Hupsista! Nyt tunnustan julkisesti, että olen aikamoisessa murmeli-moodissa; laukkaan poninhäntä hulmuten asiasta toiseen. Päivästä toiseen. Ei minulla nytkään olisi 'aikaa' naputella tätä blogia, mutta teen sen juuri siksi. Keskityn välillä johonkin, jota edes minä en voi tehdä vauhdilla. Blogi ei synny niin. Jo kuvien ja linkkien liittäminen näihin juttuihin vie ainakin minun nakkisormiltani tuntikausia.

Edellisen blogini päivittämisestä on yli 9 kuukautta. Ihan yliaikainen raskaus siis.
Sinä tuskin olet huomannut blogipaastoani, mutta minua se on kalvanut.
Se, että sinä jaksat näitä juttujani lukea, on minulle kunnia ja niiden kirjoittaminen on iloinen asia. Syy tähän naputtelutaukoon on ihan käytännöllinen; ranteeni murtui ja sen paraneminen on ollut ällistyttävän hidasta. Näppäimistö ja sormeni eivät ole oikein löytäneet toisiaan ja olen keskittänyt kirjallisen viestintäni pakollisiin ja normaaliakin lyhytsanaisempiin sähköposteihin.

Palatkaamme takaisin aiheeseeni; mikä on nenäni edessä tai oikeastaan pääni sisällä. Olen ihan kertakaikkisen kyllästynyt omaan kiireeseeni. Siinä ei ole mitään hohdokasta. Eikä se kerro mitään muuta kuin sen, että juuri nyt en osannut soveltaa omia aikaoppejani. Ne ovat:

Kiire on vain mielentila.
Aika on joko pomoni tai minä  olen. 
Aika on ystäväni.
Aikaa on aina riittäävästi olennaisille asioille.
Kiireessä sotken asioita.
Hoppuilu tekee minusa tehottoman.
Liika vauhti sotkee ihmissuhteita.

Sanomani tänään sinulle kiireiselle kanssakulkijalleni: kukaan muu kuin minä ja sinä itse ei tule katkaisemaan tätä hölmöä hoppua. Se saattaa ola muitten aikaansaamaa, mutta vain me itse voimme tehdä sille jotain. Ulkoinen paine ja vauhti ei todennäköisesti tulee hidastumaan. Päinvastoin.
Siksi ja juuri siksi on olennaista keskittyä hidastamaan vauhtia sisältäpäin.

Syitä liialliseen vauhtiin tai yleiseen hässäkkään on paljon. Moniin niistä emme pääse vaikuttamaan lainkaan. Onneksi tehokkaita keinoja päämme sisäisen hyrrän taltuttamiseksi on. Tärkein niistä on tietenkin kyky hiljentyä. Olen jakanut kaikilla kursseillani ja luennoillani monistetta, jossa tiivistän tutkitun tiedon siihen, kuinka pään sisäistä kaaosta taltutetaan parhaiten.

Sanomani sinulle, jolla EI ole syystä tai toisesta minkäänlaista hoppua ja vauhtisokeutta; kiitos kun et paheksu meitä, joilta on ainakin hetkellisesti mopon lisäksi karannut moni muukin asia käsistämme. Taivastelu ja päivittely ei ole vielä auttanut ketään missään asiassa. Kyllä me kiireen riivaamat tiedämme olevamme apinahäkissä. Myötätunto ja käytännön apu kelpaa, kiitos!

Minulla on kuitenkin pelastus tiedossa. Olen lähdössä ihan muutaman päivän päästä ryhmän kanssa iki-ihanalle pyhiinvaellukselle Camino Francais-reitille Pohjois-Espanjaan. Ryhmämme kulkee osan tunnettua Caminoa eli pyhiinvaellusreittiä, joka päättyy Bilbaoon.  Viikon aikana askeleita kertyy taas satoja tuhansia ja mielenrauhaa sitäkin enemmän. Kiire unohtuu ja asiat selkeytyvät ihan itsestään.

En voi kyllin kehua sitä, kuinka ihmeen upeaa on kävellä keskittyneesti päivästä toiseen, vain jokaiseen askeleeseen keskittyen. Siksi järjestän innolla näitä vaellusmatkoja joka vuosi. Ehdimme kerrankin pysähtyä oman elämämme olennaisimpiin asioihin ja monet kysymykset saavat ihan luontaisesti vastauksensa pehmeiden polkujen syleilyssä.
Lue lisää ensi kevään matkasta Santiago de Compostela kevät 2018

Viime matkojen tunnelmiin pääset aiemmin julkaistuista blogistani.
Pyhiinvaellus oman elämäntehtävän juurille


Oi, kuinka kivaa onkaan taas päivittää tätä blogia, jess! Kohta tulee taas uusi. Lupaan!

Lämmöllä ja kiitollisuudella Marika

ps. Järjestän iloisen MATKAILUTAPAHTUMAN 18.10. Balderin Salilla, Helsingin keskustassa. Siellä kerron uskomattomimmat matkakokemukseni. Kuohuvaa ja kaikkea kivaa, mm. mega-arvonta luvassa. Lue lisää:
ILOINEN MATKAILUILTA