Ennen luulin, että muut olivat liian hitaita. Sitten tajusin, että vauhti on täysin suhteellinen juttu. Toisen sopiva on toiselle liian nopea.
Ennen kuvittelin, että muut eivät ymmärtäneet toimia ripeästi vaan jäivät junnaamaan paikalle.
Sitten tajusin, että he harkitsivat eri vaihtoehtoja. Jämähtäminen olikin vain minun yksipuolinen ja tuomitseva tulkintani.
Ennen en käsittänyt, että muut eivät avanneet suutaan reippaasti vaikkapa kokouksessa.
Sitten tajusin, että aina maailma ei ole parempi paikka kun avaan suuni. Toiset myös onnistuvat jyräämään hiljaisemmat vieläkin mykemmiksi. Itse olen taipuvainen juuri tähän ikävään toimintamalliin.

Jokaisella meistä on varmasti monia hetkiä, jotka ovat toimineet merkittävinä vedenjakajina omalla elonpolulla. On elämää ennen ja jälkeen jonkun olennaisen tapahtuman ja oivalluksen.
On herätty, ainakin hetkellisesti, tasapaksusta horroksesta, jossa helposti lillumme päivästä toiseen.
Minulle yksi kaiken muuttanut hetki on ollut enneagrammi-persoonallisuusteoriaan tutustuminen.
Ja ennenkaikkea oman persoonallisuusrakenteeni tunnistaminen. Se on ollut välillä tuskaista, mutta enimmäkseen suuremmoisen vapauttavaa. Uskon, että minusta on tullut ainakin hitusen mukavampi ihminen itselleni ja muille.

Sekä työni ja tapani kouluttaa että henkilökohtaiset suhteeni ovat tehneet monin tavoin täyskäännöksen. Siitä kiitos enneagrammille. Olen tajunnut uudelleen ja uudelleen, että yhtä oikeaa tapaa toimia ei ole olemassa. Jokainen meistä tekee asioita tavalla, jonka hän kokee parhaimmaksi tavaksi. Onko se sitä aina? No ei tietenkään, mutta jo sen hyväksyminen, että olemme erilaisia on tuonut minulle suuren sisäisen rauhan. Osaan kohdata lähimmäiseni toivon mukaan aidosti kunnioittavammin ja kauniimmin.

Tätä matkaa olen tehnyt yli 20 vuotta kasvavalla nöyryydellä ja kiitollisuudella. Olen opettanut  aihetta päätoimisesti sekä yrityksissä että omilla kursseillani ja ammatillisissa koulutuksissani.
On ollut äärettömän avartavaa saada avata aihetta sekä suomalaisille että monissa muissa maissa eri kansallisuuksille. Vaikka ihmiset  ovat monin tavoin erilaisia vaikkapa Yhdysvalloissa ja Suomessa, on enneagrammi ällistyttävän kansainvälinen juttu. Enneagrammissa esitellyt 9 erilaista persoonallisuutta näyttäytyvät ulospäin vähän erilaisilta eri kulttuureissa mutta pinnan alla herttaisen samanlaisilta.

Tästä voit käydä tekemässä enneagrammitestin.

Enneagrammi ei ole vielä kovin monille tuttu. Eihän tuo vaikea nimikään auta. Yrityksissä käytetään mielellään helpompia ja vähemmän syvällisiä persoonallisuuden esittely-systeemejä. Silti minulle ennagrammi on ylitse kaikkien muitten tapojen luokitella erilaisuutta. Se on mielestäni hienostunein tapa näyttää tie ulos omasta persoona-vankilastaan. Sillä sitähän se on, jos emme älyä, että toimimme kuin automaattiohjauksella, jossa on vain yksi tapa reagoida tilanteeseen kuin tilanteeseen. Herääminen on helpotus, jonka soisin kaikille.

Enneagrammiin tutustuminen tuo meille parhaimmillaan suuren vapauden. Voimme valita aina kuhunkin ihmiseen ja tilanteeseen hienointen toimivan tavan olla. Puhua, kun sen aika on. Olla hiljaa, kun se palvelee parhaiten. Toimia tai olla toimimatta. Hyväksyä se, että oma tapa ei aina ole se ainoa tai paras tapa tehdä tästä maailmasta parempi paikka. Hyväksyä lähimmäisemme erilaisuus.
Tajuta, että se on oikeasti rikkaus eikä asia, jota pitää vain sietää.
Minä haluan jakaa enneagrammin 'ilosanomaa' sillä olen nähnyt satoja kertoja, kuinka upeita oivalluksia ja läpimurtoja se auttaa tekemään. Kohtaamme työkaverimme reilummin ja myönteisemmin. Tajuamme, että vihollinen muuttuu ystäväksi, kun ymmärrämme häntä paremmin. Näemme rakkaamme lempeämmin silmin. Hengitämme helpommin kun emme kavahda toisenlaista tapaa olla ihminen tässä vaikeasti luovittamassa maailmassamme.

Jos sinua kiinnostaa aidosti tutustua itseesi ja muihin ihmisiin, aloitan ensi tammikuussa intensiivikoulutuksen. Se on suunnattu sekä aiheeseen jo perehtyneille ( he saavat koulutuksesta EIF - enneagrammiohjaajan pätevyyden), että ihmisille, jotka haluavat perehtyä aiheeseen pintaa syvemmältä. Ilman etukäteistietoa voi siis osallistua tähän koulutukseen ja näille henkilöille toimitamme runsaasti etukäteismateriaalia.

Kokemuksen syvällä ja painokkaalla äänellä sanon, että enneagrammin oppii vain toisten seurassa. Tässä koulutuksessa paneudutaan aiheeseen käytännöllisesti, syvällisesti ja laaja-alaisesti. Koulutuksessa jaetaan suomenkielistä, julkaisematonta materiaalia, jonka käyttöoikeuden ammatillliseen osuuteen osallistuvat saavat. Opit esittämään enneagrammin tavalla, joka saa muut innostumaan ja voimaantumaan. Enneagrammi ei leimaa vaan oivalluttaa.

LUE LISÄÄ ESITTEESTÄ

KÄY TEKEMÄSSÄ SUUNTAA- ANTAVA ENNEAGRAMMITESTI 

Ota yhteyttä ja lähde elämäsi antoisimmalle tutkimusmatkalle itseesi ja muihin ihmisiin!
katja@namaste.fi 

Ah, aika ja energia - nuo maagisesti näkymättömät ja niukat luonnonvaramme! Nyt niitä kuuluu säästää. Siis omaa vähäistä aikaansa. Ja energiaa, jota on vielä vähemmän kuin aikaa. On pihdattava ja vahdittava, etteivät ne kulu. Onneksi valmisruuat säästävät aikaa. Ja energiaa. Aikaa säästyy myös, kun ei enää anneta lahjoja. Varsinkaan aikuisille, sillä ne vievät ajan lisäksi kovasti energiaa. Eihän sitä tiedä, mitä antaa isolle ihmiselle. Aikaa ja energiaa säästyy erityisen paljon, jos lähtee viettämään vaivalloista joulua jonnekin kauas, jossa joulu tuodaan valmiina eteen tai sitä ei tarvitse palmujen katveessa edes muistaa. Säästöä syntyy, kun ei tarvitse tehdä itse mitään. Säästää omaa kallisarvoista aikaansa ja olemattomia energioitaan. Vai säästyykö? Ja mihin?

Aika ja energia ovat arvokasta valuuttaa nykyajan ihmiselle. Ainakin niistä tai oikeammin niiden niukkuudesta puhutaan paljon. Kun ei ehdi eikä oikein jaksa. Väsyttää ja on kiire. Siksi tartumme keinoihin, joita markkinoidaan meille säästötoimenpiteinä. Olkaamme armollisia itsellemme, huokailevat naistenlehdet. Ottakaa käyttöön markkinoiden monet oikopolut, meille myydään. Ostakaamme itsellemme arvokasta laatuaikaa vaikkapa noutoruualla ja palveluilla. Onhan meillä tärkeämpääkin tekemistä ajallamme ja energiallamme.

Hmm. Onko ihan oikeasti? Ihan tarkkaan ottaen, mitä me oikein olemme tekemässä?

Tässä kaksi voimalausetta, jotka auttavat minua rauhoittumaan. On helpompi tehdä viisaita valintoja arjen keskellä, kun on tunne siitä, että on riittävästi aikaa ja energiaa niihin asioihin, joilla on aidosti merkitystä. Kysyn vaan, mihin me haluamme säästää aikaa ja energiaa? Olisihan se hienoa, jos me todellakin tallentaisimme näitä erittäin haluttuja ylellisyyksiä olennaisiin asioihin. Esimerkiksi puolison kuunteluun, ystävien tapaamisiin, lasten kanssa jutusteluun, vanhusten luona viipyilyyn, pitkillä lenkeillä koiran ja kaverin kera. Laatuaikaan. Onnellisuuspankkiin, josta voisi nostaa runsain mitoin rakkausvaluuttaa päivittäiseen käyttöön.

Mutta kun ei se ihan näin hienosti taida mennä. Tutkimusten mukaan käytämme yhä lisääntyviä aikoja, vaikkapa ruuanlaitosta yli jäänyttä aikaa, lähinnä älypuhelinten räpläilyyn ja tv-sarjojen kokonaisten tuotantokausien 'ylensyöntiin'. Säästetty energia - mitä se sellainen on? Tarvitsemmeko me sitä siihen, että jaksamme olla tekemättä mitään, joka oikeasti tekisi olomme paremmaksi. Väsymys ei valitettavasti poistu sillä, että ei tee mitään.

Jokainen meistä tietää sisimmissään, että iloinen yhdessäolo rakkaitten ja ystävien kanssa antaa energiaa. Silti yhteisten hetkien järjestämisestä on tullut pikkuhiljaa vuoristokiipeilyäkin raskaampi toimenpide. Ei löydy tyhjiä hetkiä. Kuka sitä nyt ehtii siivota kotiaan, saati laittaa ruokaa.
Haluamme ulkoistaa joulun ja muut osallistumistamme edellyttävät tapahtumat, jotta meille jäisi ' 'aikaa ja energiaa' tehdä asioita, jotka vievät meidän aikamme ja energiamme.

Putkilossa oleva lanttumössö nopeuttaa ihan varmasti lanttulaatikon tekoa. Valmiin laatikon osto tuo vielä selkeämmän ajansäästön. Mutta olennainen kysymys lienee, mihin sen lanttujen kuorimisesta ja kypsennyksestä ylijääneen ajan käyttää. Tai sen ajan, jonka on ennen käyttänyt miettiessä, miten voisi ilahduttaa lähimmäisiään jouluna. Sillä rahasta lahjoissa ei ole kyse. Eikä tavarasta. Ne ovat vain tekosyitä sille, että ei ole sitä kuuluisaa energiaa miettiä ketään muuta kuin itseään ja sitä, kuinka vähän on energiaa. Ja aikaa.

Huopaan kääriytyminen punaviinilasi kädessä on muodikas ehdotus hyvälle ololle. En kyllä ole kuullut hölmömpää. Ikäänkuin kasassa istuminen alkoholia nauttien on parantanut kenenkään oloa hetkeä pitempään. Kotona löhöily laite tai lasi ( tai molemmat!) kourassa ei edistä kenenkään mielenterveyttä kuin kiitävän hetken. Yhteisöllisyys, yhteys toisiin ihmisiin ja sopiva kehon liikunta tekevät tutkitusti eniten kestävää hyvää meille. Se kantaa silloinkin, kun elämä on kuoppaista.

Ehdotan, että pysähdymme hetkeksi ja hengitämme syvään ja rauhallisesti. Sen sijaan, että päivittelisimme kännyköiden liimautumista toisten ihmisten käsiin ja sitä, että joulukin on mennyt sellaiseksi tai tällaiseksi, pysähtyisimme miettimään, miten voisimme kääntää tämän ainutlaatuisen vuodenajan voitoksemme. Haluaisin kannustaa meitä siihen, että nauttisimme mahdollisuudesta 'tuhlata aikaa' läheisiimme, vaikkapa tehdä ruokaa rakkaillemme. Että iloitsisimme mahdollisuudesta antaa vaikkapa aineettomia lahjoja toisillemme. Kukapa ei ilahtuisi lahjakortista, jossa luvataan vaikka auttaa lumitöissä tai viedä tarpeettomia tavaroita kierrätyskeskukseen puolestasi.

Kyllä vapaaehtoisesta antamisesta saa ihan oikeasti lisää energiaa itselleen. Oman ajan ja vaivan pihtaaminen tekee meistä vain väsyneitä ja ikäviä. Mahdollisuuksia antaa on loputtomasti. Vanhuksen luona vierailu täyttää sydämen hyvällä ololla. Pipareiden leipominen lasten kanssa on sotkuista, mutta jos sen tekee kiireettömästi ja kiitollisin mielin, saattaapi siitä kertyä energiaa paljon enemmän kuin sohvalla facebookia kahlaten.

Jos sinulle tuottaa vilpitöntä iloa se, että sinun ei tarvitse nostaa tikkuakaan ristiin tai rastiin juhlapyhinä, lupaathan itsesi ja läheistesi takia aidosti nauttia siitä. Anna siitä tulevan energian muuntua lämmöksi, läsnäoloksi ja arvostukseksi niitä kohtaan, jotka hengailevat kanssasi pitkin vuotta. Syyllisyys on turha viitta, joka ei jalosta.

Jos taas rakastat väsätä juhlia pitkän kaavan mukaan, hyvä sinä! Ethän kuitenkaan syyllistä muita, jotka eivät osaa tai pysty tai kertakaikkiaan halua samaa. Iloinen ihminen on paras lahja sekä itselle että niille, jotka saavat olla kanssasi. Marttyyrit ovat huonoa seuraa. Aina.

Saanko suositella, että hoet itsellesi aina välillä, varsinkin silloin, kun koet että aikaa ei ole riittävästi etkä jaksa oikein mitään, näitä kahta taikamantraa:

1. Aikaa on runsaasti kaikkeen olennaiseen!

2. Minulla on runsaasti energiaa tehdä hyviä asioita!

Toivon sydämestäni, että tulevat joulupyhät ovat sinulle ja rakkaillesi mitä mieluisinta aikaa.
Joskus elämä ei mene ihan niinkuin sen toivoisi menevän. Silloin kannattaa muokata ajatukset sellaiseksi kuin toivoisi niiden olevan. Hyvä elämä tehdään, yksi hyvä ajatus kerrallaan.

Tule ensi tammikuun lopulla alkavaan Rakastu elämääsi -koulutukseen. Siellä pääset käytännössä kokeilemaan, kuinka hyvältä tuntuu elämä, jossa tekee olennaisia ja hyviä asioita itselleen. Ilmoittaudu pian katja@namaste.fi , vielä muutama paikka vapaana. Olisiko yksi juuri sinulle? 

Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole.
Pitääkö se paikkansa, että ainoa, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei?
Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?
Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten.
Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera. Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Vaikka ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. Vaikka ehkä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä.

Tämä herätti. Oli vaikea myöntää itselleni, että minäkin olin alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilin, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei ollut. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsytti. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa. Elämä on mennyt monilla meistä liian paljon selviytymistarinaksi. Päivästä toiseen. Parempia aikoja odotellessa. Olemassa olevia harmitellessa.

Siksi päätin aloittaa kurssin nimeltä Rakastu elämääsi. Siksi tämän blogin nimi on Rakastu elämääsi. Ja juuri siksi viime syksynä ilmestyneen kirjani nimi on Rakastu elämääsi.
Loppuiko minulta mielikuvitus? No, ei tietenkään. Tulin vain siihen tulokseen, että ansaitsemme enemmän kuin tyytymisen, sietämisen, kestämisen ja arjen kaaoksen kärvistelyn. Ihan totta. Haluaisitko sinä tulla kurssille, jonka nimi on Kuinka sietää nykyistä elämääsi! Minä en. Haluan, että sinä ja minä rakastumme omaan ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme joka päivä. Se on mahdollista. Tiedän sen kokemuksesta. Uskon, että kyllä- sana alkaa tehdä ihmeitä. Sellaisia, joita ei- sana ei tarjoa.

Nyt tulee myyntipuhe syvältä sydämestäni; omaan elämäänsä rakastuminen ei valitettavasti useinkaan tapahdu itsestään. Hyvä elämä ei noin vain tupsahda taivaalta. Se tehdään. Valinnoilla. Huomioilla. Tietoisesti. Onneksi sitä voi harjoitella ja sitä kannattaa harjoitella.
Kurssini on siihen juuri oikea paikka. Lupaan, että en lupaa liikoja.

Kukaan meistä ei ole myötäsyntyisesti kykeneväinen navigoimaan hurjaa vauhtia muuttuvassa maailmassa ilman, että tuntuu, että ainakin välillä suunta on ihan hukassa. Siksi pidän Rakastu elämääsi- kursseja urani yhtenä parhaista jutuista. Puolustan tämän kurssin olemassaoloa intohimoisesti. Olen nähnyt käsittämättömän kauniita ihmeitä uudelleen ja uudelleen.
Siksi kehtaan kehua sitä ihan rinta rottingilla. Ylisanoja ei ole.

Olemme kurssilla oppineet yhdessä sanomaan hyville asioille elämässämme KYLLÄ.
Olemme oivaltaneet, että muutokset ovat ällistyttävän helppoja kunhan ne tehdään oikealla tavalla.
Olemme tajunneet, että onnellisuustutkimukset ovat täysin oikeassa - hyvä yhteisö auttaa meitä kestämään ihan mitä vaan. Upeita ystäviä voi tulla vielä aikuisiällä. Toivotun elämäntapamuutoksen ei tarvitse olla yhtä tuskaa. Siksi tietenkin toivon sydämestäni, että sanoisit ensi tammikuussa alkavalle kurssilleni tarmokkaan ja iloisen KYLLÄ KIITOS!

Mitä ihmettä siellä Rakastu elämääsi- kurssilla sitten oikein tapahtuu niiden viiden viikonlopun aikana?  Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että olennaista lienee tunnelma; se on leppoisa, iloinen ja hyväksyvä. Ei mitään kummallista ja silti ihan maagisen ihanaa. Me menemme rennosti ja huumorilla eteenpäin. Sinun valitsemaasi tahtiin. Saat olla täysin oma itsesi ja löytää sisältäsi aivan uskomattoman paljon lisää voimavaroja. Sinulla on kerrankin aikaa ja rauha keskittyä miettimään, mitä haluat tehdä lopulla elämääsi.

Rakastu elämääsi- kurssilla sinä olet oman elämäsi päähenkilö. Pääset selkeästi ja ohjatusti miettimään, mikä elämässäsi on olennaista ja minkä aika on jo ohi. Saat keskittyä valitsemaan viisaammin arkesi pyörityksen keskellä. Lupaan antaa käyttöösi koko pitkän urani parhaat jutut ja syvällisen ymmärrykseni ja kokemukseni muutoksen tekemisestä. Pihtailematta, selkeästi ja innostavasti. Minun tehtäväni on auttaa sinua onnistumaan, olipa tavoitteesi mikä tahansa. Se voi olla hengähdystauko kaaoksen keskellä tai iso elämäntaparemontti - se, josta olet haaveillut kauan.

Pyydän sinua sanomaan itsellesi kyllä. Nyt on juuri oikea aika tehdä se muutos, joka kalvaa sinua sisältä. Nauttimaan elämästäsi enemmän ja sanomaan uusille, hyville asioille kyllä. Ja kyllä, kyllä tiedän, että kurssi 'vie' viisi viikonloppua ja että se maksaa. Mutta voin sanoa täysin varmasti, että kukaan ei ole katunut tähän ainutlaatuiseen kurssiin satsausta. Se on panostus koko loppuelämääsi varten. En ikinä kehtaisi sanoa näin, ellei se ihan oikeasti pitäisi paikkansa.

Pääset tekemään yhtenä yhteisenä viikonloppunamme upean ja erittäin toimivan aarrekartan. Saat siihen ihan huipputarkat ohjeet sillä asiantuntemuksella, jonka olen yli 25 vuoden aikana aarrekartoista hankkinut. Tehdyt aarrekartat ja niissä olleet unelmat  ovat poikineet ihmeellisiä ja ihania tuloksia.

Kylli Kukk on kanssamme jokaisena viikonloppuna vetämässä lempeän ja taatusti kaikille sopivan joogasession. Sen jälkeen olo on autuaan rento ja virkistäytynyt. Pääset myös harjoittelemaan mindfulnessia ja monia keinoja tuoda arkeesi mielenrauhaa ja selkeyttä. Ohjelmassa on myös paljon muuta arvokasta; hyvä ruokavalio, enneagrammi-persoonallisuustyypit, terveys, elämäntehtävä. 

Kiitos kun sanot kyllä tälle kurssille, josta olen niin suunnattoman ylpeä. Yhdessä me onnistumme.

Ilmoittaudu info@namaste.fi ja tottakai voit kysyä lisää. Laita viestiin puhelinnumerosi ja kysymyksesi niin soitamme sinulle takaisin heti kuin voimme.

Lähde mukaan ja minä sitoudun tekemään kaikkeni, että ensi keväästä tulee aito käännekohta -todellisen kukoistuksen kevät. Kyllä- sen aika on nyt. Se on viisas sijoitus tulevaisuuteesi.

Jos elämässäsi ei kertakaikkiaan ole juuri nyt mahdollisuutta lähteä kanssani Rakastu elämääsi- kurssille, toivotan sinulle kaikin tavoin mitä parhainta talvea ja ensi kevättä!
Pyydän, että alat sanoa enemmän kyllä tarjoutuville mahdollisuuksille. Elämä kiittää.

Hupsista! Nyt tunnustan julkisesti, että olen aikamoisessa murmeli-moodissa; laukkaan poninhäntä hulmuten asiasta toiseen. Päivästä toiseen. Ei minulla nytkään olisi 'aikaa' naputella tätä blogia, mutta teen sen juuri siksi. Keskityn välillä johonkin, jota edes minä en voi tehdä vauhdilla. Blogi ei synny niin. Jo kuvien ja linkkien liittäminen näihin juttuihin vie ainakin minun nakkisormiltani tuntikausia.

Edellisen blogini päivittämisestä on yli 9 kuukautta. Ihan yliaikainen raskaus siis.
Sinä tuskin olet huomannut blogipaastoani, mutta minua se on kalvanut.
Se, että sinä jaksat näitä juttujani lukea, on minulle kunnia ja niiden kirjoittaminen on iloinen asia. Syy tähän naputtelutaukoon on ihan käytännöllinen; ranteeni murtui ja sen paraneminen on ollut ällistyttävän hidasta. Näppäimistö ja sormeni eivät ole oikein löytäneet toisiaan ja olen keskittänyt kirjallisen viestintäni pakollisiin ja normaaliakin lyhytsanaisempiin sähköposteihin.

Palatkaamme takaisin aiheeseeni; mikä on nenäni edessä tai oikeastaan pääni sisällä. Olen ihan kertakaikkisen kyllästynyt omaan kiireeseeni. Siinä ei ole mitään hohdokasta. Eikä se kerro mitään muuta kuin sen, että juuri nyt en osannut soveltaa omia aikaoppejani. Ne ovat:

Kiire on vain mielentila.
Aika on joko pomoni tai minä  olen. 
Aika on ystäväni.
Aikaa on aina riittäävästi olennaisille asioille.
Kiireessä sotken asioita.
Hoppuilu tekee minusa tehottoman.
Liika vauhti sotkee ihmissuhteita.

Sanomani tänään sinulle kiireiselle kanssakulkijalleni: kukaan muu kuin minä ja sinä itse ei tule katkaisemaan tätä hölmöä hoppua. Se saattaa ola muitten aikaansaamaa, mutta vain me itse voimme tehdä sille jotain. Ulkoinen paine ja vauhti ei todennäköisesti tulee hidastumaan. Päinvastoin.
Siksi ja juuri siksi on olennaista keskittyä hidastamaan vauhtia sisältäpäin.

Syitä liialliseen vauhtiin tai yleiseen hässäkkään on paljon. Moniin niistä emme pääse vaikuttamaan lainkaan. Onneksi tehokkaita keinoja päämme sisäisen hyrrän taltuttamiseksi on. Tärkein niistä on tietenkin kyky hiljentyä. Olen jakanut kaikilla kursseillani ja luennoillani monistetta, jossa tiivistän tutkitun tiedon siihen, kuinka pään sisäistä kaaosta taltutetaan parhaiten.

Sanomani sinulle, jolla EI ole syystä tai toisesta minkäänlaista hoppua ja vauhtisokeutta; kiitos kun et paheksu meitä, joilta on ainakin hetkellisesti mopon lisäksi karannut moni muukin asia käsistämme. Taivastelu ja päivittely ei ole vielä auttanut ketään missään asiassa. Kyllä me kiireen riivaamat tiedämme olevamme apinahäkissä. Myötätunto ja käytännön apu kelpaa, kiitos!

Minulla on kuitenkin pelastus tiedossa. Olen lähdössä ihan muutaman päivän päästä ryhmän kanssa iki-ihanalle pyhiinvaellukselle Camino Francais-reitille Pohjois-Espanjaan. Ryhmämme kulkee osan tunnettua Caminoa eli pyhiinvaellusreittiä, joka päättyy Bilbaoon.  Viikon aikana askeleita kertyy taas satoja tuhansia ja mielenrauhaa sitäkin enemmän. Kiire unohtuu ja asiat selkeytyvät ihan itsestään.

En voi kyllin kehua sitä, kuinka ihmeen upeaa on kävellä keskittyneesti päivästä toiseen, vain jokaiseen askeleeseen keskittyen. Siksi järjestän innolla näitä vaellusmatkoja joka vuosi. Ehdimme kerrankin pysähtyä oman elämämme olennaisimpiin asioihin ja monet kysymykset saavat ihan luontaisesti vastauksensa pehmeiden polkujen syleilyssä.
Lue lisää ensi kevään matkasta Santiago de Compostela kevät 2018

Viime matkojen tunnelmiin pääset aiemmin julkaistuista blogistani.
Pyhiinvaellus oman elämäntehtävän juurille


Oi, kuinka kivaa onkaan taas päivittää tätä blogia, jess! Kohta tulee taas uusi. Lupaan!

Lämmöllä ja kiitollisuudella Marika

ps. Järjestän iloisen MATKAILUTAPAHTUMAN 18.10. Balderin Salilla, Helsingin keskustassa. Siellä kerron uskomattomimmat matkakokemukseni. Kuohuvaa ja kaikkea kivaa, mm. mega-arvonta luvassa. Lue lisää:
ILOINEN MATKAILUILTA

Kun muutin aikoinaan Irlantiin, jaksoin äimistellä aikani kaupan kassajonojen hidasta etenemistä. Kenelläkään ei vaikuttanut olevan kiire ja kassalla vuorossa oleva näytti tuntevan jokaikisen maksuvuorossa olevan. Jutuista päätellen heillä myös vaikutti olevan monta yhteistä tuttua. Eli juttua riitti. Kuulin tarkat selonteot sen ja sen hautajaisista, kihdistä ja konfirmaatiosta. Pikkuhiljaa totuin tähänkin. Aloin aidosti iloita pienistä yhteisöllisistä hetkistä, joita syntyi kuin itsestään kaupan lisäksi lenkkipoluilla ja naapurien kanssa seurustellessa. Takaisin Suomeen muutettuani jatkoin hyväksi havaitsemaani irkkutyyliä. Koskaan ei kannata jättää väliin mahdollisuutta ystävälliseen kanssakäymiseen. Ei ole vielä tullut kielteisiä sivuvaikutuksia vaikka useampi vuosi kotimaassa on jo takana.

Ovatko irlantilaiset suomalaisia mukavampia ja englatilaiset meitä kohteliaampia? Ovatko amerikkalaiset luontaisesti meitä ystävällisempiä? Ovatko ruotsalaiset  oikeasti leppoisampia ja kreikkalaiset vieraanvaraisempia? Eivät tietenkään syntyessään! Mutta sen sanon, että he ja monet muut kansat ovat oppineet jo pienestä pitäen, että yhteisön liimana toimii kohtelias ja toisen huomioon ottava käytös. Ja hymy. Porukka tulee toimeen paremmin, kun on pehmentäviä keinoja kohdata toinen toisensa. Me emme ole saaneet edes äitiyspakkauksessa tällaisia sosiaalisia hyvinvointitabletteja. Mutta emmeköhän ole valmiita oppimaan. Olemme jo riittävän paljon matkustaneet maihin, joissa tervehtiminen, hymyily, juttelu ja anteeksipyyntö tönäistäessä on itsestäänselvyys.



Väitän, että me suomalaiset olemme äärettömän ystävällisiä. Emme vain osaa ilmaista sitä. Kukaan ei ole opettanut. Meissä asuu mukava ja aidosti auttavainen tyyppi, kunhan annamme itsellemme yksilöinä ja kansakuntana mahdollisuuden. Uskallan jopa väittää, että me suomalaiset olemme poikkeuksellisen lämpimiä ja rehtejä ihmisiä, jotka piilottelevat käsittämättömän karun, tylyn ja joskus järkyttävän paksun kuoren alla. Eikö olisi aika päästää menninkäinen päivänvaloon?

Väitän, että me virkistyisimme silmissä, jos omaksuisimme edes murto-osan vaikkapa länsinaapureittemme leppoisasta ja ystävällisestä kanssakäymis-kultturista. Ei, ei se murentaisi kansallista identiteettiämme. Se saisi sen kukoistamaan. Kuorisimme tuon ahdistavan epäystävällisyyden pakkopaidan pois. Mielenterveyden kannalta se on olennaista. Yksinäisyys sairastuttaa. Ystävällinen yhteisöllisyys on tärkein terveyttämme kohentava asia. Todellakin on.

Itsepalvelukassojen toivotaan meillä lisääntyvän. Ihanko totta? Perustelut ovat vastaansanomattoman ontuvia; ensinnäkin niitä käytettäessä saattaa säästää jopa 80 sekuntia päivässä. Kokonaissaldosta eli 86000 sekunnista/päivässä se on, no, aika ohikiitävä juttu.  Toinen virallinen syy suosia itsepalvelukassojen yleistymistä on huoli uupuneista kansalaisista työn jälkeen. Kuten kaupan edustaja sen  hesarissa ilmaisi - Ei sitä väsyneenä enää jaksa seurustella kassan kanssa.

Ihanko totta? Ettei suomalainen jaksa väsyneenä sanoa edes kiitos ja näkemiin? Nyt en kyllä suostu  hyväksymään moista. Sehän se juuri väsyttää meitä, että emme seurustele toistemme kanssa. Elämme poikkeuksellisessa yhteisössä, jossa on muinaisvaihde edelleen jäänyt päälle - urahtelu ja mykkä tuijotus. Jopa sille elävälle ja puhuvalle kaupan kassalla työskentelevälle henkilölle. Uskallan haastaa kenet tahansa kokeilemaan, kuinka paljon väsyttää ystävällinen hymyily ja muutaman mukavan sanan vaihto. Niin ei väsytä ellei elämä ole kadonnut suonista juuri siksi, että kukaan ei ole hymyillyt ja sanonut mitään liian pitkään aikaan.

Eikähän sovita, että olemme valmiita näyttämään maailmalle muutakin kuin Aalto maljakon ja Saara Aallon. Miten olisi aidosti suomalainen lämpö - se, joka kumpuaa sydämestä siksi, että se tuntuu niin ihmeen hyvältä. Antajasta ja saajasta. Ei oleteta, että liskoaivomme osaavat tulkita totutun tylyyden jotenkin käänteisesti aidoksi ja myönteseksi vuorovaikutukseksi. Ei osaa. Ei jäädä odottelemaan, että joku MUU on meille oudon ystävällinen. Senkin uhalla, että naapurit, kassahenkilö ja perhe ( ja varsinkin perhe!) katsovat meitä hetken hiljaa ja epäillen, hymyillään iloisesti ja sanotaan vaihteeksi jotain kannustavaa ja kaunista. Se voisi olla aika kivaa, vai mitä?



 ILMAINEN HYVÄN OLON MEDITAATIO, OLE HYVÄ!

Minä annan tänä jouluna lahjaksi viisautta, lämpöä ja ymmärrystä. Mm. näissä kirjoissa on kaikkea tätä ja paljon muutakin arvokasta.

Olen kuullut useilta ihmisiltä, että he eivät aio missään nimessä tehdä minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia. - En halua enää pettyä itseeni, en kuitenkaan onnistu, he hokevat.
Sääli. Sillä juuri tuoreen vuoden alku on mielestäni aivan loistava hetki olla omalla puolellamme. Aloittaa ikäänkuin puhtaalta sivulta omassa elämässään. Pitää itsestänsä vihdoin parempaa huolta. Välittää aidosti niistä asioista, joilla on merkitystä. Keskittyä olennaiseen eli sellaisiin juttuihin, jotka todella parantavat arjen laatua.

Se, että on joskus epäonnistunut, on tietysti ymmärrettävästi painunut mieleen tiukasti ja ehkäpä lannistanut. Mutta menneisyys EI ole tulevaisuuden kartta ellemme me niin kuvittele ja oleta.
Aivot kyllä mielellään luulevat niin, sillä ne on ohjelmoitu varsin vanhanaikaisesti kyttäämään  mahdollisia 'repsahduksiamme'. Tämä on ilmeisesti palvellut ihmiskuntaa noin 50 tuhatta vuotta sitten. Ei kuitenkaan enää, ellet ole vielä oppinut, että kuuma liesi polttaa käden ja pimeällä kannattaa laittaa paljon heijastimia päällensä (ihan totta!).


Halu parantaa omia elintapoja on kaikin puolin tervettä ja toivottavaa. Epäonnistumisen manaaminen varmana juttuna on suorastaan masentavan helppo tapa todistaa olevansa jonkinsortin luuseri - sellainen, jonka kannatta pysytellä huonoissa ja usein suoranaisesti haitallisissa tavoissa. Se on valitettavasti mielestäni lähinnä tietämättömyyttä siitä, miten muutos tehdään onnistuneesti.

Olen vuosikymmenten aikana valmentanut tuhansia ihmisiä tekemään onnistuneita elämänmuutoksia uranvaihdosta laihdutukseen ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Olen oppinut, mikä toimii ja mikä ei. Sen tiedän varmasti, että ennakkoasenne vaikuttaa lopputulokseen yllättävän paljon. Vaikeasta tulee vaikea. Yllättävän helposta tulee yllättävän helppoa. Kaikki on mahdollista tai mahdotonta, riippuen kumpaan uskoo. Usko pois.

Minkä tahansa toivotun elämäntapamuutoksen voi toteuttaa joko hyvin tai huonosti. Suurin osa yrittää hoitaa homman kehnosti ihan siksi, että ymmärrettävästi ei  tiedä, miten aivot reagoivat muutoksiin. Tahtoa kaikilla kyllä on, mutta keinot ovat vanhanaikaisia ja tehottomia. Aivot tekevät ylitöitä sabotoidakseen yrityksemme. Ollakseen onnistunut, muutoksen tulee tapahtua niin, että aivot ovat meidän puolella, eivätkä sitä vastaan.

Stressi on varma keino epäonnistua elämäntapamuutoksissa. Stressissä olemme reaktiivisia  ja se tarkoittaa sitä, että jos väsyttää, ei huvitaka pätkääkään lähteä salille. Sohva voittaa. Jos harmittaa, viherjauheen lisääminen ruokaan ei houkuttele. Suklaa voittaa. Kun aikaa tuntuu olevan vähän, on terveellisen ruuan valmistus kuin vuoren valloitus ja ystävälliset sanat häviävät jonnekin tiuskimisen jalkoihin. Ei jaksa eikä viitsi. Aivojen ylikuormitus tekee meistä yhtä herttaisia kuin nälkäisestä krokotiilistä.

Siksi meidän on onnistuaksemme saatava aivot puolellemme. Meidän tulee tainnuttaa kiukkuinen kroko ja rauhoittaa se osa aivoista, jossa paniikkinappula on jumittunut kiinni. Se onnistuu monin  eri stressinpurkukeinoin. Niitä voit lukea näistä edellisistä blogipostauksistani .

Kuuntele myös ilmainen hiljentymis- meditaatio, joka auttaa suuresti virittämään aivoimme muutosmyönteisiksi.

                                           RAUHOITTAVA HILJENTYMINEN 

Ennen kaikkea - ole itsesi puolella.

ps. Tervetuloa kuulemaan ihanista hyvinvointimatkoistani, joissa taatusti saat kokonaisvaltaisen hyvän olon kokemuksen!
TERVETULOA HYVINVOINTIMATKA- ILTAANI!

Urputus uuvuttaa. ' Tulisi jo kevät. Tai kesä. On kylmä. Apua, lunta tuli kamalasti. Voi ei, minne se lumi katosi just kun alkoi hiihtokelit. Jos vain pääsisi etelän aurinkoon. Menipä nopeasti se viikko etelässä ja sielläkin oli huonot ilmat. Kiire, kiire,kiire. Mihin tämä aika oikein katoaa. Ei jaksa, ei ehdi, ei ole edes rahaa. Eikä oikein huvita. Farkut kiristävät edelleen.'

Minä julistan tässä nyt ihan virallisesti oman valituslakkoni, jonka toivon kestävän todella, todella, todella pitkään. Jos valitan, siitä saa sanoa minulle heti.  Narina ja marina eivät tee tästä maailmasta eikä edes omasta pikku universumistani yhtään sen parempaa. Kun mikään ei oikein tunnu olevan kohdallaan, alkaa todellakin kaikki olla pois paikoiltaan. Ainakaan muitten käytös. Ja Suomen ilmasto. Ihan yllättävän hankalaa vaikuttaa olevan elomme yhdessä maailman rikkaimmista, turvallisimmista ja puhtaimmista maista.

Sinä ja minä luomme Suomen ilmaston. Ja nyt puhun siitä olennaisesta ilmastosta - yleisestä ilmapiiristä, joka sikiää, kasvaa ja leviää  puheistamme ja teoistamme. Kysymys kuuluukin, olenko minä ja sinä osa ikävää ilmastomuutosta vai olemmeko aidosti osa puhdistuvaa ilmapiiriä. Se on meistä kiinni. Kirkkaalle taivaalle ilmestyy enemmän ja enemmän pilviä eikä valoa näy, ellemme herää tajuamaan, että siellä se aurinko loistaa taivaalla, ihan koko ajan.

Minulla ei oikeasti ole minnekään kiire. En halua, että helmikuu loppuu nopeasti ja että juuri tämä ainutlaatuinen kevät häviää äkkiä menneisyyteen. Haluan nauttia juuri tästä hetkestä, ikäänkuin se olisi viimeinen. Haluan elää kiitollisena ja innostuneena. Haluan valita onnellisuuden, sillä se ja vain se valaisee mieleni ja ympäristöni. Minne ihmeessä meillä on oikein kiire? Hautaanko? Ei aavistustakaan, sillä elämä on matka ilman etäisyyttä enkä siten tiedä, milloin olen 'perillä'.

Kiitollisuus on näkökulman valinta, ei seuraustaa siitä, että elämä on sattunut kohtelemaan poispilattuja meitä jonkinlaisella lottovoitolla. Se muuten on tosiasia meille suomalaisille ihan jokainen päivä. Emme ole  jossain maailman monista järkyttävän  turvattomista ja lohduttomista paikoista. Mielestäni on jotenkin tyylitöntä, että emme tätä onneamme tajua. Sitäpaitsi onnellinen jaksaa tehdä niille omassakin maassamme oleville ongelmille enemmän kuin omasta navastansa lumoutuneet narisijat.

Mikä meitä väsyttää niin, että emme jaksa mitään muuta kuin valittaa vetämättömyyttämme ja puutteellista elämäämme /lähimmäisiämme? Olen aika varma, että  juuri valittaminen sen vetämättömän olon tekee. Ja se, että olemme tylyjä ja epäystävällisiä itsellemme ja muille. Kaiken voi tehdä joko itseään väsähdyttäen tai itseään voimaannuttaen. Meidän ainoana tehtävänämme on valita viisaampi näkökulma. Se ei vie aikaa eikä rahaa.
Tuletko mukaan valituslakkoon? Haluatko herätä sydän kirkkaana ja askel keveänä? Lopeta kanssani narina, valitus, päivittely, syyttely, paheksunta ja niiden samojen iänikuisten tekosyitten kelaaminen. Tee ainakin parhaasi ja kokeile. Kukaan meistä ei pysty siihen koko ajan, mutta täydellisen ja nykyisen välillä on paljon tilaa. Se, että emme jaksa, viitsi, halua tai ehdi, on ylellinen valinta.
Valitkaamme toisin. Se kannattaa.

Rakastan kurssien vetämistä. Mikään ei ole mielestäni antoisampaa kuin tutustua uusiin ihmisiin paremmin ja syvemmin mitä pitemmälle koulutus etenee. Mutta kaikkein antoisinta on kokea se ihme, joka tapahtuu silmieni edessä yhä uudelleen. Näen kuinka toisilleen tuntemattomista kurssilaisista alkaa syntyä ryhmä, joka on niin paljon enemmän kuin vain kokoelma ihmisiä yhdessä. Se on oikeasti ällistyttävän totta, että yhdessä meistä tulee jotain enemmän. Vaikka olen nähnyt sen ihmeen lukemattomia kertoja, en kyllästy siihen varmasti koskaan ja odotan sitä aina yhtä hartaasti. Koen, että tässä on ehdottomasti työni antoisin ja arvokkain puoli.

Ryhmän ihme. Yhteisön taika. Keskinäinen lämpö ja tuki. Hyväksynnän eheyttävä voima. Se on sitä, kun yksilö tulee nähdyksi ja kuulluksi  juuri sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Aidosti ja rehellisesti. Ei tarvitse teeskennellä tai pidätellä. Saa turvalliset raamit olla vaikkapa haavottuvainen, epätäydellinen, muutosta vastustava, hiljaa, äänessä, kaikkea sitä, mitä me jokainen välillä olemme. Sellaisessa ilmapiirissä me kukoistamme ja teemme läpimurrot. Oppiminen tapahtuu lempeästi ja luonnollisesti.

Nettikurssit valtaavat alaa ja kyllä minäkin jossain vaiheessa niitä varmasti teen. Mutta suoraan sanoen ne eivät vastaa sitä, että olemme yhdessä ihan oikeasti. Virtuaalitodellisuus on mielestäni kehno korvike oikealle kohtaamiselle. Ihmisten välinen aito yhteys syntyy toki monin tavoin ja voi tapahtua netinkin välityksellä, mutta on siinä jotain erityisen upeaa, kun ihmiset kohtaavat ihan livenä. Väkevään yhteyteen toiseen ihmiseen on nykyisin vähän mahdollisuuksia. Niitä haluan luoda kursseillani.

Haluan tällä ryhmien ylistyslaulullani innostaa sinua tänä syksynä osallistumaan  johonkin ryhmään, jossa sinut hyväksytään. Se voi olla harrastusryhmä, opintoryhmä tai vapaaehtoistyöryhmä. Tai mikä vaan, jossa oikeat ihmiset ovat yhdessä ja välittävät toisistaan. Terveen ryhmän tunnistaa  myös siitä, että siellä on vapaa ja kevyt olo eikä siellä puhuta pahaa muista ryhmistä. Nettitodellisuus on liian laiha kumppani korvatakseen oikean kohtaamisen.

Uudet ystävyyssuhteet aikuisiällä ovat ihastuttava 'sivuvaikutus' kursseillani. Olen monasti ajatellut, että olen lunastanut taivaspaikkani sillä, että olen esitellyt lukemattomia ihania ihmisiä toisilleen. Ja saanut myös joka vuosi lisää henkilökohtaisia ystäviä. Se on äärettömän suuri ilo ja rikkaus elämässäni.

Minulle olisi ilo ja kunnia, jos pääsisit jollekin järjestämälleni kurssille tai matkalle.
Tässä alla kaksi linkkia, joissa esitteeni syksyn kahdelle eri kurssille.

1. Rakastu elämääsi! on viiden viikonlopun ihana voimakurssi. Siellä pääset tekemään toivotut elämänmuutokset lempeästi ja tehokkaasti. Valmennan sinua henkilökohtaisesti ja saat tuon yllä kuvatun upean ryhmän tuen. Lähde mukaan ihanaan syksyyn kanssani. Kurssilla vielä muutama paikka vapaana. Ehkäpä yksi niistä on juuri sinulle?

LUE LISÄÄ TÄSTÄ ESITTEESTÄ, KIITOS!

2. Valmennustaidot ovat työelämässä ja omassa arjessa todella arvokas lisä. Tämä koulutus antaa sinulle hienot taidot ja tiedon tuoda itsestäsi ja muista parhaan esille. Hiotut vuorovaikutustaidot, kyky käyttää aivoja viisaasti ja positiivisen psykologian tärkeimmät annit ovat olennainen osa tulevaisuuden ihmisstaitoja. Opi ne nyt ja menesty. Olen tästä koulutusohjelmastani todella ylpeä ja uskallan suositella sitä täydestä sydämestäni!

LUE LISÄÄ TÄSTÄ ESITTEESTÄ, KIITOS!

Matkoista lisää lähitulevaisuudessa. Luvassa on mm. Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatka, Italian mindfulness- ja joogareissu ja Kreikan saariretriitti.

päivittää nopeasti. Siihen menee tuhansia vuosia.

Rakastan pohjoisen luontoa, varsinkin ennen ja jälkeen mäkäräisten! Siellä rauhoitun ja hidastan sisäistä pikakiitäjääni.

Rakkautta on koiranpennun märkä pusu koko korvalle.

Päässäni on juuri nyt aivojen sijasta kukkakaali ja kehoni on yhtä joustava kuin betoniporsas. Mutta mitäs pienistä, sillä sain kirjani valmiiksi, jippii! Tai ainakin se lähti kustantajalle (Viisas Elämä)  ja tässä vaiheessa se riittää minulle. Olen kirjoittanut lähes tauotta pari viikkoa, koska tein järjettömän lupauksen saada kirjan käsikirjoitus valmiiksi kuukaudessa. Siitä pari viikkoa kului muissa hommissa, mm. kurssimatkan vetäminen Italiassa. ja vuoden mittaisen koulutuksen päättäjäiset. Eli pikkuisen kiire tuli.

Mitä ihmettä me tekisimme ilman aikatauluja? Emme todennäköisesti paljoakaan, sillä ainakin minulla jää kaikki aina siihen hetkeen saakka, kun on ihan pakko saada homma hoidettua. Hoidin siis homman, koska pidän kiinni sopimuksista.  Kirjoitin hullun lailla, samalla kun ulkona oli kevään hurmaavin herääminen meneillään. Kirjan aiheeksi valikoitui oikeastaan samat aiheet, joista täällä blogissani puhun; onnellisuuden tuominen arkeemme ja työkaluksi valitsin kiitollisuuden.
Se taas valikoitui ihan yksinkertaisesti siksi, että kiitollisuus on tutkimuksissa todettu kaikkein nopeimmaksi ja tehokkaimmaksi tavaksi kohentaa sekä mielenterveyttä että yleistä mielialaa. Onnellisuutta kiitollisuus lisää merkittävästi. Tämä kuullostaa tylsältä, mutta kirjani ei ole tylsä. Tosin yksi kirjani luvun otsikko on Olenko hauska vain koirani mielestä?

Kirjan työnimi Oikotie onneen - kyllä kiitos! on herättänyt mielenkiintoisen keskustelun ystävieni kanssa. Osa on sanonut, että se on liian heppoinen, eihän mitään saa tässä maailmassa helpolla.
Yksi totesi, että nimi on ihan niin kuin minä, oion aina katujenkin yli.  Eräs fiksu tyyppi kyseenalaisti sen, että onnellisuuden voisi saada millään valtakunnan oikopolulla. Hyviä ajatuksia.

Lisään tähän sen, mikä ei näy otsikosta, mutta paljastuu kyllä kirjasta;
oikotie ei välttämättä ole se helpoin tie. Eihän rotkon ylittävä riippusilta ole mikään kevyt valinta, vaikka se säästäisi kymmeniä kilometrejä tasaista tietä tallaamista. 


Kiitollisuus on oikeasti oikotie, mutta se on myös vaativa ja radikaali valinta. Se edellyttää sitä, että me suostumme aidosti kulkemaan uutta polkua. Vanhat ja pinttyneet tapamme ajatella eivät toimi tässä hommassa. Onnellisuus on palkkiomme vain jos suostumme luopumaan kärsijän roolista ja katsomaan elämäämme lahjana. Ei ole helppoa kenellekään meistä. Mutta siksi kirjoitinkin tämän kirjan meille kaikille, jotka haluamme merkityksellisemmän ja arvokkaamman tavan elää. Kirja on täynnä käytännön harjoituksia, joita jokainen voi kokeilla. Sillä oikotie ei ole oikotie, ellei sitä valitse.

Kerron kirjastani lisää kunhan saan pääni takaisin ja kehonikin taipumaan muuhunkin kuin tuolissa istumiseen. Siksi en ole päässyt bloggaamaankaan, vaikka rakastan tätä ihan todella paljon. Paikatakseni taukoani erityisesti ruokaohjeiden jaossa, laitan sinulle linkin kahdesta hurmaavasta irkkukokista, jotka tekevät terveellistä ruokaa kuin taikurit! Youtube-videolla he valmistavat herkullisen nuudeli-kasvispadan viidessä minuutissa. Ihan ajastimen kanssa. Pojat ovat entisen kotikyläni Greystonesin hurmaavia julkkiksia ja voin vakuuttaa, että videopätkällä nähtävä show on ihan jokapäiväistä heidän ravintolassaan, jossa syön aina kun siellä päin olen. Happy Pear- pojat ovat kaksosia. Heistä lisää myöhemmin, sillä nyt lähden pakkaamaan ja Greystonesiin muutaman päivän lepotauolle ennen uusia koitoksia. Suuntaan ensimmäiseksi lounaalle Happy Peariin ja kerron siellä heille, että heidän maineensa on leviämässä Suomeen saakka.
Ja lupaan, että teen sen keittokirjankin jossain vaiheessa!
5 minuuttia!

Sitruunoista kannatta osata tehdä mehua. Näin sanovat amerikkalaiset ja olen samaa mieltä. Elämä tarjoaa meille kaikille välillä varsin happamia hetkiä, mutta viisas muuntaa ne arvokkaiksi kokemuksiksi.Osa teistä ehkä muistaa blogini kuukausien takaa, jossa kerroin pettymyksestäni kahden ison kustantajan kanssa. Heitä ei kiinnostanut julkaista kirjaani, koska ehdottamani aiheet eivät kuulemma kiinnosta ihmisiä. Auts. Olin tosi pahoillani ja pikkuisen lamaannuin kokonaiseksi kesäksi.  Ehkäpä he olivat oikeassa, mietin varsin happamana. Onneksi jossain vaiheessa päätin ottaa selvää enkä arvailla. Järkeilin, että blogi kertoisi minulle kuin taikapeili, onko minulla jotain arvokasta sanottavaa.

Ryhdyin bloggaajaksi. Paha mieli häipyi kuin syksyn lehdet puista. Tämän blogin pito on osoittautunut hauskaksi ja rennoksi puuhaksi. Olen tehnyt sitä ihan omaksi ilokseni. Ihanana bonuksena on ollut sen saama ällistyttävän suuri suosio. Olen saanut teistä valtavan määrän uusia, upeita ystäviä. Ja loputtoman määrän palautetta siitä, että kyllä kirjani aiheet kiinnostavat tosi monia. Olen siitä äärettömän kiitollinen, sillä eihän kukaan tykkää kirjoittaa mustaan aukkoon. Tai en ainakaan minä, koska haluan kirjoituksillani niin kuin kursseillani ennenkaikkea antaa helpotusta ja opastusta kohti parempaa elämää.

No,  huhtikuun alussa vihdoin ryhdistäydyin ja lähestyin uutta kustantajaa. Allekirjoitin kirjani kustannussopimuksen ja seuraavana aamuna lähdin vetämään ryhmälle mindfulness- ja joogalomaa Italian Gardalle. Vasta lentokoneessa ehdin ajatella, mitä olin tehnyt. Olin sitoutunut kirjoittamaan kirjan ennätysajassa. Ehdin jo kauhistella aikatauluani kunnes tajusin, että olen jahkaillut kirjan kanssa jo vuosia. Aivan liian kauan. Ennen kirjoitin kirjan jos toisenkin reippaasti aikailematta. Viime vuosina olen jahkaillut, vaihtanut aihetta, empinyt, varmaan vatuloinutkin.

Pohjois- Italian lumoavan kauniissa maisemissa, kiitollisena ja innostuneena asia selkeni minulle entisestään. Päätin kirjoittaa kirjan samalla asenteella kuin tätä blogia - rennosti ja siitä nauttien. Suurimpana inspiraationa ja innoituksenani olette te, rakkaat blogini lukijat. Kiitos siitä!

Rakastan kurssimatkojen järjestämistä, sillä pääsin tapaamaan useiden päivien ajan uusia, kerrassaan hurmaavia ihmisiä.  Ihanaiset osallistujat, uudet ystäväni, ovat omalla kiinnostuksellaan ja avoimmuudellaan jälleen kerran osoittaneet, että ihan jokainen meistä ymmärtää aitojen elämänarvojen merkityksen, kunhan saamme siihen sopivan tilaisuuden. Olen ihaillen seurannut kaikkien halukkuutta ylittää oma mukavuusrajansa vaikkapa aamujoogassa (upea 76 + pariskunta joogaa ensimmäistä kertaa elämässän!), patikkaretkellä tai mindfulness- teemojen soveltamisessa omaan haastavaan elämäntilanteeseen.

Nyt sitten istun koneen äärellä niin paljon, että ymmärän miksi kirjailijoiden lihaksista tärkeimmät ovat tuolilla. Pitkään. Olen päivittänyt blogia todella vähän vaikka mieli kovin tekisi. Odottamassa on monta ihanaa kasvisruokareseptiä ja elämänohjeita arjen temmellyksiin. Lupaan paikata asian heti kun käsikirjoitus lähtee kustantajalle. Ja lupaan myös kertoa sinulle ensimmäiseksi, mikä kirja mjinulta tulee ulos syksyllä. Kiitos tuestasi, arvostan sitä suuresti!

Hurmaava Jaana Nakari pyörittää iki-ihanaa hotelli Villa Arcadiota vauhdilla ja sydämellä. Meidän yhteenlaskettu nopeus  on takanamme harppovien matkalaistemme mielestä järkyttävän kova.

Järjestän ensi syksynä ja keväänä taas uusia hemmottelu - ja patikointimatkoja joogalla ja mindfulnessilla maustettuna Villa Arcadion lumoaviin maisemiin. Kysy lisää susa@kontiki.fi

 MARIKAN MINDFULNESS ABC

KIRJAHANKKEET JÄIHIN JA BLOGI UUNIIN!

Jooga on tulevaisuuden sauvakävely! Se on kaikille sopiva ja tehoava kuntoilumuoto, joka tekee meistä mukavampia, viisaampia ja terveempiä. Meillä ei kertakaikkiaan ole varaa olla joogaamatta.
Olen sitä mieltä, että joogaa kannattaisi opettaa jo päiväkodeissa ja koulussa,  sillä se pitää mielen ja selkärangan kunnossa tulevia vuosia varten. Niitä molempia tarvitaan erityisen paljon meillä Suomessa.
1. HENGITYS  Joogaan, koska sen aikana hengitän syvään ja rauhallisesti - siis tavalla, joka tasapainottaa hermostoa ja purkaa stressiä. Tietoinen hengitys on ihan megahieno juttu. Itse asiassa se on kaikkein tärkein juttu niin joogassa kuin elämässä. Liike ja hengitys tuovat yhteen kehon, mielen ja sielun. Sielu pääsee esille.

2. VIISAUS  Joogaan, koska se auttaa minua muistamaan, mikä on olennaista, mikä ei. Jooga muistuttaa minulle uudestaan ja uudestaan, että elämä on matka ilman etäisyyttä. Perille ei pääse koskaan eikä hötkyilystä ole mitään hyötyä. Joogan jälkeen pystyn tekemään viisaampia päätöksiä enkä vatuloi kaiken kanssa niin mahdottomasti.
3. HEHKEYS  Joogaan, koska se saa minut näyttämään nuorekkaammalta.
Turhamaista? Todellakin. Mutta toimii yllättävän hyvin. Jooga ikäänkuin sytyttää sisällä kirkkaan lampun ja sitten se loistaa sopivasti ulospäin - toivottavasti niin kirkkaasti, että muittenkin polku vähän valaistuu.

Tässä vedän elämäni ensimmäistä kokonaista joogatuntia ja ainakin olen saanut porukan tainnoksiin. Olemme Gardajärven  rannalla sijaitsevassa Villa Arcadiossa, jonne vedän hyvinvointi- ja patikointimatkoja. Niihin kuuluu päivittäinen jooga ja illalla mindfulnessia. Kysy matkoista lisää susa@kontiki.fi

4. MIELENRAUHA  Joogaan, koska jo kymmenen minuutin jälkeen oloni on seesteinen ja olen sovussa itseni ja koko maailman kanssa. Ei hullumpi ajan panos/tuotos-suhde. Kunnon tunnin jälkeen olenkin nirvanassa. Joogaloman jälkeen olo on ällistyttävän taspainoinen. Aamuinen jooogahetki tekee myös meditoinnin ah, niin paljon helpommaksi minun kaltaiselleni apina-aivolle.

5. JOUSTAVUUS  Joogaan, koska on kivaa ja hyödyllistä olla taipuisa. Uskon, että notkea keho pitää mielenkin notkeampana. En liukastu tai kaadu niin helposti, koska joogassa tasapaino kehittyy huimasti. Tasapaino on paras henkivakuutus ikinä. En ole luonnostani erityisen joustava tai  tasapainoinen. Jooga auttaa.

6. KIVUT POIS  Joogaan, koska se helpottaa ja ehkäisee selkäkipujani. Jooga on jotakuinkin ainoa asia, joka tekee sen lempeästi ja myrkyttömästi. Valitsen liikkeet, jotka hoitavat selkääni. Jätän väliin sellaiset, jotka eivät sovi minulle. Tuhansista liikkeistä on mistä valita.

LUE TÄSTÄ BLOGINI SELKÄKIPUJEN HELPOTTAMISESTA JA KATSO KYLLIN VIDEO

8. HYVINVOINTI  Joogaan, koska saan samassa paketissa henkisen, mentaalisen, emotionaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin. Kokonaisvaltaista, vai mitä? Rakastan sitä mielen ja kehon rauhaa, jonka saan joogatessa. Missään muussa liikunnan muodossa en ole saanut ihan samaa. Joogaaminen helpottaa myös meditointiani merkittävästi ja sehän on vain hyvä asia, vai mitä.

9.  SYVÄ LEPO Rentoutus joogatunnin lopussa on taivallisen ihanaa. Odotan sitä hetkeä aina yhtä innoissani ja pääsen hetkessä täydelliseen nirvanaan. Aito ja oikea lepo lienee joogan suurimpia anteja nykyihmiselle. Levollinen ihminen on hyvä ja viisas ihminen. Siksi jooga sopii mielestäni erityisesti sellaisille ihmisille, jotka sanovat olevansa liian levottomia joogaamaan. Se on juuri se vastalääke, jota me hoppuhilkat tarvitsemme.

10. HELPPOA  Joogaan, koska sitä voi tehdä yksin, yhdessä, kotona, matkoilla. Missä vain, kunhan tilaa on edes istua/seistä. Eikä tarvita lenkkareita tai mattoa.  Kaikentasoisille tyypeille löytyy valinnanvaraa.  Tutustu ihmeessä erilaisiin joogatyyleihin. Niitä on kymmeniä eikä yhtä oikeaa ole olemassa. Joku voi kolahtaa juuri sinulle. Käy rohkeasti kokeilemassa äläkä välitä salin etuosassa rinkelille taipuvasta jooga-mallista. Jos minä vertaisin itseäni 40 vuotta nuorempiin ja luuttomilta vaikuttaviin käärmenaisiin, tulisin hulluksi. No, välillä tulen, mutta sitten taas hengitän syvään ja rauhallisesti ja osaan hymyillä itselleni. Lue myös netissä pidetyistä joogatunneista alla. Ehkä juuri ne ovat se helppo kynnys ylittää joogan aloittamiseksi.

Meri Mort on jooga-opettajana mm. vuoden kestävässä joogaopettaja-koulutuksessani. Hänestä huokuu se joogan sanoma, jota itse haluan myös levittää; jooga on iloista, hurmaavaa ja leppoisaa. Tiukkapipoisuus ja ahdasmielisyys eivät sovi nykyaikaan.

Tutustu lähelläsi olevaan joogatarjontaan. Ainakin minä lähden kotoa helpommin, kun se ei ole liian kaukana. Googlettamalla saatat huomata, että ihan nurkan takana joogataan.

Muista, että kaikki joogaopet ovat erilaisia. Etsi sellainen, josta tykkäät, koska silloin käyt tunneilla. Minulla on useampia fantastisia opettajia, joilta kaikilta saan jotain vähän erilaista ja silti hienoa. Kiitos Janina, kiitos Saila, kiitos Riina, kiitos Annukka, kiitos Leena, kiitos Meri, kiitos Kylli!
Ja jo etukäteen kiitos tulevat opettajani, joita en ole edes vielä päässyt tapaamaan.

Jos et löydä sinulle sopivaa joogapaikkaa tai raha on kovin tiukalla, kokeile ihmeessä nettijoogatarjontaa. Saat kotiisi älypuhelimeen,  läppärille, tabletille tai tv-ruutuun kymmeniä erilaisia joogatunteja. Voit osallistua joogasessioihin joko livenä tai ihan silloin kun sinulle sopii. Joskus en ehdi tehdä kuin 15 minuutin sarjan ja välillä nautin oikein pitkän kaavan tunneista.

Itse olen käyttänyt netistä löytyviä joogatunteja etenkin matkoilla, mutta välillä on tosi mielenkiintoista piipahtaa netin turvin jollakin joogatunnilla, jolle en ikinä lähtisi syystä tai toisesta. Olen myös oman kotini piilossa päässyt äheltämään ja säheltämään sellaisillakin vaativammilla tunneilla, joille en suoraan sanoen koskaan uskaltaisi mennä. On helpottavaa kun voi mokata rauhassa ja välillä vain siirtyä kylmästi uudelle tunnille, joka sopii minulle paremmin. Valikoimaa on todella paljon.

Ihana miniäni Päivi Brunila aloitti aktiivisen joogamisen muutama vuosi sitten. Päivillä on  liikuntatausta, joten hänestä kuoriutui nopeasti loistava joogaopettaja. Nyt Päivi on erikoistunut tuomaan joogan mahdollisimman monen ulottuville -  ikä, koko ja jäykkyys eivät ole este. Tsekkaa Päivin tunnit, jos asut jossain Espoon suunnalla. LEMPEÄÄ JOOGAA IHAN ALOITTELIJOILLEKIN!