LÄSKITERRORISMI VAI HYVÄKSYNTÄ?


Harmittaa ihan vietävästi, että kukaan katsoo oikeudekseen arvostella toisen ihmisen ulkonäköä, varsinkaan painoa. Se ei ole vaaratonta mielipiteen ilmaisua. Se on julmaa kiduttamista, jota harvan mielenterveys kestää ilman kolhuja. Häpeä vie elämästä valon. Eniten tunnen surua siitä, että jopa pieniä tyttöjä tarkastellaan jollakin täysin järjettömällä läskimittarilla. Eivät kilojensa kanssa kamppailevat aikuisetkaan säästy tältä hulluudelta. Se ilmenee vaikkapa näin: joku erittäin rasvaton ja tiukkapipoinen, rahkalla käyvä tyyppi saarnaa kanssaihmisille, että mikä siinä nyt on niin vaikeaa siinä laihduttamisessa. Pitää vain lähteä reippaasti liikkeelle ja syödä oikeita ruokia. Jep, jep. 
Haloo, onko täällä ketään, joka ei tietäisi, että laihdumme syömällä vähemmän kuin mitä kulutamme? Juu, tiedämme. Tiedämme myös, että kiloista sakotetaan rankasti niin työelämässä kuin ihmissuhteissa. Sosiaalinen paine on paljon raskaampi kuin todellisten kilojen tuoma kantamus. Elopainon kanssa puuhailu on muuttunut sen verran mieltä vangitsevaksi touhuksi, että sen jalkoihin jää kyllä aika moni, mielestäni aidosti tärkeämpi asia. Esimerkiksi hyvyys toinen toisiamme kohtaan. Taistelemme viidestä kilosta vaikka maailma tarvitsee energiamme muualle.
Lihavuudesta on tullut kohtuuttoman suuri taakka kantaa. Laihduttamisesta on tullut pakkomielle.


Laihduttamiseen liittyvien itsestäänselvyyksien latelu on alentavaa. Kaiken lisäksi se on täysin tietämätöntä, älytöntä ja tehotonta. Laihduttaminen ei ole tahdonvoimasta kiinni. Sanon tämän koko aikuisiän jatkuneella omien todellisten ja kuviteltujen liikakilojen tuomalla taistelukokemuksella. Minulla on myös ollut kunnia olla kanssakulkija ja valmentaja lukemattomien upeitten kurssilaisteni kamppailussa sen kanssa, että he hyväksyisivät itsensä. Kiloista huolimatta. Ja juuri siksi. Olen kiitollinen siitä, että tiedän omissa nahoissani, kuinka kamalalta tuntuu olla häpeissään omasta kehostaan. Se on tehnyt nöyremmäksi ja lempeämmäksi.

Ihminen voi pudottaa painoaan pysyvästi vain, jos hän tuntee itsensä sisältä kauniiksi ja hyväksytyksi. 

Jokainen ns. ylipainoinen ihminen joutuu yleisen ja yksityisen tuomion kohteeksi siksi, että ei ole
' kyennyt ' hillitsemään ruokahaluaan. Se on kohtuutonta ja vääristynyttä läskiterrorismia. Usein kovinta ruoskintaa suorittaa henkilö itse, ettei vain kukaan ehtisi ensin ja luulisi, että kilot eivät ole henkilön itsensä mielestä sopimattomia. Häpeä on kuristava ja lamauttava tunne. 
Läskiterrorismi aiheuttaa erittäin suurta stressiä niille, joihin se kohdistuu. Ja stressi lihottaa. Paha mieli ei saa ketään tekemään mitään hyvää. Pahimmillaan se saa ihmisen inhoamaan itseään päivästä toiseen. Se on mielestäni syvästi epäinhimillistä. Saarnaaminen terveellisistä elämäntavoista ja 'helppojen' pikalaihdutuskeinojen jakelu on epäeettistä. Eivätkä ne toimi kuin hetken. Jos silloinkaan. Erityisen karmeaa on, että jo tosi nuoret tytöt kuulevat tuomitsevia kommentteja kehostaan. Tähän syyllistyvät, käsittämätöntä kyllä, monet aikuiset. He kun ovat 'huolissaan' siitä, että nuori ei ehkä tajua olevansa liian lihava. No, kyllä nopeasti tajuavat - valitettavasti. 

Kilojen karistaminen on yksi monimutkaisimmista asioista, joita voi päässämme tapahtua. Ja siellä se tapahtuu. Tai on tapahtumatta. Pää tekee valinnat. Tarkemmin sanottuna ajatuksemme säätelevät sitä, mitä teemme, mitä emme. On äärettömän loukkaavaa tehdä huono omatunto kenellekään siitä, että laihdutus ei onnistu.Tutkijat alkavat pikkuhiljaa tajuta, että aivomme on viritetty jo luolamiesajoilta lähtien vastustamaan laihduttamista - siitä kun ei ole puutteen aikoina lainkaan hyötyä. Päinvastoin. Ruuan välttely on stressaavaa. Stressissä on äärettömän vaikea tehdä viisaita ruokavalintoja.
Ainoa oikea ja kestävä tapa tehdä elämäntapamuutoksia kumpuaa halusta kohdella itseään kauniisti ja kunnoittaen.

Onko totta, että ’ylipainoisen’ pitäisi laihtua? Onko totta, että liiat kilot eivät kuulu onnellisen elämän kuvaan? Onko totta, että hoikkuus tuo tullessaan ilon, myötätunnon ja hyväksynnän? 
Sen tietää vain ja ainostaan jokainen syvällä sydämessään. Kukaan muu ei elä toisen nahoissa eikä sen takia pitäisi väittää, että tietää, mikä toiselle on totta. Minä kyseenalaistaisin kaikki ’totuudet’, jotka saavat ihmisen tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Elämäntapamuutos, tässä tapauksessa painon pudotus, on lähes mahdotonta tehdä, jos kokee olevansa jotenkin huono yhteisönsä silmissä. Se on yksi todella iso stressin aihe. Siksi muutama sana stressistä. Stressin tehtävä on havahduttaa meidät. Aivot viestivät, että olemme vaarassa ja kehoon erittyy paljon erilaisia stressihormoneja. Stressi syntyy ajatuksista, jotka tulkitsevat tilanteemme tavalla tai toisella uhkaavaksi. Siitä seuraa levoton ja varautunut olo. 
Jos stressi, syystä tai toisesta, jatkuu pitkään, kehomme menee pikkuhiljaa pysyvään hälytystilaan ja sen kyky säädellä normaalia, ohimenevää stressiä alkaa heiketä. 

Itseinho on itsessään jo valtava stressin aiheuttaja. Kun ei kelpaa itselleen, ei jaksa tehdä oikein mitään ’oikein’. Vielä kauheampaa, jos itsensä hylkäämisen lisäksi kokee, että läheisetkin sen tekevät.Olennainen asia ymmärtää laihduttamisesta, painosta ja kaikkeen siihen liittyvästä: Mikään asia, edes reipas tilastollinen ylipaino, ei itsessään aiheuta stressiä. Meidän tulkitamme siitä ratkaisee asian kuluttavuuden ja haitallisuuden. 

Ongelman ydin ei ole paino vaan se, että emme koe itseämme hyväksytyksi. 
Kipeät ajatukset aiheuttaa kroonisen taistelun sisälläsi - stressin. Ei paino. Kilot sinänsä eivät stressaa muuta kuin korkeintaan niveliä ja rajoittuneita kanssaihmisiä. Kauneuskäsitys on aikansa kollektiivinen harha. Maailma on pullollaan naisia ja miehiä, joilla on reilusti ylipainoa ja he ovat siihen täysin tyytyväisiä. Terveys ja paino eivät suinkaan kulje käsi kädessä. Lempeys ja hyväksyntä kylläkin.

Pitäisikö siis lopettaa toive painonsa pudottamisesta ja keveämmästä elämästä? Ei tietenkään, jos se on se, mitä oikeasti toivot. Uskon vilpittömästi, että jokainen meistä tietää sisimmissään, mitä oikeasti haluaa ja mihin omat energiansa kannattaa suunnata. Kaikki alkaa siitä, että pysähdyt ja rauhoitat mielesi. Kysyt itseltäsi, miltä tuntuisi, jos juuri tässä hetkessä hyväksyisit sen mikä on totta - painosi juuri nyt. Hyväksyisit sen, että olet tehnyt todellakin parhaasi tähän mennessä. Me kaikki teemme parhaamme niillä eväillä, joita meillä on. Elopaino ei määrittele itseämme ihmisenä. 

Kun mieli rauhoittuu, voit kysyä viisaalta sisäiseltä ääneltä, haluatko ihan varmasti pudottaa painoa itsesi takia. Haluaminen on mukavaa, pakko ei. Pitäisi- sana aiheuttaa aivoissa stressiä. Sinun kilosi eivät kuulu kenellekään muulle. Toiset ihmiset eivät ole kestävä syy tehdä mitään elämäntapamuutoksia omassa elämässään. Se vain stressaa. 

Hyvä kysymys on, laihduttaisinko, jos olisin ainoa ihminen, joka koskaan näkisi minua.
Miten lähestyn laihduttamisen ikuisuusaihetta kursseillani? Lempeästi, hyväksyen ja toisen ihmisarvoa ja toiveita tinkimättömästi kunnoittaen. Rakastu elämääsi -kurssillani annan selkeitä ja toimivia ohjeita liikuntaan ja ruokailuun ja oikeastaan mihin tahansa muutokseen, jonka ihminen itse haluaa tehdä. Yhdessä ja ohjatusti sen tekee helpommin ja varmemmin kuin ennen. Mutta elämäntapamuutos on seuraus siitä, että alkaa nähdä oman elämänsä arvokkaana.

Rakastu elämääsi - kurssin lähtökohtana on se, että kun opimme arvostamaan itseämme ja elämäämme enemmän, me haluamme mm. syödä hyvin ja liikuttaa kehoa. Kun rakastamme itseämme, on kehon, mielen ja sydämen hoito luonnollista ja mieluisaa. Teemme asiat oikeassa järjestyksessä.

Jos sinä kauhistelet mielestäsi liian pulleita ihmisiä, ole varovainen. Paheksunta lihottaa. 
Se stressaa aivojasi ja pitemmän päälle tekee sinulle hoikkana pysymisen vaikeammaksi. 
Sitä paitsi kukaan meistä ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Kiloja voi tulla lisää kenelle tahansa. Tai ne voivat pudota yllättäen vaikkapa sairauden takia. 

Jos pääsen valitsemaan, kenen kanssa haluan viettää aikaani, valitsen ystävällisen ihmisen. Elopainolla ei ole sen kanssa yhtään mitään tekemistä. Haluan olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka antaa minun olla oma itseni. Valitsen suvaitsevaisen ja kannustavan ihmisen. Sellaisen, joka näkee sydämellään. 

Tällaisia ihmisiä on ympärilläsi Rakastu elämääsi -kurssilla.

Anna itsellesi ystävällinen lahja - tule mukaan Rakastu elämääsi- kurssille!

Lue lisää ja ilmoittaudu katja@namaste.fi 

Marika Borg

1 kommentti:

  1. Hei, en tiedä luetko vanhojen juttujen kommentteja, mutta tämä kirjoitus kosketti valtavasti. En ole sinut itseni kanssa ja koko ajan kamppailen lievän ylipainon kanssa. Jopa isovanhempani ovat tästä huomauttaneet.

    Kiitoksia tekstistäsi!
    Löysin blogisi namasten sivujen kautta =)

    VastaaPoista

Sisällön tarjoaa Blogger.