Olen tehnyt aamaisestani yhden päiväni kohokohdista. Valmistan sen pääosin jo edellisenä iltana ja aamuksi jää vain nopea hienosäätö. Kuuntelen kehoani ja lisäilen ja muuttelen esimerkiksi marjoja ja pähkinöitä vuodenajasta riippuen. Kylmällä aamainen on tuhdimpi ja joskus, kun on oikein viluttaa, lisään sinne kypsennettyjä ja vielä kuumia, kardemummalla ja kanelilla maustettuja omenalohkoja. Tai keitän kaurapuuron, johon laitan kaikki marjat, sielmenet ja jauheet.

Lue alla olevasta linkistä ohje ja kokeile, miten se maistuisi sinulle.
Ohjeeni on gluteeniton ja maidoton ja sopii myös vegaaneille.
 Huom! Käytän itse vain gluteenittomia kaurahiutaleita.


                    LATAA TÄSTÄ KUKOISTUSPÄIVÄN HERKULLINEN AAMUPALA

Aamiainen on joskus lounas ja silloin pakkaan sen mukaani lasipurkkiin.

Minulla on missio. Vapaus! Haluan tehdä parhaani, että me naiset lopettaisimme ihan loputtomalta tuntuvan taistelun kilojemme, siis itsemme, kanssa. Löytäisimme ihastuttavan vapauden ja valtavat sisäiset voimavaramme.  Kelpaisimme itsellemme ja toisille. Käyttäisimme irti päässyttä energiaamme siihen, mistä saamme eniten iloa. Rakastuisimme omaan elämäämme. Itseemme.

Tajuaisimme lopullisesti, että epäonnistuneet laihdutuskuurimme eivät kerro sitä, että meissä olisi vikaa. Vika on menetelmissä. Heittäisimme hyvästit ikuisille ruokavaliokikkailuille ja toimimattomille ja ah, niin ikäville kuureille. Ymmärtäisimme lopultakin, että itsekuri ei toimi kuin kiitävän hetken. Ja sitten taas manaamme itseämme epäonnistumisesta. Itsesyytösten kierre on valmis. Ja se lihottaa. Ja kuluttaa itsetuntua.


Jos ja kun itsekuri ei ole ratkaisu, tarvitsemmeko me vain lisää tietoa siitä, mitä syödä, mitä välttää ja, ja, ja?  Emme todellakaan. Meillä on aivan mieletön määrä tietoa jo nyt sekä netissä että todennäköisesti kirjahyllyissämme.  Tietoa tarvitaan, tottakai, mutta se on osoittautunut varsin vajavaiseksi avuksi. Sellaisenaan se jää vain päähän ja ei välity oikein sydämeen ja kehoon.



Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että hössötämme järjettömän paljon siitä, paljonko painamme.  Mielessämme kummittelevat todelliset ja kuvitellut liikakilot ja se mitä syömme. Tai emme. Tai emme saisi, mutta söimme silti. Tyytymättömyys ryövää etenkin miljoonilta länsimaalaisilta naisilta  aivan ylenpalttisesti aikaa, mielenrauhaa ja voimia. Sisäinen vihapuhe kuluttaa ja itsetunto on kortilla. Olennaiseen ei enää liikene puhtia. Elämästä nauttimiseen jää vain rippeitä.


Meillä on paha olla siksi, että emme kelpaa itsellemme. Vertailemme. Arvostelemme. Ahdistumme. Herkullista ruokaa on liikaa, valinnanvaraa on ylenpalttisesti, 'ainoita oikeita' ohjeita jaellaan siellä sun täällä ja kaiken tämän keskellä meidän pitäisi osata syödä tasapainoisesti ja järkevästi. Sekä tietenkin pitää paino sopivan alhaalla. Keinot ovat vain mitä ilmeisimmin kehnot, koska ne eivät toimi. Jos lähes 80% naisista haluaa pudottaa painoaan eikä ole tyytyväinen peilikuvaansa, jotain on pahasti pielessä.


Tiedän, että on parempi tapa olla sinut itsensä ja kehonsa ruokkimisen kanssa. Ja pudottaa liiat, kehoa rasittavat aidot ylikilot. Se on täysin mahdollista. Siksi jaksan palata aiheeseen uudelleen ja uudelleen. Tarjoan sinulle jotain paljon toimivampaa ja kestävämpää - aitoa tasapainoa.
Ja jos sana tasapaino kuullostaa sinusta tylsältä, jatka silti lukemista. Se kannattaa. Tai jos et jaksa lukea eteenpäin, klikkaa ainakin alla olevaa  esitelinkkiä  ja lue, josko tässä olisi juuri se kurssi, joka kannattaisi käydä.

Mikä sitten saa meidät tekemään tarvittavat ja suotavat elämäntapamuutokset ILOLLA ja niin, että niissä on jopa helppo pysyä? Olen saanut kouluttajan ja valmentajan roolissani jo vuosikymmenten ajan tutkia ja havainnoida, mikä saa meidät tekemään pysyviä muutoksia, vaikkapa syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Joistakin asioista alan olla aivan varma.  Onnistuneen ja kantavan  elämänmuutoksen salaisuus ei ole niissä jutuissa, joita meille yleensä ensimmäiseksi tarjotaan. Se EI ole tieto. Se EI ole itsekuri. Se EI ole edes jonkun timmissä kunnossa olevan asiantuntijan meille laatima tiukka ohjelma. Mitä se sitten on ellei se ole juuri noita asioita, joita meille media työntää?


Olen vakuuttunut siitä, että homman salaisuus on sisältä kumpuava tasapaino, sisäinen viisaus, joka saa meidät luonnollisesti säätelemään elintapojamme juuri meille sopiviksi. Se on tietoisuudesta löytyvä kyky ohjata mieltämme niin, että keho saa sen mitä se tarvitsee ja sydänkin tulee ruokittua. Tämän voimme oppia. Näin kirjoitettuna huomaan, että tämä kuullostaa todennäköisesti aika epämääräiseltä ja heppoiseltakin. Sitä se ei kuitenkaan ole. Olen aivan liian käytännöllinen siihen.

Minä uskon vakaasti, että tasapaino on tulevaisuuden yksi tavoitelluin olotila. Miksi? Siksi, että meillä ei sitä enää juurikaan ole. Epätasapaino kehossa, mielessä ja sydämessä on äärettömän kuluttavaa. Varsinkin kun sitä jatkuu vuodesta toiseen.

Siksi nimesin uudenlaisen kurssini
RATKAISE OMA TASAPAINO-YHTÄLÖSI. 

Opetan tällä raikkaasti uudenlaisella kurssilla selkeästi, käytännöllisesti ja YKSILÖLLISESTI,  kuinka opimme käynnistämään tietoiset valinnat ja kouluttamaan mielemme niin, että se HALUAA tehdä parempia muutoksia arjessamme. Uskon, että jokaisella on ainutlaatuinen tasapaino-yhtälö ja sen löytyminen on suuri ja ilahduttava oivallus.

RATKAISE OMA TASAPAINO- YHTÄLÖSI kurssi 7.-8.4.  sopii, vaikka et olisi ylipainoinen tai haluaisi varsinaisesti laihtua. Samat periaatteet toimivat kaikissa elämäntapamuutoksissa ja hyvinvointia edistävissä valinnoissa.
Erityisesti suosittelen tätä kurssia ravintoneuvontaa antaville ja personal trainereille.



Kirjoitin viime syksynä samaisesta aiheesta blogin, joka on mielestäni edelleen äärettömän ajankohtainen. Voit lukea sen tästä linkistä. Meidän jokaisen kannattaa kysyä itseltämme rehellisesti, mikä on suhteemme omaan ja toisten elopainoon. Sillä on yllättävän laajakantoisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Lue lisää: LÄSKITERRORISMIA

Toivotan sinulle mitä valoisinta kevättä ja olisi upeaa nähdä sinut kurssillani 7.-8.4.
Ilmoittaudu katja@namaste.fi  ja sinulla on jotain huojentavaa odotettavaa.

PS. Ja saatpa kurssilla vähän ylimääräistäkin kivaa - näytän yhdellä lounastauolla, kuinka saat riisikeittimellä tehtyä ihan mahtavia kukoistusruokia.

 Olkoon askeleesi ja sydämesi kevyt,
Marika

Vakuutan kautta kiven ja kannon ja ties minkä kasvinosan kautta, että kasvisten reipas lisääminen ruokavalioosi voi viedä sinua ja tätä planeettaamme vain parempaan suuntaan. Mutta ei kukaan, tai ainakaan minä, halua syödä jatkuvasti edes taatusti terveellistä ruokaa, ellei se maistu hyvältä. Niin se vain on, että mieli voi päättää kaikenlaista, mutta kieli tekee lopulliset valinnat.

TERVETULOA UPEALLE KASVISRUOKAKURSSILLE

Siksi minulla on intohimo näyttää/opettaa, että kasviksista saa taivaallisen herkullisia ruokia vaikka kymmenessä minuutissa. En nimittäin itse jaksa vatkata, vaivata, vääntää, kääntää, silputa, pipertää tai loputtomasti näpertää ruokani kanssa. Kasvisruokaa on saatava pöytään vähintäänkin 20 minuutissa. Usein selviän paljon nopeammin, kiitos vaikkapa riisikeittimen. Ja sen on oltava terveellistä ja herkullista - siitä en tingi.

Uskon, että sinä, kuten niin moni meistä todella, oikeasti ja vilpittömästi haluaa syödä ja voida paremmin ja samalla huolehtia maapallon hyvinvoinnista. Mutta hyvät aatokset hyytyvät usein alkumetreillä. Miten sen muutoksen voisi tehdä niin, että se ei veisi elämästä kaikkea mehua ja muuttuisi ilottomaksi puurtamiseksi, johon ei ole aikaa ja hermoja? Ei siinä ole mitään järkeä, että jokapäiväinen ruokailu on yhtä luopumisen tuskaa, syyllisyyttä tai jotain muuta ihan tolkutonta itsensä ja muitten kiusaamista. Terveellinen ruokailu on iloinen ja nautinnollinen etuoikeus.



Uudenlaisessa elämäntyylissä pysyttely on myös haastavaa, kun ympärillä kieppuu ylenpalttisen paljon ristiriitaista ravintotietoa, stressiä töissä ja irtokarkkeja tarjouksessa.
Ymmärrän. Ja vakuutan, että muutos on sekä mahdollinen että äärettömän kannattava. Ei ole kyse joko-tai-hommasta vaan pienistä  askelista, joista tulee ajan kuluessa itsestään selviä ja helppoja valintoja. Niistä taas kasvaa elämänlaadun asteittainen koheneminen ja tunne siitä, että on oikeasti menossa elämässään sisäisesti ja ulkoisesti oikeaan suuntaan.


Olen ihan innoissani siitä, että vihdoin sain aikaiseksi järjestää aidosti käytännöllisen ja taatusti hauskan ja hyödyllisen ruokakurssin. Sellaisen, jossa näet, miten kasviksista saa nopeasti herkullisia arki-aterioita. Ja ennenkaikkea pääset maistamaan niitä ja toteamaan, että ei ole kyllä luopumisesta tietoakaan, jos tällaisia saa syödä.

Kaikki näyteruuat ovat gluteenittomia, maidottomia ja sokerittomia. Ne siis sopivat jotakuinkin kaikille meille 'ruokarajoitteisillekin' paitsi, että sitä ei kyllä muista niitä syödessä. Hyvä ruoka on hyvää.

Opit mm. käyttämään riisikeitintä monipuolisesti, tekemään pannupastaa ja valmistamaan kvinoasta ja chiasiemenistä herkkuja. Ja saat selkeät ja käytännölliset vastaukset omiin ruokapulmiisi.

Tässä on linkki ruokakurssilleni Näin syöt hyvin - terveellisesti! MARIKAN KURSSI, joka on lokakuun puolivälissä. Ilmoittaudu pian, sillä otan kurssille vain 30 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ja tule tyhjällä mahalla paikalle, sillä se täyttyy! Olen ihan varma, että meillä on edessä kaksi upeaa päivää ihastuttavien kasvisruokien parissa.

Olet sydämellisesti tervetullut -nyt pääset aloittamaan terveellisen ja herkullisen loppuelämäsi!

Olethan tutustunut tämän blogin ruokaosioon? Siellä on kymmeniä herkkuja, joita voit kokeilla ennen kurssia!                   TÄSSÄ SINULLE IHANIA KASVISRUOKAOHJEITA

Katso kätevä video myskikurpitsan pilkkomisesta!

Kasviksia ei voi syödä liikaa. Liian vähän kylläkin. Ja se liian vähän on valitettavasti ihan liian normaalia. Minulla on intohimo saada meidät suomalaiset herkuttelemaan kasvisruuilla niin, että ne valtaisivat lautaselta suurimman osan. Tottakai kansanterveys siitä hyötyisi, mutta kyllä se suurin anti ja etu koituu yksilölle, joka voi paremmin ja jaksaa muutakin kuin valittaa vetämätöntä oloaan. Runsas kasvisten syönti tasapainottaa ruokavalion ihan itsestään. Ei tarvitse temppuilla erikoisruokavalioilla, kun täyttyy lautasensa vaikkapa meheväksi haudutetuilla ja ihanasti maustetuilla syksyn kasviksilla.

Nyt en saarnaa lihaa vastaan vaan kasvisten puolesta. Oikein valmistettuna niistä saa aivan tolkuttoman herkullisia ruokia. Kurkku, tomaatti ja jäävuorisalaatti ovat lähinnä vettä, usein luvattoman mauttomia enkä keksi niistä kovin paljoa hyvää sanottavaa. Kukkakaalista, kurpitsoista, fenkolista ja pinaatista voisin sensijaan kirjoittaa vaikka runoja, jos osaisin.

Tässä sinulle niin helppo kasvisohje, että sen helpommaksi ei hommaa voi oikein tehdä. Ja loputulos on sen verran maukas, että oheiseen kuvaan sain taistella jämät ruokapöytäni ympärille kokoontuneiden ystävien käsistä. Vaatimaton kukkakaali olikin yllättäen ruokailijoiden suurin suosikki.

Minä syön vaivatta kokonaisen kypsennetyn kukkakaalin ateriaksi, mutta sinulle saattaa riittää noin puolikas kaalia. Nyt kukkakaali on parhaimmillaan ja minulla on tavoite syödä ainakin yksi päivässä. Raasteena ja ihan kevyesti höyrytettynä se onkin ihan loistava riisin sijainen.


Tähän ohjeeseen tarvitset 1 - 2 kukkakaalia, neitsytoliiviöljyä, suolaa ja makeaa madrascurryseosta, jos siitä tykkäät ( minä tykkään kovasti).

Leikkaa kukkakaali reippaiksi siivuiksi pystysuunnassa niin, että saat isoja kukkakaalipuita, jotka pysyvät jotakuinkin kasassa siivuina. Mutta ei tee mitään, jos osa kukkakaalista murenee pienemmiksi ruusukkeiksi.

Levitä kaalisiivut ja ruusukkeet leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Ripottele kaalien pintaan suolaa tai yrttisuolaa sekä madrascurryä, jos tykkäät intialaisista mausteista, mutta et liiasta tulisuudesta. Lorauta oliiviöljyä kaalien päälle.

Laita kukkakaalit kypsymään uuniin, 200 asteeseen 20 minuutiksi. Kokeile välillä, missä vaiheessa kaalit ovat hieman pehmenneet, mutta ovat vielä ryhdikkäitä. Valmiiden kukkakaalien pinnalle voit ripotella paahdettuja seesaminsiemeniä tai pinjansiemeniä. Ne sopivat oikein hyvin.

Tarjoile kukkakaalipuut vaikkapa keitettyjen, dijonsinapilla maustettujen perunoiden ja papusalaatin kera, kuten minä tein. Illalla laitoin vielä paahdetun kukkakaalin siivun riisikakun päälle, jolle olin levittänyt suorastaan syntisen paksun majoneesikerroksen ( luomuna tietenkin:). Suosittelen!

Nämä yksinkertaiset kasvisruuat ovat ollet blogini yksi suosituimmista/luetuimmista jutuista. Lisää niitä löydät kohdasta Söin tänään Helppoja kasvisruokia!.

Jättikokoinen kesäkurpitsa on monen kotiviljelijän lomaltapaluu-yllätys. Siellä valtaisten lehtien alla luuraa mäyräkoiran kokoinen luomus, joka jää monelta käyttämättä siksi, että se ei ole ihan niin mehukas kuin pienemmät siskonsa. Paitsi että on, kun valmistat sen näin;

Raasta kurpitsa karkealla terällä tai käytä sellaista ihmehärpäkettä kuin spiraalileikkuri, jota jotkut kutsuvat juures - tai vihannessorviksi. Sillä saa varsinkin juuri kesäkurpitsoista, mutta myös porkkanoista, perunoista, bataateista ja muista tiiviistä juureksista tosi nopeasti kypsyvää spagettimaista nauhaa. Kevyttä ja herkullista ja erehdyttävästi pastamaista. Ja sehän on hyvä juttu, vai mitä!

Laita kattilaan vähän vettä pohjalle ja lisää sitten kiehuvaan vesitilkkaan nauhamainen kesäkurpitsa tai raaste. Pistä kansi päälle ja anna hetken höyrystyä ja pehmentyä. Jätä al dente eli älä anna kypsyä ihan mössöksi. Mausta kasvisspagetti sormisuolalla (itse käytän sitruunalla maustettua sormisuolaa) ja reippaalla lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä. Voit myös silputa joukkoon mieleistäsi yrttiä. Välillä lotraan kasvisspagettiin oikein ison lusikallisen pestoa enkä edes huomaa syöväni kasvispastaa.

Tänään lounaaksi päätyi myös tyttären pihalta saatua taivaallista pinaattia kevyesti höyrytettynä ja seesamiöljyssä paahdettua tofua. Joskus vähemmän on enemmän ja nautin siitä, että juuri poimittujen kasvisten omat maut pääsevät pääosaan. Mutta sinä voit tietenkin intoutua vaikka millaisiin maustekokeiluihin. Illalla nimittäin minäkin sitten katselin jäljelle jäänyttä kesäkurpitsaspagettikasaa kulhossa ja haudutin sen pehmeäksi kookosmaidossa ja maustoin rakastamallani madrascurryllä. Oli ihanan lempeää ja taatusti tuli syötyä tarpeeksi vihanneksia.

Nautitaan sadonkorjuusta - olipa se omalta pihalta, torilta tai lähimarketista!

Olin onneksi ehtinyt kerätä samettiset orvokit juuri ennenkuin taivas aukaisi hulppean hanansa. Orvokin kukat ovat paitsi kauniita, myös miellyttävän mantelisen makuisia. Mutta vain kuivina.  Laitoin kukat talouspaperille odottamaan salaatin valmistumista. Koska ilma oli muuttunut kalseaksi, teki mieli lämmittää hienoksi silppuamani kesäkaali ennen salaatin sekoittamista. Lopputulos oli ihastuttava. Kastikkeen maut imeytivät kivasti pannukuumaan kaaliin. Sinappi terävöitti ja sitruuna raikasti.  Avocado pehmensi. Minttu yllätti iloisesti. Tilli ja kurkku toivat kesäisen tuulahduksen. Tästä ruokaisasta salaatista nautti iso porukka.

päivittää nopeasti. Siihen menee tuhansia vuosia.

Rakastan pohjoisen luontoa, varsinkin ennen ja jälkeen mäkäräisten! Siellä rauhoitun ja hidastan sisäistä pikakiitäjääni.

Rakkautta on koiranpennun märkä pusu koko korvalle.

Näitten nokkoskääryleitten teko oli aika näppärää puuhaa. Tein täytteen etukäteen ja sitten kääräisin aina yhden pehmenneen riisipaperin keskelle reilun ruokalusikallisen täytettä samalla kun pehmensin seuraavaa riisipaperikiekkoa.  Paketoin mössön mukavan piukaksi kääröksi ja ripottelin päälle mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä.  Tarjoilin kääryleet huoneenlämpöisinä ja hyviltä maistuivat ystäville. NOKKOSKÄÄRYLEET Tästä riittää noin 4-5 hengelle  riippuen siitä, mitä muuta tarjoat aterialla. Minä laitoin pöytään kääryleitten lisäksi ison kulhon tuoreita rukolan versoja, tomaatteja, mozzarellajuustoa ja gluteenitonta kauraleipää. Kaiken ihanuuden kruunasi sitruunalla reippaasti maustettu oliiviöljy. Osa porukasta tykkäsi lisätä kääryleisiin vähän tamari-soijakastiketta (vehnätöntä soijakastiketta) samalla lailla kuin sushi-rulliin. 1 litra pestyjä ja silputtuja nokkosen versoja tai pinaattia tai näiden sekoitusta 2 dl kvinoasuurimoita 1 purkki tai paketti tofua eli noin 300 grammaa 1 nippu kevätsipulia 1 kasvisliemikuutio yrttisuolaa soijakastiketta paketillinen riisipapereita (noin12 kpl) 1 rkl oliiviöljyä 1 rkl gheetä (kirkastettua voita) tai tavallista voita seesaminsiemeniä koristeeksi  Huuhtele kvinoa tiiviissä siivilässä runsaan, juoksevan veden alla. Tämä poistaa kvinoasta kitkeryyden. Kiehauta kattiassa 3 dl kasvislientä ja lisää huuhdeltu kvinoa ja silputtu kevätsipuli. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 8-10 minuuttia. Kypsennä samalla nokkosen versot tai pinaatti sulaneessa voissa niin, että kasveista irtoaa liika neste. Kaada se pois ja mausta vihreä mössö yrttisuolalla. Lisää joukkoon murennettu tofu, jonka olet maustanut soijakastikkeella. Jos käytät valmiiksi marinoitua tofua, ei tarvitse lisätä soijakastiketta. Jatka nokkos-tofuseoksen kypsentämista kunnes kvinoa on valmis. Jos seoksessa on vielä runsaasti nestettä, valuta se pois sillä on tärkeää, että riisipapereiden sisään laitettava seos on tiivistä eikä juoksevaa. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan yrttisuolaa, pippuria ja tai soijakastiketta. Jos pidät tulisista mausta, voit aina laittaa joukkoon chilihiutaleita. Valkosipulin ystävät lisäävät mössään useamman kynnen jo nokkosen kypsennysvaiheesssa. Laita isoon kulhoon lämmintä vettä ja lisää aina yksi riisipaperikiekko veteen pehmenemään kerrallaan. Siihen menee vain 10 sekuntia. Laita pehmeä riisipaperi keittiöpyyhkeen päälle, lisää keskelle jäähtynytta ja hyvin maustettua nokkos-tofu-kvinoaseosta ja kääntele riisipaperista tiivis paketti, jonka saumakohdan käännät alimmaiseksi. Samalla kun täytät yhtä käärylettä, annan riisipaperin pehmetä lämpimässä vedessä. Laita valmis kääryle suoraan tarjoiluvadille. Ripottele kääryleitten päälle seesaminsiemeniä.  Minä käytin valmista seosta, jossa on sekä mustia että valkoisia seesaminsiemeniä että merileväjauhoa. Voit vielä lorauttaa oliiviöljyä kääryleitten päälle, jotta ne pysyisivät mehevinä ja houkuttelevina kun odottavat tarjoiluaan.

Rukola maistui mukavan pirteältä pehmeän kääryleen rinnalla. Minulla onkin valtava sato rukolaa jo nyt, koska se oli siementänyt viime syksynä ja talvehti loistavasti.

Kääryleen sisällä oleva nokkos-tofu-kvinoamuhennos on maustettava aika reippaasti, ettei maku olisi liian mitäänsanomaton. Voit kokeilla vaikkapa thai-mausteita ja chilikastiketta, jos olet tulisten ruokien ystävä.

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ystävien kanssa, eikö vaan? Tässä nautitaan kesän tulosta sisällä, sillä helteisen ja aurinkoisen päivän puutarhajuhlan keskeytti kunnon ukkoskuuro kaatosateineen.

Oma erityinen ruokataivaani sijaitsee entisessä kotikylässäni Greystonesissa meren rannalla, Dublinista parikymmentä kilometriä rannikkoa etelään. Siellä on kasvisruokaravintola, kahvila ja kauppa Happy Pear, jossa voin syödä KAIKKEA. Happy Pear on nimensä veroinen, siellä kaikilla on hauskaa ja tunnelma on mitä rennoin. Suosittelen ihan päiväretkeksi Dublinista, sillä sinne pääsee paikallisjunalla Dartilla ihan nurkan taakse.

Ihan oikeasti, tässä taivaallisen mehevässä 'suklaakakussa' ei ollut suklaata, sokeria, vehnäjauhoja tai munia. Nyt yritän selvittää, mitä siinä oli! Ei se mikään kevyt-tuote ollut, mutta vatsani tykkäsi kovasti ja muistin kuvata sen lähes viime hetkellä:)

Tässä ollaan paljon lähempänä kotia eli Kaivopuiston rannassa kahvila Carousellissa, jossa sain vaivattomasti vaihdettua falafel-purilaisen sämpylän gluteenittomaksi ja soijamaidon kahviin. Nyt minua saa paremmin liikenteeseen, kun olen tajunnut, kuinka monipuolista tarjontaa monissa paikoissa varsinkin Helsingissä on.  Jippii!

Päässäni on juuri nyt aivojen sijasta kukkakaali ja kehoni on yhtä joustava kuin betoniporsas. Mutta mitäs pienistä, sillä sain kirjani valmiiksi, jippii! Tai ainakin se lähti kustantajalle (Viisas Elämä)  ja tässä vaiheessa se riittää minulle. Olen kirjoittanut lähes tauotta pari viikkoa, koska tein järjettömän lupauksen saada kirjan käsikirjoitus valmiiksi kuukaudessa. Siitä pari viikkoa kului muissa hommissa, mm. kurssimatkan vetäminen Italiassa. ja vuoden mittaisen koulutuksen päättäjäiset. Eli pikkuisen kiire tuli.

Mitä ihmettä me tekisimme ilman aikatauluja? Emme todennäköisesti paljoakaan, sillä ainakin minulla jää kaikki aina siihen hetkeen saakka, kun on ihan pakko saada homma hoidettua. Hoidin siis homman, koska pidän kiinni sopimuksista.  Kirjoitin hullun lailla, samalla kun ulkona oli kevään hurmaavin herääminen meneillään. Kirjan aiheeksi valikoitui oikeastaan samat aiheet, joista täällä blogissani puhun; onnellisuuden tuominen arkeemme ja työkaluksi valitsin kiitollisuuden.
Se taas valikoitui ihan yksinkertaisesti siksi, että kiitollisuus on tutkimuksissa todettu kaikkein nopeimmaksi ja tehokkaimmaksi tavaksi kohentaa sekä mielenterveyttä että yleistä mielialaa. Onnellisuutta kiitollisuus lisää merkittävästi. Tämä kuullostaa tylsältä, mutta kirjani ei ole tylsä. Tosin yksi kirjani luvun otsikko on Olenko hauska vain koirani mielestä?

Kirjan työnimi Oikotie onneen - kyllä kiitos! on herättänyt mielenkiintoisen keskustelun ystävieni kanssa. Osa on sanonut, että se on liian heppoinen, eihän mitään saa tässä maailmassa helpolla.
Yksi totesi, että nimi on ihan niin kuin minä, oion aina katujenkin yli.  Eräs fiksu tyyppi kyseenalaisti sen, että onnellisuuden voisi saada millään valtakunnan oikopolulla. Hyviä ajatuksia.

Lisään tähän sen, mikä ei näy otsikosta, mutta paljastuu kyllä kirjasta;
oikotie ei välttämättä ole se helpoin tie. Eihän rotkon ylittävä riippusilta ole mikään kevyt valinta, vaikka se säästäisi kymmeniä kilometrejä tasaista tietä tallaamista. 


Kiitollisuus on oikeasti oikotie, mutta se on myös vaativa ja radikaali valinta. Se edellyttää sitä, että me suostumme aidosti kulkemaan uutta polkua. Vanhat ja pinttyneet tapamme ajatella eivät toimi tässä hommassa. Onnellisuus on palkkiomme vain jos suostumme luopumaan kärsijän roolista ja katsomaan elämäämme lahjana. Ei ole helppoa kenellekään meistä. Mutta siksi kirjoitinkin tämän kirjan meille kaikille, jotka haluamme merkityksellisemmän ja arvokkaamman tavan elää. Kirja on täynnä käytännön harjoituksia, joita jokainen voi kokeilla. Sillä oikotie ei ole oikotie, ellei sitä valitse.

Kerron kirjastani lisää kunhan saan pääni takaisin ja kehonikin taipumaan muuhunkin kuin tuolissa istumiseen. Siksi en ole päässyt bloggaamaankaan, vaikka rakastan tätä ihan todella paljon. Paikatakseni taukoani erityisesti ruokaohjeiden jaossa, laitan sinulle linkin kahdesta hurmaavasta irkkukokista, jotka tekevät terveellistä ruokaa kuin taikurit! Youtube-videolla he valmistavat herkullisen nuudeli-kasvispadan viidessä minuutissa. Ihan ajastimen kanssa. Pojat ovat entisen kotikyläni Greystonesin hurmaavia julkkiksia ja voin vakuuttaa, että videopätkällä nähtävä show on ihan jokapäiväistä heidän ravintolassaan, jossa syön aina kun siellä päin olen. Happy Pear- pojat ovat kaksosia. Heistä lisää myöhemmin, sillä nyt lähden pakkaamaan ja Greystonesiin muutaman päivän lepotauolle ennen uusia koitoksia. Suuntaan ensimmäiseksi lounaalle Happy Peariin ja kerron siellä heille, että heidän maineensa on leviämässä Suomeen saakka.
Ja lupaan, että teen sen keittokirjankin jossain vaiheessa!
5 minuuttia!

Jos joku sanoo, että ei tule täyteen kasvisruualla, niin ei taatusti ole koskaan syönyt bataattiveneitä. Tarjosin näitä ja kaalisalaattia ystäville ja kaikki ähkyivät yhden lautasellisen jälkeen.
Nämä olisivat varmasti maistuneet mainiosti myös seuraavana päivänä. Mutta ei jäänyt yhtään yli.

INTIALAISET BATAATTIVENEET 

ainekset, joista tuli yksi uunipellillinen (onpa hauska sana - ihan kuin italiaa!)

3 -5 bataattia
oliiviöljyä
madrascurry-mausteseosta
tuoretta korianteria tai persiljaa
yrttisuolaa

Kuori bataatit ja lohko neljään tai kuuteen venemalliseen osaan. Jos haluat, että bataatit valmistuvat uunissa nopeasti ( noin 10 -15 minuuttia), niin voit keittää bataatteja etukäteen. Itse tein näin, mutta voit myös leikata bataatit raakana ja pidentää kypsennysaikaa uunissa ( noin 1/2 tuntia).

Valitsitpa kumman tavan tahansa, niin levitä bataattilohkot leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle reilusti suolaa ja madrascurryjauhetta. Lorauta myös anteliaasti oliiviöljyä ja laita n. 200 asteiseen uuniin kypsentymään.

Keväinen kaalisalaatti
Juu, ei ole kuvaa, koska unohdin ottaa.

Valmista bataattien  kypsyessä kaalisalaatti silppuamalla tai raastamalla kevätkaalia mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Sekoita joukkoon yrttisuolaa, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Kuutioi kurkku ja lisää se kaalin joukkoon sekä nippu silputtua tilliä ja kevätsipulia.

Tähän ruokaan sopii hyvin turkkilainen jugurttikastike tai fetajuusto, mutta minä tarjosin vain bataattiveneet ja mehevän kaalisalaatin. Hyvin maistui jälleen kerran ystäville. Joko he ovat äärettömän kohteliaita ja kaikkeen tyytyväisiä tai sitten ruoka oli oikeasti hyvää.

Niin paljon kuin rakastankin myskikurpitsaa, on annettava periksi vuodenaikojen vaihtumiselle. Kasvisten kuningas kurpitsa alkaa olla menneen talven lumia. Parsa sensijaan on itseoikeutettu kevään kuningatar.  Näillä näkymillä näitten kahden viimeisestä liitosta tänä vuonna syntyi raikas ja keveä iltapala. Se jätti hyvän mielen ja olon. Kevät saa tulla!


Laita pienehköt kuutiot paistumaan pannulle tai kattilaan oliiviöljyyn kunnes ne saavat pinnalle vähän väriä. Vähennä lämpöä ja lorauta joukkoon tilkka vettä. Anna kypsyä kannen alla pehmeiksi, mutta ei soseutuneiksi. Riippuen kuutioiden koosta siihen menee 6-10 minuuttia.
Valmista sillä aikaa parsat. Leikkaa pois parsojen puutunut osa. Se on yleensä noin 5 cm päästä. Paahda parsat ritiläpannulla vähässä oliiviöljyssä. Parsat saaavat jäädä rapeahkoiksi. Ripottele niiden pintaan merisuolaa tai yrttisuolaa.
Lado lautaselle kypsät kurpitsan palat. Lisää sivulle tai sekaan sopivan pituisiksi pilkkomasi parsat. Halkaise avocado, ota kivi pois ja kaavi pikkulusikalla sopivia osia, jotka lisäät lautaselle.
Ripottele päälle runsaasti kirveliä, jauha mustapippuria ja purista lopuksi sitruunan mehu.
Lorauta päälle mahdollisimman hyvälaatuista neitsytoliiviöljyä.
Lisää tarvittaessa merisuolaa tai yrttisuolaa. Saksi kaiken päälle kevätsipulia niin paljon kuin tykkäät.
Nauti sellaisenaan tai vaikkapa paahdetun kauraleivän kera.

Tältä näyttää riittävä määrä kasviksia lounaaksi tai päivälliseksi. Itse asiassa näistä riitti vielä muutaman riisipaperikääryleen täytteeksi illalla.  PUPUTYTÖN LOISTOLOUNAS ainekset 1-2 ateriaan tai 1-2:lle ihmiselle Kuten aina, hankin kaiken luomuna, jos se vain on mahdollista.  Nyt en saanut myskikurpitsaa luomuna, mutta parempi näin kuin ilman sitä.  1 kukkakaali 1/2 myskikurpitsa 1 mangoldi tai lehtikaaliruukku 1 nippu kevätsipulia 1 rkl seesamiöljyä 1 rkl thaimaustetta ripaus yrttisuolaa mausteeksi paahdettua seesamiöljyä Silppua kukkakaali, joista osa voi olla aivan rakeista, osa hieman isompia paloja. Halkaise myskikurpitsa puoliksi, paloittele sopivan kokoisiksi kuutioiksi. Jos haluat oppia pienimään kurpitsan mahdollisimman helposti, katso videoni aiheesta.  NÄIN PILKOT MYSKIKURPITSAN KÄTEVÄSTI

Silppua mangoldi tai lehtikaali ja kevätsipulit. Laita kaikki pannulle kuumaan seesamiöljyyn. Kääntele hetki sen verran, että kasvikset paahtuvat hieman. Lisää mausteet ja noin 1 dl vettä. Laita kansi päälle, vähennä lieden kuumuutta ja hauduta kypsäksi noin kymmenisen minuuttia. Lorauta valmiin seoksen päälle hieman paahdettua seesamiöljyä. Se antaa ihastuttavan maun ruualle.

Oloni oli eilen vähän flunssainen, joten laitoin mausteeksi reippaanlaisesti tulista thai-mausteseosta.  Se antaa keholle kyytiä puhdistaa itsensä ennätysajassa. Lisäksi ripottelin joukkoon hieman yrttisuolaa.

Itse en kaivannut tähän lisukkeeksi mitään, mutta sinä saatat haluta hieman tuhdimpaa proteiinia kuten papuja, kalaa tai  kanaa. Ne onkin aina viisainta pitää lisukkeina eikä aterian pääosaan esittäjinä niin keho kiittää ja olo on kevyt.

Jos tykkäät syödä isoja annoksia kerralla kuten minä, etkä tykkää puputtaa pieniä ruokamääriä pitkin päivää (minäkään en tykkää), tällainen haudutettu kasviskasa on aivan loistava ruoka. Sitä saa nauttia valtaisan annoksen ja olo on kuitenkin kevyt ja selkeä ruokailun jälkeen. Jos taas olet pienten annosten ystävä, mitäpä jos pakkaisit ruokaa sopivan kokoisiin rasioihin, pakastaisit osan ja söisit seuraavanakin päivänä loput. Kätevää ja säästää aikaa.

Vaikka söin ison lounaan, jäi kasvispaistosta yli sen verran, että kääräisin loput illalla riisipapereihin. Ne maistuivat oikein hyviltä!

Heräävä kevät kutsuu tekemään etelän auringon makuisia jälkiruokia, joissa melkein tuntee palmujen pehmeän huojunnan ja turkoosin veden lempeän loiskeen. Tai ehkä vain haluaa jotain makeaa, joka on terveellistä. Sellaisiakin ruokia on. Tämä hedelmäinen mössö sopisi aivan loistavasti vanukaspurkkiin kauppojen hyllylle. Olisi vaihteeksi jotain, jota mielellään tarjoaisi lapsille ja nauttisi itsekin välipalaksi. Ja trooppiset hedelmät aina korvata kotimaisilla marjoilla.

Olen yleensä aika haluton vääntämään monimutkaisia makeita ruokia aterian päätteeksi koska keskityn niin täysillä pääruokiin. Tämä vanukas syntyi kyllä ihan älyttömän nopeasti. Oli pakko, koska muutaman tunnin kuluttua jälkkäriä odottaisi 15 iloista vierasta ja sitä ennen pitäisi vielä tehdä notkuva noutopöytä kasvisherkuista. Sekin onnistui - juuri ja juuri!





Mittaa kaikki ainekset monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi massaksi.
Turvota chiamassaa muutama tunti tai yön yli jääkaapissa. Anna kuitenkin lämmetä kunnolla huoneenlämmössä ennen tarjoilua sillä kookosmaito jähmettyy kylmässä.

Koristeeksi voi laittaa marjoja tai hedelmän viipaleita ja vaikkapa sitruunamelissaa. Myös käyttämäni kanelibasilika sopi yllättävän hyvin.

Moni kakku päältä kaunis ja tämä ei niinkään, mutta älä anna sammakon kutua muistuttavan ulkoasun hämätä.  Herkullista on. Terveellistä. Nopeasti valmista. Jee! Ps. tuo ihana kangas lasin alla on Pentikin kevään uutuuskangas, jota RAKASTAN!

Joko ystävät olivat erityisen kohteliaita (kiitos!)  tai sitten tämä kevätkaalisalaatti oli erityisen hyvää. Molemmat selitykset kelpaavat minulle sillä teen tällaisia ruokaisia salaatteja niin usein, että en oikeasti osaa sanoa siitä mitään ihmeempää. Minttu oli kyllä kiva yllätys minullekin. Se antoi salaatille ihastuttavan tuoksun ja teki mausta jotenkin erityisen keväisen. Mutta muuten jätän arvion sinulle arvoisa blogini ruokaohjeita kokeileva. Toivottavasti tykkäät.

Ilahdun kovasti kun kevätkaali ilmestyy kauppoihin. Pidän sen raikkaudesta ja rapeudesta. Siitä syntyy huokealla sekä tuoresalaatteja että nopeasti hautuvia kasvispatoja ja lisukkeita.
Tämä vierailleni tarjoiltu versio ei ole erityisen juhlava mutta eipä ollut tapaamisemmekaan. Ihan vain iloista hengailua yhdessä kevään kunniaksi. Olkoon tämä hyvä esimerkki nopeasti valmistuvasta ja vain joitakin euroja maksavasta ateriasta. Se on arkiruokaa parhaimmillaan  ja  kaupan päälle terveellistä. Eikä rakkaita ystäviä haitannut se, että yhtäkkiä kielsin ottamasta lisää, otin salaatin lopun ja kaadoin kuvauksellisemmalle lautaselle. Blogistin elämässä on tartuttava hetkeen!



Huuhtele pavut juoksevan veden alla ja mausta ripauksella yrttisuolaa, balsamiviinietikalla ja mustapippurilla. Silppua punasipuli mahdollisimman hienoksi. Leikkaa tai höylää kaali mahdollisimman ohueksi silpuksi. Laita kaalisilppu isoon kulhoon, ripottele joukkoon hieman yrttisuolaa ja hakkaa hetki jollakin painavalla purkilla tai vaikka paksupohjaisella lasilla. Näin kaalista irtoaa hieman nestettä ja se on maukkaampaa.  Purista joukkoon sitruunan mehu ja lisää oliiviöljy. Sekoita pavut ja punasipuli kaaliin. Lisää viimeiseksi viipaloitu tai kuutioitu avocado, kurkkuviipaleet ja silputtu minttu. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan.

Tällä kertaa kaalisalaatin kera maistui kaupasta ostettu hummus ja 100% kauraleipäset.
Tulimme kaikki tosi täyteen sillä pavut ovat täyteläistä ruokaa ja tuoretta kaalia on pakko pureskella kunnolla eikä ruokaa tule ahmittua liian nopeasti.

Miten käyttää terveyttä uhkuvaa lehtikaalia niin, että se maistuu muillekin kuin meille vihersuille? Minne laittaa viherjauhoa, tuota ruohoista kultaa? Mitä terveellistä voi levittää leivälle niin, että unohtaa kermajuuston? Tai laittaa pastaan, josta tulee hyvä olo?  Tässä herkullinen vastaus näihin kysymyksiin. Uskallan väittää, että superpesto + pasta on sen verran upea yhdistelmä, että se vetää vertoja kuuluisalle avocadopastalle, joka on tosi hyvää mutta tosi suolaista ja tosi rasvaista. Tämä superpestopasta on tosi herkullista JA  terveellistä. Ei hullumpi yhdistelmä, vai mitä?

Epäterveellisistä aineksista on helppoa tehdä herkkuja, jotka maistuvat kaikille. Mielestäni on kuitenkin paljon kiinnostavampaa ja haastavampaa kehitellä reseptejä, jotka hemmottelevat kielen lisäksi mieltä ja kehoa. Superpestoa voisi kutsua aidoksi detox-ruuaksi, jos korvaat sillä juuston ja makkaran leivän päältä vaikkapa viikoksi. Tätä pestoa haluaa laittaa myös riisikekseille ja vaikkapa munakkaan vierelle. Lisää puhdistavia ja herkullisia ruoka-ehdotuksia saat detox -illassani 17.3. klo 18.

                              
                                  MUITA LOISTAVIA KEINOJA VIRKISTYÄ KUULET 17.3.

Muistan, kuinka lapsena ihailin, kun äitini loihti kurkuista kiekuroita. Tänään tein kurkkukiehkuran aivan automaattisesti ja suunnittelematta. Hymyilin itsekseni; äiti varmaan hymyilee tyytyväisenä jossain pilven reunalla.

Viherjauho pestossa tekee siitä todellisen voimaruuan.

Tarvitset tähän reseptiin oikeastaan vain kesäkurpitsaa ja avocadoa sekä mielimausteitasi. Itse käytin sitruunaa, ripauksen mustapippuria ja tuoretta korianteria.

              AVOCADO-KESÄKURPITSAKÄÄRYLEET
         Saat noin 10 rullaa parista kesäkurpitsasta ja avocadosta

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja viipaloi pitkittäisiä siivuja juustohöylällä tai jollakin kodin härpäkkeellä, joka tekee mukavan ohuita ja siistejä viipaleita. Ripottele pinnalle henkäyksen verran yrttisuolaa. Peitä keittiöpyyhkeellä siksi aikaa kun muussaat avocadon. Näin viipaleet eivät kuivahda.


2. Halkaise avocado, poista siemen ja koverra pehmeä sisus ulos puoliskoista. Lue alla siitä, miten tunnistat kypsän avocadon. Mössää haarukalla ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja rouhi vähän mustapippuria. Silppua sekaan jotain mieluisaa tuoreyrttiä. Itse käytin oreganoa ja korianteria koska niitä oli kotona. Mielestäni avocado on siitä sopuisa raaka-aine, että sen kanssa sopivat lähes kaikki yrtit ja mausteet. Lisää ripaus yrttisuolaa ja sitten voitkin maistaa, onko vihreä tahna sopivan makuista eli raikasta ja keväistä. Jos pidät tulisista mauista niin voit lisätä avocadotahnan joukkoon chiliä ja valkosipulia. Hienoksi silputtu ruohosipuli tekee tahnalle myös hyvää.

Kesäkurpitsa on helppo leikata siivuiksi tavallisella juustohöylällä. Laitoin kaksi siivua osittain päällekäin niin sain pitemmän rullattavan osuuden.

4. Levitä avocadotahnaa ohuelti kesäkurpitsan siivulle. Näin saat sen rullattua kääryleeksi ilman että täyte pursuaa liikaa ulos. Itse laitoin kaksi kesäkurpitsaviipaletta osittain päällekäin/peräkkäin. Näin sain pitemmän ja tukevamman kääryleen. Joudut ehkä kokeilemaan muutamalla viipaleella, mutta sitten homma alkaakin sujua kuin tanssi. Yksi kääryle on juuri sopiva suupala. Ainakin minun suureen suuhuni se mahtui hyvin!

Kuvaan riitti vain kolme käärylettä, sillä loput ehdin syödä koemaistajaisiksi. Sitten huomasin, että minulla ei ole enää lisää kesäkurpitsaa. Mutta onneksi jo yhdestä keskikokoisesta kesäkurpitsasta tulee ainakin 4-6 käärylettä. LUE LISÄÄ KEHON PUHDISTAMISESTA KEVÄTTÄ VARTEN

              TERVETULOA DETOX -LUENNOLLE KUULEMAAN LISÄÄ RUOKAOHJEITA


MITEN TIEDÄT, ETTÄ AVOCADO ON SOPIVAN KYPSÄ?

Kokeile ensin, että olet varmasti käyttämässä sopivan kypsää avocadoa. On tylsää halkaista kallis hedelmä tajutaksesi, että se on syömäkelvoton. Näin voi käydä jopa niille ylihinnoitelluille, valmiiksi pakatuille avocadoille, joissa lukee päällä SYÖNTIKYPSÄ. Ja tosiaan, luomuavocadotkin ovat yleensä huokeampia kuin nämä paketoidut tapaukset. Kannattaa vertailla kilohintoja.

Syöntikypsän tai kotona sopivaksi kypsyvän valitsemjinen on välillä vaikeaa jopa minulle, jolla on läheinen ja kiihkeä suhde tähän kermaiseen hedelmään. Pettymyksiä on tullut luvattoman paljon eikä aina ole kyse siitä, ettemmekö me kuluttajat osaisi valita. Mielestäni kauppiaitten olisi pidettävä parempaa standardia yllä. Osa avocadoista on ensin kivikovia ja sitten ne ovatkin jo mätiä. Siinä on ilmeisesti kuljetuksessa tapahtunut jotain, mitä ei pitäisi tapahtua.

Googlasin aiheen ja löysin monia kiinnostavia videoita aiheesta. Yhdessä niistä ei arvailla, puserrella ja hipelöidä vaan poistetaan kanta ja katsotaan sisälle. Kanta on se kova nuppi, josta avocado on roikkunut puussa ja kyllä, avocado kasvaa puussa! Kannan alta paljastuu sisus ja sieltä sitten on tärkeää kurkata sitä väriä ,joka näkyy poistetun kannan alla (ks.videolinkki).

Kirkkaan Vihreä on vielä raaka ja maistuu lähinnä saippualta.
Ruskeanmusta on syömäkelvotonta mössöä.
Kellertävän vihreä on kuulemma oikea väri. Kokeilin tätä kolmeen eri avocadoon ja ainakin minun yksilöissäni tämä piti paikkansa. Tosin tätä keinoa ei voi käyttää kaupassa, jossa on tyydyttävä entisen malliseen kopelointiin ja etsittävä se pehmeänkiinteä yksilö, joka lupaa hyvää.

Katso onko avocadosi kypsä