MITÄ OPIN MOKISTA JA 10 PARASTA ELÄMÄNOHJETTA


Mokaaminen tai ainakin sen julkinen tunnustaminen on kuulemma muodikasta. No nyt aion sitten olla tosi muodikas. Sinänsä mokaamisessa ei ole minulle mitään uutta. Eikä edes sen julkistamisessa. Teen eri asteisia möhläyksiä päivittäin ja olen jotenkin oppinut (melkein) hyväksymään asian. Virheettömyys on mielestäni jopa hieman pelottavaa. Kanssaihmiset relaavat, kun tajuavat, että muut ovat yllättävän samasta savesta valettuja muotopuolia. Gurutkin...

Mikä monista mokistani sai minut niin poikkeuksellisen tasapainottomaan tilaan, että jaksan väsätä siitä vielä blogin? Tämä: olin kaksoisbuukannut yhden koulutusviikonlopun. Siitä syntyi luonnollisesti aikamoinen sählis ja vaiva kaikille asianosaisille. Mutta kestin sen kaiken ihan hyvin sillä itsepähän olin sotkenut homman. Kurssilaisetkin suhtautuivat koko juttuun äärettömän tyylikkäästi. Mutta sitä en kestänyt, että sattumalta uudelleenjärjestelyjen keskellä törmäsin monisteeseeni nimeltä Marikan 10 parasta elämänohjetta (liitteenä alla). Luin sen ja vaivuin mustaan aukkoon. Olin nimittäin jättänyt noudattamatta jokaista omaa ohjettani.


Tässä tiivistelmä omista viisauksistani ikäänkuin väärinpäin.

1. Kun tajusin mokani, kauhistuin ensimmäiseksi sitä, miten muut suhtautuisivat selkeään töppäykseeni. Muitten mielipide merkitsi minulle aivan naurettavan paljon.

2. Teen asiat välillä niin nopeasti, että en itsekään pysy perässä. Se oli tämänkin sotkun perimmäinen syy. Argh. Milloinkahan opin tämän?

3. Olin juuri kyseisenä päivänä jättänyt aamuhiljentymisen väliin koska oli niin megakiire.
Ihan oikeasti, juuri silloihan pitää hiljentyä, jotta ei sotkisi koko loppupäivää.

4. Kyky olla ystävällinen toisille alkaa kotoa eli siitä, että pystymme olemaan ystävällisiä itsellemme.  Olin raivoissani itselleni. Se ei hyödytä ketään. Minut se lähes lamaannutti.

5. Vertailu mihin suuntaan tahansa on huono juttu. Silti mokani sai minut vertaamaan itseäni useampaan hienostuneen seesteiseen ystävääni, jotka taatusti eivät sotke päivämääriään. Häpesin.

6. Vastustus herättää aina vastustusta eli se on strategioista hyödyttömin. Silti vastustin viimeiseen saakka jopa sitä tosiasiaa, että olin sotkenut päivämäärät. Tuijotin kalenteria ja hoin, tämä ei voi olla totta, tämä ei voi olla totta. Kyllä se oli.

7. Vai että pitäisi kiinnostua omista kielteisistä tunteistaan? Epätoivo ja häpeä olivat äärettömän epämukavaa seuraa enkä olisi millään halunnut käyttää niitä navigaattorinani. Siksi onnistuin vellomaan mustissa tunteissani aivan tarpeettoman kauan. Ihan kun olisin jumittanut kääntöpaikalle kiertämään sitä yhä uudelleen.

8. Irti päästäminen? Eteenpäin meno? Häh? Jo tapahtunutta tilannetta kelatessani uudelleen ja uudelleen menetin viimeisetkin voimieni rippeet suunnistaa kohti ratkaisua. En todellakaan älynnyt, että tapahtunut on jo menneessä muodossa. Virkistin muistiani uudelleen ja uudelleen samalla sisällöllä.

9. Näinkö tilanteessa jotain hyvää? Osasinko tehdä tietoisen uudelleen tulkinnan? En.Ei mennyt tämä tapahtuma illan kiitollisuuskirjoitelmiini, sillä en tuntenut iltaan mennessä kiitollisuuden ripettäkään koko asiaa kohtaan.

Sitten sain puhelun ystävältä, jota oli pahoinpidelty. Hän oli shokissa ja ansaitse täyden huomioni. Heräsin yhtäkkiä keräämään kaikki 9 unohtunutta elämänohjettani sydämeni kätköistä. Tajusin silmänräpäyksessä, kuinka turha koko draamani oli ollut. Löysin itseni kymmenennestä ohjeestani. Lopetin oman napani ympärillä kieppumisen. Rakastin.

Tänään jaan kanssasi nuo 10 ohjettani, sillä uskon, että ne voivat oikeasti olla avuksi. Ja ymmärrän täysin, jos niiden soveltaminen itse kultakin välillä unohtuu. Mutta onneksi saamme aina uuden mahdollisuuden muistaa mikä on olennaista ja mikä ei. Elämä on.





Unknown

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.