sellaisia ruoka-aineita, jotka pitävät yllä terveyttä ja edistävät kehon omaa kykyä eheytyä. Kasvikset ovat tunnetusti ja tutkitusti juuri sellaisia. Silloin löydämme uuden ja raikkaan tavan katsoa lautasmalliamme - runsaudensarvea eikä kiellettyjen listaa. Se on paljon hyödyllisempää, helpompaa ja hauskempaa.

Sekä perinteinen kiinalainen- että intialainen ayurveda - ruokavalio sallii kaiken, mutta sopivassa määrin. Eipä niihin juurikaan sisälly kieltoja. Eikä oikeastaan mitään Ton-ruokavalioon kuuluvaa ehdottomuutta. Pieni ripaus sokeria saa kastikkeen maistumaan paremmalta, kourallinen kanaa isossa kasvispadassa on lähinnä maukas mauste. Perunaa voi syödä yhtenä juureksena muitten joukossa.

Kun alamme painottaa valinnoissamme sitä, mikä tekee meille erityisen hyvää, alkaa ruokavaliosta pudotan itsestään sellaisia asioita, jotka tiedämme olevan meille haitaksi. Kuten usein sanon, alamme luontaisesti valita sellaisia ruokia, jotka suostuvat rakastamaan kehoamme takaisin.  Vastarakkautta on oikeus edellyttää ruualtansa. Ja antaa äärettömän viisaalle kehollemme mahdollisuuden löytää juuuri sille sopiva tie hyvään oloon.

 Jouluruuan on toivottavasti valmistanut henkilö, joka on halunnut osoittaa välittämistää, jopa rakkauttaan, tarjottujen herkkujen avulla. Joulupöydässä vallitsee toivon mukaan vallitsee rauha, joka muuntaa aterian pyhäksi.Joulupyhinä on luonnollista syödä sitä, mitä tarjotaan. Kiitollisena ja onnellisena. Joulu on kerran vuodessa tapahtuva poikkeustila, johon useimpien meidän keho pystyy oikein mainiosti sopeutumaan. Ne muut 360 päivää vuoden aikana ovatkin toinen juttu.

Tänä vuonna saan olla joulupöydässä vieraana - äärettömän kiitollisena ja ehdottomasti ehdottoman Ton-ruokavalioni hetkellisesti unohtaen. On vapauttavaa olla joustava. On viisasta osata valita, tekemättä omista Ton-jutuistaan pääosaa. Mitä siitä, jos vatsa turpoaa ja ruuan jälkeen on ihan ähky olo. Kyllä siitäkin tokenee, kun ei liikaa tuijota omaa napaansa vaan keskittyy jakamaan hyvää mieltä toisille. IloTon on kaikken huonoin vaihtoehto. Sitäkin olen kokeillut. En suosittele:)

Tiedäthän sen hetken, kun tulet kotiin niin nälkäisenä, että syöt ihan mitä tahansa käteesi sattuu. Tai oikeastihan et syö mitä tahansa, vaan suuhusi päätyy se vähiten toivottava vaihtoehto.  Esimerkiksi valtava juustokimpale, kasa kinkkuleikettä, puolikas patonki, kylmiä karjalanpiirakoita, vierasvara-dominokeksejä, sipsejä kaapin ylähyllyltä. Tai kaikki tämä. Tuskin kahmit tomaatteja, riisikakkuja tai parsakaalia, vaikka niitäkin löytyisi aivan yhtä läheltä. Ellet ole yli-ihminen, teet ne huonoimmat ruokavalinnat juuri silloin, kun kannattaisi satsata tervehdyttävään, mieltä ja kehoa ilahduttavaan ruokaan.

Tässä ihan upouusi riisikeitin, jossa höyrytysosio Itse en ole käyttänyt sitä, mutta varmaan kätevä ja hyödyllinenkin. Riisikeittimiä saa ostettua monesta paikasta mm. Gigantista ja Clas Olssonilta. Verkkokaupoissa on mistä valita.