' Viitsitkö vaihtaa sen kummallisen kuvan blogissasi. Mitä tekemistä sisukset pursuavalla hedelmällä on aiheen kanssa.' Tyttäreni Viivi, jota taannoinen blogini paljolti koski, ilmaisi mielipiteensä. Minä olin luullut olevani tosi selkeä ja suorastaan nokkela, ellen peräti taiteellinen, kun laitoin ensimmäiseen enneagrammi-persoonallisuustyyppejä käsittelevään blogiini kuvaksi halkaistun granaattiomenan. Se kuvasi mielestäni loistavasti sitä, että me kaikki olemme upeita ja kiinnostavia sisältäpain. Se mikä näkyy päälle päin meistä ihmisistä, tässä tapauksessa granaattiomenan kuori, ei ole olennaista. Ja granaattiomessahan se haluttava osio on juuri siemenet. Jep. Jep. Paljon oletuksia minulta sen suhteen, mikä on kaikille avautuva symboliikka.
Osa teistä ihanista lukijoistani ymmärsi syvällisen kuvalogiikkani. Ehkä. Kaunis kiitos siitä. Osa ei taatusti tajunnut sitä eikä edes välttämättä tunnistanut granaattiomenaa, mutta ei varmaan kehdannut sanoa asiasta mitään. Kiitos tyttäreni rehellisyyden, heräsin tajuamaan, että olin ehkä elänyt omissa kuvallisissa harhoissani. Mietin näitä blogikuvia joskus ihan järjettömän kauan. Tätä en älynnyt epäröidä hetkeäkään.
Koska haluan ihan tosissani saada teidät innostumaan enneagrammista ja etenkin Viivin kohta alkavasta upeasta kurssista, vaihdoin kuvan. Nyt siinä loikkii omaa tyyppiäni edustava pikakiitäjä. Alla kollaasi kaikista kolmesta kuvasta. Kohta pääsenkin tämän juttuni pääasiaan. Kiitos kun jaksat vielä lukea tätä tilitystäni. Oivalsin nimittäin jotain todella olennaista aiheesta. Jopa minulla kuvan suunnitteluun vahvasti osallistuneelta ja aiheen erinomaisen hyvin tuntevalta ihmseltä oli vähän vaikeaa laittaa tuota oman tyyppi kuva. Yhtäkkiä epäilin, että se oli liiankin stereotyyppinen.
Ymmärsin jälleen kerran, että omasta persoonallisuudesta puhuminen on meille kaikille herkkä asia. Koemme sen helposti arvosteluksi. Olemme haavoittuvaisia ja herkkiä. Haluamme tulla ymmärretksi oikein. Se on meille kaikille hyvin tärkeää. Nuo meidän testimme tyyppikuvat ovat muuten aina erityisessä syynissä oman tyypin kohdalta. Ei muitten. Nauramme makeasti toisten tavoille ja saatamme iloisesti tokaista, että juu, just tuollainen se minun mieheni on. ja joo, se mun pomoni näyttääkin tolta kuvalta! Mutta oman persoonallisuutemme arvio on jo toinen juttu. Se tuntuu aika yksinkertaistetulta ja jopa kohtuuttoman paljastavalta. Silti olen sitä mieltä että enneagrammiin kannattaa tutustua x 1000. Aihe on vain esiteltävä oikealla asenteella ja tiedolla. Ei leimaten, ei arvostellen. Ikinä.
Olen kuullut satoja kertoja, kuinka joku vakuuttaa, että ei nyt ihan tuollainen ole tai että joskus ehkä, mutta. Tai, että oli tuollainen nuorempana, mutta on jo kehittynyt tms. Silloin sanon sen, minkä sanon nytkin: Olemme niin paljon enemmän kuin persoonallisuustyyppimme. Olemme historiamme, geenimme, kulttuurimme, ikämme, sukupuolemme, lapsuutemme, ihonvärimme yms.
Suosittelen hengittämään syvään ja antamaan enneagrammin antaa meille se lahjoista suurin - itsetuntemuksen, joka muodostuu väkeväksi voimavaraksi.
Jokainen meistä tulkitsee oman elämänsä tapahtumat ja ulkoiset muuttuvat tekijät persoonallisuustyypistään käsin. Sen näkee jo sisarusparven erilaisista lapsuuksista vaikka on asuttu saman katon alla ja hyvin identtisissä olosuhteissa. Siksi on niin tärkeää tutustua ja sitten ymmärtää, minkälaisten 'tyyppilasien' läpi tutkailemme maailmaa.
Enneagrammiopettajan tehtävä on tehdä se kunniottaen, hyväksyen ja aina muistuttaen siitä, että olemme ensisijaisesti viisaita ja hyviä ja jokaisessa meissä on valtavan paljon upeita piirteitä. Enneagrammi on kuin kirurgin veitsi - oikeissa käsissä parantava. Huolimattomasti käytettynä varsin ikävää jälkeä tekevä. Tiedän, että Viivi osaa opettaa enneagrammia tavalla, josta olen suunnattoman ylpeä - hienoviraisesti, tyylikkäästi ja aina vahvuuksien näkökulmasta. Näin aiheesta tulee aidosti henkilökohtaista kasvua edistävä ja vapauttava.
Osa teistä ihanista lukijoistani ymmärsi syvällisen kuvalogiikkani. Ehkä. Kaunis kiitos siitä. Osa ei taatusti tajunnut sitä eikä edes välttämättä tunnistanut granaattiomenaa, mutta ei varmaan kehdannut sanoa asiasta mitään. Kiitos tyttäreni rehellisyyden, heräsin tajuamaan, että olin ehkä elänyt omissa kuvallisissa harhoissani. Mietin näitä blogikuvia joskus ihan järjettömän kauan. Tätä en älynnyt epäröidä hetkeäkään.
Koska haluan ihan tosissani saada teidät innostumaan enneagrammista ja etenkin Viivin kohta alkavasta upeasta kurssista, vaihdoin kuvan. Nyt siinä loikkii omaa tyyppiäni edustava pikakiitäjä. Alla kollaasi kaikista kolmesta kuvasta. Kohta pääsenkin tämän juttuni pääasiaan. Kiitos kun jaksat vielä lukea tätä tilitystäni. Oivalsin nimittäin jotain todella olennaista aiheesta. Jopa minulla kuvan suunnitteluun vahvasti osallistuneelta ja aiheen erinomaisen hyvin tuntevalta ihmseltä oli vähän vaikeaa laittaa tuota oman tyyppi kuva. Yhtäkkiä epäilin, että se oli liiankin stereotyyppinen.
Ymmärsin jälleen kerran, että omasta persoonallisuudesta puhuminen on meille kaikille herkkä asia. Koemme sen helposti arvosteluksi. Olemme haavoittuvaisia ja herkkiä. Haluamme tulla ymmärretksi oikein. Se on meille kaikille hyvin tärkeää. Nuo meidän testimme tyyppikuvat ovat muuten aina erityisessä syynissä oman tyypin kohdalta. Ei muitten. Nauramme makeasti toisten tavoille ja saatamme iloisesti tokaista, että juu, just tuollainen se minun mieheni on. ja joo, se mun pomoni näyttääkin tolta kuvalta! Mutta oman persoonallisuutemme arvio on jo toinen juttu. Se tuntuu aika yksinkertaistetulta ja jopa kohtuuttoman paljastavalta. Silti olen sitä mieltä että enneagrammiin kannattaa tutustua x 1000. Aihe on vain esiteltävä oikealla asenteella ja tiedolla. Ei leimaten, ei arvostellen. Ikinä.
Olen kuullut satoja kertoja, kuinka joku vakuuttaa, että ei nyt ihan tuollainen ole tai että joskus ehkä, mutta. Tai, että oli tuollainen nuorempana, mutta on jo kehittynyt tms. Silloin sanon sen, minkä sanon nytkin: Olemme niin paljon enemmän kuin persoonallisuustyyppimme. Olemme historiamme, geenimme, kulttuurimme, ikämme, sukupuolemme, lapsuutemme, ihonvärimme yms.
Suosittelen hengittämään syvään ja antamaan enneagrammin antaa meille se lahjoista suurin - itsetuntemuksen, joka muodostuu väkeväksi voimavaraksi.
Jokainen meistä tulkitsee oman elämänsä tapahtumat ja ulkoiset muuttuvat tekijät persoonallisuustyypistään käsin. Sen näkee jo sisarusparven erilaisista lapsuuksista vaikka on asuttu saman katon alla ja hyvin identtisissä olosuhteissa. Siksi on niin tärkeää tutustua ja sitten ymmärtää, minkälaisten 'tyyppilasien' läpi tutkailemme maailmaa.
Enneagrammiopettajan tehtävä on tehdä se kunniottaen, hyväksyen ja aina muistuttaen siitä, että olemme ensisijaisesti viisaita ja hyviä ja jokaisessa meissä on valtavan paljon upeita piirteitä. Enneagrammi on kuin kirurgin veitsi - oikeissa käsissä parantava. Huolimattomasti käytettynä varsin ikävää jälkeä tekevä. Tiedän, että Viivi osaa opettaa enneagrammia tavalla, josta olen suunnattoman ylpeä - hienoviraisesti, tyylikkäästi ja aina vahvuuksien näkökulmasta. Näin aiheesta tulee aidosti henkilökohtaista kasvua edistävä ja vapauttava.
 |
| Tässä kaikki käyttämäni kuvat ja voit nyt näistä valita mieleisesi, jos haluat. |
