Näitten nokkoskääryleitten teko oli aika näppärää puuhaa. Tein täytteen etukäteen ja sitten kääräisin aina yhden pehmenneen riisipaperin keskelle reilun ruokalusikallisen täytettä samalla kun pehmensin seuraavaa riisipaperikiekkoa.  Paketoin mössön mukavan piukaksi kääröksi ja ripottelin päälle mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä.  Tarjoilin kääryleet huoneenlämpöisinä ja hyviltä maistuivat ystäville. NOKKOSKÄÄRYLEET Tästä riittää noin 4-5 hengelle  riippuen siitä, mitä muuta tarjoat aterialla. Minä laitoin pöytään kääryleitten lisäksi ison kulhon tuoreita rukolan versoja, tomaatteja, mozzarellajuustoa ja gluteenitonta kauraleipää. Kaiken ihanuuden kruunasi sitruunalla reippaasti maustettu oliiviöljy. Osa porukasta tykkäsi lisätä kääryleisiin vähän tamari-soijakastiketta (vehnätöntä soijakastiketta) samalla lailla kuin sushi-rulliin. 1 litra pestyjä ja silputtuja nokkosen versoja tai pinaattia tai näiden sekoitusta 2 dl kvinoasuurimoita 1 purkki tai paketti tofua eli noin 300 grammaa 1 nippu kevätsipulia 1 kasvisliemikuutio yrttisuolaa soijakastiketta paketillinen riisipapereita (noin12 kpl) 1 rkl oliiviöljyä 1 rkl gheetä (kirkastettua voita) tai tavallista voita seesaminsiemeniä koristeeksi  Huuhtele kvinoa tiiviissä siivilässä runsaan, juoksevan veden alla. Tämä poistaa kvinoasta kitkeryyden. Kiehauta kattiassa 3 dl kasvislientä ja lisää huuhdeltu kvinoa ja silputtu kevätsipuli. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 8-10 minuuttia. Kypsennä samalla nokkosen versot tai pinaatti sulaneessa voissa niin, että kasveista irtoaa liika neste. Kaada se pois ja mausta vihreä mössö yrttisuolalla. Lisää joukkoon murennettu tofu, jonka olet maustanut soijakastikkeella. Jos käytät valmiiksi marinoitua tofua, ei tarvitse lisätä soijakastiketta. Jatka nokkos-tofuseoksen kypsentämista kunnes kvinoa on valmis. Jos seoksessa on vielä runsaasti nestettä, valuta se pois sillä on tärkeää, että riisipapereiden sisään laitettava seos on tiivistä eikä juoksevaa. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan yrttisuolaa, pippuria ja tai soijakastiketta. Jos pidät tulisista mausta, voit aina laittaa joukkoon chilihiutaleita. Valkosipulin ystävät lisäävät mössään useamman kynnen jo nokkosen kypsennysvaiheesssa. Laita isoon kulhoon lämmintä vettä ja lisää aina yksi riisipaperikiekko veteen pehmenemään kerrallaan. Siihen menee vain 10 sekuntia. Laita pehmeä riisipaperi keittiöpyyhkeen päälle, lisää keskelle jäähtynytta ja hyvin maustettua nokkos-tofu-kvinoaseosta ja kääntele riisipaperista tiivis paketti, jonka saumakohdan käännät alimmaiseksi. Samalla kun täytät yhtä käärylettä, annan riisipaperin pehmetä lämpimässä vedessä. Laita valmis kääryle suoraan tarjoiluvadille. Ripottele kääryleitten päälle seesaminsiemeniä.  Minä käytin valmista seosta, jossa on sekä mustia että valkoisia seesaminsiemeniä että merileväjauhoa. Voit vielä lorauttaa oliiviöljyä kääryleitten päälle, jotta ne pysyisivät mehevinä ja houkuttelevina kun odottavat tarjoiluaan.

Rukola maistui mukavan pirteältä pehmeän kääryleen rinnalla. Minulla onkin valtava sato rukolaa jo nyt, koska se oli siementänyt viime syksynä ja talvehti loistavasti.

Kääryleen sisällä oleva nokkos-tofu-kvinoamuhennos on maustettava aika reippaasti, ettei maku olisi liian mitäänsanomaton. Voit kokeilla vaikkapa thai-mausteita ja chilikastiketta, jos olet tulisten ruokien ystävä.

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ystävien kanssa, eikö vaan? Tässä nautitaan kesän tulosta sisällä, sillä helteisen ja aurinkoisen päivän puutarhajuhlan keskeytti kunnon ukkoskuuro kaatosateineen.

Ostitko jo riisipaperia? Nyt sille tulee lisää käyttöä. Jos et vielä ole löytänyt tätä idän lahjaa meille pohjolan herkkusuille, nyt on mainio hetki se tehdä. Yritän kovasti välttää ylisanoja mutta ei se kuitenkaan onnistu; nämä pinaatti-kukkakaali-tofukääryleet maistuivat niin ihanilta, että itketti.

Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tulin myöhään kotiin energiasisustuskurssia pitämästä
( KIITOS UPEA JA MAHTAVA YLEISÖNI!) ja nälkä oli valtaisa. Onneksi olin ennakoinut tilanteen valmistamalla jo lounaaksi muutaman ylimääräisen kääryleen. Älysin myös juuri ennen ensimmäistä suupalaani kuvata tämän annoksen. Aamulla olin ennakoinut lounaan ottamalla pakkasesta paketillisen pinaattia sulamaan.

Ennakointi kannattaa. Etenkin jos olet kuin minä eli kun nälkä iskee, taju menee. Tai muutun kiiluvasilmäiseksi sekopääksi. Tai vähintäänkin kärttyisäksi. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole ympäristöystävällinen eikä siten suositeltava.

Kaivoin siis aamulla pakastimesta pussillisen luomupinaattia. Pidän sitä siellä aina, koska pinaatista saa upeita ruokia ja tuore pinaatti on järjettömän kallista ja rahdattu kauppoihin kuusta saakka. Kaadoin jäätyneen sisällön paistinpannulle sulamaan. Lounasaikaan pilkoin yhden kukkakaalin pikku ruusukkeiksi ja höyrytin kypsäksi. Ei mene montaa minuuttia. Siihen mennessä pinaatti oli sulaa mössöä, josta kaadoin pois ylimääräisen nesteen. Lämmitin sen kevyesti, maustoin ripauksella yrttisuolaa ja mustaapippuria sekä 1 tl kurkumaa. Sekoitin joukkoon pienet kukkakaalikukat ja lorautin sekaan 1 rkl oliiviöljyä.

Tofua oli jälleen jäänyt yli edelliseltä päivältä, mutta jos sinulla ei ole näin hyvää onnea, voit käyttää tofun valmistusohjettani Näin saat tofusta taatusti maukasta  Tai voit korvata tofun tuorejuustolla tai fetalla. Pilkoin tofun suuhun sopiviksi ja sekoitin pinaatti-kukkakaaliseokseen. Tarkistin maun. Tai en kyllä tehnyt sitä, mutta ehkä sinun kannattaa. Lisää mausteita mielesi mukaan, jos seos ei ole tarpeeksi makoisaa. Soijakastike, chilitahna, valkosipuli sekä harissatahna sopivat erityisen hyvin. Lisäisin niitä joukkoon ellen noudattaisi tällä hetkellä ayurvedista ruokavaliota, jossa vältän liian tulisia aineita. Siitä lisää tulevissa blogeissani.

Riisipaperit valmistuvat käyttökelpoisiksi kääryleiksi ihan kädenkäänteessä. Ohjeet saat paketista tai tästä: Näin saat riisipapereista käteviä kääryleitä  Nämä täyteainekset eivät pysyneet ihan siististi kääryleen syleilyssä, mutta minua se ei haitannut. Suuhun ne päätyivät silti, vaikkakin vähän sotkuisemmin. Täydellisyys on tylsää, sanon minä. Mitä mieltä sinä olet?

Kun leivän himo iskee, tekaisen riisikääryleitä ja syön käsin. Aikaa ei kulu viittä minuuttia enempää. Pakkaan rullia usein myös evääksi ja tarjoan vieraille. Aina yhtä herkullista ja ihmeen keveää. Niitä nauttiessa tulee kuitenkin sellainen tyytyväinen tunne, että mussutan rakastamaani leipää.  Ilman tukkoista oloa. Tämä on myös loistava tapa muokata salaaatti kiinnostavammaksi ja ruokaisammaksi.

Vältän leipää siksi, että se ei sovi minulle. Ei edes gluteeniton. Suolistoni ei tykkää jauhoista eikä vireyskään ole parhaimmillaan tuntikausiin. Meitä on yllättävän monia, jotka kärsimme vuosikausia painon noususta ja väsymyksestä tietämättä, että ilman leipää olo on huojentuneempi kehossa ja mielessä. Kannattaa kokeilla leivätöntä kuukautta. Ja vaikka eläisit leivällä (ja aika moni suomalainen muuten tekee sitä!), suosittelen, että kokeilet näitä kääryleitä. Ne ansaitsevat sen. Sinä ansaitset sen.

Näin teet kuvan riisikääryleet: Tarvitset riisipaperikiekkoja, joita myyvät etnisten kauppojen lisäksi nykyisin lähes kaikki isot marketit. Nämä seitinohuet riisipaperilautaset rapsahtelevat kuivina todella helposti rikki. Ota ne esille pussista varovaisesti ja laita lämpimällä vedellä täytettyyn kuhloon lillumaan. Noin puolen minuutin kuluttua kalastele niitä ylös pyyhkeen päälle valumaan. Otan vedestä levyjä sitä mukaan kun täytän niitä.

Märkänä levyt ovat aika tahmeita, mutta pienellä harjoittelulla olet kuin taitava vietnamilaiskokki, joka kiepsauttaa niistä rullia käden käänteessä. En ottanut kuivista levyistä kuvia (sorry!), sillä heräsin kuvaamaan hommaa vasta kun olin käyttänyt kaikki paketin riisipaperit ja kääryleet kököttivät lautasella, oheisessa kuvassa. Tämä bloggaus ei ole vielä niin verissä, että söisin ruokia vain kuvatakseni niitä. Ehkä sekin hetki koittaa pian.

Itse asettelen kaksi pehmeää levyä kerrallaan lähes päällekäin niin saan vähän tukevampia kääryleitä aikaiseksi.  Sitten ladon täytettä, joka yleensä koostuu tuoreesta salaatista, yrteistä ja jostakin tuhdimmasta. Sopivat määrät löytyvät nekin tosi nopeasti, kun harjoittelet muutaman kerran.
Näissä kääryleissä on täytteenä suolaheinän lisäksi (voisi olla aivan yhtä hyvin lehtisalaattia) avocado viipaloituna, eilisestä ylijääneitä tofun palasia (valmiiksi maustettuna ja paistettuna), tuoretta korianteria sekä mausteita. Nyt ripautin avocadoille rakastamaani umeboshi-etikkaa, mutta jos pidät tulisesta ruuasta, niin makea chilikastike sopii loistavasti. Tai tilkka soijakastiketta.

Jos sinulle sattuisi jäämään kääryleitä yli tai haluat säästää niitä eväsruuaksi, laita ne jääkaappiin, peitä tuorekelmulla tai laita väljästi pakasterasiaan. Riisipaperirkääryleet pysyvät hyvinä vuorokauden, vaikkakin  avocado tummuu ellet anna sille sitruunamehusuihkua. Se kasvisruuissa on myös ihanaa, että ei juurikaan tarvitse pelätä pilaantumista. Pahimmillaan salaatti nahistuu.

Näissä kääryleissä on riisipaperin päällä nippu suolaheinää pohjimmaisena, sen päälle viipaloituna yksi avocado ja muutama paistettu tofun pala sekä ruukullinen tuoretta korianteria. Maustan avocadon ripauksella suolaista umeboshi-etikkaa, mutta yhtä hyvin sopii soijakastike, yrttisuola tai makea chilikastike. Kaikki käärittynä tukevasti riisipaperiin. Höyhenenkevyttä ja silti nautinnollisen ruokaisaa!

Lue lisää tofun valmistuksesta:

Näin valmistat tofua

" Ei se maistu hyvältä. Se on mautonta eikä perhe sitä syö. En minä osaa tofua laittaa." Kyllä sinä osaat. Jos haluat. Me opimme melkein mitä tahansa, jos oikein haluamme. Tofun valmistaminen ruuaksi lienee siitä helpoimmasta päästä.  Ja jos tofu on mautonta, sille ei ole tehty mitään.

Tofu on soijamaidosta tehtyä tuorejuustoa. Kuten lehmänmaidosta valmistettu tuorejuusto,  se ei itsessään maistu oikein millekään. Sain kerran lounasravintolassa tofua, joka oli suoraan paketista leikattu kuutioiksi. Ei edes lämmitetty. Ei ihme, että tofulla on huono maine. Se on sääli, sillä parhaimmillaan tofu on paitsi herkullista, myös täyttävää ja erinomainen valkuaisaineen lähde.
Se tekee kasvisruuista ja salaateista mukavan ruokaisia ja maistuu hyvin valmistettuna lihan ystäville.

Vaikka käytän useimmiten valmiiksi maustettua tofua useammin kuin maustamatonta, niin molemmissa tapauksissa annan kuutioidulle tofulle pienen soikakastike-kylvyn tai reippaan kierittelyn esimerkiksi itamaisessa - tai yrttimausteseoksessa. Suolaa voi lisätä tarpeen mukaan myöhemmin. Sitten paistan tofukuutiot, kolmiot tai suikaleet reilussa määrässä öljyä. Paketillinen tofua tarvitsee noin 2 rkl öljyä. Useimmiten käytän seesami- tai oliiviöljyä. Joskus kookosöljyä. Öljyn valinta riippuu siitä, mitä sen kanssa aion tarjota, sillä kunnon kylmäpuristetuista öljyistä tulee, ja pitääkin tulla, oma hieno makunsa ruokiin.

Voi tofun tietenkin lisätä sellaisenaan keittoihin ja muhennoksiin, mutta pitää muistaa, että tofu ei anna lisämakua. Kunnon paahtopinta tekee tofusta mukavan rapsakan ja maistuvan. Ja syöty tofu on parempi kuin koskematon paketillinen tofua jääkaapissa.  Kohtuullisesti syötynä tofu on myös kevyttä ja ravitsevaa ruokaa, jonka soisi yleistyvän suomalaisissa keittiöissä senkin takia, että se maistuu myös lapsille, varsinkin paistettuna. Saan syötettyä sitä jopa omille lapsenlapsilleni, jotka katsovat ruokiani vähintäänkin varauksellisesti. Tofu on terveydellisesti, ekologisesti ja eettisesti parempi vaihtoehto kuin makkara ja liha. Suosittelen!

Ekstra-ihanaa: Jos tarjoan vierailleni tofua, lorautan valmiiksi paistettujen tofupalasten päälle vielä paahdettua seesamiöljyä. Sitä löytyy marketeista erikoisöljyjen luota tai itamaisten ruokien kohdalta.  Se antaa taivaallisen maun tälle(kin) ruualle, mutta toimii parhaiten mausteena, ei paistoöljynä.

Pitihän tähänkin ruokakuvaan hiipiä myskikurpitsaa ja riisiä. Siinä on myös reilusti merilevää ja yllätys, yllätys, lehtikaalia! Mutta nyt on pääosassa tofu,  mukavasti kolmioiksi leikattuna. Vihannesten ja tofun leikkausmuodolla on muuten vaikutusta makuun. Siitä enemmän myöhemmin.

Käytän tofua muutaman kerran viikossa. Yleensä ostan marketista Jalotofun kiinteää, kotimaista marinoitua tai  kylmäsavustettua luomutofua, joissa on jo valmiiksi mukavasti pohjamakua. Hyvä vaihtoehto on myös rakeisempi So Fine -luomutofu, jota saa myös eri tavoin maustettuna. Koska tofu säilyy pitkiä aikoja, sitä kannattaa pitää jääkaapissa useita paketteja. Pehmeä tofu sopii jälkiruokiin kerman ja tuorejuuston tapaan. Mutta on sekin mautonta ilman reipasta makeutusta vaikkapa vaahterasiirapilla. Vanilja sopii hyvin tofupitoisiin jälkiruokiin.

Tofu- merileväpata 
Jälleen kerran käytin rakasta riisikeitintäni oheiseen tofu-merileväpataan, mutta kattila käy aivan yhtä hyvin. Laitoin riisikeittimen pohjalle basmatiriisiä 2 dl (syöjiä oli 4), lisäsin vettä niin, että ranteeni peittyi. Voit toki mitata veden asiallisemminkin, eli riisipaketissa olevien ohjeiden mukaisesti. Sekoitin joukkoon 1 dl merilevää. Käytän usein valmista merileväsekoitusta ( Clearspring), jota ei tarvitse liottaa. Merilevä on todella ravinteikasta ja pyrin lisäämään sitä ruokiin vähintään muutaman kerran kuukaudessa.
Silppusin pussillisen lehtikaalia ja tuoreen korianterinipun, kuutioin myskikurpitsan ja laiton ne kaikki riisikeittimeen, joka alkoikin olla täynnä. Riisikeittimen sisäpuolella on merkintä, kuinka täyteen sen voi ladata. Päällimmäiseksi kaadoin purkin kookosmaitoa ja 2 rkl curry-mausteseosta.  Laitoin riisikeittimen päälle ja lähdin Valo-koiran kanssa lenkille.


Kun tulin takaisin, paahdoin tofukolmiot seesamiöljyssä muutaman viipaloidun valkosipulin kera. Tunnissa riisikeitin oli mennyt lämpöasentoon eli ruoka oli kypsää. Tuoksu keittiössä oli ihana. Maistoin seosta ja lisäsin hiukan merisuolaa. Mehevä, täyttävä ja täyteläisen makuinen pataruoka oli valmista syötäväksi. Valmisteluihin ja tofun paistamiseen oli mennyt noin 15 minuuttia. Ei paha aika, vai mitä?