Ystävä kysyi, miksi en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tänne blogiini. Vastasin, että ei ole ollut mitään uutta sanottavaa. Sellaista, jota en olisi jo sanonut. Ei ole oikein aikaakaan. Eikä ole huvittanut. Tuli monta ei- sanaa ihan yksinkertaiseen ja varsin hyvään kysymykseen. 



Sitten muistin, että olin kirjoittanut noin vuosi sitten samasta asiasta otsikolla 
Ei vai kyllä? Ja jotakuinkin näillä sanoilla sen taannoisen blogini aloitin;
Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole. Teki tosi hyvää lukea oma blogini uudelleen. Olenko minä ainoa, jolla on liuta syitä olla tekemättä monia asioita? Pitääkö se paikkansa, että se, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei? Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?

Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten. Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera.  Jopa uudelle harrastukselle. Monille niille asioille, joita kuitenkin sanomme muillekin haluavamme. 
Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Ehkä sitten joskus. Mutta ei juuri nyt. Sitku muuttuu vain kovin nopesti ikuisuus-sitkoksi. Eikä se rahakaan ole kovin pätevä syy sillä ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. 
Ehkäpä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä. Aika kuluu järjettömällä vauhdilla kohti tuntematonta tulevaa eikä parempaa aikaa tule elää arvokasta elämää kuin juuri nyt.

" Se, että odottaa asioiden muuttuvan tekemättä mitään, on oikeastaan sama kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa."


Oli ja on edelleen vaikea myöntää itselleni, että minäkin olen alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilen, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei mielestäni ole. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsyttää. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä, vaikkapa rahaa, tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa.

Yksi viime vuosien parhaista kuulemistani hokemista on Älä valita. Ala valita. 
Se tiivistää ehkäpä parhaiten sen, mitä tällä blogillani yritän sanoa itselleni ja sinulle. Parempia aikoja odotellessa ja olemassa olevia harmitellessa menee helposti elämä ohi kuin sumussa. 

Siksi tein tänään listan asioista, joita todella haluan tehdä ja kokea vielä tämän vuoden aikana. En tiedä toteutuvatko ne kaikki, mutta eivät ne ainakaan kaadu siihen, että en ole yrittänyt. 
Kyllä kiitos elämä!

Minulla on missio. Vapaus! Haluan tehdä parhaani, että me naiset lopettaisimme ihan loputtomalta tuntuvan taistelun kilojemme, siis itsemme, kanssa. Löytäisimme ihastuttavan vapauden ja valtavat sisäiset voimavaramme.  Kelpaisimme itsellemme ja toisille. Käyttäisimme irti päässyttä energiaamme siihen, mistä saamme eniten iloa. Rakastuisimme omaan elämäämme. Itseemme.

Tajuaisimme lopullisesti, että epäonnistuneet laihdutuskuurimme eivät kerro sitä, että meissä olisi vikaa. Vika on menetelmissä. Heittäisimme hyvästit ikuisille ruokavaliokikkailuille ja toimimattomille ja ah, niin ikäville kuureille. Ymmärtäisimme lopultakin, että itsekuri ei toimi kuin kiitävän hetken. Ja sitten taas manaamme itseämme epäonnistumisesta. Itsesyytösten kierre on valmis. Ja se lihottaa. Ja kuluttaa itsetuntua.


Jos ja kun itsekuri ei ole ratkaisu, tarvitsemmeko me vain lisää tietoa siitä, mitä syödä, mitä välttää ja, ja, ja?  Emme todellakaan. Meillä on aivan mieletön määrä tietoa jo nyt sekä netissä että todennäköisesti kirjahyllyissämme.  Tietoa tarvitaan, tottakai, mutta se on osoittautunut varsin vajavaiseksi avuksi. Sellaisenaan se jää vain päähän ja ei välity oikein sydämeen ja kehoon.



Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että hössötämme järjettömän paljon siitä, paljonko painamme.  Mielessämme kummittelevat todelliset ja kuvitellut liikakilot ja se mitä syömme. Tai emme. Tai emme saisi, mutta söimme silti. Tyytymättömyys ryövää etenkin miljoonilta länsimaalaisilta naisilta  aivan ylenpalttisesti aikaa, mielenrauhaa ja voimia. Sisäinen vihapuhe kuluttaa ja itsetunto on kortilla. Olennaiseen ei enää liikene puhtia. Elämästä nauttimiseen jää vain rippeitä.


Meillä on paha olla siksi, että emme kelpaa itsellemme. Vertailemme. Arvostelemme. Ahdistumme. Herkullista ruokaa on liikaa, valinnanvaraa on ylenpalttisesti, 'ainoita oikeita' ohjeita jaellaan siellä sun täällä ja kaiken tämän keskellä meidän pitäisi osata syödä tasapainoisesti ja järkevästi. Sekä tietenkin pitää paino sopivan alhaalla. Keinot ovat vain mitä ilmeisimmin kehnot, koska ne eivät toimi. Jos lähes 80% naisista haluaa pudottaa painoaan eikä ole tyytyväinen peilikuvaansa, jotain on pahasti pielessä.


Tiedän, että on parempi tapa olla sinut itsensä ja kehonsa ruokkimisen kanssa. Ja pudottaa liiat, kehoa rasittavat aidot ylikilot. Se on täysin mahdollista. Siksi jaksan palata aiheeseen uudelleen ja uudelleen. Tarjoan sinulle jotain paljon toimivampaa ja kestävämpää - aitoa tasapainoa.
Ja jos sana tasapaino kuullostaa sinusta tylsältä, jatka silti lukemista. Se kannattaa. Tai jos et jaksa lukea eteenpäin, klikkaa ainakin alla olevaa  esitelinkkiä  ja lue, josko tässä olisi juuri se kurssi, joka kannattaisi käydä.

Mikä sitten saa meidät tekemään tarvittavat ja suotavat elämäntapamuutokset ILOLLA ja niin, että niissä on jopa helppo pysyä? Olen saanut kouluttajan ja valmentajan roolissani jo vuosikymmenten ajan tutkia ja havainnoida, mikä saa meidät tekemään pysyviä muutoksia, vaikkapa syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Joistakin asioista alan olla aivan varma.  Onnistuneen ja kantavan  elämänmuutoksen salaisuus ei ole niissä jutuissa, joita meille yleensä ensimmäiseksi tarjotaan. Se EI ole tieto. Se EI ole itsekuri. Se EI ole edes jonkun timmissä kunnossa olevan asiantuntijan meille laatima tiukka ohjelma. Mitä se sitten on ellei se ole juuri noita asioita, joita meille media työntää?


Olen vakuuttunut siitä, että homman salaisuus on sisältä kumpuava tasapaino, sisäinen viisaus, joka saa meidät luonnollisesti säätelemään elintapojamme juuri meille sopiviksi. Se on tietoisuudesta löytyvä kyky ohjata mieltämme niin, että keho saa sen mitä se tarvitsee ja sydänkin tulee ruokittua. Tämän voimme oppia. Näin kirjoitettuna huomaan, että tämä kuullostaa todennäköisesti aika epämääräiseltä ja heppoiseltakin. Sitä se ei kuitenkaan ole. Olen aivan liian käytännöllinen siihen.

Minä uskon vakaasti, että tasapaino on tulevaisuuden yksi tavoitelluin olotila. Miksi? Siksi, että meillä ei sitä enää juurikaan ole. Epätasapaino kehossa, mielessä ja sydämessä on äärettömän kuluttavaa. Varsinkin kun sitä jatkuu vuodesta toiseen.

Siksi nimesin uudenlaisen kurssini
RATKAISE OMA TASAPAINO-YHTÄLÖSI. 

Opetan tällä raikkaasti uudenlaisella kurssilla selkeästi, käytännöllisesti ja YKSILÖLLISESTI,  kuinka opimme käynnistämään tietoiset valinnat ja kouluttamaan mielemme niin, että se HALUAA tehdä parempia muutoksia arjessamme. Uskon, että jokaisella on ainutlaatuinen tasapaino-yhtälö ja sen löytyminen on suuri ja ilahduttava oivallus.

RATKAISE OMA TASAPAINO- YHTÄLÖSI kurssi 7.-8.4.  sopii, vaikka et olisi ylipainoinen tai haluaisi varsinaisesti laihtua. Samat periaatteet toimivat kaikissa elämäntapamuutoksissa ja hyvinvointia edistävissä valinnoissa.
Erityisesti suosittelen tätä kurssia ravintoneuvontaa antaville ja personal trainereille.



Kirjoitin viime syksynä samaisesta aiheesta blogin, joka on mielestäni edelleen äärettömän ajankohtainen. Voit lukea sen tästä linkistä. Meidän jokaisen kannattaa kysyä itseltämme rehellisesti, mikä on suhteemme omaan ja toisten elopainoon. Sillä on yllättävän laajakantoisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Lue lisää: LÄSKITERRORISMIA

Toivotan sinulle mitä valoisinta kevättä ja olisi upeaa nähdä sinut kurssillani 7.-8.4.
Ilmoittaudu katja@namaste.fi  ja sinulla on jotain huojentavaa odotettavaa.

PS. Ja saatpa kurssilla vähän ylimääräistäkin kivaa - näytän yhdellä lounastauolla, kuinka saat riisikeittimellä tehtyä ihan mahtavia kukoistusruokia.

 Olkoon askeleesi ja sydämesi kevyt,
Marika

Ah, aika ja energia - nuo maagisesti näkymättömät ja niukat luonnonvaramme! Nyt niitä kuuluu säästää. Siis omaa vähäistä aikaansa. Ja energiaa, jota on vielä vähemmän kuin aikaa. On pihdattava ja vahdittava, etteivät ne kulu. Onneksi valmisruuat säästävät aikaa. Ja energiaa. Aikaa säästyy myös, kun ei enää anneta lahjoja. Varsinkaan aikuisille, sillä ne vievät ajan lisäksi kovasti energiaa. Eihän sitä tiedä, mitä antaa isolle ihmiselle. Aikaa ja energiaa säästyy erityisen paljon, jos lähtee viettämään vaivalloista joulua jonnekin kauas, jossa joulu tuodaan valmiina eteen tai sitä ei tarvitse palmujen katveessa edes muistaa. Säästöä syntyy, kun ei tarvitse tehdä itse mitään. Säästää omaa kallisarvoista aikaansa ja olemattomia energioitaan. Vai säästyykö? Ja mihin?

Aika ja energia ovat arvokasta valuuttaa nykyajan ihmiselle. Ainakin niistä tai oikeammin niiden niukkuudesta puhutaan paljon. Kun ei ehdi eikä oikein jaksa. Väsyttää ja on kiire. Siksi tartumme keinoihin, joita markkinoidaan meille säästötoimenpiteinä. Olkaamme armollisia itsellemme, huokailevat naistenlehdet. Ottakaa käyttöön markkinoiden monet oikopolut, meille myydään. Ostakaamme itsellemme arvokasta laatuaikaa vaikkapa noutoruualla ja palveluilla. Onhan meillä tärkeämpääkin tekemistä ajallamme ja energiallamme.

Hmm. Onko ihan oikeasti? Ihan tarkkaan ottaen, mitä me oikein olemme tekemässä?

Tässä kaksi voimalausetta, jotka auttavat minua rauhoittumaan. On helpompi tehdä viisaita valintoja arjen keskellä, kun on tunne siitä, että on riittävästi aikaa ja energiaa niihin asioihin, joilla on aidosti merkitystä. Kysyn vaan, mihin me haluamme säästää aikaa ja energiaa? Olisihan se hienoa, jos me todellakin tallentaisimme näitä erittäin haluttuja ylellisyyksiä olennaisiin asioihin. Esimerkiksi puolison kuunteluun, ystävien tapaamisiin, lasten kanssa jutusteluun, vanhusten luona viipyilyyn, pitkillä lenkeillä koiran ja kaverin kera. Laatuaikaan. Onnellisuuspankkiin, josta voisi nostaa runsain mitoin rakkausvaluuttaa päivittäiseen käyttöön.

Mutta kun ei se ihan näin hienosti taida mennä. Tutkimusten mukaan käytämme yhä lisääntyviä aikoja, vaikkapa ruuanlaitosta yli jäänyttä aikaa, lähinnä älypuhelinten räpläilyyn ja tv-sarjojen kokonaisten tuotantokausien 'ylensyöntiin'. Säästetty energia - mitä se sellainen on? Tarvitsemmeko me sitä siihen, että jaksamme olla tekemättä mitään, joka oikeasti tekisi olomme paremmaksi. Väsymys ei valitettavasti poistu sillä, että ei tee mitään.

Jokainen meistä tietää sisimmissään, että iloinen yhdessäolo rakkaitten ja ystävien kanssa antaa energiaa. Silti yhteisten hetkien järjestämisestä on tullut pikkuhiljaa vuoristokiipeilyäkin raskaampi toimenpide. Ei löydy tyhjiä hetkiä. Kuka sitä nyt ehtii siivota kotiaan, saati laittaa ruokaa.
Haluamme ulkoistaa joulun ja muut osallistumistamme edellyttävät tapahtumat, jotta meille jäisi ' 'aikaa ja energiaa' tehdä asioita, jotka vievät meidän aikamme ja energiamme.

Putkilossa oleva lanttumössö nopeuttaa ihan varmasti lanttulaatikon tekoa. Valmiin laatikon osto tuo vielä selkeämmän ajansäästön. Mutta olennainen kysymys lienee, mihin sen lanttujen kuorimisesta ja kypsennyksestä ylijääneen ajan käyttää. Tai sen ajan, jonka on ennen käyttänyt miettiessä, miten voisi ilahduttaa lähimmäisiään jouluna. Sillä rahasta lahjoissa ei ole kyse. Eikä tavarasta. Ne ovat vain tekosyitä sille, että ei ole sitä kuuluisaa energiaa miettiä ketään muuta kuin itseään ja sitä, kuinka vähän on energiaa. Ja aikaa.

Huopaan kääriytyminen punaviinilasi kädessä on muodikas ehdotus hyvälle ololle. En kyllä ole kuullut hölmömpää. Ikäänkuin kasassa istuminen alkoholia nauttien on parantanut kenenkään oloa hetkeä pitempään. Kotona löhöily laite tai lasi ( tai molemmat!) kourassa ei edistä kenenkään mielenterveyttä kuin kiitävän hetken. Yhteisöllisyys, yhteys toisiin ihmisiin ja sopiva kehon liikunta tekevät tutkitusti eniten kestävää hyvää meille. Se kantaa silloinkin, kun elämä on kuoppaista.

Ehdotan, että pysähdymme hetkeksi ja hengitämme syvään ja rauhallisesti. Sen sijaan, että päivittelisimme kännyköiden liimautumista toisten ihmisten käsiin ja sitä, että joulukin on mennyt sellaiseksi tai tällaiseksi, pysähtyisimme miettimään, miten voisimme kääntää tämän ainutlaatuisen vuodenajan voitoksemme. Haluaisin kannustaa meitä siihen, että nauttisimme mahdollisuudesta 'tuhlata aikaa' läheisiimme, vaikkapa tehdä ruokaa rakkaillemme. Että iloitsisimme mahdollisuudesta antaa vaikkapa aineettomia lahjoja toisillemme. Kukapa ei ilahtuisi lahjakortista, jossa luvataan vaikka auttaa lumitöissä tai viedä tarpeettomia tavaroita kierrätyskeskukseen puolestasi.

Kyllä vapaaehtoisesta antamisesta saa ihan oikeasti lisää energiaa itselleen. Oman ajan ja vaivan pihtaaminen tekee meistä vain väsyneitä ja ikäviä. Mahdollisuuksia antaa on loputtomasti. Vanhuksen luona vierailu täyttää sydämen hyvällä ololla. Pipareiden leipominen lasten kanssa on sotkuista, mutta jos sen tekee kiireettömästi ja kiitollisin mielin, saattaapi siitä kertyä energiaa paljon enemmän kuin sohvalla facebookia kahlaten.

Jos sinulle tuottaa vilpitöntä iloa se, että sinun ei tarvitse nostaa tikkuakaan ristiin tai rastiin juhlapyhinä, lupaathan itsesi ja läheistesi takia aidosti nauttia siitä. Anna siitä tulevan energian muuntua lämmöksi, läsnäoloksi ja arvostukseksi niitä kohtaan, jotka hengailevat kanssasi pitkin vuotta. Syyllisyys on turha viitta, joka ei jalosta.

Jos taas rakastat väsätä juhlia pitkän kaavan mukaan, hyvä sinä! Ethän kuitenkaan syyllistä muita, jotka eivät osaa tai pysty tai kertakaikkiaan halua samaa. Iloinen ihminen on paras lahja sekä itselle että niille, jotka saavat olla kanssasi. Marttyyrit ovat huonoa seuraa. Aina.

Saanko suositella, että hoet itsellesi aina välillä, varsinkin silloin, kun koet että aikaa ei ole riittävästi etkä jaksa oikein mitään, näitä kahta taikamantraa:

1. Aikaa on runsaasti kaikkeen olennaiseen!

2. Minulla on runsaasti energiaa tehdä hyviä asioita!

Toivon sydämestäni, että tulevat joulupyhät ovat sinulle ja rakkaillesi mitä mieluisinta aikaa.
Joskus elämä ei mene ihan niinkuin sen toivoisi menevän. Silloin kannattaa muokata ajatukset sellaiseksi kuin toivoisi niiden olevan. Hyvä elämä tehdään, yksi hyvä ajatus kerrallaan.

Tule ensi tammikuun lopulla alkavaan Rakastu elämääsi -koulutukseen. Siellä pääset käytännössä kokeilemaan, kuinka hyvältä tuntuu elämä, jossa tekee olennaisia ja hyviä asioita itselleen. Ilmoittaudu pian katja@namaste.fi , vielä muutama paikka vapaana. Olisiko yksi juuri sinulle? 

Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole.
Pitääkö se paikkansa, että ainoa, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei?
Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?
Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten.
Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera. Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Vaikka ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. Vaikka ehkä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä.

Tämä herätti. Oli vaikea myöntää itselleni, että minäkin olin alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilin, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei ollut. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsytti. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa. Elämä on mennyt monilla meistä liian paljon selviytymistarinaksi. Päivästä toiseen. Parempia aikoja odotellessa. Olemassa olevia harmitellessa.

Siksi päätin aloittaa kurssin nimeltä Rakastu elämääsi. Siksi tämän blogin nimi on Rakastu elämääsi. Ja juuri siksi viime syksynä ilmestyneen kirjani nimi on Rakastu elämääsi.
Loppuiko minulta mielikuvitus? No, ei tietenkään. Tulin vain siihen tulokseen, että ansaitsemme enemmän kuin tyytymisen, sietämisen, kestämisen ja arjen kaaoksen kärvistelyn. Ihan totta. Haluaisitko sinä tulla kurssille, jonka nimi on Kuinka sietää nykyistä elämääsi! Minä en. Haluan, että sinä ja minä rakastumme omaan ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme joka päivä. Se on mahdollista. Tiedän sen kokemuksesta. Uskon, että kyllä- sana alkaa tehdä ihmeitä. Sellaisia, joita ei- sana ei tarjoa.

Nyt tulee myyntipuhe syvältä sydämestäni; omaan elämäänsä rakastuminen ei valitettavasti useinkaan tapahdu itsestään. Hyvä elämä ei noin vain tupsahda taivaalta. Se tehdään. Valinnoilla. Huomioilla. Tietoisesti. Onneksi sitä voi harjoitella ja sitä kannattaa harjoitella.
Kurssini on siihen juuri oikea paikka. Lupaan, että en lupaa liikoja.

Kukaan meistä ei ole myötäsyntyisesti kykeneväinen navigoimaan hurjaa vauhtia muuttuvassa maailmassa ilman, että tuntuu, että ainakin välillä suunta on ihan hukassa. Siksi pidän Rakastu elämääsi- kursseja urani yhtenä parhaista jutuista. Puolustan tämän kurssin olemassaoloa intohimoisesti. Olen nähnyt käsittämättömän kauniita ihmeitä uudelleen ja uudelleen.
Siksi kehtaan kehua sitä ihan rinta rottingilla. Ylisanoja ei ole.

Olemme kurssilla oppineet yhdessä sanomaan hyville asioille elämässämme KYLLÄ.
Olemme oivaltaneet, että muutokset ovat ällistyttävän helppoja kunhan ne tehdään oikealla tavalla.
Olemme tajunneet, että onnellisuustutkimukset ovat täysin oikeassa - hyvä yhteisö auttaa meitä kestämään ihan mitä vaan. Upeita ystäviä voi tulla vielä aikuisiällä. Toivotun elämäntapamuutoksen ei tarvitse olla yhtä tuskaa. Siksi tietenkin toivon sydämestäni, että sanoisit ensi tammikuussa alkavalle kurssilleni tarmokkaan ja iloisen KYLLÄ KIITOS!

Mitä ihmettä siellä Rakastu elämääsi- kurssilla sitten oikein tapahtuu niiden viiden viikonlopun aikana?  Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että olennaista lienee tunnelma; se on leppoisa, iloinen ja hyväksyvä. Ei mitään kummallista ja silti ihan maagisen ihanaa. Me menemme rennosti ja huumorilla eteenpäin. Sinun valitsemaasi tahtiin. Saat olla täysin oma itsesi ja löytää sisältäsi aivan uskomattoman paljon lisää voimavaroja. Sinulla on kerrankin aikaa ja rauha keskittyä miettimään, mitä haluat tehdä lopulla elämääsi.

Rakastu elämääsi- kurssilla sinä olet oman elämäsi päähenkilö. Pääset selkeästi ja ohjatusti miettimään, mikä elämässäsi on olennaista ja minkä aika on jo ohi. Saat keskittyä valitsemaan viisaammin arkesi pyörityksen keskellä. Lupaan antaa käyttöösi koko pitkän urani parhaat jutut ja syvällisen ymmärrykseni ja kokemukseni muutoksen tekemisestä. Pihtailematta, selkeästi ja innostavasti. Minun tehtäväni on auttaa sinua onnistumaan, olipa tavoitteesi mikä tahansa. Se voi olla hengähdystauko kaaoksen keskellä tai iso elämäntaparemontti - se, josta olet haaveillut kauan.

Pyydän sinua sanomaan itsellesi kyllä. Nyt on juuri oikea aika tehdä se muutos, joka kalvaa sinua sisältä. Nauttimaan elämästäsi enemmän ja sanomaan uusille, hyville asioille kyllä. Ja kyllä, kyllä tiedän, että kurssi 'vie' viisi viikonloppua ja että se maksaa. Mutta voin sanoa täysin varmasti, että kukaan ei ole katunut tähän ainutlaatuiseen kurssiin satsausta. Se on panostus koko loppuelämääsi varten. En ikinä kehtaisi sanoa näin, ellei se ihan oikeasti pitäisi paikkansa.

Pääset tekemään yhtenä yhteisenä viikonloppunamme upean ja erittäin toimivan aarrekartan. Saat siihen ihan huipputarkat ohjeet sillä asiantuntemuksella, jonka olen yli 25 vuoden aikana aarrekartoista hankkinut. Tehdyt aarrekartat ja niissä olleet unelmat  ovat poikineet ihmeellisiä ja ihania tuloksia.

Kylli Kukk on kanssamme jokaisena viikonloppuna vetämässä lempeän ja taatusti kaikille sopivan joogasession. Sen jälkeen olo on autuaan rento ja virkistäytynyt. Pääset myös harjoittelemaan mindfulnessia ja monia keinoja tuoda arkeesi mielenrauhaa ja selkeyttä. Ohjelmassa on myös paljon muuta arvokasta; hyvä ruokavalio, enneagrammi-persoonallisuustyypit, terveys, elämäntehtävä. 

Kiitos kun sanot kyllä tälle kurssille, josta olen niin suunnattoman ylpeä. Yhdessä me onnistumme.

Ilmoittaudu info@namaste.fi ja tottakai voit kysyä lisää. Laita viestiin puhelinnumerosi ja kysymyksesi niin soitamme sinulle takaisin heti kuin voimme.

Lähde mukaan ja minä sitoudun tekemään kaikkeni, että ensi keväästä tulee aito käännekohta -todellisen kukoistuksen kevät. Kyllä- sen aika on nyt. Se on viisas sijoitus tulevaisuuteesi.

Jos elämässäsi ei kertakaikkiaan ole juuri nyt mahdollisuutta lähteä kanssani Rakastu elämääsi- kurssille, toivotan sinulle kaikin tavoin mitä parhainta talvea ja ensi kevättä!
Pyydän, että alat sanoa enemmän kyllä tarjoutuville mahdollisuuksille. Elämä kiittää.

Hupsista! Nyt tunnustan julkisesti, että olen aikamoisessa murmeli-moodissa; laukkaan poninhäntä hulmuten asiasta toiseen. Päivästä toiseen. Ei minulla nytkään olisi 'aikaa' naputella tätä blogia, mutta teen sen juuri siksi. Keskityn välillä johonkin, jota edes minä en voi tehdä vauhdilla. Blogi ei synny niin. Jo kuvien ja linkkien liittäminen näihin juttuihin vie ainakin minun nakkisormiltani tuntikausia.

Edellisen blogini päivittämisestä on yli 9 kuukautta. Ihan yliaikainen raskaus siis.
Sinä tuskin olet huomannut blogipaastoani, mutta minua se on kalvanut.
Se, että sinä jaksat näitä juttujani lukea, on minulle kunnia ja niiden kirjoittaminen on iloinen asia. Syy tähän naputtelutaukoon on ihan käytännöllinen; ranteeni murtui ja sen paraneminen on ollut ällistyttävän hidasta. Näppäimistö ja sormeni eivät ole oikein löytäneet toisiaan ja olen keskittänyt kirjallisen viestintäni pakollisiin ja normaaliakin lyhytsanaisempiin sähköposteihin.

Palatkaamme takaisin aiheeseeni; mikä on nenäni edessä tai oikeastaan pääni sisällä. Olen ihan kertakaikkisen kyllästynyt omaan kiireeseeni. Siinä ei ole mitään hohdokasta. Eikä se kerro mitään muuta kuin sen, että juuri nyt en osannut soveltaa omia aikaoppejani. Ne ovat:

Kiire on vain mielentila.
Aika on joko pomoni tai minä  olen. 
Aika on ystäväni.
Aikaa on aina riittäävästi olennaisille asioille.
Kiireessä sotken asioita.
Hoppuilu tekee minusa tehottoman.
Liika vauhti sotkee ihmissuhteita.

Sanomani tänään sinulle kiireiselle kanssakulkijalleni: kukaan muu kuin minä ja sinä itse ei tule katkaisemaan tätä hölmöä hoppua. Se saattaa ola muitten aikaansaamaa, mutta vain me itse voimme tehdä sille jotain. Ulkoinen paine ja vauhti ei todennäköisesti tulee hidastumaan. Päinvastoin.
Siksi ja juuri siksi on olennaista keskittyä hidastamaan vauhtia sisältäpäin.

Syitä liialliseen vauhtiin tai yleiseen hässäkkään on paljon. Moniin niistä emme pääse vaikuttamaan lainkaan. Onneksi tehokkaita keinoja päämme sisäisen hyrrän taltuttamiseksi on. Tärkein niistä on tietenkin kyky hiljentyä. Olen jakanut kaikilla kursseillani ja luennoillani monistetta, jossa tiivistän tutkitun tiedon siihen, kuinka pään sisäistä kaaosta taltutetaan parhaiten.

Sanomani sinulle, jolla EI ole syystä tai toisesta minkäänlaista hoppua ja vauhtisokeutta; kiitos kun et paheksu meitä, joilta on ainakin hetkellisesti mopon lisäksi karannut moni muukin asia käsistämme. Taivastelu ja päivittely ei ole vielä auttanut ketään missään asiassa. Kyllä me kiireen riivaamat tiedämme olevamme apinahäkissä. Myötätunto ja käytännön apu kelpaa, kiitos!

Minulla on kuitenkin pelastus tiedossa. Olen lähdössä ihan muutaman päivän päästä ryhmän kanssa iki-ihanalle pyhiinvaellukselle Camino Francais-reitille Pohjois-Espanjaan. Ryhmämme kulkee osan tunnettua Caminoa eli pyhiinvaellusreittiä, joka päättyy Bilbaoon.  Viikon aikana askeleita kertyy taas satoja tuhansia ja mielenrauhaa sitäkin enemmän. Kiire unohtuu ja asiat selkeytyvät ihan itsestään.

En voi kyllin kehua sitä, kuinka ihmeen upeaa on kävellä keskittyneesti päivästä toiseen, vain jokaiseen askeleeseen keskittyen. Siksi järjestän innolla näitä vaellusmatkoja joka vuosi. Ehdimme kerrankin pysähtyä oman elämämme olennaisimpiin asioihin ja monet kysymykset saavat ihan luontaisesti vastauksensa pehmeiden polkujen syleilyssä.
Lue lisää ensi kevään matkasta Santiago de Compostela kevät 2018

Viime matkojen tunnelmiin pääset aiemmin julkaistuista blogistani.
Pyhiinvaellus oman elämäntehtävän juurille


Oi, kuinka kivaa onkaan taas päivittää tätä blogia, jess! Kohta tulee taas uusi. Lupaan!

Lämmöllä ja kiitollisuudella Marika

ps. Järjestän iloisen MATKAILUTAPAHTUMAN 18.10. Balderin Salilla, Helsingin keskustassa. Siellä kerron uskomattomimmat matkakokemukseni. Kuohuvaa ja kaikkea kivaa, mm. mega-arvonta luvassa. Lue lisää:
ILOINEN MATKAILUILTA

Kun muutin aikoinaan Irlantiin, jaksoin äimistellä aikani kaupan kassajonojen hidasta etenemistä. Kenelläkään ei vaikuttanut olevan kiire ja kassalla vuorossa oleva näytti tuntevan jokaikisen maksuvuorossa olevan. Jutuista päätellen heillä myös vaikutti olevan monta yhteistä tuttua. Eli juttua riitti. Kuulin tarkat selonteot sen ja sen hautajaisista, kihdistä ja konfirmaatiosta. Pikkuhiljaa totuin tähänkin. Aloin aidosti iloita pienistä yhteisöllisistä hetkistä, joita syntyi kuin itsestään kaupan lisäksi lenkkipoluilla ja naapurien kanssa seurustellessa. Takaisin Suomeen muutettuani jatkoin hyväksi havaitsemaani irkkutyyliä. Koskaan ei kannata jättää väliin mahdollisuutta ystävälliseen kanssakäymiseen. Ei ole vielä tullut kielteisiä sivuvaikutuksia vaikka useampi vuosi kotimaassa on jo takana.

Ovatko irlantilaiset suomalaisia mukavampia ja englatilaiset meitä kohteliaampia? Ovatko amerikkalaiset luontaisesti meitä ystävällisempiä? Ovatko ruotsalaiset  oikeasti leppoisampia ja kreikkalaiset vieraanvaraisempia? Eivät tietenkään syntyessään! Mutta sen sanon, että he ja monet muut kansat ovat oppineet jo pienestä pitäen, että yhteisön liimana toimii kohtelias ja toisen huomioon ottava käytös. Ja hymy. Porukka tulee toimeen paremmin, kun on pehmentäviä keinoja kohdata toinen toisensa. Me emme ole saaneet edes äitiyspakkauksessa tällaisia sosiaalisia hyvinvointitabletteja. Mutta emmeköhän ole valmiita oppimaan. Olemme jo riittävän paljon matkustaneet maihin, joissa tervehtiminen, hymyily, juttelu ja anteeksipyyntö tönäistäessä on itsestäänselvyys.



Väitän, että me suomalaiset olemme äärettömän ystävällisiä. Emme vain osaa ilmaista sitä. Kukaan ei ole opettanut. Meissä asuu mukava ja aidosti auttavainen tyyppi, kunhan annamme itsellemme yksilöinä ja kansakuntana mahdollisuuden. Uskallan jopa väittää, että me suomalaiset olemme poikkeuksellisen lämpimiä ja rehtejä ihmisiä, jotka piilottelevat käsittämättömän karun, tylyn ja joskus järkyttävän paksun kuoren alla. Eikö olisi aika päästää menninkäinen päivänvaloon?

Väitän, että me virkistyisimme silmissä, jos omaksuisimme edes murto-osan vaikkapa länsinaapureittemme leppoisasta ja ystävällisestä kanssakäymis-kultturista. Ei, ei se murentaisi kansallista identiteettiämme. Se saisi sen kukoistamaan. Kuorisimme tuon ahdistavan epäystävällisyyden pakkopaidan pois. Mielenterveyden kannalta se on olennaista. Yksinäisyys sairastuttaa. Ystävällinen yhteisöllisyys on tärkein terveyttämme kohentava asia. Todellakin on.

Itsepalvelukassojen toivotaan meillä lisääntyvän. Ihanko totta? Perustelut ovat vastaansanomattoman ontuvia; ensinnäkin niitä käytettäessä saattaa säästää jopa 80 sekuntia päivässä. Kokonaissaldosta eli 86000 sekunnista/päivässä se on, no, aika ohikiitävä juttu.  Toinen virallinen syy suosia itsepalvelukassojen yleistymistä on huoli uupuneista kansalaisista työn jälkeen. Kuten kaupan edustaja sen  hesarissa ilmaisi - Ei sitä väsyneenä enää jaksa seurustella kassan kanssa.

Ihanko totta? Ettei suomalainen jaksa väsyneenä sanoa edes kiitos ja näkemiin? Nyt en kyllä suostu  hyväksymään moista. Sehän se juuri väsyttää meitä, että emme seurustele toistemme kanssa. Elämme poikkeuksellisessa yhteisössä, jossa on muinaisvaihde edelleen jäänyt päälle - urahtelu ja mykkä tuijotus. Jopa sille elävälle ja puhuvalle kaupan kassalla työskentelevälle henkilölle. Uskallan haastaa kenet tahansa kokeilemaan, kuinka paljon väsyttää ystävällinen hymyily ja muutaman mukavan sanan vaihto. Niin ei väsytä ellei elämä ole kadonnut suonista juuri siksi, että kukaan ei ole hymyillyt ja sanonut mitään liian pitkään aikaan.

Eikähän sovita, että olemme valmiita näyttämään maailmalle muutakin kuin Aalto maljakon ja Saara Aallon. Miten olisi aidosti suomalainen lämpö - se, joka kumpuaa sydämestä siksi, että se tuntuu niin ihmeen hyvältä. Antajasta ja saajasta. Ei oleteta, että liskoaivomme osaavat tulkita totutun tylyyden jotenkin käänteisesti aidoksi ja myönteseksi vuorovaikutukseksi. Ei osaa. Ei jäädä odottelemaan, että joku MUU on meille oudon ystävällinen. Senkin uhalla, että naapurit, kassahenkilö ja perhe ( ja varsinkin perhe!) katsovat meitä hetken hiljaa ja epäillen, hymyillään iloisesti ja sanotaan vaihteeksi jotain kannustavaa ja kaunista. Se voisi olla aika kivaa, vai mitä?



 ILMAINEN HYVÄN OLON MEDITAATIO, OLE HYVÄ!

Tuhmat tytöt pääsevät kuulemma kaikkialle ja kiltit tytöt 'vain' taivaaseen. No, suoraan sanoen minua ei juuri nyt kiinnosta taivaspaikka sitten joskus, mutta arvokas elämä tässä ja nyt sitäkin enemmän. Sinne arjen taivaaseen eli aitoon onnellisuuteen on mielestäni vain yksi tie - toistemme tukeminen ja yhteistyö. Sen voi lunastaa iloitsemalla muitten menestyksestä ja tajuamalla ihan oikeasti, että se ei ole koskaan meiltä pois. Yhdessä me olemme enemmän ja yksin on ankeaa.

Menestys on kiikkerä ja hutera sana. Se merkitsee ihan mitä tahansa eikä oikein mitään. Ainoa kestävä tapa mitata omaa 'menestystään' on se, kuinka hyvin jaksamme olla ystävällisiä, hyväntahtoisia ja myötätuntoisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Kun siihen pystymme, masennuslääkkeille ja itsensä turruttamiselle tavalla tai toisella ei ole tarvetta. Pystymme kauniisiin ihmeisiin. Jaksamme auttaa itsemme lisäksi sellaisia läheisiämme, joilla elämän eväät ovat vähissä. Se ja vain se on taivas maan päällä.

Uskon, että aitoa valovoimaisuutta ei ole se, että häikäisee toiset niin, että he sokaistuvat kirkkaassa valossa. Se on itsekeskeistä itsensä nostamista yli muiden, jossa toimintaa ohjaa pelko siitä, että toisen menestys on menetys itselle. Mutta näin ei tarvitse olla. Juhlimalla toisen onnistumista, olipa se mitä tahansa, parannamme omia mahdollisuuksiamme päästä 'taivaaseen' vaikka jo tänään.

Aitoa valoa meistä säteilee heti, kun olemme valmiita valaisemaan sillä toisten polkua. Minulle henkilökohtaisesti mittarina oman työni arvosta ja omasta 'menestymisestäni' on se, näkeekö joku kulkea paremmin omaa polkuansa lähelläni. Mm.kurssilaisteni onnistumiset ovat sitä. Eli olenko varmasti sellainen henkilö, joka toisten joukossa sytyttää valot eikä edes tietämättään sammuta niitä. Maailmassamme on aivan riittävästi pimeitä paikkoja. Ei lisätä niitä pihtaamalla kiitostamme ja tukeamme toisilta.

Hyvyyden kakkua ei voi syödä loppuun. Palasia riittää loputtomasti kunhan lopetamme itsemme vertailun toisiin ihmisiin. Vertailu on myrkkyä. Suuntan tai toiseen se toimii meitä vastaan. Jos pidämme itseämme parempina kuin muut, joudumme sisällämme ja usein ihan käytännössäkin kamppailemaan paikastamme auringossa. Stressaavaa ja väsyttävää. Jos taas pidämme itseämme huonompana kuin keta tahansa muut ihmistä, kulutamme itseämme päivästä toiseen. Stressaavaa ja väsyttävää sekin. Vertailu on kilpavarustelua, jolle ei ole kaunista loppua.

Politiikkaan en ole halunnut lähteä koska vaikuttaa siltä, että liian paljon energiaa ahkerilta yhteisten asioiden hoitajiltamme menee sen todistamiseen, että muut ovat väärässä. Valitettavasti tämä strategia ei toimi lainkaan. Aivot tulkitsevat arvostelun arvosteluna. Kohde on toissijainen. Arvostelija haukkuu tietämättään itseään ja voi huonommin ja huonommin. Eikä todellakaan edistä yhteistä hyvää. Toisten kannustaja voimistaa yhteisöään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö puutteisiin ja ongelmiin pidä puuttua. Tottakai pitää. Sen voi tehdä tehokkaimmin ilman että vetää kanssaihmisiä lokaan.



Edellisessä blogissani nostin esiin kuusi kirjaa, joita voin sydämestäni suositella. Nyt haluan antaa valonheittäjän osua muutamiin Viisas Elämä - kustantajamme kirjailijasiskoihini. Heidän hienot tuotoksensa eivät näy riittävästi kirjamyynnin aitiopaikoilla. Sääli. Sillä meillä Suomessaa on ilahduttavan paljon upeaa naisenergiaa.

Nämä naiset ovat viisaita, älykkäitä, valloittavia ja innostavia. Ja tottakai minulta jää nyt tässä mainitsematta lukuisia loistavia ihmisiä ja kirjoja.
Tee itsellesi palvelus ja nosta heitä esiin. Ole nostattaja. Sytytä valo. Ole valonheitin ja majakka. Kun valaisee, näkee itsekin selkeämmin minne on menossa.

Nostan tähän muutaman oman suosikkini: Johanna Blomqvistin äärettömän älykkään ja rohkean kirjan Kvanttiffysiikasta energiahoitoihin. Tästä naisesta kuulemme vielä paljon.

Miia Huitti kirjoittaa tärkeästä aiheesta omakohtaisesti Stressikupla-oppaassaan. Anna sille mahdollisuus, sillä stressi ei parannan ketään.

Katja Pitkäniemen kirja Elämän virrassa on loistava opas oman elämänsä toimitusjohtajuuteen. Suosittelen!





Ketä sinä voisit kannustaa, kehua, julkisesti arvostaa, antaa tunnustusta ja osoittaa, että olet riittävän valoisa antaaksesi toistenkin loistaa? Onko sinulla ehkäpä työkaveri, ystävä, tuttu ja jopa perheenjäsen, jonka sydän täyttyisi ilolla ja kiitollisuudella, jos antaisit hänelle arvostusta jopa laajemmin kuin kahden kesken. Tutkijoiden mukaan se lisää sinunkin onnellisuuttasi merkittävästi. Kaikki voittavat.

Minä arvostan, kunnioitan ja ajattelen lämmöllä teitä kaikkia blogini lukijoita - olette upeita edelläkävijöitä. Siitä suuri kiitos, kiitos, kiitos! 

Merja Takamäen kirjat ovat oivaltavia ja toimivia arjen oppaita. Pauliina Tervo kirjoittaa selkeitä ruoka-ohjeita meille vatsavaivaisille. Katja Frange tekee upeaa työtä nostamalla intuition siksi arvokkaaksi elämän työkaluksi, jota se on. Hyvä siskot!

Helsingistä Rovaniemelle tai Roomaan on hirvittävän pitkä automatka, jos huokailee jo ensi metreillä kuinka vaivalloinen reissu on edessä. Silti teemme tätä huomaamattamme lähes kaikessa, mihin ryhdymme. Valitamme etukäteen kuorossa; voi, en kestä luopua juustosta, ruisleivästä, irtokarkeista, nalkuttamisesta tai ties mistä. Manaamme jopa marraskuuta etukäteen, vaikka se ei ole edes vielä täällä. Teemme itsellemme rankan karhunpalvelun ylipuhumalla itsemme korostamaan vaikeuksia -yksin mielessämme ja yhdessä kahvihuoneessa. Se on ihan tavallista ja silti tavattoman hyödytöntä, jopa haitallista.

Viime kuukaudet ovat menneet minulta aika vauhdikkaasti uusia koulutuksia aloittaessa, ulkomailla unelmamatkojani vetämässä ja kotimaassa uuden kirjani ulostuloon liittyvissä tilaisuuksissa ja haastatteluissa. Välillä on väsyttänyt vietävästi, mutta en ole kehdannut valittaa kiirettä. Se olisi aika ärsyttävää, sillä kaikki, ihan kaikki, on ollut äärettömän antoisaa, suorastaan upeaa. Ja vapaaehtoista. Olen aidosti kiitollinen lämminhenkisistä tapaamisista hienojen ihmisten kanssa ja kirjani, koulutusteni, matkojeni ja luentojeni hyvästä vastaanotosta. Olo on etuoikeutettu. Kiitos! Kiitos! Kiitos!

2 X Marika = hauskaa! Tässä Marika Haag ja meikäläinen iloisillaNasta Fiilis-messuilla Järvenpäässä. Viisas Elämä- kustantajani on tehnyt hienon työn kirjani kanssa ja olen siitä aidosti ylpeä.

Ja nyt on hetkellisesti vähän uuvahtanut, sellainen maratonin jälkeinen olo. Tai oletan näin, koska en ole koskaan juossut maratonia. Minun kehoni ja mieleni pyytävät vetämään syvään henkeä, puhaltamaan erityisen pitkään ulos ja pysähtymään olennaisen äärelle. Siksi tätä blogia nyt vihdoin kirjoitan. Itselleni muistutukseksi ja ehkä myös sinulle ystäväni. Pysähdytään yhdessä ainakin hetkeksi.

Vaikka olen kirjoittanut pitkän elämäni aikana lähes 10 kirjaa ( yksi on niin ohut, että en ole varma, luetaanko se kirjaksi:),  jännitän edelleen kovasti sitä, miten uusin tuotokseni otetaan vastaan. Ainakin kirjani julkkareissa kaikki vaikuttivat suorastaan innostuneilta, vaikka eivät siis olleet lukeneet kirjaa vielä:) Tässä suvun edustajina serkkuja, poikani ja siskoni antamassa henkisen ja fyysisen tukensa.

Tiedän, että en ole yksin ylivauhdikkaan tunteen kanssa. Että tekisi mieli painaa oman elämänsä stop-nappulaa ja miettiä, mihin suuntaan on menossa, mitä oikeasti haluaa ja miten sen voisi tehdä. Kysyn tätä säännöllisesti kuulijoiltani ja saan aina saman vastauksen lähes kaikilta. Pää pitäisi tyhjentää.  Saisi vähän selkeyttä ja oman arkensa pikkuisen enemmän järjestykseen.
Ennenkaikkea; pääsisi vihdoin tekemään itselleen mieluisan muutoksen, olkoonpa se liikojen vaatteiden raivaus, juoksuharrastuksen aloittaminen, italian kielen opiskelu,  tai vaikka koiran kanssa agilityn harrastaminen. Mutta.

Sitten tulee se sitku-mutku-mutta-mantra, josta kirjoitan kirjassani ihan kokonaisen luvun tai vähän enemmänkin. Siksi, että meillä tuo mantra kummittelee aina toivotun muutoksen ja nykyisen tilanteen välissä. Odottelemme sitä ihmeellistä hetkeä, kun elämä/muut suovat meille mahdollisuuden tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. Lähinnä odotamme lisää aikaa, rahaa ja aurinkoa. Ja sitä, että farkut eivät kiristäisi ja muut muuttuisivat, jotta itsellä olisi helpompaa. Jep, jep.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tässä selitän innostuneena. Mutta aiheena on mindfulness ja paikkana iki-ihana Villa Arcadio, jonne järjestän kaksi matkaa taas ensi vuonna.  Tässä sinulle esite unelmamatkalleni:  HEMMOTTELULOMA ITALIAAN

Koska opetan työkseni kanssaihmisiä tekemään onnistuneita, kestäviä ja aidosti hyödyllisiä elämänmuutoksia, olen törmännyt sitku-mutku-mutta-mantraan tuhansia kertoja. Ei hätää. Nämä jarrut ovat raivattavissa. Se on täysin mahdollista ja jopa helpompaa kuin moni uskoo. Aloitan siitä, että muutosta täytyy haluta enemmän kuin vanhaa. Muuten emme muutu kuin hetkellisesti. Sanomme haluavamme vaikkapa hoikistua tai lukea enemmän kirjoja, mutta oikeasti haluamme pitää kiinni vanhasta, joka on esimerkiksi juustoleivät ja Rakas, sinusta on tullut pullukka-tv-ohjelma.

Jotenkin salaa toivomme, että joku muu tekisi muutos-homman puolestamme. Kuten eräs rehellinen kurssilaiseni asian ilmaisi: ' Maksaisin mielelläni siitä, että joku juoksisi ja laihduttaisi puolestani.'
Mutta, mutta, mutta kun sitä toivottua muutosta ei tule ellemme itse sitä tee. Muilla on ihan riittävästi tekemistään oman elämänsä kurssin säädössä auttaakseen sinua siinä. Teemme haluamamme muutoksen itsellemme tarpeettoman vaikeaksi, ellemme oivalla, että voimme tehdä sen itsellemme äärettömän paljon helpommaksi. Yksi askel kerrallaan, kääntäen aivot yksi ajatus kerrallaan puolellemme. Taas suosittelen, että luet lisää kirjastani Rakastu elämääsi! Siellä on aika tarkat ohjeet siihen, kuinka saat aivosi palvelemaan sinua eikä tekemään kaikkea tarpeettoman vaikeaksi.

Jaksan paremmin, kun uskon jaksavani paremmin. Näin se meidän mielemme toimii. Tässä kuvassa olemme lähdössä patikoimaan ihastuttavalle viini- ja oliivitilalle Gardajärvellä. Ei näissä olosuhteissa kehtaisi valittaa yhtään mistään!

Kuten edellisessä blogissani kerroin, pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan sujui porukaltamme aivan loistavasti, kun otimme periaatteeksi yksi askel kerrallaan, kiitollisin mielin ja hyvään keskittyen. Rakkoja tuli, väsymys painoi välillä enemmän kuin päiväreppu eikä aurinkokaan hellinyt kuin osan ajasta. Silti mieli pysyi huiman iloisena ja ilomantramme (minulla se oli: olen huippukunnossa!) tekivät taivaltamisen keveämmäksi ja ihmeen ihanaksi. Kaikki on helpompaa kun sen itselleen vakuttaa. Aivot voivat joko väsyttää tai virkistää. Meistä itsestämme riippuu kumpaan keskitymme. Lue edellinen blogi tästä: Santiago de Compostela opetti paljon!

Kysyn kurssilaisiltani ja itseltäni vakiokysymyksen aina säännöllisin väliajoin:

" Mitä tekemätöntä muutosta kadut vuoden päästä, jos et aloita sitä tänään? Minkä pienen askeleen voisit ottaa jo tänään, jotta vuoden kuluttua voit riemuiten todeta olevasi perillä tai ainakin loistavasti matkalla." 

Viime syksynä Rakastu elämääsi- muutoskurssilla Minna sanoi haluavansa laihtua 30 kiloa eikä todeta vuoden kuluttua, että urakka on edelleen sitku-mutku-mutta-vaiheessa. Keväällä Minna oli 30 kiloa kevyempi. Miten Minna sen teki? Keskittymällä nauttimaan muutoksesta ja treenaamalla aivonsa puolelleen. Se on mahdollista myös sinulle. Minnalle riittivät pienet, ilolla otetut askeleet päivittäin. Niin ne riittävät meille muillekin.


Järjestän keväällä taas 5 viikonlopun Rakastu elämääsi - muutoskurssin. Siellä valmennan osallistujia tekemään juuri niitä muutoksia, joista he haaveilevat. Opastan lukuisten tehokkaiden muutostyökalujen käyttöön ( teemme mm. yhdessä todella, todella tehokkaan aarrekartan) Mutta mikä tärkeintä, pääsemme yhdessä pysähtymään olennaisten asioiden äärelle, hengähtämään syvään ja nautinnollisesti ja keräämään voimia arjen haasteisiin.

Koska itse tarvitsen nyt pienen hengähdystauon, en saanut aikaiseksi tähän hätään uutta esitettä. Anteeksi! Halusin kuitenkin, että pääset päättämään, olisitko sinä vihdoin valmis toivomaasi muutokseen. Tarvittavat tiedot päätökseesi ovat alla. Sit ku- aikaa ei tule.

Entisen esitteen, siis syksy 2016,  löydät tästä linkistä:
TÄSSÄ VIIME SYKSYN ESITE, JOSSA VAIN VÄÄRÄT PÄIVÄMÄÄRÄT!

Ensi kevään päivämäärät ovat tietenkin eri kuin esitteessä, joka siis koskee tänä syksynä käynnistynyttä kurssia.
Ensi kevään päivämäärät ovat:
14.-15.1., 11.-12.2., 11.-12.3., 8.-9.4., 6.-7.5. 2017. Paikka ja ajat pitävät täysin paikkansa.
Aiempi blogi vähän samasta aiheesta!

Jos olet kiinnostunut tästä kurssista, lähetä minulle vapaamuotoinen hakemus kurssille.
Tee se ennen 14.11. kiitos! Voit lähettää hakemuksen ja mielellään myös kuvasi  info@namaste.fi
Kaunis kiitos!

Kiitollisuudesta kirjoittaminen on tuntunut todella mielekkäältä ja itseäni suuresti elähdyttäneeltä. Aiheena se on yksi tärkeimmistä, ellei tärkein. Toivon sydämestäni, että saat kirjani sivuilta voimia, lohtua, innostusta, lepoa ja selkeyttä omaan elämääsi. Mikään ei ilahduttaisi minua enempää!

Tältä näyttää riittävä määrä kasviksia lounaaksi tai päivälliseksi. Itse asiassa näistä riitti vielä muutaman riisipaperikääryleen täytteeksi illalla.  PUPUTYTÖN LOISTOLOUNAS ainekset 1-2 ateriaan tai 1-2:lle ihmiselle Kuten aina, hankin kaiken luomuna, jos se vain on mahdollista.  Nyt en saanut myskikurpitsaa luomuna, mutta parempi näin kuin ilman sitä.  1 kukkakaali 1/2 myskikurpitsa 1 mangoldi tai lehtikaaliruukku 1 nippu kevätsipulia 1 rkl seesamiöljyä 1 rkl thaimaustetta ripaus yrttisuolaa mausteeksi paahdettua seesamiöljyä Silppua kukkakaali, joista osa voi olla aivan rakeista, osa hieman isompia paloja. Halkaise myskikurpitsa puoliksi, paloittele sopivan kokoisiksi kuutioiksi. Jos haluat oppia pienimään kurpitsan mahdollisimman helposti, katso videoni aiheesta.  NÄIN PILKOT MYSKIKURPITSAN KÄTEVÄSTI

Silppua mangoldi tai lehtikaali ja kevätsipulit. Laita kaikki pannulle kuumaan seesamiöljyyn. Kääntele hetki sen verran, että kasvikset paahtuvat hieman. Lisää mausteet ja noin 1 dl vettä. Laita kansi päälle, vähennä lieden kuumuutta ja hauduta kypsäksi noin kymmenisen minuuttia. Lorauta valmiin seoksen päälle hieman paahdettua seesamiöljyä. Se antaa ihastuttavan maun ruualle.

Oloni oli eilen vähän flunssainen, joten laitoin mausteeksi reippaanlaisesti tulista thai-mausteseosta.  Se antaa keholle kyytiä puhdistaa itsensä ennätysajassa. Lisäksi ripottelin joukkoon hieman yrttisuolaa.

Itse en kaivannut tähän lisukkeeksi mitään, mutta sinä saatat haluta hieman tuhdimpaa proteiinia kuten papuja, kalaa tai  kanaa. Ne onkin aina viisainta pitää lisukkeina eikä aterian pääosaan esittäjinä niin keho kiittää ja olo on kevyt.

Jos tykkäät syödä isoja annoksia kerralla kuten minä, etkä tykkää puputtaa pieniä ruokamääriä pitkin päivää (minäkään en tykkää), tällainen haudutettu kasviskasa on aivan loistava ruoka. Sitä saa nauttia valtaisan annoksen ja olo on kuitenkin kevyt ja selkeä ruokailun jälkeen. Jos taas olet pienten annosten ystävä, mitäpä jos pakkaisit ruokaa sopivan kokoisiin rasioihin, pakastaisit osan ja söisit seuraavanakin päivänä loput. Kätevää ja säästää aikaa.

Vaikka söin ison lounaan, jäi kasvispaistosta yli sen verran, että kääräisin loput illalla riisipapereihin. Ne maistuivat oikein hyviltä!

Kun kevät kertoo tulostaan, minut valtaa Viherpeukalo. Se (hän?) haluaa istuttaa jokaiseen mahdolliseen ruukkuun ja näkyvään multaan jotain. Siemeniä ja taimia. Oikeastaan mitä tahansa, kunhan on toivoa vihertävästä kasvustosta. Pesen vaaseja ja kukkaruukkuja, jynssään mehutölkkejä ja raivaan pois kukkalaatikoiden mullasta törröttävää vanhaa kasvustoa. Puhdistan ja pöyhin sisäisen Viherpeukaloni ohjeiden mukaan. Keväälle on luotava otollinen alusta, se sanoo painokkaasti.

Teen saman myös keholleni ja kodilleni koska olen oppinut, että mitään uutta ei mahdu kasvamaan sisälläni ellen tee sille tilaa. Enhän  yritä istuttaa taimia jo täpötäyteen ruukkuun tai kylvää siemeniä multaan, joka on täynnä rikkaruohoja. Kevät ansaitsee mahdollisuuden herätä eloon ilman, että sen täytyy taistella otollisesta maaperästä, kasvuympäristöstä. Se tarvitsee puhtautta, tilaa ja ravinteita.

Siksi pidän DETOX- iltani torstaina 17.3. Kevätpuhdistus- ohjelmani idea on se, että luon keväälle parhaan mahdollisuuden luovuttaa uskomaton energiansa käyttöömme. Raikas, iloinen, toivoa täynnä - sellaista energiaa me kaikki ansaitsemme, vai mitä?  Saat helppoja ja aidosti toimivia keinoja tehdä juuri se, mistä tässä vaahtoan. Eli luoda keväälle mahdollisuus virota sisälläsi ja kasvattaa hurmaava energia kukoistukseen. Tervetuloa iloiseen iltaan!

Ilmoittaudu info@namaste.fi ja hyödynnä viime hetken tarjousta: Kaksi yhden hinnalla ( molemmat nimet tarvitaan ilmoittautuessa).
Illassa saat myös lahjaksi ihastuttavan HUONEENTAULUN.

                                                    TUTUSTU ESITTEESEEN!

Lue lisää aiheesta aikaisemmista postauksistani:

KUTSU KEVÄT LUOKSESIl

OLETKO VALMIS?

Tarvitset tähän reseptiin oikeastaan vain kesäkurpitsaa ja avocadoa sekä mielimausteitasi. Itse käytin sitruunaa, ripauksen mustapippuria ja tuoretta korianteria.

              AVOCADO-KESÄKURPITSAKÄÄRYLEET
         Saat noin 10 rullaa parista kesäkurpitsasta ja avocadosta

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja viipaloi pitkittäisiä siivuja juustohöylällä tai jollakin kodin härpäkkeellä, joka tekee mukavan ohuita ja siistejä viipaleita. Ripottele pinnalle henkäyksen verran yrttisuolaa. Peitä keittiöpyyhkeellä siksi aikaa kun muussaat avocadon. Näin viipaleet eivät kuivahda.


2. Halkaise avocado, poista siemen ja koverra pehmeä sisus ulos puoliskoista. Lue alla siitä, miten tunnistat kypsän avocadon. Mössää haarukalla ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja rouhi vähän mustapippuria. Silppua sekaan jotain mieluisaa tuoreyrttiä. Itse käytin oreganoa ja korianteria koska niitä oli kotona. Mielestäni avocado on siitä sopuisa raaka-aine, että sen kanssa sopivat lähes kaikki yrtit ja mausteet. Lisää ripaus yrttisuolaa ja sitten voitkin maistaa, onko vihreä tahna sopivan makuista eli raikasta ja keväistä. Jos pidät tulisista mauista niin voit lisätä avocadotahnan joukkoon chiliä ja valkosipulia. Hienoksi silputtu ruohosipuli tekee tahnalle myös hyvää.

Kesäkurpitsa on helppo leikata siivuiksi tavallisella juustohöylällä. Laitoin kaksi siivua osittain päällekäin niin sain pitemmän rullattavan osuuden.

4. Levitä avocadotahnaa ohuelti kesäkurpitsan siivulle. Näin saat sen rullattua kääryleeksi ilman että täyte pursuaa liikaa ulos. Itse laitoin kaksi kesäkurpitsaviipaletta osittain päällekäin/peräkkäin. Näin sain pitemmän ja tukevamman kääryleen. Joudut ehkä kokeilemaan muutamalla viipaleella, mutta sitten homma alkaakin sujua kuin tanssi. Yksi kääryle on juuri sopiva suupala. Ainakin minun suureen suuhuni se mahtui hyvin!

Kuvaan riitti vain kolme käärylettä, sillä loput ehdin syödä koemaistajaisiksi. Sitten huomasin, että minulla ei ole enää lisää kesäkurpitsaa. Mutta onneksi jo yhdestä keskikokoisesta kesäkurpitsasta tulee ainakin 4-6 käärylettä. LUE LISÄÄ KEHON PUHDISTAMISESTA KEVÄTTÄ VARTEN

              TERVETULOA DETOX -LUENNOLLE KUULEMAAN LISÄÄ RUOKAOHJEITA


MITEN TIEDÄT, ETTÄ AVOCADO ON SOPIVAN KYPSÄ?

Kokeile ensin, että olet varmasti käyttämässä sopivan kypsää avocadoa. On tylsää halkaista kallis hedelmä tajutaksesi, että se on syömäkelvoton. Näin voi käydä jopa niille ylihinnoitelluille, valmiiksi pakatuille avocadoille, joissa lukee päällä SYÖNTIKYPSÄ. Ja tosiaan, luomuavocadotkin ovat yleensä huokeampia kuin nämä paketoidut tapaukset. Kannattaa vertailla kilohintoja.

Syöntikypsän tai kotona sopivaksi kypsyvän valitsemjinen on välillä vaikeaa jopa minulle, jolla on läheinen ja kiihkeä suhde tähän kermaiseen hedelmään. Pettymyksiä on tullut luvattoman paljon eikä aina ole kyse siitä, ettemmekö me kuluttajat osaisi valita. Mielestäni kauppiaitten olisi pidettävä parempaa standardia yllä. Osa avocadoista on ensin kivikovia ja sitten ne ovatkin jo mätiä. Siinä on ilmeisesti kuljetuksessa tapahtunut jotain, mitä ei pitäisi tapahtua.

Googlasin aiheen ja löysin monia kiinnostavia videoita aiheesta. Yhdessä niistä ei arvailla, puserrella ja hipelöidä vaan poistetaan kanta ja katsotaan sisälle. Kanta on se kova nuppi, josta avocado on roikkunut puussa ja kyllä, avocado kasvaa puussa! Kannan alta paljastuu sisus ja sieltä sitten on tärkeää kurkata sitä väriä ,joka näkyy poistetun kannan alla (ks.videolinkki).

Kirkkaan Vihreä on vielä raaka ja maistuu lähinnä saippualta.
Ruskeanmusta on syömäkelvotonta mössöä.
Kellertävän vihreä on kuulemma oikea väri. Kokeilin tätä kolmeen eri avocadoon ja ainakin minun yksilöissäni tämä piti paikkansa. Tosin tätä keinoa ei voi käyttää kaupassa, jossa on tyydyttävä entisen malliseen kopelointiin ja etsittävä se pehmeänkiinteä yksilö, joka lupaa hyvää.

Katso onko avocadosi kypsä