Keväiset avocadokääryleet + Näin valitset kypsän avocadon

Kokkaus on parhaimmillaan hauska löytöretki uuteen.

Opin paljon uutta nuorilta kasviskokeilta kotimaassa ja ulkomailla.  Heillä on raikas ja kekseliäs tapa tehdä moderneja ruokia tavallisista ja tavattomista raaka-aineista. Reseptit ovat paitsi aidosti herkullisia ja terveellisiä,  ilahduttavan usein myös gluteenittomia ja maidottomia. Siksi ne sopivat lähes kaikille. Välillä raaka-aineet ovat jopa minulle liian eksoottisia (kurpitsansiemenjauho??) eikä niitä löydy pohjattomasta kaapistani. Silloin kokeilen korvata puuttuvat aineosat jollakin tavallisemmalla vaihtoehdolla. Yleensä onnistuu ihan hyvin eli ei kannata hylätä ohjetta vain siksi, että yhtä raaka-ainetta ei ole saatavilla. 

Idean näihin pilvenkeveisiin ja nopeasti tehtäviin kääryleisiin sain Hanna Stoltilta. Hän kokkaa fantastisia kasvisruokia meille Shantin joogakoulutukseen osallistuvalle porukalle. Hanna käytti taannoin kesäkurpitsarulliensa täytteenä mm. cashewpähkinätahnaa, minä laitoin avocadoa. 

Molempi parempi.

Tarvitset tähän reseptiin oikeastaan vain kesäkurpitsaa ja avocadoa sekä mielimausteitasi.
Itse käytin sitruunaa, ripauksen mustapippuria ja tuoretta korianteria.

              AVOCADO-KESÄKURPITSAKÄÄRYLEET
         Saat noin 10 rullaa parista kesäkurpitsasta ja avocadosta

1. Huuhtele kesäkurpitsa ja viipaloi pitkittäisiä siivuja juustohöylällä tai jollakin kodin härpäkkeellä, joka tekee mukavan ohuita ja siistejä viipaleita. Ripottele pinnalle henkäyksen verran yrttisuolaa. Peitä keittiöpyyhkeellä siksi aikaa kun muussaat avocadon. Näin viipaleet eivät kuivahda.


2. Halkaise avocado, poista siemen ja koverra pehmeä sisus ulos puoliskoista. Lue alla siitä, miten tunnistat kypsän avocadon. Mössää haarukalla ja purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja rouhi vähän mustapippuria. Silppua sekaan jotain mieluisaa tuoreyrttiä. Itse käytin oreganoa ja korianteria koska niitä oli kotona. Mielestäni avocado on siitä sopuisa raaka-aine, että sen kanssa sopivat lähes kaikki yrtit ja mausteet. Lisää ripaus yrttisuolaa ja sitten voitkin maistaa, onko vihreä tahna sopivan makuista eli raikasta ja keväistä. Jos pidät tulisista mauista niin voit lisätä avocadotahnan joukkoon chiliä ja valkosipulia. Hienoksi silputtu ruohosipuli tekee tahnalle myös hyvää.

Kesäkurpitsa on helppo leikata siivuiksi tavallisella juustohöylällä. Laitoin kaksi siivua osittain päällekäin niin sain pitemmän rullattavan osuuden.

4. Levitä avocadotahnaa ohuelti kesäkurpitsan siivulle. Näin saat sen rullattua kääryleeksi ilman että täyte pursuaa liikaa ulos. Itse laitoin kaksi kesäkurpitsaviipaletta osittain päällekäin/peräkkäin. Näin sain pitemmän ja tukevamman kääryleen. Joudut ehkä kokeilemaan muutamalla viipaleella, mutta sitten homma alkaakin sujua kuin tanssi. Yksi kääryle on juuri sopiva suupala. Ainakin minun suureen suuhuni se mahtui hyvin!

Kuvaan riitti vain kolme käärylettä, sillä loput ehdin syödä koemaistajaisiksi. Sitten huomasin, että minulla ei ole enää lisää kesäkurpitsaa. Mutta onneksi jo yhdestä keskikokoisesta kesäkurpitsasta tulee ainakin 4-6 käärylettä.


LUE LISÄÄ KEHON PUHDISTAMISESTA KEVÄTTÄ VARTEN

              TERVETULOA DETOX -LUENNOLLE KUULEMAAN LISÄÄ RUOKAOHJEITA


MITEN TIEDÄT, ETTÄ AVOCADO ON SOPIVAN KYPSÄ?

Kokeile ensin, että olet varmasti käyttämässä sopivan kypsää avocadoa. On tylsää halkaista kallis hedelmä tajutaksesi, että se on syömäkelvoton. Näin voi käydä jopa niille ylihinnoitelluille, valmiiksi pakatuille avocadoille, joissa lukee päällä SYÖNTIKYPSÄ. Ja tosiaan, luomuavocadotkin ovat yleensä huokeampia kuin nämä paketoidut tapaukset. Kannattaa vertailla kilohintoja.

Syöntikypsän tai kotona sopivaksi kypsyvän valitsemjinen on välillä vaikeaa jopa minulle, jolla on läheinen ja kiihkeä suhde tähän kermaiseen hedelmään. Pettymyksiä on tullut luvattoman paljon eikä aina ole kyse siitä, ettemmekö me kuluttajat osaisi valita. Mielestäni kauppiaitten olisi pidettävä parempaa standardia yllä. Osa avocadoista on ensin kivikovia ja sitten ne ovatkin jo mätiä. Siinä on ilmeisesti kuljetuksessa tapahtunut jotain, mitä ei pitäisi tapahtua.

Googlasin aiheen ja löysin monia kiinnostavia videoita aiheesta. Yhdessä niistä ei arvailla, puserrella ja hipelöidä vaan poistetaan kanta ja katsotaan sisälle. Kanta on se kova nuppi, josta avocado on roikkunut puussa ja kyllä, avocado kasvaa puussa! Kannan alta paljastuu sisus ja sieltä sitten on tärkeää kurkata sitä väriä ,joka näkyy poistetun kannan alla (ks.videolinkki).

Kirkkaan Vihreä on vielä raaka ja maistuu lähinnä saippualta.
Ruskeanmusta on syömäkelvotonta mössöä.
Kellertävän vihreä on kuulemma oikea väri. Kokeilin tätä kolmeen eri avocadoon ja ainakin minun yksilöissäni tämä piti paikkansa. Tosin tätä keinoa ei voi käyttää kaupassa, jossa on tyydyttävä entisen malliseen kopelointiin ja etsittävä se pehmeänkiinteä yksilö, joka lupaa hyvää.

Katso onko avocadosi kypsä

KEVÄT ON KOHTA OVELLA - OLETKO VALMIS?

Olemme osa luontoa ja sen tasapainoista kiertokulkua vaikka nykyajan hässäkän keskellä se helposti unohtuu. Kaikenlaisia ruokia saa ympäri vuoden, mansikoita marraskuussa ja ruohosipulia helmikuussa. Myös kaukomaille matkustelu hämää kehon omaa kykyä säädellä itseään vuodenaikoihin sopeutuen. Talven pakkaset muuttuvat  muutamassa tunnissa kesähelteeksi. Keho on kovilla ja mielikin joutuu huomaamattaan venymään niin, että tasapainoa on vaikea löytää.
Avuksi tähän tulee tietoinen siirtyminen vuodenajasta toiseen ja kehon toiveiden kuuntelua ja kunnioittamista.

Kevät on uuden alku ja sen pitäisi tuntua kehossamme kuin heräävänä kevätpurona, joka virtaa lävitsemme puhdistavana ja virkistävänä elämänvoimana. Kevään tehtävänä on herättää väkevä uudistuminen sisällämme ja käynnistää kokonaisvaltainen siirtyminen raikkaaseen ja elämää tihkuvaan vaiheeseen. Nykyaikana tämä kuitenkin edellyttää meiltä valppautta ja halukkuutta herätä tietoisesti vastaanottamaan sisäinen keväämme. Se kutsuu meitä tekemään perusteellista sisäistä ja ulkoista puhdistautumista - vapautumista talven kuonasta ja tukkivista padoista sisällämme.

Kiinalaiset ja monet muut kulttuurit ovat ymmärtäneet tuhansia vuosia vuodenaikojen vaihtumisen ja erityisesti kevään merkitsevän kehossa monia tärkeitä muutoksia. Muinaiset suomalaiset ovat kevätpäivän seisauksen aikoihin siivonneet nurkat ja tuulettaneet kodit erityisen huolellisesti. Kevät on kutsuttu kotiin. Heräävä luonto saa meissäkin aikaiseksi monenlaisia asioita, aktivoiden mm. hormonitoiminnan. Itse asiassa kevät on keholle varsin merkittävä tapahtuma. Ja mielelle. Silti jatkamme helposti samaan talviseen malliin syömistä, juomista ja elämää yleensäkin. Talvella säilömme energiaa, ikään kuin vetäydymme sisäänpäin ja yleensä syömme reippaammin ja liikumme vähemmän kuin muina vuodenaikoina. Tämä ei toimi enää luonnon herätessä. Olemme ikäänkuin tukossa ja tulppana elämänenergialle.

Minulla on monipuolinen ja toimiva kevään puhdistusohjelma, jonka jaan kanssasi iltakurssillani torstaina 17. 3. 2016 klo 18-20. 

Ohjeeni ovat yksinkertaisia, käytännöllisiä ja tehokkaita, mutta et löydä niitä välttämättä naistenlehdistä. Olen yhdistänyt vuosikymmenten ajan niin kiinalaisten, intialaisten, intiaanien kuin euroopan monien perinteiden menetelmiä nykyaikaisiksi keinoiksi puhdistautua ilman paastoa, vetäytymistä luostariin tai muuta nykymenoon huonosti sopivaa detox-mentelmää.

Kerron selkesti parhaat keinot puhdistaa keho, mieli ja koti. Niillä kaikilla on suuri vaikutus hyvinvointiimme. 

                                               LUE LISÄÄ TÄSTÄ ESITTEESTÄ

                             VIDEOPÄTKÄ MARIKASTA KERTOMASSA DETOX- LUENNOSTA

Ymmärretäänkö minut oikein? Enneagrammi osa III

' Viitsitkö vaihtaa sen kummallisen kuvan blogissasi. Mitä tekemistä sisukset pursuavalla hedelmällä on aiheen kanssa.'  Tyttäreni Viivi, jota taannoinen blogini paljolti koski, ilmaisi mielipiteensä. Minä olin luullut olevani tosi selkeä ja suorastaan nokkela, ellen peräti taiteellinen, kun laitoin ensimmäiseen enneagrammi-persoonallisuustyyppejä käsittelevään blogiini kuvaksi halkaistun granaattiomenan. Se kuvasi mielestäni loistavasti sitä, että me kaikki olemme upeita ja kiinnostavia sisältäpain. Se mikä näkyy päälle päin meistä ihmisistä, tässä tapauksessa granaattiomenan kuori, ei ole olennaista. Ja granaattiomessahan se haluttava osio on juuri siemenet. Jep. Jep. Paljon oletuksia minulta sen suhteen, mikä on kaikille avautuva symboliikka.

Osa teistä ihanista lukijoistani ymmärsi syvällisen kuvalogiikkani. Ehkä. Kaunis kiitos siitä. Osa ei taatusti tajunnut sitä eikä edes välttämättä tunnistanut granaattiomenaa, mutta ei varmaan kehdannut sanoa asiasta mitään. Kiitos tyttäreni rehellisyyden,  heräsin tajuamaan, että olin ehkä elänyt omissa kuvallisissa harhoissani. Mietin näitä blogikuvia joskus ihan järjettömän kauan. Tätä en älynnyt epäröidä hetkeäkään.

Koska haluan ihan tosissani saada teidät innostumaan enneagrammista ja etenkin Viivin kohta alkavasta upeasta kurssista, vaihdoin kuvan. Nyt siinä loikkii omaa tyyppiäni edustava pikakiitäjä. Alla kollaasi kaikista kolmesta kuvasta. Kohta pääsenkin tämän juttuni pääasiaan. Kiitos kun jaksat vielä lukea tätä tilitystäni. Oivalsin nimittäin jotain todella olennaista aiheesta. Jopa minulla kuvan suunnitteluun vahvasti osallistuneelta ja aiheen erinomaisen hyvin tuntevalta ihmseltä oli vähän vaikeaa laittaa tuota oman tyyppi kuva. Yhtäkkiä epäilin, että se oli liiankin stereotyyppinen.

Ymmärsin jälleen kerran, että omasta persoonallisuudesta puhuminen on meille kaikille herkkä asia. Koemme sen helposti arvosteluksi. Olemme haavoittuvaisia ja herkkiä. Haluamme tulla ymmärretksi oikein. Se on meille kaikille hyvin tärkeää. Nuo meidän testimme tyyppikuvat ovat muuten aina erityisessä syynissä oman tyypin kohdalta. Ei muitten. Nauramme makeasti toisten tavoille ja saatamme iloisesti tokaista, että juu, just tuollainen se minun mieheni on. ja joo, se mun pomoni näyttääkin tolta kuvalta! Mutta oman persoonallisuutemme arvio on jo toinen juttu. Se tuntuu aika yksinkertaistetulta ja jopa kohtuuttoman paljastavalta. Silti olen sitä mieltä että enneagrammiin kannattaa tutustua x 1000. Aihe on vain esiteltävä oikealla asenteella ja tiedolla. Ei leimaten, ei arvostellen. Ikinä.

Olen kuullut satoja kertoja, kuinka joku vakuuttaa, että ei nyt ihan tuollainen ole tai että joskus ehkä, mutta. Tai, että oli tuollainen nuorempana, mutta on jo kehittynyt tms. Silloin sanon sen, minkä sanon nytkin: Olemme niin paljon enemmän kuin persoonallisuustyyppimme. Olemme historiamme, geenimme, kulttuurimme, ikämme, sukupuolemme, lapsuutemme, ihonvärimme yms.

Suosittelen hengittämään syvään ja antamaan enneagrammin antaa meille se lahjoista suurin - itsetuntemuksen, joka muodostuu väkeväksi voimavaraksi.

Jokainen meistä tulkitsee oman elämänsä tapahtumat ja ulkoiset muuttuvat tekijät persoonallisuustyypistään käsin. Sen näkee jo sisarusparven erilaisista lapsuuksista vaikka on asuttu saman katon alla ja hyvin identtisissä olosuhteissa. Siksi on niin tärkeää tutustua ja sitten ymmärtää, minkälaisten 'tyyppilasien' läpi tutkailemme maailmaa.

Enneagrammiopettajan tehtävä on tehdä se kunniottaen, hyväksyen ja aina muistuttaen siitä, että olemme ensisijaisesti viisaita ja hyviä ja jokaisessa meissä on valtavan paljon upeita piirteitä. Enneagrammi on kuin kirurgin veitsi - oikeissa käsissä parantava. Huolimattomasti käytettynä varsin ikävää jälkeä tekevä. Tiedän, että Viivi osaa opettaa enneagrammia tavalla, josta olen suunnattoman ylpeä - hienoviraisesti,  tyylikkäästi ja aina vahvuuksien näkökulmasta. Näin aiheesta tulee aidosti henkilökohtaista kasvua edistävä ja vapauttava.

Tässä kaikki käyttämäni kuvat ja voit nyt näistä valita mieleisesi, jos haluat. 

TEE ENNEAGRAMMI-TESTI

LUE TÄSTÄ ALKUPERÄINEN BLOGI

Ihan paras pannupasta

Pasta kuuluu  keittää mahdollisimman väljässä vedessä jotta siitä tulisi ilmava ja irtonainen. Paitsi tässä reseptissä. Nyt tehdään pannupastaa, jossa lähes kaikki tehdään toisin kuin yleensä. Tulos on ällistyttävän herkullinen suhteessa vaivannäköön. Tai oikeammin sen puutteeseen. Pannupasta on nykyajan terveellinen ja salamannopea pyttipannu kun sen tekee gluteenittomasta riisipastasta ja runsaasta lehtikaalisilpusta. Sitruunan raastettu kuori antaa annokselle hurmaavan tuoksun ja maun keveyden. 

Sain maistaa muunnelmaa tästä hittireseptistä taannoin Lontoossa. Ystäväni meni naimisiin nousevan kokkitähden Anna Jonesin kanssa ja yksi liiton monista siunauksista on ollut taivaallisen herkulliset ateriat. Nuoren naisen keittokirja A Modern Way to Eat on osoittautunut vallan mainioksi ja vaikka harvoin teen mitään reseptin mukaan, monet Annan ohjeet kyllä houkuttelevat tekemään niin.

Tämän annoksen salaisuus on laajapohjaisessa ja kannellisessa paistinpannussa, jonne saat pastat vaakasuoraan. ja loput ainekset pastan päälle. Pastan on tarkoitus imeä itseensä vesi, mausteet ja kasvisten maut  ja kypsänä olla mehevä ilman valuttelua yms. Veden määrän kanssa kannattaa olla tarkkana ja tarpeen mukaan lisätä sitä vain vähän kerrallaan ettei lopputulos ole liian vetinen.

SITRUUNAINEN PANNUPASTA

Tarvitset 4:lle hengelle 

400 g riisispagettia tai jotain muuta gluteenitonta luomuspagettia

6 täysin kypsää tomaattia tai 2 rasiallista kirsikkatomaatteja

1 pussi lehtikaalia tai kaksi ruukussa kasvatettua lehtikaalipakkausta

2 luomusitruunaa

4 rkl oliiviöljyä

2 tl suolaa ( itse käytin Pentikin rosmariini-sormisuolaa)

3 rkl raastettua parmesaanijuustoa ( ei välttämätöntä, mutta antaa ryhtiä annokselle)

1. Laita litra vettä kiehumaan vedenkeittimeen. 

2. Laita pasta paistinpannun pohjalle ja lohko tomaatit päälle. Palasten koolla ei juurikaan ole väliä kunhat et tee niistä ihan silppua. 

3. Raasta sitruunoiden kuori joukkoon ja purista mehutkin mukaan.

 Huom! Vain luomusitruunoista kannattaa raastaa kuori.

4. Lisää öljy ja suola.

5. Kaada päälle kiehuva vesi ja laita pannun kansi päälle. Kun vesi taas kiehuu, ota kansi pois.

6. Keitä noin 5-7 minuuttia, aina välillä haarukalla tai pihdeillä sekoitellen. Riisispagetit tarttuvat helposti kiinni toisiinsa, joten kannattaa olla lieden lähellä muutaman minuutin välein.

7. Lisää hienoksi silputtu lehtikaali (jos käytät pussissa olevia lehtikaaleja, poista puinen keskivarsi) ja jatka kypsennystä ja sekoittelua vielä muutaman minuutin ajan.

8. Kun lähes kaikki vesi on imeytynyt ja pasta varmasti kypsää mutta ei löllöä, annostele pasta lautasille ja tarjoa parmesaania tai sormisuolaa päälle ripoteltavaksi. Halutessasi voit rouhia mustapippuria joukkoon. Valkosipuli sopinee hyvin mutta itse pidän sitruunan mausta aika pelkisstettynä.

TEE TESTI!

Toissapäiväinen blogini VALONHEITIN SISÄÄNPÄIN on saanut poikkeuksellisen paljon kiinnostusta osakseen ja sehän ilahdutti minua kovasti. Kaunis kiitos kannustavista kommenteistanne!
Koska osa ei saanut/löytänyt linkkiä Enneagrammi-nettitestiimme, laitan sen tämän jutun loppuun uudelleen.

Testin tekemiseen ei mene kuin muutama minuutti, mutta suosittelen että pysähdyt rauhassa miettimään eri vaihtoehtoja. Tämä ei ole mikään leikkisä ' kuka olit edellisessä elämässäsi'-tyylinen facebook-testi. Olemme Viivi Pentikäisen kanssa rakentaneet sitä pitkän ajan ja aineisto perustuu satojen kurssilaistemme haastatteluun ja vuosikymmenten kokemukseen aiheesta. Testi voi vaikuttaa heppoiselta, mutta vakuutan, että sitä se ei ole. Joskus monimutkainen ei ole sama kuin hyvä ja tarkka.

Testissä olevat sanat on tehty mahdollisimman erottelukykyisiksi ja siksi ne eivät aina välttämättä sovi juuri sinulle. Mutta luotan siihen, että hetken itsetutkiskelun jälkeen pystyt aina päättämään, mitä olet enemmän ja mitä vähemmän kuin jotain verrokki-ominaisuutta. Ja jos et vilpittömästi tiedä jotain itsestäsi, se ei ole mikään heikkous. Kysy ihmeessä joltakin mukavalta lähimmäiseltäsi mitä mieltä hän on asiasta. Kiukkuinen puoliso tai murrosikäinen lapsi eivät ehkä ole kaikken suositeltavimpia neuvonpidon kohteita.

Mutta miksi ihmeessä haluaisin lokeroida meitä  stereotyypeiksi? No juuri sitä en halua, että teemme. Enneagrammin tehtävä on nimenomaisesti herättää tajuamaan, että me arvioimme laput silmillämme  toisiamme pelkästään perustuen omaan kapeaan näkökulmaamme. Enneagrammi vapauttaa näkemään kuka todella olemme kaavamaisen käytöksemme alla. Enneagrammi ei ole se kuka me olemme vaan se, kuka luulemme olevamme. Siinä on vissi ero.

Eri persoonallisuustyyppien kuvat ovat ymmärrettävästi osin karrikoituja ja liioiteltuja. Silti ne kertovat eri tyypeistä jotain olennaista symbolien, asentojen ja värien avulla. Sukupuolet vaihtelevat mutta toki kaikissa tyypeissä löytyy sekä miehiä että naisia. Meillä oli hauskaa näiden kuvien suunnittelussa sillä saimme apua kymmeniltä eri tyyppien edustajilta. Heillä oli lopullinen päätösvalta oman tyyppinsä kuvasta.

                           TÄÄLLÄ TEET ENNEAGRAMMI - PERSOONALLISUUSTESTIN

10 syytä miksi sinunkin kannattaa tehdä keittoa

Samettinen, makeahko ja silti kirpakka porkkanakeitto saa syvyyttä intialaisista mausteista, pehmeyttä kookosmaidosta ja  raikkautta  omenasta. Tämä sosekeitto ei pistä pahakseen uudelleen lämmittämistä. Pakastuksenkin se kestää hyvin. 

Keitoista on vaikea keksiä mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.
Tässä 10 pätevää syytä tehdä keittoa ainakin kerran viikossa. 

1. Reilusta litrasta riittää monelle. Tarpeen tullen määrää saa venytettyä helposti vaikka kymmenelle. 2. Keittoon saa kätkettyä paljon terveellisiä kasviksia kenenkään valittamatta rehuruuasta.
3. Keitot sulavat hyvin ja sopivat yleensä niillekin, joiden suolisto ei oikein tykkää mistään.
4. Keitot täyttävät mukavasti ja lämmittävät suloisesti. Keitto on keventäjän paras ystävä.
5. Keitot jotakuinkin valmistavat itse itsensä. Olennaista on pitää kiehuminen hellästi porisevana.
6. Tarpeen tullen keitot ovat todella vähärasvaisia ilman että maku kärsii.
7. Keitot ovat yhtä monipuolisia kuin ovat tekijänsä, mutta usein vaatimattomuus kaunistaa.
8. Keitot ovat yleensä huokeita valmistaa. Vähimmillään vettä, muutama kasvis ja mausteita.
9. Keittoja on helppo tehdä isompia annoksia kerralla ja pakastaa tulevia kiireisiä hetkiä varten.
10. Keitto kertoo parhaimmillaan perheen, kulttuurin, maan ja historian tarinan.

Omenainen porkkanakeitto

 4 -6 ruokailijalle

Tarvitset 

1 litra vettä
1 kilo porkkanoita (kuorittuna ja viipaloituna)
1 iso sipuli (silputtuna)
1 rkl raastettua inkivääriä (kuori ensin)
1 tl suolaa
2 tl curryseosta, tulista tai mietoa maun mukaan
1 rkl kookosöljyä
1 omena (kuori, ota siemenkota pois leikkaa palasiksi)
1 tölkki kookosmaitoa
tuoretta korianteria 

Luomuna kaikki, jos mahdollista!

1. Sulata kookosöljy kattilan pohjassa miedolla lämmöllä. Lisää silputtu sipuli, suola, currymauste ja inkivääriaraaste. Hauduta/kuullota välillä sekoittaen kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja pehmeitä. Tähän menee noin 10 minuuttia.

Jos olet innostunut tuoksuvista intialaismausteista, teet curryseokset aina alusta lähtien. Siihen jää koukkuun, koska tuoksu ja maku on huumaavan hyvä. Kiireisille on onneksi nykyisin todella hyviä luomumausteseoksia. Olennaista on käyttää valmissseoksia sen verran usein, että ne eivät ehdi väljähtyä.

2. Sipulien kypsyessä kuori ja paloittele porkkanat ja omena. Lisää pehmenneiden sipulien ja mausteiden joukkoon. Kuullota hetki ja lisää kookosmaito ja vesi. Nosta lämpöä lempeästi kunnes keitto kiehuu hiljalleen. Tarkista välillä, että lämpö ei ole liian kovalla. Keittoaika on noin puolisen tuntia.

3. Anna keiton jäähtyä hetki ennen soseuttamista. Itse käytän sauvasekoitinta ja pyyheliinaa kattilan päällä, jotta kuumaa keittoa ei roisku. Voit soseuttaa keiton myös monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa, mutta olethan varovainen liian kuuman keiton kanssa. Täytä kone vain puolilleen ettei keittoa lennä ympäriinsä (kokemusta on siitäkin!).

4. Silppua tuoretta korianteria päälle ja tarjoile terveellisen leivän tai sämpylöitten kera. Loistavia reseptejä on netti täynnä ja minäkin saan sellaisen aikaiseksi ihan pian. Lupaan.

Yhden tosi hyvän löysin HERKULLINEN GLUTEENITON LEIPÄ

Omenainen porkkanakeitto on muunnelma amerikkalaisen ystäväni Meadow Linnin kehittämästä keitosta.

Laitan tässä linkin hänen blogiinsa.  TÄÄLTÄ LÖYDÄT HYVIÄ GLUTEENITTOMIA RUOKIA .
Ne ovat englanniksi, mutta kaupan päälle saat viisaita elämänohjeita.

Valonheitin sisään päin.

Ymmärrystä, hyväksyntää ja yhteistyötä!

" Muut ovat käsittämättömän hitaita. Usein tielläni. Muut jahkailevat asioissa, joihin minä tartun heti ja mieluiten vähän ennenkin. Muut eivät saa sanaa suustaan, kun minä olen jo reippaasti ilmaissut mielipiteeni. Selkästi ja napakasti. " Olin lähes koko aikuisikäni ajatellut järkyttävän yksioikoisesti muista ihmisistä. Olin ymmärtämätön, suvaitsematon, paheksuva ja parhaimmillaankin hämmentynyt - miten ihmeessä  muut eivät älyä toimia niin kuin minä. Sitten, joskus 80-luvun tuoksinassa tutustuin enneagrammi- persoonallisuusluokitukseen, joka selittää ällistyttävän kirkkaasti meidän erilaisuuttamme. Enneagrammissa esitellään 9 erilaista tapaa toimia tässä maailmassa. Ja selittää syyn erilaisuuteemme. Aloin pikkuhiljaa tajuta, että oma strategiani ei todellakaan ollut ainoa eikä taatusti ainoa oikea. Sellaista ei  nimittäin ole. 

Sain shokkihoitoa, sillä osa persoonani ominaisuuksistani tuli minulle yllätyksenä. Ei muille. Ajan kanssa näin valon. Ensin muissa. Sitten itsessäni. Hyvyyttä, hyväksyntää ja erilaisuudesta iloitsemista alkoi tulla enemmän ja enemmän esille. Uskon ja toivon, että minusta on tullut monta kertaa mukavampi läheinen. Enneagrammin pitkällinen opiskelu ja sittemmin opettaminen avasi silmäni tajuamaan, että esimerkiksi minun vauhtini on monen muun silmissä järjetöntä ryntäilyä ja toisten päälle tallomista. Ehkäpä nopeat päätökseni ovatkin olleet hätiköityjä ja olisi kannattanut harkita yön yli useampaa juttua. Miten olisi hiljaisempi ja sanojansa punnitseva tyyppi koskaan ehtinyt puhetulvani väliin hypätä, koska en kuunnellut tauon tarpeellisuutta. 

Ja hyvä tavaton, mitä jos elämä ei olekaan pikajuoksua? Maltilliset tarpojat pääsevät myös perille.

Enneagrammi on viisas ja syvällinen tapa selittää, miksi toimimme tietyllä kaavalla useimmissa tilanteissa. Emme ole suinkaan niin yksilöllisiä kuin kuvittelemme. Oikeasti olemme ällistyttävän ennustettavia, ainakin muitten mielestä.  Usein olemme itse viimeisiä huomaamaan persoonallisuutemme urautuneet piirteet.

Olen nyt opettanut aihetta yli parikymmentä vuotta ja vieläkin jaksan ihmetellä omaa sokeuttamme. Katsomme muita ulkoa päin ja teemme teräviä havaintoja. Oma itse jää helposti pimentoon. Olemme liian lähellä kohdetta ja silmät katsovat helpoiten poispäin itsestä. 

Armoton valonheitin on kohdistunut muihin. Mutta ilman ymmärrystä. Ja sehän ei ole tarkoitus. Valon tehtävä on valaista hyvyys ja rakkaus meissä kaikissa. 

Minulle on ollut täysin käänteentekevää sekä henkilökohtaisessa elämässäni että kouluttajana sen oivaltaminen,  että näemme ja koemme elämän pienet ja isot asiat täysin eri näkökulmista. 

Ei ole parempia tai huonompia tapoja hahmottaa maailmaa. Vain erilaisia. Nopeus on esimerkiksi täysin suhteellinen asia. Niin ovat kaikki muutkin luonteen piirteet. Enneagrammi selittää ne tyylikkäästi ja selkeästi, tuomitsematta. Enneagrammi on vapauttanut minut omasta vankilastani, jossa oma tapani tehdä oli ainoa oikea tapa. On mahtavaa aidosti nauttia erilaisuudesta.

'Saamattomuus' voi olla sellaiselle ihmiselle järkevää harkintaa, joka ei tee pohtimatta ja puntaroimatta mitään. Vaikeneminen on joillekin persoonallisuustyypeille ainoa viisas valinta eikä se todellakaan johdu siitä, että heillä ei olisi mitään arvokasta sanottavaa. Yksiä ei häiritse keskeyttäminen lainkaan, jotkut vetävät siitä ihan megaherneet nenäänsä. On ihmisiä, jotka haluavat ehdottomasti noudattaa sääntöjä ja sitten on niitä, jotka ihan iloksensa niitä rikkovat ja pitävät muita nipottajina. 

Erityisherkkyys on tyypillistä tietyille persoonallisuuksille ja sen tajuaminen voi olla suuri helpotus myös läheisille. Toiset pomottavat koska eivät voi kestää sitä, että joku muu ottaa ohjat käsiinsä. Hommat hoidetaan huutamalla. Tai siltä se ainakin joistakin persoonallisuustyypeistä tuntuu. Osa ihmisistä on niin avuliaita, että vievät tädin kadun yli vaikka täti ei sitä edes halunnut. Sitten on niitäkin tyyppejä, jotka rakastavat rutineena ja välttävät ristiriitoja kuin ruttoa ja sellaisia, jotka etsivät jännitystä ihan mistä vaan. Kunhan ei ole tylsää. Nämä kaikki vaihtelevat tavat kohdata asioita ja ihmsiä mahtuvat yhdeksään selkeästi erottuvaan persoonallisuustyyppiin.

Edellä luettelin vain muutamia esimerkkejä siitä, minkä jo tiedät omasta kokemuksestasi. Samaan perheeseen voi syntyä hyvin erilaisia tyyppejä eikä ymmärrystä, saatika hyväksyntää aina riitä erilaisuudelle. Monet ihmissuhderiidat ja hankaukset työelämässä ovat täysin selitettavissa erilaisten persoonallisuuksien törmäyksistä. Se ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Tiedän, että vaikeita ristiriitoja ihmissuhteissa voidaan korjata erilaisuuden ymmärryksellä. 

Minulle enneagrammi on ennenkaikkea hyväksynnän silta ihmisestä toiseen. 

Olen kouluttanut lukemattomia yksilöitä, esimiehiä, työtiimejä ja kokonaisia organisaatioita hyödyntämään enneagrammin selittämää erilaisuutta. Monet väärinkäsitykset ovat saaneet selityksen ja se on lisännyt yhteistyökykyä. Esimerkiksi yhdessä työporukassa oli huonohko ilmapiiri. Sitä purettaessa enneagrammin avulla kävi ilmi, että osa ihmisistä oli varsin äänekkäitä ja toimeliata kun taas osa työkavereista oli hiljaisempaa ja tarkkailevampaa laatua. Vastakohtaiset persoonallisuustyypit paheksuivat toisiaan eikä arvostuksesta ollut tietoakaan. 

Oivallusten kautta opittiin aidosti kunnioittamaan erilaista lähestymistapaa työasioihin ja myös käyttämään sitä hyväksi. Esimieheksi valittiin henkilö, joka nautti porukan innostamisesta ja vastuunotosta. Taka-alalle jäi vapaaehtoisesti entinen pomo, joka nautti asioihin perehtymisestä kaikessa rauhassa ilman esimiestehtävien ihmissuhde-paineita.

No niin, tämän vuodatuksen jälkeen jo varmaan mietit, mitä nämä 9 tyyppiä ovat 

ja mikä sinä mahdat olla. 

Käy tekemässä ilmainen TUNNISTA ITSESI -PERSOONALLISUUSTESTI, jonka laadin yhdessä tyttäreni Viivi Pentikäisen kanssa jo useita vuosia sitten. Olemme siitä tosi ylpeitä. Se on toki vain suuntaa antava, mutta testin avulla pääset aiheesen mukavasti sisälle. On hyödyllistä miettiä kaikessa rauhassa, millainen oikeasti on. Ei sitä välttämättä tiedä. Olemme tajuamattamme toisille ihmisille esimerkiksi tylyjä ja kiukkuisia.Meidät tulkitaan valitettavan väärin, koska emme tiedä, mitä viestimme erilaisuudellamme. Kun oivallamme oman ja toisten käytöksen alitajuiset syyt, syntyy mahdollisuus ymmärrykseen ja myötätuntoon. 

Ihana muisto muutaman vuoden takaa: ihanat enneagrammi-opiskelijamme ovat muistaneet meitä kauniisti koulutuksen päättyessä. Minulle äitinä on ollut myös aivan upeaa tehdä työtä valovoimaisen ja viisaan tyttäreni Viivin kanssa.

 LISÄÄ ENNEAGRAMMITIETOA LÖYDÄT TÄÄLTÄ 

Odotukset - apu vai ansa?

Tuijotan tyhjää ruukkua temppelin pihalla Sri Lankan hehkuvan auringon alla. Mietin omia ja ryhmäni odotuksia matkasta. Kaikilla meillä on niitä,  varsinkin tällaisen 'kerran elämässä' reissun suhteen. On niitä sinulla ja minulla ihan pienempienkin juttujen suhteen, päivittäin. 

Ovatko odotukset yleensä siunaus vai kirous? Se taitaa riippua siitä, olenko joustavasti myönteinen ja kestän sen, että aina ei mene hommat putkeen.  Vai olenko periaatteessa myönteinen ja sitten kaikkea muuta, kun hommat eivät mene ihan niin kuin ajattelin. Olenko joustamattomasti kielteinen ja nyreä jo valmiiksi, ettei vain turhaan ole innoissaan?  Odotanko kaiken menevän hyvin ja kestän sen, että ihan kaikki ei mene 'hyvin'. Vai odotanko pahinta ja lähes nautin siitä, että olin oikeassa. Nautinko siitä, että odotukseni osoittautuvat erilaisiksi kuin koettu todellisuus? Vai petynkö siihen, että toisella puolella maailmaa ei tehdäkään asioita niin kuin olen olettanut?

Tunnetusti optimisti ja pessimisti ovat molemmat oikeassa.

Viisas odottaa aina parasta ja ymmärtää, että ympäröivää maailmaamme sävelletään hetki kerrallaan ja säveltäjiä on monia. Orkesterin johtajiakin ilmaantuu useampia. Mikä on parasta? Senkin viisas ymmärtää olevan suhteellinen asia - jotakin, jonka vain aika kertoo. Tässä ja nyt voi jokin pikku juttu harmittaa, mutta se samainen asia voi osoittautua varsinaiseksi siunaukseksi. Ainakin meille on tällä reissulla tapahtunut useamman kerran niin, että pikku muutokset aikataulussa tms. ovat loppujen lopuksi hieno juttu. Vaativista ja tiukoista odotuksista tyhjä mieli yllättyy iloisesti.

Onnellinen ihminen odottaa sydän ja mieli auki uutta hetkeä ja tulkitsee sen aina parhaalla mahdollisella tavalla. Onnistunko itse aina näin tekemään? En tietenkään. Mutta sen ymmrrän jo minäkin, että onni on enemmän omissa odotuksissani kuin tapahtumissa ja asioissa ympärilläni. 

Kaikki järjestyy. Kun tyhjennän mieleni odotuksista ja avaudun elämän antimille, saan vastaanottaa upeita kokemuksia.

Kukoistusruoka on oikeutesi!

Tuhansia kasviskojuja. Jokaisessa kylässä, kaupungissa ja keskellä ei mitään. Auki aamusta iltaan. Joku nämä kaikki tuoreutta tihkuvat vihannekset, juurekset ja yrtit syö. Sri Lankassa perinteinen ruokavalio on onneksi vielä hengissä. Se tarkoittaa sitä, että syödään päivittäin pääosin kasviksia, riisiä ja palkokasveja. Suurimmalla osalla ihmisistä ei (onneksi?) ole varaa syödä lihaa kuin pieniä määriä. 

Meidän ayurveda-reissumme  Sri Lankalla jatkuu vielä muutamia päiviä. Ei ole tarvinnut kasvissyöjien ryhmässämme tilata erikseen mitään. Jokaisessa ruokapaikassamme on ollut ainakin kymmenen erilaista kypsennettyä kasvisannosta tarjolla. Itse koen tulleeni taivaaseen jokaisen aterian  alkaessa. Näillä antimilla pysyy terveenä, kevyenä ja energisenä. Meidän porukkamme on päivä päivältä muuttunut sähdehtivämmän näköiseksi (julkaisen kuvan meistä, kunhan saan luvan kaikilta!). 

Juu, tiedän, että meidän lähikauppamme ei sijaitse tropiikissa eikä kuvien kasvisvalikoimaa voi edellyttää. Mutta kyllä me suomalaiset olisimme todella fiksuja, jos vähän tsemppaisimme ja lisäisimme kasvisten käyttöä. Virallinen ravitsemussuositus on vähintään puoli kiloa kasvikunnan antimia päivässä. Valitettavasti en tiedä edes monia terveysruuista kiinnostunutta ystävääni ja kurssilaistani, jotka siihen määrään pääsevät joka päivä. Tomaatti-kurkku-lehtisalaatti, tuo pyhä kolminaisuus, ei valitettavasti ole ratkaisu. Nehän ovat valitettavasti lähinnä vettä. 

Miksi on näin? Miten yleisesti tiedetty ja hyväksytty ohjeistus kasvisten hyvää tekevistä ominaisuuksista ei päädy lautaselle? Oma mielipiteeni ja kokemukseni on se, että emme kertakaikkiaan osaa tehdä kasviksista ruokia, joka maistuisivat yhtä hyviltä kuin karjalanpiirakka, pitsa tai juustovoileipa. Tai mikä ruoka se nyt itse kullekin on, johon tarttuu pikaisesti, kun jotain pitää syödä. 

Täällä kasvisruokien paratiisissa ei kukaan ryhmästämme ole kaivannut kotoisia ruokia. Ei edes leipää, jota on kuitenkin ollut koko ajan tarjolla. Kasvisruuat ovat täyttäneet ja tyydyttäneet sillä ne ovat hyvin maustettuja. Kaiken tämän voi oppia, jos haluaa. Ei tarvitse opetella tekemään intialaistyyppistä ruokaa. Kyllä kotoisilla yrteillä ja mausteilla saa loistavia kasvisruokia.

' Mutta en minä tykkää ruualaitosta enkä osaa tehdä mitään maukasta!' Näin sanoo moni ja minä kysyn mahdollisimman ystävällisesti, haluaako kyseinen henkilö pysyä terveenä, vireänä ja iloisena? Sillä se ei tapahdu itsestään. Valitettavasti. On kyse tietoisista valinnoista, jotka on vain tehtävä. Haluttava jotain parempaa kuin raihinaisuus, ylipaino ja hetkellinen hurma kielellä, joka muuttuu raskaudeksi, vaivoiksi ja terveyshaasteiksi. 

Kyllähän tämä vähän saarnalta vaikuttaa, mutta nettiyhteys loppuu taas hetken kuluttua ja upea terveysbuffetti odottaa. Julkaisen kuvia ruuistakin, kunhan maltan olla syömättä ja keskittyä kuvaamiseen. Olen vakuuttuneempi kuin koskaan aikaisemmin, että pääosin kypsennetyistä kasvisruuista koostuva ruoka sopii meille kaikille. Olen nähnyt mitä erilaisimpien ihmisten ryhmässämme kukoistavan! Kukoistusruoka on sinunkin oikeutesi.

Tällä blogisivustolla on jo monia herkullisia kasvisruokia. Kokeile ihmeessä! Löydät se kohdasta Tänään söin.

Paras mahdollinen ystävä

Tarvitsemme toisiamme. Tarvitsemme ystäviämme. Mutta ennen kaikkea tarvitsemme itseämme. Ystäväksi. Sillä muuten emme ole aidosti olemassa ja läsnä kenellekään toiselle ihmiselle.  Emme jaksa, osaa tai viitsi olla hyvä ystävä, jos emme ole ensiksi itsellemme paras mahdollinen ystävä. 

Tämä lootuksenkukka päätyi tuhansien toisten lootuksenkukkien kanssa toiveiden alttarille Kandyn Pyhän Hampaan temppelissä Sri Lankalla. Se oli koskettava hetki.

Olla itsensä paras ystävä. Mitä se tarkoittaa? Minulle se on sitä,  että opimme taidoista tärkeimmän: kuuntelemaan kunnioittaen sitä ihmeen vahvaa ja silti hennon hiljaista ääntä sisällämme. Sitä, joka osaa pitää meistä loistavaa huolta. Sitä, joka osaa valita viisaasti, kun itse emme osaa. Sitä, joka pitää meidän puoltamme, kun väsyttää ja usko omiin voimiin on vähissä. Kutsun sitä Sielun viisaudeksi. Ystäväksi, johon voimme aina luottaa.

 Sitä ei oikein kuule kun puhuu päälle, puuhaa paljon ja painaa päälle elämää suorittaen. Sielun viisaus on kuiskaus, jonka erottaa vain hengityksen tasaantuessa ja aistien levossa - silmät kiinni, katse sisäänpäin kääntyneenä, valppaana sille, mikä ei väkisin vaadi mitään vaan tarjoaa ystävän kättä lempeästi ja turvallisesti. Sielun viisaus lohduttaa, johdattaa ja kasvattaa.

Toivon sydämestäni, että käyttäisimme ystävänpäivän teemaa myös itseemme. Istuisin hetkeksi alas. Sulkisin silmäni. Kysyisin itseltäni uteliaana: kuinka voisin tänään olla itseäni kohtaan sellainen ystävä, jonka toivon itselleni? Se ei ole itsekkyyttä vaan rakkauden herättämistä sisälläni. Silloin ja vain silloin jaksan antaa ilolla, kuunnella sydämelläni ja koskettaa sielullani. Olla aidosti ystävistä paras. Rakastaa.

Toivon sinulle ja ystävillesi mitä upeinta ystävänpäivää täältä tropiikin paahteesta, hehkeän kauniista Sri Lankasta, missä minulla on suuri ilo ja kunnia olla monen upean ystäväni kanssa!

HUOMAANKO IHANAN?

Sri Lanka on ollut haaveissani 30 vuotta. Siksi tuntuu ihmeelliseltä vihdoin olla täällä. 11 päivän matkamme on vasta alussa, mutta jo nyt olemme ryhmänä oivaltaneet paljon yhdessä. Olemme kiitollisia  siitä, että pääsemme kohentamaan terveyttämme arvostetetulla ayurveda-klinikalla. Ayurveda on ikivanha ja silti ajankohtainen terveydenhoitomenetelmä, johon palaan paremmin tulevaisuudessa. Ensimmäinen päivä on takana ja olemme monta aivan uudenalista kokemusta rikkaampia. Toivottavasti ekat kuvani antavat pientä esimakua.

Saamme tehohoitoja vähintään kolme tuntia päivässä. Oma lääkäri pitää meistä liikuttavan hyvää huolta. Hoitajat kohtelevat meitä kuin rakkaita lapsiaan ja antavat hierontoja, jotka ovat nirvanaa parhaimmillaan. Jotkut yrttilitkut ovat 'erilaisen' makuisia ja monia herkkuja on kiellettyjen listalla. Eli tottumista on meillä kaikilla. Mutta olisi järjetöntä valittaa mistään.

Itse asiassa, yleensäkin on järjetöntä valittaa mistään. Mutta varsinkin väsyneenä on aivan liian helppoa narista pikkujutuista. Huoneessa ei ollut sitä tai tätä. Miksi hoitoaika muuttui?
Tiedät kyllä mitä tarkoitan.

Täällä olemme ryhmän kanssa tehneet päätöksen keskittyä hyvään. Ongelmat ratkaistaan iloisella mielellä ja mantramme on: kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy. Se on loistava hokema niin kotosalla kuin kaukomailla. Varsinkin kaukomailla, missä kaikki on vähän toisin.

Joustavuus on mahtava voimavara. Kuten tiedämme, ruohonkorsi nousee myrksyn mentyä mutta tiiliseinä ei. Me leikimme seuraavat 9 päivää ruohonkorsia ja katsomme, mitä ihmeitä pääsemme kokemaan.

Päivitän taas blogia heti, kun pääsen nettiyhteyksien päähän. Sitäkin oppii arvostamaan ihan uudella lailla, kun ei ole lankoja eikä langattomia lähimain. Eikä muualla.
Kuumat terveiset tropiikista!

Takana parikymmentä tuntia koneessa ja kentillä. Väsymys väistyy kun kohtaamme Sri Lankan sydämellisyyden. On  upea tunne saada lämpimiä ja leveitä hymyjä KAIKILTA. Siksi teemme yhteisen päätöksen ja hymyilemme toisillemme ja vastaantuleville ihmisille ensin. Emme jää kansalliseen tapaamme odottelemaan muiden ystävällisyyttä. Hymy on ihmeellinen lääke.
Meillä on heti hauskempaa.

Mindfulness on viisas tapa kohdata tällainenkin maagisen upea hetki niin, että siitä nauttii joka solullaan.  Ja mehän teimme työtä käskettyä.

Jooga on olennainen osa ayurvedista elämäntapaa ja tasapainottumista. Aamujooga klo 7-8 on saanut koko ryhmän liikeelle ja nopeasti huomaamme, että meidän opemme olettaa meistä enemmän kuin me itse. Koskaan en ole näin nopeasti huomannut, kuinka jäykkä olenkaan.

Olemme juuri saaneet yksilöllisest ruokavalio-ohjeet. Niiden tutkiskelu pistää hiljaiseksi.  Terveellistä luvassa seuraaviksi päiviksi. Siis tosi terveellistä. Hyvällä huumorilla ja viisaalla oivalluksella mennään eteenpäin: teemme tämän vapaaehtoisesti ja on etuoikeus päästä hoidattamaan itseään.

Aika tujun makuista yrttiteetä on meikäläiselle määrätty, mutta ei kannattaisi irvistellä kun malttaa vilkaista mutaisesta litkusta ylös ja tajuta, että paratiisi on ihan jalkojen juurella. Kirjaimellisesti.

Pähkinäinen herkkulevite

Tätä täyteläisen pehmeää ja silti kirpeän raikasta tahnaa voi tarjota dippikastikkeena kasviksille, laittaa täytteeksi vaikkapa riisipaperirulliin yhdessä salaatin ja porkkanasuikaleitten kanssa sekä tietenkin lapata suoraan lusikalla suuhun. Tai sitten tehdä se, mitä yleensä teen eli laittaa tahnaa oikein reilusti tattarikeksin päälle. Ei tule ikävä juustoa. Eikä edes ruisleipää. Tai no, ehkä vähän.

Paahdettu cashew-levite

Tarvitset
2 dl cashewpähkinöitä, mieluiten luomuna
1/2 luomusitruunan mehu ja 1/2 tl raastettua kuorta
1 rkl kookosöljyä
ripaus jeeraa eli juustokuminaa
ripaus merisuolaa

Liota pähkinöitä vedessä mieluiten ainakin tunnin verran. Pähkinät pehmenevät mukavasti ja saat ne jauhettua helpommin. Huuhtele ja valuta pähkinät. 
Sulata pannulla kookosöljy. Paahda pähkinöitä kevyesti sekoittaen ja sen verran, että ne saavat vähän väriä mutta varo, etteivät ne pääse palamaan. 
Laita monitoimikoneeseen sitruunan mehu, raastettu kuori, ripaus jeeraa ja suolaa sekä pähkinät. Sekoita hienoksi tahnaksi ja maista. Lisää mausteita ja suolaa tarpeen mukaan. Ellei tahna muodostu helposti, voit lisätä pienen lorauksen vettä.

Cashew-levite säilyy pakasterasiassa tai lasipurkissa viikon verran. 

Levitteen kanssa maistuu silputtu ruoho- tai kevätsipuli.

Ollaan ystäviä!

Koska olen ystävänpäivänä kaukana nettiyhteyksistä, halusin jo etukäteen juhlia ystävyyttä. Juu, tiedän,  että päivä on kaupallistunut, mutta minusta on silti mainio idea muistaa itse kunkin rakkaita ystäviä sydämestä tulevalla kiitoksella. Tavalla tai toisella, mieluiten tapaamisella. Jos se ei ole mahdollista, niin puhelulla. Jos sekään ei onnistu, niin käsin kirjoitettu kortti on ihana saada. Siinä voisit vaikkapa täsmentää, mitä ihan erityisesti arvostat juuri kortin saajassa. Se saa sydämen sykähtämään ilosta. Jätäthän ihan vikaksi vaihtoehdoksi ryhmätekstiviestin. Se ei välttämättä kosketa tavalla, jota ystävämme ansaitsevat.
Kiitos, kiitos, kiitos rakkaat ystäväni ja uskallan lukea sinutkin, joka tätä tekstiä luet, ystäväkseni! Onneksi meillä Suomessa ystävänpäivä ei ole vaaleanpunaisten suklaarasioiden ja punaisten ruusujen kummallinen näytelmä vaan aidosti ystävyyttä juhliva hetki. Hyvä Suomi!

Olenko olkapää vai kyynärpää?

Tänään kaipasin olkapäätä ja huomasin käyttäväni kyynärpäätä. Ei toimi se yhtälö. Ei. Haluta jotain ja antaa itse toista. Mieli voi väittää ihan mitä tahansa oikeutuksesta, vääryydestä, toisesta tai ihan mistä vain syystä, miksi meille pitäisi antaa jotain vaikka emme itse halua antaa sitä samaista asiaa. Pihtaus kantaa harvoin hedelmää. Siksi tämä päivä on loistava päivä harjoitella antamaan sitä, mitä toivoo maailman/toisten antavan meille. Peili hymyilee takaisin vain jos me hymyilemme sille.

Arki on välillä haastavaa. Sen voi onneksi tehdä helpommaksi.

Onko kurpitsan nopea pilkkominen maailman tärkein asia? Ei. Kuitenkin kannatan kaikkia käytännön vinkkejä, jotka helpottavat arkeamme. Ne antavat vähemmän tekosyitä olla tekemättä viisaita valintoja. Kun ei oikein jaksaisi tehdä ruokaa, on kolmessa minuutissa valmistuva terveyslounas ihan vastustamaton juttu, varsinkin kun se jopa maistuu hyvältä. Jos ei tiedä, minne laittaa yltiöterveellistä viherjauhoa, ilman että maku puistattaa, on hyvä osata kätkeä se vaikka viherlettuun. Jossa se ei maistu miltään. Olisi sääli olla käyttämättä kurpitsaa, joka on huokea ja herkullinen kasvis, mutta jonka paksu kuori lannistaa ellei osaa selättää sitä.

Selittelen siksi, että eräs tuttu tiedusteli minulta varsin tiukkana, miksi annan ruokaohjeita, kun maailmassa on niin paljon oikeaa hätää. Onhan se ihan hyvä kysymys. Vastasin, että jaan kaikenlaisia ohjeita, joista toivon jokaisen ottavan sen, joka tuo elämään helpotusta. En tee blogia, vaan elämäntapalehteä netissä. Juttuja on vajaassa parissa kuukaudessa kertynyt kuutisenkymmentä. Niistä ruokaohjeita on 15.  Löydät ne kaikki Söin tänään - otsikon alta valikosta.

Ja kiitos sinulle siitä, että lukujen perusteella sinua kiinnostavat monipuolisesti ja tasapuolisesti tofurullat ja mindfulness. Se on mielestäni tervettä. Ja on ok hypätä yli sellainen juttu, joka ei kosketa. Minä tosin kirjoitan vain sellaisia juttuja, jotka itse koen olennaisiksi.

Tein tämän kurpitsan pilkkomisvideon toisen videon kuvausten välissä. Kiitos Tanu, että suostuit keskeyttämään varsinaiset kuvaukset ja katsoa, kun roiskin siemeniä sinne tänne. Viilaukseen ei ollut aikaa, mutta eihän tämä maailma tule sillä valmiiksi, vai mitä?

                                       KATSO, KUINKA PILKON MYSKIKURPITSAN

                                        KATSO, KUINKA PILKON MYSKIKURPITSAN

Vihreä banaanilettu valloittaa!

Mietitkö, mihin laittaisit viherjauhoa? Kokeile tätä ohjetta ja ihastu. Ainakin minä iki-ihastuin. Jo yksi banaanilettu on tuhti ja lupaan, että se pitää nälän loitolla tuntikausia. Saat siihen uppoamaan ainakin pari teelusikallista terveyttä uhkuvaa vihreää kultaa. Se on kuin rahaa pistäisi omaan terveyspankkiinsa.

VIHREÄ BANAANILETTU YHDELLE

1 kypsä banaani 

1 luomumuna 

1 rkl kaurahiutaleita

1 rkl chiasiemeniä ( ei välttämättömiä, mutta tekevät taikinan vähän tukevammaksi)

2 tl viherjauhoa (mieluiten vehnän- tai ohranoras)

1 tl kardemummaa

1 tl kurkumaa

1 rkl kookosöljyä paistamiseen

Riko muna kulhoon. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja chiasiemenet. Anna turvota viitisen minuuttia. Sillä aikaa voit muussata banaanin haarukalla. Sekoita kaikki aineet keskenään ja paista kookosöljyssä molemmin puolin muutaman minuutin ajan. Seos saattaa olla sen verran löysää, että et saa lettua käännettyä siististi, mutta ei hätää. Se maistuu muotopuolena aivan yhtä hyvältä!

Söin kypsän banaaniletun ihan sellaisenaan enkä kaivannut sen kanssa yhtään mitään.

Jos syöjiä on enemmän, niin monista vain ohjetta.