Älä valita. Ala valita.


Ystävä kysyi, miksi en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään tänne blogiini. Vastasin, että ei ole ollut mitään uutta sanottavaa. Sellaista, jota en olisi jo sanonut. Ei ole oikein aikaakaan. Eikä ole huvittanut. Tuli monta ei- sanaa ihan yksinkertaiseen ja varsin hyvään kysymykseen. 



Sitten muistin, että olin kirjoittanut noin vuosi sitten samasta asiasta otsikolla 
Ei vai kyllä? Ja jotakuinkin näillä sanoilla sen taannoisen blogini aloitin;
Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole. Teki tosi hyvää lukea oma blogini uudelleen. Olenko minä ainoa, jolla on liuta syitä olla tekemättä monia asioita? Pitääkö se paikkansa, että se, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei? Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?

Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten. Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera.  Jopa uudelle harrastukselle. Monille niille asioille, joita kuitenkin sanomme muillekin haluavamme. 

Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Ehkä sitten joskus. Mutta ei juuri nyt. Sitku muuttuu vain kovin nopesti ikuisuus-sitkoksi. Eikä se rahakaan ole kovin pätevä syy sillä ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. 
Ehkäpä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä. Aika kuluu järjettömällä vauhdilla kohti tuntematonta tulevaa eikä parempaa aikaa tule elää arvokasta elämää kuin juuri nyt.

" Se, että odottaa asioiden muuttuvan tekemättä mitään, on oikeastaan sama kuin istuisi lentokentällä odottamassa laivaa."


Oli ja on edelleen vaikea myöntää itselleni, että minäkin olen alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilen, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei mielestäni ole. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsyttää. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä, vaikkapa rahaa, tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa.

Yksi viime vuosien parhaista kuulemistani hokemista on Älä valita. Ala valita
Se tiivistää ehkäpä parhaiten sen, mitä tällä blogillani yritän sanoa itselleni ja sinulle. Parempia aikoja odotellessa ja olemassa olevia harmitellessa menee helposti elämä ohi kuin sumussa. 

Siksi tein tänään listan asioista, joita todella haluan tehdä ja kokea vielä tämän vuoden aikana. En tiedä toteutuvatko ne kaikki, mutta eivät ne ainakaan kaadu siihen, että en ole yrittänyt. 
Kyllä kiitos elämä!


Unknown

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sisällön tarjoaa Blogger.