Oletko sinäkin Ton - dieetillä?

Millä ihmeen Ton-dieetillä? GluteeniTon, sokeriTon, maidoTon, hiivaTon, lihaTon, perunaTon, hiilihydraattiTon....  Olen juuri se ruokanirppis, jolta meikäläistä kestitsevät emännät & isännät ja ruokailevat kumppanit ravintolassa kysyvät, voitko syödä sitä tai tätä. Sillä minulla on monia, ihan itse valittuja ja aiheutettujakin ruokarajoitteita. Yritän olla tuottamatta liika hämminkiä, mutta esimerkiksi Italiassa gluteenittoman pastan pyytäminen on välillä puolin ja toisin hämmentävää eivätkä minua kestitsevät pääse aina helpolla kaivellessaan kauppojen hyllyiltä riisikakkuja ja tofutahnoja. Olen siis Ton-dieetillä. Minäkin.

Suosimme nykyisin ruokavalioita, joiden olennaisin piirre on se, että niissä ei ole jotain ainesoasaa. Eikö olekin mielenkiintoista, että nykyisin määrittelemme erikoisruokavalion sen perusteella, mitä siitä puuttuu. Päähuomio menee johonkin haitalliseksi koettuun ainesosaan. Ruokavalion pääosan esittäjät ovat jääneet yllättäen sivuosaan. Olemme huomaamattamme määritelleet vaikkapa maitotuotteet, sokeria sisältävät valmisteet, gluteenipitoiset aineet sekä lihan olennaisiksi osiksi ruokalautastamme. Pääraaka-aineiksi. Sitähän niiden ei pitäisi olla.

Kun ryhdyin kasvissyöjäksi parikymppisenä, siitä puuttui liha. Mutta ei sitä kutsuttu lihattomaksi ruokavalioksi. Kasvisruoka perustui siihen, että syötiin pääosin kasviksia. Näin syön edelleen, suurimman osan kypsennettynä, osan tuoreena. Erilaiset kasvikset, juurekset, yritit ja marjat muodostavat noin 80% siitä massasta, jota varsin tyytyväisenä lappaan suuhuni päivästä toiseen.
Näin muuten ruokaillaan suurimmassa osassa maailmaa. Liha, kala ja maitotuoteet ovat ylellisyyksiä, joihin ei ole varaa kuin juhlapyhinä. Onneksi kansanterveydelle.

Ehkäpä meidän kannattaisi vältettävien aineiden lisäksi keskittää huomiomme sellaisiin ruokiin, jotka tasapainottavat. Kasata lautaselle sellaisia ruoka-aineita, jotka pitävät yllä terveyttä ja edistävät kehon omaa kykyä eheytyä. Kasvikset ovat tunnetusti ja tutkitusti juuri sellaisia. Silloin löydämme uuden ja raikkaan tavan katsoa lautasmalliamme - runsaudensarvea eikä kiellettyjen listaa. Se on paljon hyödyllisempää, helpompaa ja hauskempaa.

Sekä perinteinen kiinalainen- että intialainen ayurveda - ruokavalio sallii kaiken, mutta sopivassa määrin. Eipä niihin juurikaan sisälly kieltoja. Eikä oikeastaan mitään Ton-ruokavalioon kuuluvaa ehdottomuutta. Pieni ripaus sokeria saa kastikkeen maistumaan paremmalta, kourallinen kanaa isossa kasvispadassa on lähinnä maukas mauste. Perunaa voi syödä yhtenä juureksena muitten joukossa.

Kun alamme painottaa valinnoissamme sitä, mikä tekee meille erityisen hyvää, alkaa ruokavaliosta pudotan itsestään sellaisia asioita, jotka tiedämme olevan meille haitaksi. Kuten usein sanon, alamme luontaisesti valita sellaisia ruokia, jotka suostuvat rakastamaan kehoamme takaisin.  Vastarakkautta on oikeus edellyttää ruualtansa. Ja antaa äärettömän viisaalle kehollemme mahdollisuuden löytää juuuri sille sopiva tie hyvään oloon.

 Jouluruuan on toivottavasti valmistanut henkilö, joka on halunnut osoittaa välittämistää, jopa rakkauttaan, tarjottujen herkkujen avulla. Joulupöydässä vallitsee toivon mukaan vallitsee rauha, joka muuntaa aterian pyhäksi.Joulupyhinä on luonnollista syödä sitä, mitä tarjotaan. Kiitollisena ja onnellisena. Joulu on kerran vuodessa tapahtuva poikkeustila, johon useimpien meidän keho pystyy oikein mainiosti sopeutumaan. Ne muut 360 päivää vuoden aikana ovatkin toinen juttu.

Tänä vuonna saan olla joulupöydässä vieraana - äärettömän kiitollisena ja ehdottomasti ehdottoman Ton-ruokavalioni hetkellisesti unohtaen. On vapauttavaa olla joustava. On viisasta osata valita, tekemättä omista Ton-jutuistaan pääosaa. Mitä siitä, jos vatsa turpoaa ja ruuan jälkeen on ihan ähky olo. Kyllä siitäkin tokenee, kun ei liikaa tuijota omaa napaansa vaan keskittyy jakamaan hyvää mieltä toisille. IloTon on kaikken huonoin vaihtoehto. Sitäkin olen kokeillut. En suosittele:)



Unknown

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.