Kaikkein paras lupaus?

Tarvitsetko enää yhtään mielipidettä, viisasta tai hölmöä,  uudenvuoden lupauksista?
Todennäköisesti et. Olet jo ponnekkaasi päättänyt, että joko teet niitä tai et.
En yritä muuttaa mielipidettäsi, sillä se ei varmaan onnistuisi.

Tarjoan sinulle sensijaan harkittavaksi ja jopa kokeiltavaksi yhtä pientä, mutta sitäkin merkityksellisempää muutosta. Uskon, että juuri se voisi tuoda parhaan panos-tuotossuhteen sinulle ja lähimmäisillesi. Se ei ole ruuan vähentäminen eikä liikunnan lisääminen. Mutta se antaa reilusti hyvää oloa. Se tekee sinusta pidetyn ja arvostetun. Se saa muut kuuntelemaan mielipiteitäsi ja jopa kunnioittamaan niitä. Se on päätös olla puolustelematta omia näkökantojasi ja todistaa toisten käsitykset vääriksi. Se on valinta onnellisuuden ja oikeassa olemisen välillä.

Miten niin? Onhan jokaisella oikeus pitää omasta kannastaan kiinni? On. Ja sen voi tehdä niin, ettei samalla hyökkää toisten kantoja vastaan. Itse asiassa se on ainoa viisas tapa ilmaista omat ajatuksensa. Sillä mitä tarmokkaammin (hyökkäävämmin) yrität saada toisen tajuamaan, että hän on väärässä ja sinä oikeassa, sitä todennäköisemmin ja tiukemmin hän pitää omasta kannastaan kiinni.
Jankuttaminen vain pahentaa omaa asemaasi ja heikentää mahdollisuuksia saada mitään hyvää aikaiseksi. Tutkitusti näin on.

Toisen saaminen huonoon valoon väittämällä hänen mielipiteitään vääriksi on myöskin varma keino saada henkilö pitämään sinusta vähemmän. Tai lakata kokonaan pitämästä. Tutkittu on tätäkin. On hyvä miettiä haluaako olla kotona suosittu vai oikeassa. Tämä koskee myös vaikkapa poliitikkoja, uskonnollisia ryhmiä, kansakuntia ja koko maailmaa. Kuuntelu ja pitäminen menevät käsi kädessä.

Kuka on oikeassa? Niin. Siinähän se suurin kysymys on. Meillä itsellämme on yleensä asiasta varsin selkeä käsitys. Oikeassa olen minä ja edustamani ryhmä. Niin hyvältä kun hetkellinen oikeassa oleminen voi tuntua, niin on kuitenkin hyvä tietää, että se ei edes pidä paikkaansa. Tutkijat ovat oppimassa aivoistamme päivä päivältä kiehtovampia asioita. Yksi niistä on se, että meillä on vain subjektiivisia näkökantoja. Objektiivinen totuus hukkuu aivojen tulkintoihin. Omat näkökannat eli 'totuudet 'ovat riippuvaisia yksilön kasvatuksesta, persoonallisuudesta, elämänkokemuksista, henkilöhistoriasta.

Näyttäisi väistämättä siltä, että meillä on 6 miljardia rajoittunutta näkemystä. Eli oikeassa oleminen on tieteellisesti vähintääkin kyseenalainen termi. Kaikki on suhteellista. Ja oma käsitykseni, varmakin, on vain yksi miljoonien joukossa. Mikä ihme saa minut olemaan niin vakuuttunut, että se on se oikea. Varsinkin kun tiedän olleeni lukemattomia kertoja väärässä. Omasta kannastaan voi pitää kiinni vaikka rystyset valkoisina. Mutta puolusteleva ja hyökkäävä suhtautuminen toisia kohtaan ei kertakaikkiaan toimi. Ei vaikka kuinka haluaismme.
Ja vaatisimme. Hyökkäys ei ole paras puolustus.

On raskasta olla aina oikeassa. Sillä vieraannuttaa muut itsestästään.  Et ehkä tiedä sitä, mutta monet eivät jaksa edes väitellä kanssasi. Onhan se ajanhukkaa, jossa et kuitenkaan kuule mitään muuta kuin oman varman totuutesi. Se on sääli, sillä kun et hyökkää herhiläisenä eriävän mielipiteen esittäjän kimppuun, hän kohtelee sinua avoimemmin. Saatat jopa saada tukea mielipiteellesi, jos et vaadi sitä.

Vanha viisaus kehoittaa kysymään itseltään aina ennen kuin avaa suunsa: Ovatko sanani totta? Ovatko sanani ystävällisiä? Onko maailma parempi paikka, kun olen sanonut sanottavani.
Näiden kolmen kysymyksen myötä olen usein sulkenut suuni. Ja hyvä niin.

Olkoon alkava vuosi sinulle todella hyvä vuosi. Onnellinen. Siksi, että valitset rakkauden.

Toivon sinulle ja rakkaillesi mitä valoisinta, toiveikkainta ja keveintä vuotta ikinä!
Olkoon rakkaus kanssasi.
 Lämmöllä, Marika Ps. Tämänkin kuvan otti upea lapsenlapseni Robin Vuorinen

Unknown

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.