Selkä SOS. Katso Kylli Kukkin 30 sekunnin ihme.

Olen saanut selkäherätyksen. Nyt yritän herättää sinutkin. Kivuton selkä = parempi elämä! Selkähuolto ei ehkä ole yhtä kiehtova aihe kuin chiasiemenistä tehdyt pyörykät, mutta hei, jokainen meistä tietää jonkun, joka kärsii selkäkivuista. Ehkäpä se olet sinä itse. Kannustan, suorastaan painostan sinua huoltamaan selkääsi päivittäin ainakin puolen minuutin ajan. Voit tehdä sen samalla kun odotat aamukahvin tai teeveden valmistumista. Katso juttuni lopussa olevasta videopätkästä Kylli Kukkin ihmeen simppeli, mutta todella toimiva selkähuollon pikaopastustus. Välilevyt on pidettävä mehukkaina.

Olen joogaopettajakoulutuksessa joogakoulu Shantissa. Siihen kuuluu ymmärrettävästi aimo annos anatomiaa. Teen aamuvenyttelyn nykyisin aivan uudella hartaudella, kun tajuan sen merkityksen. Selkä ei pysy kunnossa ellemme venyttele sitä päivittäin eri suuntiin. Katso videolta Kylli Kukkin yksinkertainen selkäjumppa ja opeta se myös puolisollesi/lapsillesi/lapsenlapsillesi. 

Selkäkivun kanssa on aidosti haastavaa nauttia elämästä. Me muutumme valittaviksi ja ärtyisiksi olioiksi, joiden huomio menee ainoastaan ja vain siihen, miten kamalaa selkäsärky on. Elämä pyörii tai paremminkin jumittaa sen yhden ja saman asian ympärillä. Eikä tietenkään syyttä. Selkäkivut ovat parhaimmillaankin sietämättömiä. Puhun nyt kokemuksen syvällä ja toivottavasti vakuuttavalla äänellä. Ennaltaehkäisy on aina viisainta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotain myönteistä tilanteelle.

Itse olen saanut selkäni kivuttomaksi uudelleen ja uudelleen joogan ja osteopatian avulla. Joudun/saan tehdä joogaa varmaan lopun ikäni selkäni rakenteellisen haasteeni takia, mutta olen syvästi kiitollinen siitä, että olen löytänyt lääkkeettömiä tapoja pitää itseni kivuttomasti liikkeessä.

Eikö olisikin viisasta ehkäistä kallis ja kivulias kansantautimme ja opettaa jo lapsille yksinkertainen tapa tehdä pitää selkä kunnossa? Ihastuttava ja inspiroiva Kylli Kukk, taivaan lahja varsinkin meille joogaajille, on puhunut terveen selän puolesta kauan, paljon ja hyvin. Hänellä on siihen todellinen intohimo ja rautainen fysioterapeuttinen ammattitaito. Mielestäni Kyllistä pitäisi tehdä selkäministeri. Saisi varmasti enemmän hyvää aikaiseksi kuin monta ministeriä yhteen puristettuna.

Katso Kyllin 30 sekunnin selkäihme

Marikan Mindfulness ABC

Mindfulness on niin iso sana, että se on vaikea niellä sellaisenaan. Tietoinen läsnäolo on toki suomea, mutta ei sekään juuri suuhun mahdu. Tietoisuustaidot kuullostaa hienolta, mutta sitäkin jää hämmentyneenä pyörittelemään. 

Pilkotaan nämä muodikkaat ja viisaat sanat pienemmiksi ja paremmin purskeltaviksi kokonaisuuksiksi. Niistä tulee paremmin sulavia ja ehkäpä jopa houkuttelevampia. Kokeillaanko?

Minuutti mindfulnessia

Pysähdy sen verran, että vedät muutaman kerran syvään sisään ja puhallat oikein kunnolla ulos. 

Niin, että keuhkojen kaikki sopukat täyttyvät ja tyhjentyvät. Se on vähän niin kuin keuhkojen kevätsiivouksen aloittamista. Eikä hengityksen maagista voimaa sovi aliarvioida tässä hommassa!

Tee näin: Sulje hetkeksi silmät ja tunnista viisi ääntä. Ne voivat tulla sisältäsi tai ulkopuoleltasi. Sillä ei ole väliä. Mielessäsi nimeä nämä viisi ääntä. Vaikka näin: kuulen oman hengitykseni. Kuulen autojen äänen kadulta. Kuulen kellon tikityksen. Kuulen tietsikan naputtelun. Kuulen ilmastoinnin huminan.

Ellet ole toiselta planeetalta, olosi on nyt merkittävästi rauhoittunut, vaikka hommaan meni todennäköisesti korkeintaan minuutti. Jos oikein innostut hyvästä ja selkeästä olostasi, voit jatkaa silmät auki huomioimalla viisi eri väristä asiaa ympärilläsi. Kas, tuossa on punaisia lautasliinoja, tuossa on sininen kansio, matto on kirjavan ruskea, seinäkello on hopeinen ja taulusta löytyy vihreää. Aah, olo kohenee edelleen ja rauhaisa selkeys alkaa täyttää mielen. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Hyvä saavutus kahdelle minuutille. Onnittele itseäsi.

Kyse on siitä, että emme pyri tekemään mitään sen ihmeellisempää, kuin hyväksyen huomioimaan sen, mitä meissä ja ympärillämme tapahtuu. Ei ole yllättävä, että tietoista läsnäoloa harjoittavat ihmiset ovat mukavampaa seuraa. He kuuntelevat eivätkä vain esitä kuuntelevansa. He osaavat toimia silloin kun on sen aika. He eivät tyrkytä ohjeita eivätkä paheksu toisia/kaikkea. Heistä huokuu sisäinen rauha, jota ei voi rahalla ostaa vaikka mieli tekisi.

" Et pysty pysäyttämään aaltoja, mutta voit oppiat surffaamaan." Näin on sanonut mindfulnessin moderni isä Jon Kabat-Zinn. Minä tyydyn useimmiten kahlaamaan rantavedessä. Sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että en pääsisi kokemaan metaforista merta, siis elämääni lainkaan. Näin käy yllättävän helposti ihan jokaiselle meistä ja uskoisin, että päivittäin. Olemme kuin automaattiohjauksella emmekä edes pinnistellen muista edellisestä viikosta (tai tunnista) juuri mitään merkittävää. Arki menee. Ja menee. Ja sitten päivittelemme, mihin se meni. Jep. Jep. 

Mindfulnessissa /tietoisessa läsnäolossa/ tietoisuustaidoissa on kyse siitä, että opimme olemaan mahdollisimman valppaina ja viisaina aina kulloisessakin hetkessä. Ne nyt-hetket menevät koko ajan sellaista vauhtia eteenpäin, että on syytäkin ottaa niistä välillä kunnon koppi.  Ei tässä ole muuten ole mitään järkeä. Sitä paitsi läsnäolevina teemme oivalluksia, osaamme toimia nopeasti muuttuvissa  tilanteissa niin, ettei tarvitse päivätolkulla kelata, mitä hölmöä tuli taas tehtyä. 

Ei ole kaukaa haettu vertaus se, että olemme ilman läsnäolon tuomaa hereillä oloa kuin unissa kävelijät. Tai zombiet. Törmäilemme, joskus ihan sananmukaisesti, toisiimme, asioihin, itseemme. Stressissä menemme aivoissa liskotasolle eikä sieltä käsin synny järin vaikuttavaa toimintastrategiaa, vuorovaikutusta tai oikeastaan mitään kehuttavaa. Ei hyvä juttu kenenkään kannalta.

Kannattaa todellakin opetella olemaan paikalla omassa elämässään. Muuten se on vähän kuin lähettäisi jonkun toisen puolestansa leffaan ja kysyisi sitten jälkikäteen, että millainen se oli? 

Näin käy vaikkapa pienten lasten vanhemmille. Homma vilahtaa ohi enemmän tai vähemmän sumussa ja sitten vuosikymmenten jälkeen luemme vauvakirjasta, että ai, sellaista meillä oli. Mindfulness olisi auttanut jaksamaan ja jopa nauttimaan ohi kiitävästä kaaoksesta.

Elämän tanssi jää tanssimatta, ellei opi mindfulnessin aakkosia. Niitten avulla me älyämme edes seurata tanssia ja parhaimmillaan jopa opimme ihanat askelkuviot. Tanssiminen on hurmaavaa, kun pysyy vauhdissa mukana. Minä opetan mindfulnessia ihan jokaisella kurssillani ja matkallani. Meillä on niin paljon helpompaa, kun olemme hereillä. 

Opi nauttimaan mindfulnessista Italian matkallasi!

Miten päästä alkuun, ellet pääse jollekin lukemattomista mindfulness -kursseista?
Netti on onneksi täynnä illmaisia harjoituksia ja youtube-videoita.
 Mainioon vauhtiin pääset vaikkapa Mielenterveysseuran sivuilla.
Hyviä mindfulness- harjoituksia ilmaiseksi

Hengitys on yhtä olennaista mindfulnessissa kuin meditoinnissa

Kun exää on ikävä.

Joskus se iskee. Exää on ikävä. Erosimme jo kolme vuotta sitten, mutta kaipaus hipsii välillä ihan nurkan takaa. Vaikka suhteemme ei todellakaan toiminut. Lähdimme eri suuntiin siksi, että en saanut vastarakkautta. Itse asiassa minulla oli usein tosi huono olo. 

Pasta oli kurja kumppani - teki väsyneeksi ja turvotti mahan. Pasta ei ollut ystävällinen minua kohtaan enää vuosiin. Ei edes luomuna. Eikä spelttinä. Siksi tein pesäeron niin pastaan kuin kaikkeen vehnästä tehtyyn ja oloni on ollut pääosin ihan mahtava. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että pasta oli ja on taivaallisen hyvää.  Pasta lohduttaa loistavasti ja takuuvarmasti ilahduttaa jopa lapset, nuo kokkien kovimmat kriitikot.

Onneksi löysyin uuden, paremman kumppanin. Se on gluteeniton riisipasta, joka on tehty valkoisista riisijauhoista ja vedestä. Ei mikään Taivaan terveyspommi, mutta sopiva korvike aina silloin tällöin. Valkoista ja mautonta. Tänään oli juuri sellainen hetki. Vähän ankeahko tunnelma, jonka pasta pystyy kyllä korjaamaan.

Lempeä kurpitsapasta

noin 2:lle hengelle

Kaivoin kaapista paketillisen italialaista (!) riisispagettia ja keitin siitä puolet. Paketin ohjeen mukaan 7 minuuttia. Ohuet spagettinauhat meinaisivat liimautua kiehuvassa vedessä yhteen, mutta olen oppinut huljuttelemaan niitä aina välillä.

Odotellessani keitinveden kiehumista, pilkoin ja kuutioin puolikkaan myskikurpitsan. Sitä on tähän aikaa vuodesta jääkaapissani aina eikä se mene pahaksi viikkojenkaan säilytyksestä. Paahdoin pieniä kuutioita 2 rkl kookosöljyssä.  Sekaan laitoin kurkumaa, yrttisuolaa ja makeaa karrijauhoa (Sweet Madras Curry). Kurpitsat olivat kypsiä siinä vaiheessa kun spagettikin oli kypsynyt sen 7 minuuttia. 

Koska halusin pehmeän ja  lempeän ruuan, en terästänyt makua valkosipulilla tai chilillä. Mutta sinä saatat haluat.Voit myös lisätä kurpitsojen joukkoon 1 tl makeaa chilikastiketta. 

Joskus raastan joukkoon 1 rkl parmesania, mutta tähän itämaiseen versioon se ei oikein sovi. Korianteria silppusin mukaan sen verran, mitä sitä oli ruukussa jäljellä. Ei ollut paljoa.

Jos tykkäät katkaravuista, ne sopivat annokseen oikein hyvin. Minulla tämä riitti. 

Ei ole exää yhtään ikävä. 

1000 KILOA MITÄ?

Luin jostain, että syömme vuoden aikana keskimäärin tuhat kiloa ruokaa. Se on iso kasa jotain. 

Eli mitä? Suosittelen, että pysähdyt hetkeksi pohtimaan ruokavaliosi suuria linjoja. Mistä sinun ruokavuoresi pääosin koostuu? Mitä sinun keskimääräisesti 10000 kilon vuosittaisesta ruokalaaristasi oikein löytyy? Hyvinvointimme kannalta isot määrät ovat tietenkin tärkeämpiä kuin hienosäätö. Hirssin ja quinoan ravintoarvoissa on eroa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, jos syöt niitä neljä kertaa vuodessa. Jos sensijaan syöt päivittäin vaikkapa 2 dl sokeroitua jugurttia, niistä koostuu vuodessa ällistyttävän iso kasa puhdasta, valkoista sokeria.

Suosittelen, että teet seuraavan kokeen mielessäsi. Kutsun sitä taikamatto-testiksi.  Se on silmiä avaava ja toivon mukaan innostaa meitä tekemään muutaman muutoksen parempaan.

Näin se tehdään: Kuvittele eteesi joogamatto. Laita sille mielessäsi  kutistettuna omat, noin vuoden  aikana syömäsi murkinat. Käytä mielikuvitustasi; Miltä näyttää? Onko mielesi silmien edessä yltäkylläinen, värikäs vihannestori? Sellainen terveyttä uhkuva  taikamatto, jolla lennetään tulevaisuuteen energiaa täynnä, mieli, askel ja keho keveänä? 

Kun teetän tämän harjoituksen kurssilaisilleni, on tulos lähes aina vähintäänkin mielenkiintoinen. Hiljaisuus laskeutuu huoneeseen Porukka tuijottaa mielessään ruokavuotensa sisältöä. 

Kokemukseni mukaan kaikki osaavat sen kuvitella yllättävän hyvin. Ei tarvita paperia eikä exel-taulukkoa. Rehellinen, ylimalkainen yleisarvio omasta päivittäisestä ruokailusta x 365 riittää. 

Yksittäisillä poikkeuspäivillä, kuten jouluaatolla tai vappuloinaalla, ei ole merkitystä.

Vuoden menu on suurella osalla meistä ällistyttävän kasvisköyhä. Ja yksivärinen. Suorastaan yksitoikkoinen. Se on nykyisin varsinkin monilla naisilla yllättävän valkoinen, monien rahkakasojen, jugurttien ja kananrintojen peittämä. Väriäkin pilkistää sieltä täältä. Siellä on reippaasti irtokarkkeja, vaikka on kyse aikuisista. 

Valikoimista löytyy toki kaikenlaisia pääosin ruskeita, henkilökohtaisia, suosikkeja kuten leipää, jauhelihaa, leikkeitä, pitsaa ja suklaata. Mikään niistä kohtuullisissa määrin ei liene kovin ongelmallinen osa ruokavaliota. Mutta. Ne eivät kuitenkaan näillä käyttömäärillä mahdu määritelmään 'tämä ruoka tekee minulle hyvää'.  

Näin on, vaikka me kaikki olemme valistuneita ja tiedämme taatusti teoriassa, että aidosti hyvää tekevä ruokavalio koostuu pääosin kasvikunnan tuotteista. Teorialla ei vain ole vielä ollut aikaa muuttua käytännöksi. Se on täysin ymmärrettävää.

Siksi ei todellakaan kannata tuntea syyllisyyttä jos oma kuviteltu ruokamatto ei juurikaan näytä taikamatolta, jolla lennetään kevyesti seikkailusta toiseen. Sillä syyllisyydellä ei muuteta mitään. Sillä vain 'sorrutaan' ja 'langetaan' ja käännytään pelastukseksi järjettömien pussi/patukka/pulveridieettien puoleen.

Minä uskon vakaasti ystävällisten ja sopivan kokoisten askelten menetelmään. Aletaan muuttaa asioita parempaan suuntaan yksi pieni vauva-askel kerrallaan. Näin mieli ei ala kapinoida eikä tuhoa hyviä aikeitamme. Aivan kuten eräässä aiemmassa blogissani suosittelin tekemään meditaation kanssa. PIKAOPAS MEDITOINTIIN 

Kolme minuuttia mitä tahansa uutta onnistuu yleensä keneltä tahansa, kunhan sitä vertaa hampaiden pesuun. Senkin on suurin osa meistä oppinut, vaikkakin hammaspeikolla pelottelulla.

Jos herkullisia kasvisruokia voi tehdä yhtä nopeasti, siis tarpeen mukaan vaikka kolmessa minuutissa,  niin mikä ettei!

NOPEASTI HYVÄÄ JA TERVEELLISTÄ!

Olemme varmasti liikuttavan yksimielisiä siitä, että kasvisten osuutta kannattaa lisätä reippaasti ja ihanteellisessa tilanteessa ne täyttävät vuoden ruokamattomme värikkäänä ja herkullisena. Sinne mahtuu sitten ihan sopuisasti kaikenlaista kyseenalaista jos tuhannesta kilosta suurin osa on hyvää tekevia vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä.

Kasvisruokia ei voi olettaa osaavansa tehdä ellei niitä ole tehnyt. Siksi olen blogissani esitellyt helppoja, mutkattomia ja silti maukkaita kasvisruokia. Eivätkä ne edellytä kokkailuinnostusta. Ainoastaan halua pitää oma energia korkealla, paino sopivana ja mieliala tasaisena. 

Suosin ruokia, joissa on pääosassa vain yksi kasvis kerrallaan. Sillä lailla oppii helpoiten käyttämään ko.vihannesta tai juuresta ja huomaa, mistä pitää, mistä ei. Ei tarvitse myöskään ostaa kymmeniä erilaisia kasviksia jääkaappia täyttämään. Alla olevassa annoksessa on tattarispagetin kanssa vain kukkakaalia ja valkoisia papuja. Ruoka oli todella helppo tehdä ja maistui aidosti hyvälle. Enhän sitä muuten kanssanne kehtaisi jakaa!

Täyteläinen kukkakaalipasta

2 hengelle

1 kukkakaali (luomua, jos löydät)

1 tölkki valkoisia papuja (luomua löytyy)

1/2 pakettia tattarispagettia (löysin vain luomuna)

2 rkl oliiviöljyä (luomua)

1 rkl garam masala-mausteseosta 

kourallinen tuoretta persiljasilppua

suolaa sopivasti

Laita tattarispagetti runsaaseen kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Katso kypsennysaika pussista. Erottele haarukalla spagetit toisistaan muutaman kerran kypsennyksen aikana sillä ne takertuvat toisiinsa helposti. 

Spagetin kypsyessa silppua kukkakaali veitsellä noin papujen kokoisiksi paloiksi. Laita kypsentymään oliiviöljyyn keskilämmölle. Sekoita joukkoon garam masala -mausteseos ja valutetut, huuhdotut pavut sekä viimeiseksi persiljasilppu. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. 

Jatka kypsennystä välillä sekoittaen. Kukkakaalit kypsyvät noin viidessä minuutissa ja pavuille riittää, että ne lämpiävät kunnolla.

Valuta kypsä tattarispagetti ja tarjoile välittömästi kukkakaali-papuseoksen kera. Voit halutessasi lorauttaa tattarispagetille hivenen oliiviöljyä. Näin niistä tulee mehevämpiä.

Halutessasi ytyä ja tulta, voit lisätä kukkakaalien joukkoon muutaman valkosipulin kypsentymään ja ripauttaa joukkoon vähän chilijauhetta. Tämän annoksen pehmeä maku sopii kenelle tahansa.

Tattarispagetti on täyteläistä, hyvin sulavaa ja täysin gluteenitonta. Se sopii erityisen hyvin intialaismausteiden kanssa. Pavut tekevät tästä annoksesta täyttävän ja ravitsevan. 

PIKAOPAS MEDITOINTIIN

Teen oletuksen; peset hampaasi ainakin kerran päivässä. Oletan myös, että et illalla huokaile, miten ihmeessä ehdit aamulla senkin homman hoitaa. En usko, että myöskään päivittelet heti herättyäsi, että hohhoijaa, taas pitäisi ryhtyä hampaiden puhdistuksen. Tuskin tuskailet sitä, että illalla ne hampulit pitää TAAS puhdistaa. Peset hampaat, koska olet oppinut tekemään niin. Ymmärrät myös, että se on järkevää ja perushygieniaan kuuluva juttu. Se vain tehdään ja sitä paitsi puhtaat hampaat tuntuvat miellyttävämmiltä.

Hampaiden pesuun menee yleensä muutama minuutti ja sen tekee ilman suuria tunnekuohuja. Hiljentymiseen menee minimissään saman verran aikaa, mutta sen tekeminen päivittäin on  vaikeampaa kuin Etelänavan valloitus. Ainakin se vaikuttaa siltä sen perusteella, mitä minulle sanotaan, kun suosittelen uudelleen ja uudelleen, että hiljentyisimme päivittäin vähintään kolmeksi minuutiksi. Selitän kohta miksi.

Et usko, kuinka monta kertaa olen kuullut, että kyllähän minä, mutta kyllä se Marika on vain niin, että ei meidän huushollissa sellainen mietiskely onnistu aamuisin/iltaisin/koskaan. Ei ole aikaa. Ei lapset anna rauhaa. Ei sitä vain muista. Ei pysty keskittymään. Ja kyllähän minä tiedän, että pitäisi, mutta. Mutta. Mutta.

No ei sitten. Tai jos kuitenkin. Jokapäiväinen hiljentyminen on, uskallanko sanoa, jopa tärkeämpää kuin hampaiden pesu. Toki suosittelen molempia, mutta jos nyt täytyy valita ja todellakin, todellakin, todellakin oma elämä on kiinni siitä 180 sekunnista, niin voihan sitä sitten vaihdella hommaa vaikka vuoropäivinä hampaita pesten ja vuoropäivinä hiljentymällä.

Hiljentyminen, siis hienommin sanottuna meditointi, on MIELEN HYGIENIAA. Sen on todistettu siistivän sisäistä kaaostamme loistavasti. Se tekee meidät onnellisemmaksi. Se muuttaa meidät rauhallisemmaksi. Olemme tasapainoisempia ja ystävällisempiä. Säännöllinen hiljentyminen koulii tutkitusti aivomme myönteisemmiksi ja myötätuntoisemmiksi. Teemme viisaampia päätöksiä.
Ajatus kulkee kirkkaammin. Olemme vähemmän ympäristöhaitta, enemmän iloksi ja valoksi itsellemme ja muille. Googlaa huviksesi meditoinnin myönteiset vaikutukset. Ylläty iloisesti.

Eikä tässä vielä kaikki. Hiljentymisellä on suoranaisia, myönteisiä vaikutuksia kehomme terveyteen. Saattaisipa jopa toimia paremmin kuin joku ihmerahka. Meditointi vaikuttaa mm. hermostoomme ja hormonitasapainoomme, puhumattakaan verenpaineeseemme. Stressi hellittää. Kortisolitaso laskee. Se taas laihduttaa. Parempi kysymys olisikin, mihin meditoinnilla ei ole eheyttävää vaikutusta.
Mikä parasta, ei tarvitse lähteä Intiaan vuodeksi. Kolme minuuttia vaikkapa kotisohvalla on loistava alku, kunhan sitä tekee vakkaristi noin kuukauden. Sitten yleensä alkaa huomata, että haluaa jatkaa ja kolme minuuttia tekee mieli vähän venyttää. Olo on niin paljon parempi. Hiljentymisen hyödyt kertautuvat toistosta ja yksikään kerta ei mene hukkaan.

Tarvitsemmeko me ihan oikeasti lisää syitä tehdä hiljentymisestä yhtä itsestään selvän asian kuin hampaiden pesusta? Jota muuten vastustimme lapsena aika tarmokkaasti tai ainakin meidät siihen siedätettiin päivästä toiseen. Kaikkeen tottuu, kunhan tajuaa, että muuhun ei ole varaa. Meillä ei ole varaa olla meditoimatta. Sen verran levottomaksi tämä elämä vaikuttaa menneen. Minä ainakin koen olevani aikamoinen sotku, ellen hiljenny joka aamu ja ilta. Katson, että ympärilläni olevat ihmiset ansaitsevat minut siistimpänä. Olisitko sinäkin ansainnut onnellisemman elämän?

PIKAOPAS MEDITOINTIIN

Ai niin, miten hiljennytään? Se on ällistyttävän helppoa. 1. Suljetaan känny. 2. Suljetaan suu.
3. Suljetaan silmät. 4. Keskitytään ihailemaan omaa ihmeellista hengitystä. Kuunnellaan sitä, tunnetaan se sisällämme, huomataan sisäänhengitys, havaitaan uloshengitys. 5. Keskitytään siihen, että ei välitetä yhtikäs mitään niistä miljoonasta ajatuksesta, joita risteilee päässä. Ei ne sieltä minnekään katoa, joten annetaan niitten ihan rauhassa laukata sinne sun tänne. Aah.

Laita kello soimaan kolmen minuutin päähän, ettei tarvitse vilkuilla, milloin ikuisuus on kulunut. Ajankuluksesi voit laskea 180:een. Tai vähän eteenpäin. Koska jokainen sekunti lisää on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Näin se on. Eikä kukaan meistä voi epäonnistua. Ollaan vain hiljaa. Ei sen enempää.

Helmi haluaa hiljentyä, koska Helmi on huomannut, että se on kivaa! Sitäpaitsi Helmi on huomannut, että aikuiset ovat mukavampia, kun he myös ovat hiljentyneet.

Elämä ei ole joko tai.

Aina ei saa hetki sitten omasta puutarhasta poimittuja, kasteenraikkaita kasviksia. Itse asiassa niitä ei saa juuri koskaan. Onko se riittävä syy olla syömättä vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä? Minusta ei. Ei varsinkaan, jos haluan pysyä virkeänä, terveenä ja kevyenä.

 Silti kuulen usein, että on niin vaikea syödä terveellisesti, koska kaupasta ei saa sitä eikä saa tätä eikä varsinkaan luomua. Siksi ostetaan pakastepitsaa.

Tässä on minun kasvislogiikkani tiivistettynä:

1. Suosin luomua ja kotimaisia kasviksia

2. Jos niitä ei saa, niin suosin luomua ja ulkomaisia kasviksia

3. Jos niitä ei saa, niin suosin kotimaisia, tavallisesti viljeltyä kasviksia

4. Jos niitä ei saa, niin suosin ulkomaisia tavallisesti viljeltyä kasviksia ja pesen/kuorin ne 

5. Jos kaupassa on vain nahistuneita, järjettömän kalliitä tai pahimmassa tapauksessa sekä nahistuneita että järjettömän kalliita kasviksia, marssin pakastealtaalle.

6. Pakastealtaasta etsin ensisijaisesti luomua. Jos en sitä löydä, niin otan kotimaista ja yllä esitetyllä kaavalla jatkan, kunnes keittiössä on kasviksia, joista tehdä ruokaa. 

Syöty kasvis on parempi kuin teoriassa paras mahdollinen kasvis. Tässä reseptissä käytin pussillista pakastettuja ruusukaaleja. Ne vaikuttivat huomattavasti tuoreemmilta ja elinvoimaisimmilta kuin kellertävät ja väsähtäneet ruusukaalit vihannesosastolla. Eivät olleet luomua, mutta maistuivat oikein hienoilta avocadon ja vuohenjuustofetan kanssa. Rukola osoittautui aivan liian kitkeräksi seuralaiseksi ruusukaaleille, mutta kuvassa ne näyttivät kivoilta. 

Tiesitkö muuten, että ruusukaaleissa on todella paljon C-vitamiinia ja monia muita terveydelle tärkeitä tehoaineita.

Näin valmistin kuvan ruusukaalit:

Ruusukaaleissa on kirpakka, vähän rikkinen maku. Sen saa vähenemään kiehauttamalla palleroita suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan, huuhtaisemalla ne ja vasta sitten paahtamalla ne öljyssä. Näin siis tein. Kuumensin pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kääntelin ruusukaaleja öljyssä vielä muutaman minuutin ajan. Ripottelin sekaan 1 tl kookossokeria, joka taittaa mukavasti kitkeryyttä. Nautin avocadon ja fetan kanssa, joka on niin suolaista, että en halunnut lisätä enää suolaa ruusukaaleihin. Avocadoon sekoitin 1 tl harissa-maustetahnaa. 

Ps. Luin jostain, että ruusukaalit kannattaa halkaista ennen kypsennystä. Minulle se on liikaa näpräilyä, mutta sinulle suosittelen sitä!

Kiitos Robin Vuorinen tästä kauniista kuvasta!

Uutta auringon alla?

Kodin raivaus tuottaa kaikenlaista hupaisaa katseltavaa. Sain muinaismuiston ystävältäni Maricalta, joka oli säästänyt kasvisruokaohjeitani yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Se tuli ihmisten ilmoille, koska Marica innostui kellarin tyhjennyksestä (energiasisustusluennollani saattoi olla asian kanssa jotain tekemistä).
Tämä 16 -sivuinen kasvisruokaliite oli vuonna 1983 suuri hitti ja Kodin kuvalehden irtonumeroita myytiin ennätysmäärä. Olin kansikuvatyttönä ja muistan katsoneeni kauhistuneena, kun tuijotin takaisin maan kaikista  pysäkkien roskiksista. Silloin joskus, kauan, kauan sitten oli tapana laittaa lehtien mainoksia tällaisiinkin paikkoihin.

 Luin värikkään liiteen reseptit läpi ja tajusin, kuinka paljon vähemmän erilaisia vihanneksia ja juureksia oli silloin saatavilla. Monet ohjeet olivat suorastaan tylsän tuntuisia eivätkä tekisi vaikutusta juuri kehenkään meistä. Tosin pitkä punainen tukkani kyllä teki jotenkin haikean olon. Se oli vaikuttava, vai mitä?

Yhden herkullisen ja monikäyttöisen reseptin löysin. Olin sen täysin unohtanut. Nyt otan tämän kreetalaista alkuperää olevan ohjeen taas käyttöön. Sain tämän Kreetalla vieraillessani eräästä tavernasta, jossa ihastelin hienostuneen kirpeitä kasvislisukkeita.

Idea on se, että keitetään voimakas mausteliemi ja  siinä kypsennetään vihanneksia tai juureksia. Sitten niiden annetaan marinoitua ja maustua liemessä lisää. Tämä ohje sopii myös loistavasti miedon makuisille herkkusienille. 
MARINOIDUT KUKKAKAALIT KREETALTA
Mausteliemi
3 - 5 dl vettä (riippuu kukkakaalin koosta)
1 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä
1 laakerinlehti
muutama kokonainen maustepippuri
pala juuriselleriä raastettuna
1 sipuli siputtuna
4 valkosipulin kynttä hakattuna tai viipaloituna
1 dl tuoretta persiljasilppua
1 tl kuivattua timjamia, kynteliä, oreganoa
2 tl kuminan siemeniä
suolaa maun mukaan

Keitä maustelientä puolisen tuntia. Siivilöi liemi. Laita pieniksi ruusukkeiksi pilkottu kukkakaali siivilöityyn liemeen kiehumaan muutamaksi minuutiksi. Ne saavat jäädä napakoiksi. Jäähdytä ja anna kukkakaalien imeä itseensä makua liemestä ainakin tunnin ajan.Voit myös laittaa kukkakaalit marinoitumaan jääkaappiin. Ne säilyvät kolmisen päivää ja maku vain voimistuu. Marinoidut kasvikset sopivat oikein hyvin salaatteihin, leivän päälle avocadon kera ja pirteäksi lisäksi muulle ruualle.
Samalla lailla voit valmistaa vaikkapa parsakaalia, porkkanoita ja sieniä.

Kuvauspäivä oli kuuma ja muistan että kaikki kasvikset nahistuivat paahteessa aivan liian nopeasti. Olin ihan stressissä kun yritin saada ne pysymään raikkaina. Ruuat näyttävät nykysilmin auttamattoman vanhanaikaisilta, suorastaan epämuodikkailta, mutta ajatus kasvisbuffasta on mitä suurimmassa määrin tätä päivää. En kyllä ymmärrä, miten olin laittanut pöytään ihan vitivalkoisia patonkeja. Varmaan siksi, että olisin saanut kaksi lastani pysymään kuvausten aikana jotenkuten yhteistyöhalukkaina!
 Nuo upeat kehäkukat olivat omasta siirtolapuutarhastani ja olin niistä todella ylpeä. 

Tuo kuvan teksti on edelleen täysin ajankohtainen. On aika palauttaa luonnollinen ruoka kunniaan.
Viivi- tyttäreni, kuvassa 5-vuotiaana, on kasvanut kasvisruualla, mutta ei taatusti ollut siitä innoissaan lapsena.On kuulemma jäänyt traumoja. Jep.Jep. Onneksi hän rakasti hapankaalia ja puolukoita ja suostui syömään salaattia.   Mutta tarvitseeko lasten makunystyröitä hemmotella pienestä pitäen? Minä rohkenen sanoa, että ei ehkä ole niin loistava idea antaa lasten päättää, mitä suostuvat syömään, mitä ei.  Luontaiset valinnat menevät 'luolamiesasetuksilla' eli kaikki sokerinen, höttöinen ja rasvainen on kovassa huudossa. Lapsen keho ei kiitä ja uskoisin, että monet känkkäränkkä-kohtaukset johtuvat siitä, että lapsen sisäinen tasapaino on järkkynyt. 

Millainen on huominen päiväsi? Voisitko vaikuttaa siihen jo tänään?

Senkin uhalla, että pidät seuraavaa juttuani ihan huuhailuna, jaan sen kanssasi. Sillä kaikista niistä monista arvokkaista elämäntaidoista, joita olen vuosikymmenten saatossa testannut ja hyviksi havainnut, tämä nousee ehkäpä ykköseksi. Se on ällistyttävän toimiva, välillä jopa huiman täsmällinen. Ilmainen.Vie muutaman minuutin päivässä. Menetelmän tehoa ei ole tieteellisesti todistettu. Mutta onko sinulla varaa tai edes järkeä olla kokeilematta sitä? Siis mitä? Etukäteen pidettyä kiitollisuuden päiväkirjaa. Jeps. Selitän homman niin hyvin kuin osaan.

Ylistetään nyt ensin ihan tavallista kiitollisuuden päiväkirjaa. Sen pitäminen on tieteellisesti todistettu tekevän meille erittäin hyvää. On osoitettu, että jo kolmen hyvän asian kirjaaminen ylös päivittäin lisää henkistä hyvinvointiamme ja myönteisyyttä. Ja se kasaantuu ja lisääntyy, mitä ahkerampia olemme kiitollisuuden kirjureina. Kiitollisuus lisää kiitollisuuden aiheita ja ikäänkuin toimii hyvien asioiden magneettina. 

Olen ollut kiitettävän ahkera kiitollisuuden kirjaaja jo lähes 20 vuotta. Itse asiassa vuodesta 1997. Tiedän ajankohdan kerrankin siksi, että silloin Kiitollisuuden päiväkirja, jonka kirjoitin yhdessä tohtori Robert Holdenin kanssa, julkaistiin. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä sanoa, että jouduin tarkistamaan vuoden ko.kirjasta ja oma arvaukseni olisi mennyt noin 10 vuotta pieleen. Aika on jotenkin ihan hämärä juttu nykyään, eikös vaan? Mutta mennään nyt vihdoin tämän blogin varsinaiseen aiheeseen.

Kerron sinulle, mitä aloin tehdä ihan huvikseni, lähes sattumalta useita vuosia sitten. Kun olin jälleen kerran iltapuhteiksi kirjannut monia kiitollisuutta ansaitsevia asioita päiväkirjaani (ja tämän tein ja teen jotakuinkin joka ikisenä iltana vuodesta), aloin myös kirjoittaa asioita, joita toivon seuraavalta päivältä. Tein ikäänkuin sanallisen aarrekartan huomiselle. Se tuntui hyvältä joten jatkoin uutta käytäntöä. Varsinkin sellaisina iltoina, kun joku tapahtuma seuraavana päivänä jännitti, kirjoitin itseäni rauhoittaakseni 'käsikirjoituksen' onnistuneesta ja onnellisesta päivästä. Usein ennen matkoja kirjoitin vaikkapa siitä, kuinka yllättävän mukavasti lento meni ja kuinka pääsin perille vaivattomasti. Hotellikin oli etukäteiskässärissäni aivan mainio, suorastaan parempi kuin osasin odottaa ja tapaamiset ihmisten kanssa olisivat lämminhenkisiä ja iloisia.

Pikkuhiljaa aloin tajuta, että mitä tarkemmin tämän 'ennustuksen' tein, sitä enemmän seuraavan päivän tapahtumat noudattivat etukäteiskuvitelmaani. Joo. Ihan totta. Olin itse kaikkein hämmästynein. Tottakai olin kuullut ja itsekin kurssittanut ajatuksen voimasta, vetovoiman laista ja sen sellaisesta.  Teoriassa ymmärsin, että loin alitajuntani tueksi tulevaisuuden, joka olisi mahdollisimman hyvä. Päivä kerrallaan. Mutta, että voisin näin tarkkaan säveltää tulevan päivän? 

Se tuntui ihmeelliseltä.

Kirjoitan siis joka ilta ylös sen, miten haluan seuraavan päivän menevän. Teen se käsin, sillä käsien kautta aivot ottavat kirjoitetun tiedon eri lailla kuin koneelle naputettuna ( tätä on tutkittu). 

Kehtaan vuosien tuomalla kokemuksen painoarvolla sanoa, että menetelmä toimii ainakin minulle  ihmeen hyvin. Ei tietenkään aina.  En usein edes älyä kirjoittaa joitakin juttuja. Esimerkiksi uudenvuodenaattona joogatunnilla lensin vauhdilla päin seinää ja sain aivotärähdyksen. 

En todellakaan ollut älynnyt kirjoittaa edellisenä päivänä, että joogatunti sujuu ilman sen kummempia haavereita. Tein ymmärrettävän oletuksen, että se menee hyvin. Ja mistä minä tiedän, mikä suuri viisaus tärähdykseeni sisältyy. Aika näyttää. Mutta ihan oikeasti uskon, että todella monet jutut ovat menneet paljon paremmin, koska olen alitajuisesti luottanut siihen, että ne menevät hyvin. Aivot eivät hahmota aikaa niin suoraviivaisesti kuin luulemme. Etukäteen kirjoitettu on ikäänkuin jo tapahtunut ja sillä mennään eteenpäin suuremmalla luottamuksella. 

Kuten sanon Kiitollisuuden päiväkirjan alkupuheessa: Jos tämä kaikki kiitollisuuden ylistys tuntuu uskomattomalta ja vähän yliampuvalta, sen todistaminen vääräksi tai oikeaksi on varsin helppoa. Siitä vain kokeilemaan sillä et menetä mitään. Jo muutaman minuutin 'uhrauksella' päivässä voit saavuttaa harppauksen elämänlaadussasi. Minulle ei tulisi mieleenikään luopua tästä vakiintuneesta käytännöstä. Suosittelen kokeilemaan avoimin mielin. Elämä on niin paljon ihmeellisempää, kun luottaa ihmeisiin.

Tämä kirja myi aikoinaan todella hyvin ja on vielä monen ihmisen ahkerassa käytössä.
Eihän aihe ole vanhentunut lainkaan vaikka tekijät ovatkin! 

Onnellisuutta on yllättävän yksinkertaista lisätä omilla toimilla. Positiivisen psykologian monet tutkimukset ovat vahvistaneet, että kiitollisuuden tunnetta voi kasvattaa helposti kirjaamalla päivittäin edes kolme hyvää asiaa.
Käsin kirjoittaminen on merkittävästi toimivampaa kuin vaan päässä asioiden listaus.
Hetki ennen nukkumaan menoa on hyvä, sillä silloin menemme unten maille sopuisammalla mielellä. 

Olen säilyttänyt kaikki vuosien mittaan kertyneet kiitollisuuden päiväkirjani. Vähän alakuloisina päivinä on mahtavaa lukea, kuinka upeita vuosia minulla on ollut, vaikka aina ei ole  niin ollut eikä siltä tuntunut. Menneisyytensä voi aina maustaa vähän kirkkaammalla auringonpaisteella. Se tekee nykyisyydelle oikein hyvää. Ja lapsena kesät olivat aina aurinkoisia, vai mitä?

Kun ei huvita, on nälka ja kiire.

Viikonloppuna sain yliannostuksen ruuanlaittoa. Ihanaa ja hauskaa voi joskus olla hetkellisesti liikaa. Toivun onneksi pian. Mutta tänään puolen päivän maissa, kun nälkä muistutti itsestään, tuijotin jääkaappiin tyhjin silmin. Ei tehnyt mieli ruveta kurpitsaa kuorimaan. Ei yhtikäs huvittanut kesäkurpitsan pilkkominen. Purjo näytti todella vaivalloiselta tapaukselta ja jopa rakas riisikeittimeni sai minulta tympeän katseen. Huhuu. Missä on terveellinen valmisruoka?

Mutta ei hätää. Olen varautunut näihin Ei Todellakaan Huvita -hetkiin. Jääkaapista löytyy lähes aina avocadoa ja hapankaalia (nyt hapatettua luomupunajuurta). Luomumajoneesia en päästä loppumaan. Pakkasessa on gluteenitonta rieskaa 'hätätilanteita' varten.

Näin syntyi tämän päivän pikalounas, ehkäpä noin kolmessa minuutissa. Ja saanen taas sanoa, että ihan hulvattoman hyvää oli ja mieli ja masu kiittivät.

1. Otin rieskan pakastimesta ja laitoin sulamaan kuumenevalle paistinpannulle. 

2. Halkaisin ja viipaloin avocadon suoraan lautaselle. 

3. Kaadoin rasiallisen hapanpunajuurta viereen. 

4. Käänsin rieskan toisen puolen lämpiämään. 

5. Laitoin 1 rkl majoneesia punajuuren päälle ja otin suloisen lämpimän rieskan lautaselle. 

Meinasin syödä koko homman, mutta muistin teidät. Nousin ylös, ripottelin koristeeksi vähän sitruunamelissaa, joka oli ainoa viikonlopun yli jääkaapissa elänyt yrtti. Kuvasin annoksen nälästä vapisevin käsin. Ole hyvä! Toivottavasti sinäkin innostut antamaan itsellesi lahjan; varaudu 

Ei Todellakaan Huvita Tehdä Terveellistä Kasvisruokaa -hetkiin.

Helppo + nopea = terveellinen. Kyllä! Hapankaalia, hapanpunajuurta ja hapanporkkanaa saa luomuna monista elintarvikeliikkeistä. Ne ovat hyvin sulavaa kasvisruokaa, jota voi myös hellästi lämmittää pannulla pienessä määrässä öljyä. Näin maku pehmenee ja hapan maku vähenee. Hapantuotteet tekevät suolistolle hyvää ja ovat loistavaa pikaruokaa. 

Mieli pakkasella vai lomalla?

Lämpimät terkut Posiolta, jossa on selfiehetkellä pakkasta -31 astetta ja näpit kohmeessa ennen kuin sain puhelimen taskuun. Täällä sinertävässä hämärässä olen taas kerran saanut kokea sen, että arkeensä kannattaa rakastua. Oikeasti ja toden teolla. Siksi, että arkipäiviä on huomattavasti enemmän kuin lomapäiviä. Siksi, että me itse voimme vaikuttaa onnellisuuteemme ja  oloomme merkittävästi enemmän kuin usein tajuamme. 

Tulin Posiolle viikonlopun työmatkalle poikkeuksellisen vauhdikkaan ja vaativan työviikon jatkeeksi. Olin lähdön hetkellä rättiväsynyt eikä keikka kylmään houkuttanut yhtään niin paljon kuin ajatus lomasta tropiikissa. Lennon aikana mietin, miten ihmeessä jaksaisin tehdä vaativan työkeikan hommat. Milloin ehtisin päivittää tätä blogia? Saisinko lainkaan levätä. Mitä enemmän huokailin mielessäni oloani ja tulevaa koitosta, sitä väsyneemmäksi itseni tunsin. Kuusamon kentällä olin jo melkein zombie.

Sitten valitsin toisin. Oli pakko, sillä ilman energiaa on vaikea olla energinen, vai mitä? Vähän väkisin kampesin itseni kiitollisuus-kanavalle, enkä edes väitä, että se oli helppoa ja tapahtui käden käänteessä. Ei. Todellakin, todellakin, todellakin minun piti jumpata mieltäni ihan hikisen kuntosalikäynnin verran. Keskittyä siihen, mikä on hyvin. Kerrata itselleni, että väsymys on useimmmiten vain mielen umpikuja. Sieltä voi kääntyä toiseen suuntaa ja virkistyä aivan ällistyttävän paljon. Mietin, kuinka etuoikeutettu olin, että sain tehdä työtä, jota rakastan. Kuvittelin etukäteen kaikki upeat ihmiset, jotka pääsen tapaamaan. Päätin, siis päätin, että tulen nauttimaan tästä viikonlopusta aivan erityisen paljon. Raivasin rasittuneen valituksen päästäni kuin tarpeettoman roinan kotoa. Ja hupsista, kuinkas kävikään?

Laukut on taas pakattu ja kohta lähden kohti Kuusamon lentokenttää. Mieli on kupliva, kehossa on virtaa, sydän on kevyt ja lämmin. Nautin näistä kolmesta päivästä aivan suunnattomasti. Olen innoissani kivoista uusista työjutuista, jotka pääsen kohtapuolin teidän  kanssanne jakamaan. Naputtelen tätä juttua Pentikin mieltä kohottavan kauniissa tiloissa ja sanon mielessäni kiitos, kiitos, kiitos! Elämä on ihanaa, kun ei jää odottamaan, että elämä muuttuisi ihanaksi. 

Anu Pentik jaksaa olla innostunut, koska hän on innostunut. Se on kuulemma jokapäiväinen päätös. Ja ilmeisen kannattava, sillä reilusti yli 70 vuotiaana Anulla on enemmän energiaa kuin kymmenellä meikäläisellä.
Tässä Anu näyttää esimerkkiä.

Tämähän on hyvää, toteaa Anu Pentik hämmästyneenä ja maistelee tofua, jota on kuulemma ennen inhonnut.  

Pinaattikääryle pelasti

Ostitko jo riisipaperia? Nyt sille tulee lisää käyttöä. Jos et vielä ole löytänyt tätä idän lahjaa meille pohjolan herkkusuille, nyt on mainio hetki se tehdä. Yritän kovasti välttää ylisanoja mutta ei se kuitenkaan onnistu; nämä pinaatti-kukkakaali-tofukääryleet maistuivat niin ihanilta, että itketti.

Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tulin myöhään kotiin energiasisustuskurssia pitämästä
( KIITOS UPEA JA MAHTAVA YLEISÖNI!) ja nälkä oli valtaisa. Onneksi olin ennakoinut tilanteen valmistamalla jo lounaaksi muutaman ylimääräisen kääryleen. Älysin myös juuri ennen ensimmäistä suupalaani kuvata tämän annoksen. Aamulla olin ennakoinut lounaan ottamalla pakkasesta paketillisen pinaattia sulamaan.

Ennakointi kannattaa. Etenkin jos olet kuin minä eli kun nälkä iskee, taju menee. Tai muutun kiiluvasilmäiseksi sekopääksi. Tai vähintäänkin kärttyisäksi. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole ympäristöystävällinen eikä siten suositeltava.

Kaivoin siis aamulla pakastimesta pussillisen luomupinaattia. Pidän sitä siellä aina, koska pinaatista saa upeita ruokia ja tuore pinaatti on järjettömän kallista ja rahdattu kauppoihin kuusta saakka. Kaadoin jäätyneen sisällön paistinpannulle sulamaan. Lounasaikaan pilkoin yhden kukkakaalin pikku ruusukkeiksi ja höyrytin kypsäksi. Ei mene montaa minuuttia. Siihen mennessä pinaatti oli sulaa mössöä, josta kaadoin pois ylimääräisen nesteen. Lämmitin sen kevyesti, maustoin ripauksella yrttisuolaa ja mustaapippuria sekä 1 tl kurkumaa. Sekoitin joukkoon pienet kukkakaalikukat ja lorautin sekaan 1 rkl oliiviöljyä.

Tofua oli jälleen jäänyt yli edelliseltä päivältä, mutta jos sinulla ei ole näin hyvää onnea, voit käyttää tofun valmistusohjettani Näin saat tofusta taatusti maukasta  Tai voit korvata tofun tuorejuustolla tai fetalla. Pilkoin tofun suuhun sopiviksi ja sekoitin pinaatti-kukkakaaliseokseen. Tarkistin maun. Tai en kyllä tehnyt sitä, mutta ehkä sinun kannattaa. Lisää mausteita mielesi mukaan, jos seos ei ole tarpeeksi makoisaa. Soijakastike, chilitahna, valkosipuli sekä harissatahna sopivat erityisen hyvin. Lisäisin niitä joukkoon ellen noudattaisi tällä hetkellä ayurvedista ruokavaliota, jossa vältän liian tulisia aineita. Siitä lisää tulevissa blogeissani.

Riisipaperit valmistuvat käyttökelpoisiksi kääryleiksi ihan kädenkäänteessä. Ohjeet saat paketista tai tästä: Näin saat riisipapereista käteviä kääryleitä  Nämä täyteainekset eivät pysyneet ihan siististi kääryleen syleilyssä, mutta minua se ei haitannut. Suuhun ne päätyivät silti, vaikkakin vähän sotkuisemmin. Täydellisyys on tylsää, sanon minä. Mitä mieltä sinä olet?

Mitä tässä teen? Olenko tehnyt riittävästi?

Kello on paljon. Robin haluaa lähteä jo kotiin. Ota vielä yksi kuva minusta työpöytäni äärellä, pyydän. Tarvitsen sitä huomiselle energiasisustuskurssilleni (Huhuu, vielä mahtuu mukaan!) 

Tässä se kuva on. En jaksanut siistiä pöytää tai ympäristöä. Rajasin kuvasta kylläkin sohvalla lojuneen valtaisan pinon sitä sun tätä. Jumppapallon jätin kuvaan, jotta voisin kertoa, että se on mainio tuoli silloin kun on kököttänyt paikoillaan liian kauan ja alaselkä on ihan turtana. Turhamaisuus esti minua käyttämästä sitä kuvassa istuimenani. Ei ollut erityisen edullinen kuvakulma. Joo.

Mutta ihan oikeasti, onko se niin tarpeen näyttää blogeissa vain täydellistä = epätodellista. Siitähän syntyy paineita niin tekijöille kuin lukijoille. Siksi en ole panostanut 'täydellisiin' kuviin enkä edelleenkään hio tekstejäni tuntikausia. Pitäisiko?

Olen viime viikkojen aikana ehtinyt miettiä monta kertaa, kuinka innostaa ja kannustaa sinua blogissani elämäntapamuutoksiin ilman, että niistä syntyy epäonnistunut olo. Pitäisi jaksaa, osata ja viitsiä, mutta ei aina jaksa, osaa eikä viitsi. En minäkään. 

Silti kannustan kokeilemaan uusia tapoja elää. Huumorilla, hyväksyen ja hissukseen. Pienistä askelista muodostuu yleensä kestäviä polkuja. Tänään voisi riittää tyytyväisyyden aiheeksi se, että jaksaa hymyillä perheelle vaikka he eivät hymyilisi,  nauttia lounaaksi jotain pikkuisen tavallista järkevämpää ja hilata itsensä illalla ulos edes korttelikierrokselle. Hyvän yön toivotus itsellemme voisi olla; hyvä minä, tein tänään parhaani ja se riittää. Huomenna on uusi hyvä päivä.

Tervetuloa torstaina 14.1. klo 17. Balderin salille energiasisustuskurssille. Se on yksi loistava ja helppo tapa tehdä toivottu elämäntaparemppa. Ei taatusti stressaa eikä edellytä täydellisyyttä.

Tästä voit lukea lisää

MIhin sitä energiasisustusta oikein tarvitaan?

Saa ihan uutta virtaa elämääsi energiasisustuksella

Tuoksuuko kotisi varmasti hyvälle?l

Täällä tämä blogini syntyy ja vieläpä kummallisina vuorokauden aikoina. Innostuneena en malttaisi mennä nukkumaan ja herään usein ennen kukkoja ja lehdenjakajia.
 Katja Hannulan maalaama hevostaulu edessäni jaksaa ilahduttaa päivästä toiseen. Rakastan sitä.
Sain taulun fantastisilta opiskelijoiltamme synttärilahjaksi reilu vuosi sitten. Kiitos ihanaiset!

Saat lahjaksi 24-sivuisen ihmissuhde-oppaan

Hurraa ja jippii! 60 000 vierailua uudenkarhealla, vain vajaan kuukauden ikäisellä blogillani.
Olen niin ilahtunut, että haluan jälleen kiittää sinua lahjalla. Olen koonnut 24-sivuiseen oppaaseen  sellaisia asioita, joita olen itse kokenut ratkaisevan hyödylliseksi ihmissuhteissani. Toivon, että sinäkin koet sen ajatukset ja harjoitukset itsellesi antoisiksi. Sillä iloiset ja toimivat ihmissuhteet ovat kaikkein tärkein tekijä hyvinvoinnissa ja jaksamisessa.
Saat linkistä ladattua itsellesi 24-sivuisen Tunnekoulu-oppaani tämän kuun ajan.

Nyt jo mietin, mitä ihanaa sinulle annan, kun rikomme 100 000 rajan. Voit auttaa sen saavuttamisessa levittämällä tätä ahkerasti ystävillesi. Kiitos. Yhdessä onnistumme. Hyvä kasvaa.
Marikan Tunnekoulu

Ps. Tervetuloa ilmaiseen ja iloiseen tiedotusiltaani 4.2 klo 17  kuulemaan erikoiskoulutuksistani.
Ne voisivat sinua kiinnostaa. Ilmoittaudu info@namaste.fi ja saat tarkemmat tiedot.info@namaste.fi

Me haluamme tulla toimeen toistemme kanssa. Se on meihin sisäänrakennettu. Meistä tuntuu aidosti pahalta, jos välit läheisiimme ovat huonot tai jopa poikki. Me voimme kääntää asia vaikka millä tavalla, puolustella, vihoitella, selitellä ja vakuutella itsellemme ja toisille, että me emme välitä. Mutta kyllä me välitämme. Meillä on sydän. Ja se haluaa rakastaa.
Ps. Tämän kuvan otti isoveljeni Heikki vuosia sitten. Se on  minulle erittäin rakas ja siksi halusin käyttää sitä tänään.

Unelmankeveät kasviskääryleet viidessä minuutissa

Kun leivän himo iskee, tekaisen riisikääryleitä ja syön käsin. Aikaa ei kulu viittä minuuttia enempää. Pakkaan rullia usein myös evääksi ja tarjoan vieraille. Aina yhtä herkullista ja ihmeen keveää. Niitä nauttiessa tulee kuitenkin sellainen tyytyväinen tunne, että mussutan rakastamaani leipää.  Ilman tukkoista oloa. Tämä on myös loistava tapa muokata salaaatti kiinnostavammaksi ja ruokaisammaksi.

Vältän leipää siksi, että se ei sovi minulle. Ei edes gluteeniton. Suolistoni ei tykkää jauhoista eikä vireyskään ole parhaimmillaan tuntikausiin. Meitä on yllättävän monia, jotka kärsimme vuosikausia painon noususta ja väsymyksestä tietämättä, että ilman leipää olo on huojentuneempi kehossa ja mielessä. Kannattaa kokeilla leivätöntä kuukautta. Ja vaikka eläisit leivällä (ja aika moni suomalainen muuten tekee sitä!), suosittelen, että kokeilet näitä kääryleitä. Ne ansaitsevat sen. Sinä ansaitset sen.

Näin teet kuvan riisikääryleet: Tarvitset riisipaperikiekkoja, joita myyvät etnisten kauppojen lisäksi nykyisin lähes kaikki isot marketit. Nämä seitinohuet riisipaperilautaset rapsahtelevat kuivina todella helposti rikki. Ota ne esille pussista varovaisesti ja laita lämpimällä vedellä täytettyyn kuhloon lillumaan. Noin puolen minuutin kuluttua kalastele niitä ylös pyyhkeen päälle valumaan. Otan vedestä levyjä sitä mukaan kun täytän niitä.

Märkänä levyt ovat aika tahmeita, mutta pienellä harjoittelulla olet kuin taitava vietnamilaiskokki, joka kiepsauttaa niistä rullia käden käänteessä. En ottanut kuivista levyistä kuvia (sorry!), sillä heräsin kuvaamaan hommaa vasta kun olin käyttänyt kaikki paketin riisipaperit ja kääryleet kököttivät lautasella, oheisessa kuvassa. Tämä bloggaus ei ole vielä niin verissä, että söisin ruokia vain kuvatakseni niitä. Ehkä sekin hetki koittaa pian.

Itse asettelen kaksi pehmeää levyä kerrallaan lähes päällekäin niin saan vähän tukevampia kääryleitä aikaiseksi.  Sitten ladon täytettä, joka yleensä koostuu tuoreesta salaatista, yrteistä ja jostakin tuhdimmasta. Sopivat määrät löytyvät nekin tosi nopeasti, kun harjoittelet muutaman kerran.
Näissä kääryleissä on täytteenä suolaheinän lisäksi (voisi olla aivan yhtä hyvin lehtisalaattia) avocado viipaloituna, eilisestä ylijääneitä tofun palasia (valmiiksi maustettuna ja paistettuna), tuoretta korianteria sekä mausteita. Nyt ripautin avocadoille rakastamaani umeboshi-etikkaa, mutta jos pidät tulisesta ruuasta, niin makea chilikastike sopii loistavasti. Tai tilkka soijakastiketta.

Jos sinulle sattuisi jäämään kääryleitä yli tai haluat säästää niitä eväsruuaksi, laita ne jääkaappiin, peitä tuorekelmulla tai laita väljästi pakasterasiaan. Riisipaperirkääryleet pysyvät hyvinä vuorokauden, vaikkakin  avocado tummuu ellet anna sille sitruunamehusuihkua. Se kasvisruuissa on myös ihanaa, että ei juurikaan tarvitse pelätä pilaantumista. Pahimmillaan salaatti nahistuu.

Näissä kääryleissä on riisipaperin päällä nippu suolaheinää pohjimmaisena, sen päälle viipaloituna yksi avocado ja muutama paistettu tofun pala sekä ruukullinen tuoretta korianteria. Maustan avocadon ripauksella suolaista umeboshi-etikkaa, mutta yhtä hyvin sopii soijakastike, yrttisuola tai makea chilikastike. Kaikki käärittynä tukevasti riisipaperiin. Höyhenenkevyttä ja silti nautinnollisen ruokaisaa!

Lue lisää tofun valmistuksesta:

Näin valmistat tofua

Kantapään kautta vai fiksummin?

Lissu on väkertänyt villasukkia 40 vuotta. Kantapäät sujuvat vaikka silmät kiinni. Minä olen vastaavasti väkertänyt kasvisruokia 40 vuotta. Ne valmistuvat yleensä silmät auki ja hyvin vaivattomasti. Jos haluaisin oppia kutomaan villasukkia, kääntyisin Lissun puoleen. Vastaavasti toivon sinun saavan apua blogistani ja kursseiltani. Haluan näyttää selkeästi ja innostavasti, että kasvisruokien valmistus on itse asiassa yllättävän helppoa ja nopeaa. Lopputulos voi olla niin herkullinen, että et koskaan tunne kieltäytyväsi, uhrautuvasi tai luopuvasi jostain paremmasta. Enhän minä megaherkkusuu olisi jaksanut syödä näin pitkään 'rehuja' elleivät ne maistuisi. Intohimoni onkin tarjota sinulle askel askeleelta ideoita ja innostusta niin, että pikkuhiljaa 'kantapäätkin' syntyvät tuosta vaan.Ja reseptejä, jotka toimivat ihan tavallisessa keittiössä. Haluan, että sinun ei tarvitse harjoitella montaa kymmentä vuotta onnistuaksesi.

Miksi kasvisruokaa? Siksi, että se on ekologisin, eettisin ja terveellisin vaihtoehto. Tulevaisuutemme toivo. Vaikka söisi lihaa ja kalaa ja maitovalmisteita, niin viisaas valitsee lautaselleen ainakin 80% kasvikunnan tuotteita. Se pitää mielen virkeänä ja kehon keveänä. Ennakkoluulot ovat vain kokemattomuutta. Terveyttä edistävät kasvisruuat ovat trendi, joka ei tule menemään ohi. Onneksi.  Olen asiasta niin varma, että voisin luvata syödä vaikka hatun, mutta valitsen mieluummin kurpitsarisoton.

Tule kuulemaan 4.2. klo 17, miten voit opiskella kanssani niin kasvisruokien valmistamista kuin monia muita terveelliseen ja kevyeen elämäntapaan liittyviä asioita. Olen järjestämässä useampia aiheeseen liittyviä kursseja ja yhden pitemmänkin koulutuksen. Jos et pääse kuulemaan ja kyselemään, niin pyydä itsellesi esitteet. Lähetän ne sinulle heti, kun saan ne tehtyä.
Esitteet eivät synny minulta yhtä helposti kuin kurpitsarisotto...

ILOINEN TIEDOTUSTILAISUUS TORSTAINA 4.2. KLO 17-19

Glo Hotel Art Lönnrotinkatu 29, 00180. Ilmoittaudu mukaan info@namaste.fi
Jos et pääse paikalle, mutta sinua kiinnostavat nämä hyvinvointikurssit, pyydä esitteitä.
Saat ne ensimmäisten joukossa. Ja toki ne esitteet päätyvät näille blogisivuille.
Kiitos ja olisipa mukava tavata sinut, blogi-ystäväni!

PS. Lupaan antaa tiedostustilaisuudessa muutaman hyvän vinkin. Sellaisen kantapään kautta opitun.

Arkisen ja aika ravintoköyhän tomaatti-kurkki-lehtisalaattiannoksen saa ruokaisammaksi ja ravintoarvoltaan huomattavasti paremmaksi yksinkertaisin keinoin. Lisää joukkoon 1-2 pilkottua avocadoa, riippuen ruokailijoiden määrästä. Itse lasken puolikkaan avocadon/syöjä. Granaattiomenan siemenet tekevät mistä tahansa ruuasta upean näköisen ja antaa myös reilun C-vitamiinilisän. Granaattiomenan siementen saamiseksi ulos hedelmälihasta kätevästi on youtubessa montakin videopätkää. Minä teen sen kyllä yksinkertaisesti halkaisemalla hedelmän ja hakkaamalla puolikasta lautasta vasten.
Tälle salaatille tein aina yhtä hyvän seoksen: 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä, 2 rkl omenaviinietikkaa, ripaus yrttisuolaa, ripaus kookossokeria.
 Kohtapuolin jaan kanssasi fantastisia salaattikastikkeita. 
Muuten, suosittelen, että syöt aina mahdollisen salaatin ensimmäiseksi lautaseltasi.

Sinua saattavat myös kiinnostaa nämä ruokaohjeet:
Tofu ei ole tylsää!

Ihanaa kurpitsa-lehtikaalirisottoa

Yksinkertaisesti aurinkoa

Kaksi hieman nahistunutta luomuappelsiinia keittiön pöydällä puhuivat minulle.

Eivät kuulemma halunneet bioastiaan. Toivoivat, että teen heistä  keveän ja nopean jälkkärin.
Koska minäkään en tykkää ruuan heittämisestä pois, otin terävän veitsen, kuorin toisesta appelsiinista reippain ottein kuoret ja kaiken karvaan valkoisen kalvon hedelmälihan ympäriltä. Viipaloin hedelmän niin siististi kuin osasin. Toisen appelsiinin pusersin tyhjäksi ja siitä tulikin mukavasti reilu desilitra makeaa mehua.  Jos muuten haluat kovasta appelsiinista tai sitruunasta mahdollisimman paljon mehua irti, niin pyörittele sitä jalan alla lattialla. Näin minä tein. Toimii.

Laitoin mehun kattilaan kevyesti kiehumaan yhdessä vaniljatangon, tähtianiksen, muutaman kokonaisen neilikan ja muutaman kardemummasiemenen kera. Sitten musersin joukkoon hyppysellisen kultaista sahramia, jota olen tuonut joltakin matkaltani. Raastoin joukkoon puserretun appelsiinin kuorta ja lisäsin vielä 2 tl kookossokeria. Se kuori olisi kyllä kannattanut raastaa ennen mehun puristamista - olisi ollut paljon helpompaa. Muutaman minuutin jälkeen kaadoin tuoksuvan ja kookossokerista vähän paksuuntuneen mehun appelsiiniviipaleiden päälle. Annoin jäähtyä ja tarjosin sitten ystävälleni. Oli yksinkertaisesti hyvää.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös aikaisemmat ruokapostaukseni. Niitä löydät osiosta Söin tänään. Tässä muutama linkki herkkuihin.

Erikioisaineita, jotka tekevät kasvisruuista herkullisia!

Kurpitsapiparit tekevät hyvää!

Tuoksuva kurpitsa-lehtikaalipata

Opi tekemään tofusta herkullista

Vaurautta energiasisustuksella? Lataa ilmainen pikaopas!

Onhan se kova väitä. Että sisustusratkaisuilla voisi kohentaa talouttaan. Tai saada toiveitten parisuhde. Mutta energiasisustus onkin siitä mielenkiintoinen juttu, että oikein ymmärrettynä siinä kasvatetaan omaa vetovoimaisuutta ja samalla tehdään unelmien toteutus helpommaksi.

Sillä kotimme on kuin ulkoinen ihomme ja taitavasti tehty energiasisustus vastaa kodin akupunktiota. Kaikki toimii paremmin eri elämänalueillamme. Niistä vauraus ja parisuhde ovat kaksi tavallisen toivottavaa esimerkkiä.

Lue tästä Marikan energiasisustuksen iltakurssin esite

Lataa itsellesi ilmainen pikaopas. Linkki on jutun lopussa. 

Iltakurssillani saat itsellesi kunnon lukupaketin aiheesta. Ilmoittaudu mukaan info@namaste.fi

Iltakurssillani 14.1. kerron, miksi minulla on tämä kuva seinälläni. Sillä on suuri merkitys, mitä kuvia näemme päivästä toiseen.

En ikinä kehtaisi opettaa mitään, joka ei toimi käytännössä. Olen todella jalat maassa- tyyppi, joka useimmmiten uskon, vasta kun olen itse kokeillut jotain. Energiasisustusta olen opettanut yli 20 vuotta. Tutustuessani aiheeseen olin hyvin epäileväinen, sitten iloisesti yllättynyt. Välillä aivan ällistynyt. Kyllä kiinalaiset fengshui- mestarit ovat oivaltaneet energian säätelystä kaikenlaista arvokasta ennen meitä länsimaalaisia. Tosin raivauksen tarpeellisuus on ihan uusi juttu, eihän ennen vanhaa ollut liikaa tavaroita. Huuhaatako? Niin moni asia on ihmeellistä, koettelee ymmärrystämme ja silti toimii. Kyllä sen toimivuus kokeilemalla selviää, vai mitä?

Iltakurssillani kerron, miksi on tärkeää miettiä vaikkapa kylppärin sisustusta.

Laita kotisi kalliit neliöt palvelemaan itseäsi ja perhettäsi. Tule oppimaan energiasisustuksen olennaisimmat asiat juuri itsellesi iltakurssillani 14.1. klo 17 -21. 

Lue lisää oheisesta esitteestä Marikan upea iltakurssi 14.1.klo 17 -21 ja  Ilmoittaudu heti mukaan info@namaste.fi  

Kurssilaisena saat muhkean tietopaketin itsellesi ja vinon pinon monisteita kotiin vietäväksi.

                                                      Ilmainen pikaopas sinulle, ole hyvä!

Huhuu! Herkkupaljastus!

" Miten ihmeessä saat kaiken maistumaan niin hyvätä?"  Kiitän kehuista taas kerran ja yritän näyttää vaatimattomalta. Se on vaikeaa, sillä olen itsekin sitä mieltä, että kasvisruokani ovat ällistyttävän herkullisia. Välillä taivaallisia. Nyt kuitenkin raotan salaverhoa ja pääset kurkistamaan pikkuinen askel kerrallaan keittiöni kaappeihin. Senkin uhalla, että en ole enää mystisen loistava ruuanlaittaja Jumalan armosta, teen paljastuksen. Esittelen neljä tuotetta, joilla saan takuuvarmasti sekä omat, perheen että vieraitten makunystyrät laulamaan. Käytän näitä yksin ja välillä ihan joukkovoimalla. Mutta en päivittäin.

Otan nämä tehoaineet esille silloin, kun kasvisruokani ei maistu miltään. Tai tylsältä, jopa pahalta. Kyllä sitäkin tapahtuu minulle aina välillä, vaikka toisin väitän. Silloin oheinen nelikko on pelastukseni. Jos joku nyt sanoo, että herttilei, kookoskermassa ja majoneesissahan on valtavasti kaloreita, niin minä vastaan siihen, että syöty kasvis on parempi kuin kasvis, joka päätyy bioastiaan käyttämättömänä. Joskus kannattaa ottaa keittiön pikkuapulaiset avuksi ja hurmata makunystyrät hyvän asian puolesta.

1. Kookoskerma on sametinpehmeää, suloisen täyteläistä ja nimensä veroisesti kermaista. Se tuntuu ainakin minun kehossani huomattavasti ystävällisemmältä kuin tavallinen kerma. Käytän kookoskermaa juhlaruuissa samalla lailla kun käyttäisin tavallista kermaa. Ei se vaahtoudu, mutta muuten kyllä toimii jotakuinkin kuin kerma. Laitoin sitä juuri kaurasämpylöihin, joita leivoin yökylässä olleille lapsenlapsilleni. Samaan taikinaan tungin chiasiemeniä ja ties mitä ilman, että loppumattoman epäluuloiset isoäidin kullat tajusivat syövänsä jotain tyrmäävän terveellistä. Sämpylöitten ohjeen saatte myöhemmin.

Jos et löydä kookoskermaa kaupasta, saat  tehtyä sitä helposti laittamalla kookosmaitotölkin
 (niitä löytyy tosi hyvin ihan perusmarketistakin) jääkaappiin vähintään yöksi. Kylmetessä kookospähkinässä oleva vesi painuu tölkissä pohjalle ja pinnalle jää rasvaisempi osa kookosta. Se on siis kookoskermaa. Vieläkin rasvaisempaa kookosmassaa saa luontaistuotekaupoista kookosmannan nimellä. Onko monimutkaista? Niin minustakin. Mutta herkullista.

2. Varoitus! Umeboshi-etikka on oikeasti koukuttava aine. Se on suolaista, kirpeää, makeaa ja taivaallisen hyvää melkein kaiken kanssa. Tutustuin aineeseen vuosikymmeniä sitten, kun tapasin japanilaisen pariskunnan, jolla oli missio tuoda eurooppaan maansa perinteisiä erikoisherkkuja. Japanilaisesta ume-luumusta, merisuolasta ja shiso-yrtistä hapatettu neste sopii salaattikastikkeisiin korvaamaan sekä etikka että suola. Itse pirskottelen sitä suolan sijasta lähes kaikille höyrytetyille vihanneksille. Erityisen hyvin se sopii avocadoa terästämään. Käytän Clearspringin luomulaatuista umeboshi-etikkaa (sitä samaa, mitä pariskunta alkoi markkinoida menestyksekkääsi länteen), mutta muitakin on markkinoilla. Joskus korvaan nestemäisen umeboshin samaisista luumuista valmistetulla tahnalla. Se maustaa loistavasti vaikkapa hummuksen ja guacamolen.

3. Rima korkeammalle! Balsamiviinietikka on nykyisin tavallinen valmiste vaikkapa pöytämausteena työpaikkaruokailussa. Se onkin kiinnostava lisä kastikkeisiin, paistetuille kasviksille, uunijuureksille ja tietenkin tomaatin ja basilikan kera. Haluan nostaa rimaa hieman korkeammalle. Marikkinoilla on nimittäin varsin eritasoisian valmisteita sokerisista litkuista aina huiman hienoihin, käsityönä valmistettuihin luomuksiin. Ihmeellisen hienostunutta balsamiviinietikkaa saa luomulaatuisena vaikkapa viikunalla,  vadelmalla tai sitruunalla terästettynä. Olen nähnyt Italiassa paikan päällä, kuinka suurella rakkaudella tätä tummaa jumalten lisuketta valmistetaan. Nykyisin jätän suosiolla kehnot kopiot koskematta. Laatubalsamicolla saat täyteläisen ja syvän maun ruokiisi. Se on tottakai kalliimpaa kuin teolliset matkijat, mutta vuositasolla hintaero on mitätön, eihän ole kyse tuotteesta jota kaadetaan desilitrakaupalla arkiruokiin. Yleensä 1 tl- 1 rkl riittää hyvin, riippuen tietenkin ruuan määrästä. Kokeile ja huomaat, että esimerkiksi kypsennetyt kesäkurpitsat muuntuvat jännittäviksi. Ne maistuvat kylminäkin upeilta.

Näistä vaatimattomista kesäkurpitsan viipaleista ja persiljasta syntyi varsin maukas lisuke.  Laitoin viipaleet paistumaan 1 rkl oliiviöljyä. Ripottelin päälle hieman Herbamare-suolaa ja runsaasti persiljaa. Kun kurpitsaviipaleet alkivat saada väriä ja pehmentyä, lorautin joukkoon 1 rkl viikunalla maustettua balsamiviinietikkaa. Annoin seoksen jäähtyä ja söin tattarispagetin höysteenä. Oikeasti hyvää!

4. Amerikkalainen ystävättäreni Denise vannoo, että majoneesi pelastaa kaiken. No, ei nyt ehkä ihan kaikkea, mutta kyllä sillä on kyky toimia ällistyttävän hyvänä liukasteena ehkäpä kitkerille tai mauttomille kasviksille. Kuten kookoskerma, majoneesi on tuhtia tavaraa eikä ole missään nimessä lapioitavissa arkiruokiin. Näitten aineitten idea onkin siinä, että niillä houkutellaan makunystyrät tottumaan syömään kasviksia. Sillä kasviksista on hyötyä ainoastaan, jos niitä syö.

Lupaan olla  blogissani rehellinen; välillä kasvisruokani näyttävät aika sotkuisilta eivätkä edes maistu kummkoisilta. Tämä tillillä maustettu kesäkurpitsapaistos oli ikävän makuista, kunnes sekoitin joukkoon 1 tl valkosipulimajoneesia.
Ei se kyllä tehnyt ruokaa yhtään kauniimmaksi! Ja huomasin, että tilli ei todellakaan sovi tomaatin kanssa. 

Majoneesia on helppoa tehdä itse,  mutta usein en viitsi ryhtyä hommaan koska kaupasta saa loistolaatuista luomumajoneesia, jopa munattomana.  Luomumajoneesi  onnistuu pelastamaan tylsimmänkin ruuan 1 tl voimin. Jos riisikakku tuntuu tomaatin alla kerrassaan pahviselta, pieni  nokare majoneesia muuttaa kaiken. Kun kesäkurpitsa-purjopata näyttää hyvältä, mutta maistuu suorastaan tylsältä, sekoitan joukkoon vähän majoneesia. Uskomattoman täyteläisen perunasalaatin teen lisäämällä öljyn, balsamiviinietikan ja sinapin joukkoon hieman majoneesia.