Lopeta taistelu ja tutustu kukoistusruokaan!

"Nyt se loppuu. Ei enää koskaan karkkia, kinkkua, kermajuustoa eikä sitä eikä tätä."
Tuntuuko tutulta? Käsi ylös, jos tänäänkin syyllistit itseäsi pyhien mässäilystä tai 'vääristä' ruokavalinnoista. Lopetat tarmokkaasti esimerkiksi suklaan syönnin. Kunnes rojahdat päivästä ryytyneenä telkkarin eteen joulusuklaita tuhoten. Täytyyhän niistä päästä eroon, vai mitä?

Ryhtiliike- retkahdus- itseinho on monen naisen jatkuva kolmiodraama, joka varastaa elämänilon ja syö mielen maisemaa tarpeettoman synkäksi. Myös lähimmäisiltämme, jotka kestävät pahaa tuultamme, kun vatsa pömpöttää. Mutta mitä, jos ruokastrategiamme onkin aivan pusikossa eikä toimi. Uskallan väittää, että kyse ei ole itsekurin puutteesta vaan siitä, että taistelemme ruokaa ja itseämme vastaan sensijaan että kannattaisi solmia rauha.
Äärimmäiset ja äkilliset 'korjausliikkeet' rasittavat kehoa ja mieltä ikävällä tavalla. Karu totuus on, että erilaiset dieetit ja kuurit eivät toimi juuri kenellekään. Ihan totta. Ymmärrän, että ne ovat houkuttelevia. Kuin pikaruoka. Valitettavasti äärimmäisyysruokavaliot tarjoavat epäreilun lyhytkestoisia onnistumisia, jos niitäkään. Ja sekoittavat samalla kehon oman viisaan kyvyn löytää tasapaino.

Olen tuskallisen tietoinen siitä, että en pysty blogissani lyhyesti selittämään mitään perusteellisesti. Mutta haluan silti sanoa todella painokkaasti, että sinä olet ansainnut, ruokavaliorauhan. Eikö olisikin hienoa lopettaa jatkuvat itsensäkuritus-kuurit ja löytää leppoisa tasapaino ruokailuun? Oppisit valmistamaan ja syömään ruokia, jotka pitävät kehostasi ja mielestäsi hellää huolta. Sellaisia jotka antavat sinulle mahdollisuuden olla oma, ihana itsesi ilman kärttyisää, tuskaisaa, vaivalloista viha- rakkaus suhdetta syömiseen. Turhauttava taistelu voisi olla ohi.

Tarjoan sinulle muistutuksena muutamia ajatuksia järkevästä ruokailusta. Sillä kyllä sinä ne varmaan tiedät. Mutta ei silti tee pahaa aina välillä kerrata hyviä juttuja. Monet omakohtaiset virheliikkeet vuosikymmenten saatossa ja tarpeettoman intohimoinen suhde ruokaan ja laihduttamiseen ovat moukaroineet ohjeitani lempeiksi ja ymmärtäväisiksi. Teen näitä muistutuksia pieninä paloina lähiviikkoina,  sillä en halua väsyttää sinua loputtomalla tekstillä. Ja lupaan ja vannon, että annan selkeitä ja käytännöllisiä ohjeita siihen, mitä sinne lautaselle kannattaa laittaa.

Mielestäni jokainen meistä ansaitsee sellaisen ruokavalion, jota noudattaa ilolla, oikeasti mielellään vaikka lopun elämänsä. Se on täysin mahdollista.Vakuutan kautta kiven ja kannon.
Mutta sinun on olla rehellinen itsellesi. Sielu rakastaa totuutta. Se mikä maistuu hyvältä ei välttämättä tunnu hetken kuluttua niin hyvältä sisälläsi. Jos huomioit oloasi ruokailun jälkeen, opit nopeasti, mistä ruuista kehosi kiittää, mistä ei. Väsymys, turvotus ja ähky eivät ole normaalia eikä niistä pitäisi joutua kärsimään. Herätä uteliasuutesi. Kiinnostu hyvinvoinnistasi. Se on valtavan palkitsevaa. Ja välillä se vaatii selkeitä päätöksiä. Syö vain ruokia, jotka suostuvat rakastamaan sinua takaisin.

Tässä neljä keskeistä asiaa ruokavaliorauhan saavuttamiseksi. Ja kokeile ihmeessä lehtikaalia eri tavoin valmistettuna. Se tekee ihmeitä kehossamme ja on vähän kuin pulloharja. Puhdistaa ja kirkastaa.

1. Rauhoita aivosi, jotta jaksat valita viisaammin. Stressaantuneina ja väsyneinä me teemme kaikkein huonoimmat ruokavalinnat. Siirrymme aivoissamme eloonjäämis-luolamies-asetuksiin, joissa kaupasta lähtee mukaan sipsit, pitsat ja nakit ja kaapista suuhun se, mikä on rasvaisinta, sokerisinta ja höttöisintä. Kurpitsan pilkkominen on se vihoviimeinen asia, johon ei todellakaan ole enää puhtia. Todellakin. On ihan kohtuutonta vaatia itseltään hienostuneita ruokavalintoja, kun aivot kiehuvat  ja kehossa jyllää yliannostus andrenaliinia ja kortisolia. Terveyspinnustely ei onnistu kuin ehkä hetkeksi ja siitähän meillä on kokemusta, vai mitä?

Stressin alentaminen on täysin mahdollista, mutta se ei tapahdu itsestään. Syvä hengitys on avainasemassa. Se edellyttää tietoista valintaa hengittää pitkään ja rauhallisesti, halua pysähtyä hiljentymään edes muutamiksi minuuteiksi sekä keskittää huomio siihen mikä toimii eikä vain omiin ja muitten epäonnistumisiin.  Ja kyllä tiedän, että tiedät tämän, mutta senkin uhalla sanon; lähde rakas ihminen liikkeelle - olet sen ansainnut! Liikunta on todistettu uudelleen ja uudelleen olevan ällistyttävän tehokas keino alentaa stressiä. Itse en uskaltaisi olla ilman sitä, sillä olisin taatusti muuten ihan sekopää. Liikunta pitää mielen ihmeen hyvänä ja hoitaa jopa masennusta. Siihen riittää reipas päivittäinen kävelylenkki.

2. Kuuntele kehosi ohjeita enemmän kuin ravitsemusguruja tai kieltäsi. Totuuksia on ravitsemusalalla yllätävän vähän. Varmoja mielipiteitä senkin edestä. Kaikella kunnioituksella asiantuntijoita ja sellaisiksi julistautuvia kohtaan ehdottaisin silti, että aiheen paras asiantuntija on oma kehosi. Ei kieli eikä mieli. Niitä voi muokata ihan kummalliseen suuntaan  erilaisilla mielipiteillä, lapsuuden tottumuksilla ja houkuttelevien mainosten avulla. Kehomme ovat vieläpä keskenään yllättävän erilaisia. Yksi juttu ei sovi kaikille. Eikä kaikki yhdelle. Inuiitti-eskimot ovat pärjänneet hylkeen rakoilla ja Masait lehmän verellä.
Rohkeaa on kysyä keholtasi, millaisella ruualla se ja myös sinä kukoistaisit.

3. Erota arki ja juhla, muuten olet pulassa. Ylenpalttiset syömingit ja järkevän askeettiset arkiateriat ovat meillä länsimaissa menneet pahasti sekaisin. Syömme nykyisin päivittäin sellaista ruokaa, joka on satoja, ellei tuhansia vuosia kuuluneet vain harvinaisiin juhlahetkiin. Esimerkiksi  rasvaiset juustot, jäätelö, isot kimpaleet lihaa ja paljon sokeria ja valkoisia jauhoja sisältävät  ruuat on tarkoitettu poikkeustilanteisiin. Keho kestää sen hyvin. Mutta ei todellakaan, jos poikkeustilasta tulee arki. Olennaista on, mitä teemme noin 360 päivää vuodessa.

4. Kasvikset pelastavat sinut, joten opettele rakastamaan niitä. Vain reipas vihannesten ja kasvisten käyttö tekee ruokavaliosta tervehdyttävän ja iloisesti energiaa antavan. Siksi niitä kannattaa oppia laittamaan niin, että oikeasti nauttii syömisestä. Muuten homma ei toimi kuin hetken ja silloinkin pakon edessä. On muistettava, että kurkku, tomaatti ja jäävuorisalaatti ovat pääosin vettä eivätkä anna riittävästi ravintoaineita, kuitua ja lukuisia kasviksissa olevia hyötyjä.

Koska minä en ole aina suinkaan rakastanut vihanneksia, kuten harva ihminen muuten tekee, olen oikeasti harjoitellut tekemään erilaisista kasvisruuista riittävän maukkaita. Pidän huolta siitä, että syön sekä lounaalla että päivällisellä ainakin ison parsakaalin verran eli pari isoa kourallista vihanneksia ja juureksia. Tähän on hyvä pyrkiä, mutta ei siihen tarvitse heti päästä.  Minulle kasvikset sopivat parhaiten lempeästi haudutettuina tai nopeasti paahdettuina. Sinulle ne saattavat maistua paremmin raakasmoothiena. Kokeile ja ole avoin kehosi viesteille. Loistavia reseptejä on netissä miljoonia. Oikeasti. Lue lisää blogistani Söin tänään.

Lehtikaali on loistava kasvis eikä sitä ole enää vaikea löytää kaupasta saatika kasvattaa.
 Kuvan lehtikaalisilpun sain joulun alla  Pirkka-pussista Posion marketista. Mutta lehtikaali, kuten kaikki ruuat kannattaa opetella tekemään mahdollisimman maistuvaksi. Muuten niitä ei viitsi syödä. Vaivannäkö kannattaa, sillä vähän ajan kuluttua homma sujuu. Netti on pullollaan loistavia ohjeita ja minultakin niitä saa. 
Maistuvaa kasvista syntyy kädenkäänteessä vaikkapa näin; Silppua kaali hienoksi. Paahda silppua hetki ( kunnes kaali on lempeän pehmeää mutta raikkaan rapsakasta) 2-3 rkl seesami -tai kookosöljyssä. Ripaus suolaa päälle. Herbamare-suolaseos toimii melkein aina. Fetakuutiot tai halloumijuusto sopii lehtikaalin kanssa erityisen hyvin.
Jos lisäät niitä lehtikaalin joukkoon, voit vähentää suolan määrää tai jättää se kokonaan pois.






Unknown

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.