Kiitos kun jaat kiitollisuutta! Nyt saat sen 30% alennuksella, jee!

Murehditko menneitä? Askarruttaako tuleva? Ymmärrän. Uskallan kuitenkin tarjota sinulle parempaa vaihtoehtoa - kiitollisuutta. Kiitollinen  mieli nauttii tästä hetkestä. NYT! Ja osaa suunnistaa tulevaan viisaammin ja selkeämmin. Minkä sinä valitset?  Kiitollisuuden tunnetta ei kannata jäädä odottamaan. Eikä syitä olla kiitollinen. Se on vähän kuin katselisi keväällä muhevaa, kynnettyä kasvimaata ja jäisi odottamaan, josko sinne ilmestyisi ihan itsestään upea kasvimaa täynnä herkullisia kasviksia. Rikkaruohoja sinne tulee. Aivan kuten mieleemme, ellemme ala istuttaa sinne kiitollisuuden siemeniä. Niitä on myös vaalittava päivittäin ja vain siten niistä kasvaa upea voimavara elämäämme. Kiitollisuus on valinta. Hyvä elämä on valinta.

Kiitollisuus tekee onnellisemmaksi. Ihan tutkitusti. Kokeile vaikka. Se antaa meille sen, mitä eniten elämässämme toivomme eli hyvää mieltä. Ihan totta, vaikka se tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Se tekee meistä tarmokkaampia ja kaikin puolin mukavampia. Siitä tulee hyvä olo.
Se keventää ja ilahduttaa. Se tuo elämään vain ja ainostaan hyviä asioita. Ihan taatusti. Kiitollisuus on kertakaikkisen upea asenne, joka kuitenkin edellyttää valintaa. Viisas näkökulma ei kumpua meistä itsestään. 

Kirjoitin kiitollisuudesta kokonaisen kirjan Rakastu elämääsi  siksi, että tiedän 100% varmuudella sen olevan paras lääke jotakuinkin kaikkiin ongelmiimme. Suunnittelin huolellisesti kirjaan käytännöllisiä ja helppoja harjoituksia. Niitä tekemällä kiitollisuuden hyödyt kasvavat ja kukoistavat arjen hässäkässä. 

Suosittelen lämpimästi, että annat itsellesi ja ystävillesi lahjaksi kirjani Rakastu elämääsi - 7 viikon kiitollisuusohjelma. Pyysin kustantajaltani Viisas Elämä, että saisin tarjota teille ihanat blogilaiseni, kirjaa hyvällä alennuksella. Ja se onnistuikin. Saat kirjastasta erikoiskoodilla KIITOLLISUUS peräti -30% alennuksen aina 16.12. saakka.

  TÄSTÄ LINKISTÄ SAAT TILATTUA KIRJAANI ALENNUKSELLA

 Kehtaan suositella sinulle tätä kirjaa sydämeni pohjasta, koska kiitollisuus on muuttanut niin monen ihmisen elämän paremmaksi. Itse en edes uskalla ajatella elämääni ilman päivittäistä kiitollisuusharjoitustani; kiitollisuuden päiväkirjan pitoa ennen nukkumaanmenoa. Se tekee jokaisesta päivästäni paremman. Varmasti.

Kiitollisuudella jumppaamme mieltämme toimimaan puolellamme. Muutoin olemme stressi-asetuksella, jossa olemme yhtä mukavia kun ärsytetty hirmulisko. Stressi ei aina ole vain liian työn ja kiireen seurausta. Se on myös epäonnistumisia ja sisäistä tyytymättömyyttä itseensä ja elämäänsä. Siihenkin kiitollisuus auttaa. Se rauhoittaa sitä osaa meistä, joka ei näe mahdollisuuksia. Rajoitukset muuttuvat itseään vahvistavaksi asenteeksi ja pikkuhiljaa vakiintuneeksi uskomukseksi itsestämme ja elämästämme kaikkea muuta kuin innostavana. Siksi kirjani nimi onkin vähän reteästi Rakastu elämääsi! Ja olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen ansaitsee innostua omasta elämästään.

Olisi ihanaa, jos haluaisit levittää hyvää antamalla kirjaani lahjaksi - itsellesi ja rakkaillesi.  Saat sen nyt isolla alennuksella - 30%. Tee tilaus nyt ja viimeistään ennen 16.12.  

Alennuskoodi on KIITOLLISUUS. 

Tästä voit tilata kirjaani 30% alennuksella!

Kaunis kiitos!

Mihin säästät aikaa ja energiaa?

Ah, aika ja energia - nuo maagisesti näkymättömät ja niukat luonnonvaramme! Nyt niitä kuuluu säästää. Siis omaa vähäistä aikaansa. Ja energiaa, jota on vielä vähemmän kuin aikaa. On pihdattava ja vahdittava, etteivät ne kulu. Onneksi valmisruuat säästävät aikaa. Ja energiaa. Aikaa säästyy myös, kun ei enää anneta lahjoja. Varsinkaan aikuisille, sillä ne vievät ajan lisäksi kovasti energiaa. Eihän sitä tiedä, mitä antaa isolle ihmiselle. Aikaa ja energiaa säästyy erityisen paljon, jos lähtee viettämään vaivalloista joulua jonnekin kauas, jossa joulu tuodaan valmiina eteen tai sitä ei tarvitse palmujen katveessa edes muistaa. Säästöä syntyy, kun ei tarvitse tehdä itse mitään. Säästää omaa kallisarvoista aikaansa ja olemattomia energioitaan. Vai säästyykö? Ja mihin?

Aika ja energia ovat arvokasta valuuttaa nykyajan ihmiselle. Ainakin niistä tai oikeammin niiden niukkuudesta puhutaan paljon. Kun ei ehdi eikä oikein jaksa. Väsyttää ja on kiire. Siksi tartumme keinoihin, joita markkinoidaan meille säästötoimenpiteinä. Olkaamme armollisia itsellemme, huokailevat naistenlehdet. Ottakaa käyttöön markkinoiden monet oikopolut, meille myydään. Ostakaamme itsellemme arvokasta laatuaikaa vaikkapa noutoruualla ja palveluilla. Onhan meillä tärkeämpääkin tekemistä ajallamme ja energiallamme.

Hmm. Onko ihan oikeasti? Ihan tarkkaan ottaen, mitä me oikein olemme tekemässä?

Tässä kaksi voimalausetta, jotka auttavat minua rauhoittumaan. On helpompi tehdä viisaita valintoja arjen keskellä, kun on tunne siitä, että on riittävästi aikaa ja energiaa niihin asioihin, joilla on aidosti merkitystä.
Kysyn vaan, mihin me haluamme säästää aikaa ja energiaa? Olisihan se hienoa, jos me todellakin tallentaisimme näitä erittäin haluttuja ylellisyyksiä olennaisiin asioihin. Esimerkiksi puolison kuunteluun, ystävien tapaamisiin, lasten kanssa jutusteluun, vanhusten luona viipyilyyn, pitkillä lenkeillä koiran ja kaverin kera. Laatuaikaan. Onnellisuuspankkiin, josta voisi nostaa runsain mitoin rakkausvaluuttaa päivittäiseen käyttöön. 

Mutta kun ei se ihan näin hienosti taida mennä. Tutkimusten mukaan käytämme yhä lisääntyviä aikoja, vaikkapa ruuanlaitosta yli jäänyttä aikaa, lähinnä älypuhelinten räpläilyyn ja tv-sarjojen kokonaisten tuotantokausien 'ylensyöntiin'. Säästetty energia - mitä se sellainen on? Tarvitsemmeko me sitä siihen, että jaksamme olla tekemättä mitään, joka oikeasti tekisi olomme paremmaksi. Väsymys ei valitettavasti poistu sillä, että ei tee mitään.

Jokainen meistä tietää sisimmissään, että iloinen yhdessäolo rakkaitten ja ystävien kanssa antaa energiaa. Silti yhteisten hetkien järjestämisestä on tullut pikkuhiljaa vuoristokiipeilyäkin raskaampi toimenpide. Ei löydy tyhjiä hetkiä. Kuka sitä nyt ehtii siivota kotiaan, saati laittaa ruokaa.
Haluamme ulkoistaa joulun ja muut osallistumistamme edellyttävät tapahtumat, jotta meille jäisi ' 'aikaa ja energiaa' tehdä asioita, jotka vievät meidän aikamme ja energiamme.

Putkilossa oleva lanttumössö nopeuttaa ihan varmasti lanttulaatikon tekoa. Valmiin laatikon osto tuo vielä selkeämmän ajansäästön. Mutta olennainen kysymys lienee, mihin sen lanttujen kuorimisesta ja kypsennyksestä ylijääneen ajan käyttää. Tai sen ajan, jonka on ennen käyttänyt miettiessä, miten voisi ilahduttaa lähimmäisiään jouluna. Sillä rahasta lahjoissa ei ole kyse. Eikä tavarasta. Ne ovat vain tekosyitä sille, että ei ole sitä kuuluisaa energiaa miettiä ketään muuta kuin itseään ja sitä, kuinka vähän on energiaa. Ja aikaa.

Huopaan kääriytyminen punaviinilasi kädessä on muodikas ehdotus hyvälle ololle. En kyllä ole kuullut hölmömpää. Ikäänkuin kasassa istuminen alkoholia nauttien on parantanut kenenkään oloa hetkeä pitempään. Kotona löhöily laite tai lasi ( tai molemmat!) kourassa ei edistä kenenkään mielenterveyttä kuin kiitävän hetken. Yhteisöllisyys, yhteys toisiin ihmisiin ja sopiva kehon liikunta tekevät tutkitusti eniten kestävää hyvää meille. Se kantaa silloinkin, kun elämä on kuoppaista.

Ehdotan, että pysähdymme hetkeksi ja hengitämme syvään ja rauhallisesti. Sen sijaan, että päivittelisimme kännyköiden liimautumista toisten ihmisten käsiin ja sitä, että joulukin on mennyt sellaiseksi tai tällaiseksi, pysähtyisimme miettimään, miten voisimme kääntää tämän ainutlaatuisen vuodenajan voitoksemme. Haluaisin kannustaa meitä siihen, että nauttisimme mahdollisuudesta 'tuhlata aikaa' läheisiimme, vaikkapa tehdä ruokaa rakkaillemme. Että iloitsisimme mahdollisuudesta antaa vaikkapa aineettomia lahjoja toisillemme. Kukapa ei ilahtuisi lahjakortista, jossa luvataan vaikka auttaa lumitöissä tai viedä tarpeettomia tavaroita kierrätyskeskukseen puolestasi.

Kyllä vapaaehtoisesta antamisesta saa ihan oikeasti lisää energiaa itselleen. Oman ajan ja vaivan pihtaaminen tekee meistä vain väsyneitä ja ikäviä. Mahdollisuuksia antaa on loputtomasti. Vanhuksen luona vierailu täyttää sydämen hyvällä ololla. Pipareiden leipominen lasten kanssa on sotkuista, mutta jos sen tekee kiireettömästi ja kiitollisin mielin, saattaapi siitä kertyä energiaa paljon enemmän kuin sohvalla facebookia kahlaten.

Jos sinulle tuottaa vilpitöntä iloa se, että sinun ei tarvitse nostaa tikkuakaan ristiin tai rastiin juhlapyhinä, lupaathan itsesi ja läheistesi takia aidosti nauttia siitä. Anna siitä tulevan energian muuntua lämmöksi, läsnäoloksi ja arvostukseksi niitä kohtaan, jotka hengailevat kanssasi pitkin vuotta. Syyllisyys on turha viitta, joka ei jalosta.

Jos taas rakastat väsätä juhlia pitkän kaavan mukaan, hyvä sinä! Ethän kuitenkaan syyllistä muita, jotka eivät osaa tai pysty tai kertakaikkiaan halua samaa. Iloinen ihminen on paras lahja sekä itselle että niille, jotka saavat olla kanssasi. Marttyyrit ovat huonoa seuraa. Aina.

Saanko suositella, että hoet itsellesi aina välillä, varsinkin silloin, kun koet että aikaa ei ole riittävästi etkä jaksa oikein mitään, näitä kahta taikamantraa:

1. Aikaa on runsaasti kaikkeen olennaiseen!

2. Minulla on runsaasti energiaa tehdä hyviä asioita!

Toivon sydämestäni, että tulevat joulupyhät ovat sinulle ja rakkaillesi mitä mieluisinta aikaa.
Joskus elämä ei mene ihan niinkuin sen toivoisi menevän. Silloin kannattaa muokata ajatukset sellaiseksi kuin toivoisi niiden olevan. Hyvä elämä tehdään, yksi hyvä ajatus kerrallaan.

Tule ensi tammikuun lopulla alkavaan Rakastu elämääsi -koulutukseen. Siellä pääset käytännössä kokeilemaan, kuinka hyvältä tuntuu elämä, jossa tekee olennaisia ja hyviä asioita itselleen. Ilmoittaudu pian katja@namaste.fi , vielä muutama paikka vapaana. Olisiko yksi juuri sinulle? 

LÄSKITERRORISMI VAI HYVÄKSYNTÄ?

Harmittaa ihan vietävästi, että kukaan katsoo oikeudekseen arvostella toisen ihmisen ulkonäköä, varsinkaan painoa. Se ei ole vaaratonta mielipiteen ilmaisua. Se on julmaa kiduttamista, jota harvan mielenterveys kestää ilman kolhuja. Häpeä vie elämästä valon. Eniten tunnen surua siitä, että jopa pieniä tyttöjä tarkastellaan jollakin täysin järjettömällä läskimittarilla. Eivät kilojensa kanssa kamppailevat aikuisetkaan säästy tältä hulluudelta. Se ilmenee vaikkapa näin: joku erittäin rasvaton ja tiukkapipoinen, rahkalla käyvä tyyppi saarnaa kanssaihmisille, että mikä siinä nyt on niin vaikeaa siinä laihduttamisessa. Pitää vain lähteä reippaasti liikkeelle ja syödä oikeita ruokia. Jep, jep. 

Haloo, onko täällä ketään, joka ei tietäisi, että laihdumme syömällä vähemmän kuin mitä kulutamme? Juu, tiedämme. Tiedämme myös, että kiloista sakotetaan rankasti niin työelämässä kuin ihmissuhteissa. Sosiaalinen paine on paljon raskaampi kuin todellisten kilojen tuoma kantamus. Elopainon kanssa puuhailu on muuttunut sen verran mieltä vangitsevaksi touhuksi, että sen jalkoihin jää kyllä aika moni, mielestäni aidosti tärkeämpi asia. Esimerkiksi hyvyys toinen toisiamme kohtaan. Taistelemme viidestä kilosta vaikka maailma tarvitsee energiamme muualle.

Lihavuudesta on tullut kohtuuttoman suuri taakka kantaa. Laihduttamisesta on tullut pakkomielle.

Laihduttamiseen liittyvien itsestäänselvyyksien latelu on alentavaa. Kaiken lisäksi se on täysin tietämätöntä, älytöntä ja tehotonta. Laihduttaminen ei ole tahdonvoimasta kiinni. Sanon tämän koko aikuisiän jatkuneella omien todellisten ja kuviteltujen liikakilojen tuomalla taistelukokemuksella. Minulla on myös ollut kunnia olla kanssakulkija ja valmentaja lukemattomien upeitten kurssilaisteni kamppailussa sen kanssa, että he hyväksyisivät itsensä. Kiloista huolimatta. Ja juuri siksi. Olen kiitollinen siitä, että tiedän omissa nahoissani, kuinka kamalalta tuntuu olla häpeissään omasta kehostaan. Se on tehnyt nöyremmäksi ja lempeämmäksi.

Ihminen voi pudottaa painoaan pysyvästi vain, jos hän tuntee itsensä sisältä kauniiksi ja hyväksytyksi. 

Jokainen ns. ylipainoinen ihminen joutuu yleisen ja yksityisen tuomion kohteeksi siksi, että ei ole
' kyennyt ' hillitsemään ruokahaluaan. Se on kohtuutonta ja vääristynyttä läskiterrorismia. Usein kovinta ruoskintaa suorittaa henkilö itse, ettei vain kukaan ehtisi ensin ja luulisi, että kilot eivät ole henkilön itsensä mielestä sopimattomia. Häpeä on kuristava ja lamauttava tunne. 

Läskiterrorismi aiheuttaa erittäin suurta stressiä niille, joihin se kohdistuu. Ja stressi lihottaa. Paha mieli ei saa ketään tekemään mitään hyvää. Pahimmillaan se saa ihmisen inhoamaan itseään päivästä toiseen. Se on mielestäni syvästi epäinhimillistä. Saarnaaminen terveellisistä elämäntavoista ja 'helppojen' pikalaihdutuskeinojen jakelu on epäeettistä. Eivätkä ne toimi kuin hetken. Jos silloinkaan. Erityisen karmeaa on, että jo tosi nuoret tytöt kuulevat tuomitsevia kommentteja kehostaan. Tähän syyllistyvät, käsittämätöntä kyllä, monet aikuiset. He kun ovat 'huolissaan' siitä, että nuori ei ehkä tajua olevansa liian lihava. No, kyllä nopeasti tajuavat - valitettavasti. 

Kilojen karistaminen on yksi monimutkaisimmista asioista, joita voi päässämme tapahtua. Ja siellä se tapahtuu. Tai on tapahtumatta. Pää tekee valinnat. Tarkemmin sanottuna ajatuksemme säätelevät sitä, mitä teemme, mitä emme. On äärettömän loukkaavaa tehdä huono omatunto kenellekään siitä, että laihdutus ei onnistu.Tutkijat alkavat pikkuhiljaa tajuta, että aivomme on viritetty jo luolamiesajoilta lähtien vastustamaan laihduttamista - siitä kun ei ole puutteen aikoina lainkaan hyötyä. Päinvastoin. Ruuan välttely on stressaavaa. Stressissä on äärettömän vaikea tehdä viisaita ruokavalintoja.

Ainoa oikea ja kestävä tapa tehdä elämäntapamuutoksia kumpuaa halusta kohdella itseään kauniisti ja kunnoittaen.

Onko totta, että ’ylipainoisen’ pitäisi laihtua? Onko totta, että liiat kilot eivät kuulu onnellisen elämän kuvaan? Onko totta, että hoikkuus tuo tullessaan ilon, myötätunnon ja hyväksynnän? 
Sen tietää vain ja ainostaan jokainen syvällä sydämessään. Kukaan muu ei elä toisen nahoissa eikä sen takia pitäisi väittää, että tietää, mikä toiselle on totta. Minä kyseenalaistaisin kaikki ’totuudet’, jotka saavat ihmisen tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Elämäntapamuutos, tässä tapauksessa painon pudotus, on lähes mahdotonta tehdä, jos kokee olevansa jotenkin huono yhteisönsä silmissä. Se on yksi todella iso stressin aihe. Siksi muutama sana stressistä. Stressin tehtävä on havahduttaa meidät. Aivot viestivät, että olemme vaarassa ja kehoon erittyy paljon erilaisia stressihormoneja. Stressi syntyy ajatuksista, jotka tulkitsevat tilanteemme tavalla tai toisella uhkaavaksi. Siitä seuraa levoton ja varautunut olo. 

Jos stressi, syystä tai toisesta, jatkuu pitkään, kehomme menee pikkuhiljaa pysyvään hälytystilaan ja sen kyky säädellä normaalia, ohimenevää stressiä alkaa heiketä. 

Itseinho on itsessään jo valtava stressin aiheuttaja. Kun ei kelpaa itselleen, ei jaksa tehdä oikein mitään ’oikein’. Vielä kauheampaa, jos itsensä hylkäämisen lisäksi kokee, että läheisetkin sen tekevät.Olennainen asia ymmärtää laihduttamisesta, painosta ja kaikkeen siihen liittyvästä: Mikään asia, edes reipas tilastollinen ylipaino, ei itsessään aiheuta stressiä. Meidän tulkitamme siitä ratkaisee asian kuluttavuuden ja haitallisuuden. 

Ongelman ydin ei ole paino vaan se, että emme koe itseämme hyväksytyksi. 

Kipeät ajatukset aiheuttaa kroonisen taistelun sisälläsi - stressin. Ei paino. Kilot sinänsä eivät stressaa muuta kuin korkeintaan niveliä ja rajoittuneita kanssaihmisiä. Kauneuskäsitys on aikansa kollektiivinen harha. Maailma on pullollaan naisia ja miehiä, joilla on reilusti ylipainoa ja he ovat siihen täysin tyytyväisiä. Terveys ja paino eivät suinkaan kulje käsi kädessä. Lempeys ja hyväksyntä kylläkin.

Pitäisikö siis lopettaa toive painonsa pudottamisesta ja keveämmästä elämästä? Ei tietenkään, jos se on se, mitä oikeasti toivot. Uskon vilpittömästi, että jokainen meistä tietää sisimmissään, mitä oikeasti haluaa ja mihin omat energiansa kannattaa suunnata. Kaikki alkaa siitä, että pysähdyt ja rauhoitat mielesi. Kysyt itseltäsi, miltä tuntuisi, jos juuri tässä hetkessä hyväksyisit sen mikä on totta - painosi juuri nyt. Hyväksyisit sen, että olet tehnyt todellakin parhaasi tähän mennessä. Me kaikki teemme parhaamme niillä eväillä, joita meillä on. Elopaino ei määrittele itseämme ihmisenä. 

Kun mieli rauhoittuu, voit kysyä viisaalta sisäiseltä ääneltä, haluatko ihan varmasti pudottaa painoa itsesi takia. Haluaminen on mukavaa, pakko ei. Pitäisi- sana aiheuttaa aivoissa stressiä. Sinun kilosi eivät kuulu kenellekään muulle. Toiset ihmiset eivät ole kestävä syy tehdä mitään elämäntapamuutoksia omassa elämässään. Se vain stressaa. 

Hyvä kysymys on, laihduttaisinko, jos olisin ainoa ihminen, joka koskaan näkisi minua.

Miten lähestyn laihduttamisen ikuisuusaihetta kursseillani? Lempeästi, hyväksyen ja toisen ihmisarvoa ja toiveita tinkimättömästi kunnoittaen. Rakastu elämääsi -kurssillani annan selkeitä ja toimivia ohjeita liikuntaan ja ruokailuun ja oikeastaan mihin tahansa muutokseen, jonka ihminen itse haluaa tehdä. Yhdessä ja ohjatusti sen tekee helpommin ja varmemmin kuin ennen. Mutta elämäntapamuutos on seuraus siitä, että alkaa nähdä oman elämänsä arvokkaana.

Rakastu elämääsi - kurssin lähtökohtana on se, että kun opimme arvostamaan itseämme ja elämäämme enemmän, me haluamme mm. syödä hyvin ja liikuttaa kehoa. Kun rakastamme itseämme, on kehon, mielen ja sydämen hoito luonnollista ja mieluisaa. Teemme asiat oikeassa järjestyksessä.

Jos sinä kauhistelet mielestäsi liian pulleita ihmisiä, ole varovainen. Paheksunta lihottaa. 
Se stressaa aivojasi ja pitemmän päälle tekee sinulle hoikkana pysymisen vaikeammaksi. 
Sitä paitsi kukaan meistä ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Kiloja voi tulla lisää kenelle tahansa. Tai ne voivat pudota yllättäen vaikkapa sairauden takia. 

Jos pääsen valitsemaan, kenen kanssa haluan viettää aikaani, valitsen ystävällisen ihmisen. Elopainolla ei ole sen kanssa yhtään mitään tekemistä. Haluan olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka antaa minun olla oma itseni. Valitsen suvaitsevaisen ja kannustavan ihmisen. Sellaisen, joka näkee sydämellään. 

Tällaisia ihmisiä on ympärilläsi Rakastu elämääsi -kurssilla.

Anna itsellesi ystävällinen lahja - tule mukaan Rakastu elämääsi- kurssille!

Lue lisää ja ilmoittaudu katja@namaste.fi 

Ei vai kyllä?

Ei ole aikaa. Ei ole rahaa. Ei ole energiaa. Ei ole kivaa. Ei ole mahdollisuutta. Ei ole.
Pitääkö se paikkansa, että ainoa, mitä meillä tuntuu olevan runsain mitoin, on kyky sanoa ei?
Että olemme unohtaneet kyllä- sanan mahdin?
Näin väitti kirjailija Marianne Williamson eräällä luennollaan muutama vuosi sitten.
Sanomme kuulemma ei juuri niille asioille, jotka antaisivat meille lisää energiaa, toivoa ja jopa innostusta omaan elämäämme. Yhdessäololle, rennolle liikkumiselle luonnossa, kirjan lukemiselle, haahuilulle ystävien ja perheen kera. Mutta kun ei jaksa. Eikä ehdi. Eikä ole varaa. Vaikka ihanimmat asiat ovat todistetusti ilmaisia. Vaikka ehkä meillä ei oikeasti olisi varaa olla sanomatta kyllä.

Tämä herätti. Oli vaikea myöntää itselleni, että minäkin olin alkanut sanoa herkemmin ei kun kyllä. Pohdin ja pähkäilin, josko on aikaa johonkin ' ei välttämättömään'. Usein ei ollut. Mietin, viitsinkö lähteä johonkin tilaisuuteen, kun vähänkin väsytti. Aika tavallista on ollut, että en viitsi. Harkitsen vieläkin tarpeettoman pitkään, onko minulla riittävästi sitä sun tätä tehdäkseni jotain arjesta poikkeavaa. Elämä on mennyt monilla meistä liian paljon selviytymistarinaksi. Päivästä toiseen. Parempia aikoja odotellessa. Olemassa olevia harmitellessa.

Siksi päätin aloittaa kurssin nimeltä Rakastu elämääsi. Siksi tämän blogin nimi on Rakastu elämääsi. Ja juuri siksi viime syksynä ilmestyneen kirjani nimi on Rakastu elämääsi.
Loppuiko minulta mielikuvitus? No, ei tietenkään. Tulin vain siihen tulokseen, että ansaitsemme enemmän kuin tyytymisen, sietämisen, kestämisen ja arjen kaaoksen kärvistelyn. Ihan totta. Haluaisitko sinä tulla kurssille, jonka nimi on Kuinka sietää nykyistä elämääsi! Minä en. Haluan, että sinä ja minä rakastumme omaan ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme joka päivä. Se on mahdollista. Tiedän sen kokemuksesta. Uskon, että kyllä- sana alkaa tehdä ihmeitä. Sellaisia, joita ei- sana ei tarjoa.

Nyt tulee myyntipuhe syvältä sydämestäni; omaan elämäänsä rakastuminen ei valitettavasti useinkaan tapahdu itsestään. Hyvä elämä ei noin vain tupsahda taivaalta. Se tehdään. Valinnoilla. Huomioilla. Tietoisesti. Onneksi sitä voi harjoitella ja sitä kannattaa harjoitella.
Kurssini on siihen juuri oikea paikka. Lupaan, että en lupaa liikoja.

Kukaan meistä ei ole myötäsyntyisesti kykeneväinen navigoimaan hurjaa vauhtia muuttuvassa maailmassa ilman, että tuntuu, että ainakin välillä suunta on ihan hukassa. Siksi pidän Rakastu elämääsi- kursseja urani yhtenä parhaista jutuista. Puolustan tämän kurssin olemassaoloa intohimoisesti. Olen nähnyt käsittämättömän kauniita ihmeitä uudelleen ja uudelleen.
Siksi kehtaan kehua sitä ihan rinta rottingilla. Ylisanoja ei ole.

Olemme kurssilla oppineet yhdessä sanomaan hyville asioille elämässämme KYLLÄ.
Olemme oivaltaneet, että muutokset ovat ällistyttävän helppoja kunhan ne tehdään oikealla tavalla.
Olemme tajunneet, että onnellisuustutkimukset ovat täysin oikeassa - hyvä yhteisö auttaa meitä kestämään ihan mitä vaan. Upeita ystäviä voi tulla vielä aikuisiällä. Toivotun elämäntapamuutoksen ei tarvitse olla yhtä tuskaa. Siksi tietenkin toivon sydämestäni, että sanoisit ensi tammikuussa alkavalle kurssilleni tarmokkaan ja iloisen KYLLÄ KIITOS!

Mitä ihmettä siellä Rakastu elämääsi- kurssilla sitten oikein tapahtuu niiden viiden viikonlopun aikana?  Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että olennaista lienee tunnelma; se on leppoisa, iloinen ja hyväksyvä. Ei mitään kummallista ja silti ihan maagisen ihanaa. Me menemme rennosti ja huumorilla eteenpäin. Sinun valitsemaasi tahtiin. Saat olla täysin oma itsesi ja löytää sisältäsi aivan uskomattoman paljon lisää voimavaroja. Sinulla on kerrankin aikaa ja rauha keskittyä miettimään, mitä haluat tehdä lopulla elämääsi.

Rakastu elämääsi- kurssilla sinä olet oman elämäsi päähenkilö. Pääset selkeästi ja ohjatusti miettimään, mikä elämässäsi on olennaista ja minkä aika on jo ohi. Saat keskittyä valitsemaan viisaammin arkesi pyörityksen keskellä. Lupaan antaa käyttöösi koko pitkän urani parhaat jutut ja syvällisen ymmärrykseni ja kokemukseni muutoksen tekemisestä. Pihtailematta, selkeästi ja innostavasti. Minun tehtäväni on auttaa sinua onnistumaan, olipa tavoitteesi mikä tahansa. Se voi olla hengähdystauko kaaoksen keskellä tai iso elämäntaparemontti - se, josta olet haaveillut kauan.

Pyydän sinua sanomaan itsellesi kyllä. Nyt on juuri oikea aika tehdä se muutos, joka kalvaa sinua sisältä. Nauttimaan elämästäsi enemmän ja sanomaan uusille, hyville asioille kyllä. Ja kyllä, kyllä tiedän, että kurssi 'vie' viisi viikonloppua ja että se maksaa. Mutta voin sanoa täysin varmasti, että kukaan ei ole katunut tähän ainutlaatuiseen kurssiin satsausta. Se on panostus koko loppuelämääsi varten. En ikinä kehtaisi sanoa näin, ellei se ihan oikeasti pitäisi paikkansa.

Pääset tekemään yhtenä yhteisenä viikonloppunamme upean ja erittäin toimivan aarrekartan. Saat siihen ihan huipputarkat ohjeet sillä asiantuntemuksella, jonka olen yli 25 vuoden aikana aarrekartoista hankkinut. Tehdyt aarrekartat ja niissä olleet unelmat  ovat poikineet ihmeellisiä ja ihania tuloksia.

Kylli Kukk on kanssamme jokaisena viikonloppuna vetämässä lempeän ja taatusti kaikille sopivan joogasession. Sen jälkeen olo on autuaan rento ja virkistäytynyt. Pääset myös harjoittelemaan mindfulnessia ja monia keinoja tuoda arkeesi mielenrauhaa ja selkeyttä. Ohjelmassa on myös paljon muuta arvokasta; hyvä ruokavalio, enneagrammi-persoonallisuustyypit, terveys, elämäntehtävä. 

Kiitos kun sanot kyllä tälle kurssille, josta olen niin suunnattoman ylpeä. Yhdessä me onnistumme.

Ilmoittaudu info@namaste.fi ja tottakai voit kysyä lisää. Laita viestiin puhelinnumerosi ja kysymyksesi niin soitamme sinulle takaisin heti kuin voimme.

Lähde mukaan ja minä sitoudun tekemään kaikkeni, että ensi keväästä tulee aito käännekohta -todellisen kukoistuksen kevät. Kyllä- sen aika on nyt. Se on viisas sijoitus tulevaisuuteesi.

Jos elämässäsi ei kertakaikkiaan ole juuri nyt mahdollisuutta lähteä kanssani Rakastu elämääsi- kurssille, toivotan sinulle kaikin tavoin mitä parhainta talvea ja ensi kevättä!
Pyydän, että alat sanoa enemmän kyllä tarjoutuville mahdollisuuksille. Elämä kiittää.

Miksi ihmeessä minun pitäisi osata esiintyä?

Olen puhunut 5000 hengen yleisölle. Olen esiintynyt televiossa ja radiossa. Kotimaassa ja ulkomailla. Lukemattomia kertoja. Olen myös pelännyt, jännittänyt ja töpännyt ihan kunnolla. Olen vielä elossa niistä huolimatta. Siksi haluan jakaa kansssi sen, minkä tiedän toimivan. Sinulla on oikeus ilmaista itseäsi tavalla, joka tekee tästä maailmasta paremman paikan. Sen voi oppia! 
Esiintymiskoulutukseni sopii sekä kokeneille kouluttajakonkareille että esiintymiskammoisille. 


Esiintymiskoulutus herättää yllättävän paljon tunteita. Ja vahvoja mielipiteitä. Monilla  on kammottavia kokemuksia työpaikalta, kun omaa videoesitystä on ruodittu reippain sanoin porukan edessä. Tai kun sanat ovat juuttuneet kurkkuun tiimipalaverissa eikä taloyhtiön kokouksessakaan kukaan ole kuunnellut. Osa meistä myös vierastaa ajatusta siitä, että tarvitsisi tai haluaisi 'esiintyä'. Eli esiintyminen on latautunut juttu. Onhan sanottu, tosin aika räväkästi, että me pelkäämme esiintymistä enemmän kuin kuolemaa.

Silti väitän, että jokainen meistä, ellei nyt ole todella harvinainen erakko, esiintyy joka päivä.
Me olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja meillä on yleensä joko halu tai pakko ilmaista itseämme aina välillä. Sillä jokainen meistä puhuu. Vaikenemallakin.
Olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa jatkuvasti. Meidän osuuttamme arvioidaan joka kerta. Tulevaisuudessa sen merkitys vain korostuu. Menestys on usein kiinni juuri kyvystä
vakuuttaa ja vaikuttaa. Sitä ei saa syntymälahjana kukaan. Mutta sen voi oppia!

Meillä kaikilla on sisällämme viisautta, joka kutsuu tulla ulos. Me haluamme olla aidossa ja rennossa vuorovaikutuksessa ympärillämme olevien ihmisten kanssa. Ihmissuhteet ovat paljon terveemmällä pohjalla niin töissä kuin kotona kun opimme ilmaisemaan asiamme selkeästi ja ystävällisesti.
Siksi jokaiselle tekee hyvää saada siihen kunnon työkalut. En usko, että kukaan syntyy niiden kanssa. Kyllä ne on viisasta opetella. Siksi pyydän, että kysyt itseltäsi,kuinka paljon tärkeää jääkään ilmaisematta siksi, että esimerkiksi:

1. En  uskalla sanoa mielipidettäni ääneen, koska minua jännittää.
2. Sanon asiani niin, että se ymmärretään väärin/ toisin kuin tarkoitin.
3. Ilmaisen itseäsi tavalla, jota moni vastustaa ja on eri mieltä.
4. Olen haluton ottamaan huomiota itseeni - se on muita varten.
5. Pidän muita tyhmempinä/ viisaampina/ pelottavina/merkityksettöminä tms.
6. Pelkään muiden arviota ja tuomiota itsestäni.
7. Minulla ei ole mitään tärkeää sanottavaa.

Sääli, jos samaistut edes yhteen noista yllä olevista.  Ihan jokaisella meistä on arvokasta sanottavaa sisällämme. Olennaista on osata ilmaista se niin, että se välittyy kohdeyleisölle toivomallasi tavalla. Se, meneekö sanomasi perille niin kuin olet tarkoittanut, on tietenkin monesta asiasta kiinni. Kyllä siinä on vastaanottajallakin iso osuus. Mutta siihen emme voi vaikuttaa. Toinen ihminen on todellakin toinen ihminen, jonka pään säätelynappuloihin emme pääse käsiksi. Omiamme sensijaan pääsemme sitäkin enemmän vääntelemään viisaampiin asemiin. Sitä voimme opiskella.

Siksi minulla on intohimoinen missio; järjestän esiintymiskoulutuksen 14.-15.10. koska
jokainen meistä ansaitsee tulla ymmäretyksi niin kuin on tarkoittanut.
Kutsun kurssiani esiintymiskoulutukseksi, mutta tarkemmin sanottuna se on kyllä ennenkaikkea ilmaisutaidon kurssi, jossa oppii olemaan rennosti oma itsensä ja ilmaisemaan itseään tavalla, josta voi olla ylpeä. En videoi ketään enkä haasta ketään. Pelko ei minusta kuulu mihinkään koulutukseen. Koskaan. Se on vanhanaikainen tapa opettaa eikä löydä yhtään hyvää perustetta uusimmista neuropsykologian havainnoista. Kannustus ja hyvään keskittyminen kasvattaa parhaiten.

Esiintymiskoulutuksessani 14.-15.10. haluan tehdä kaikkeni, jotta sanomasi ei kaadu siihen, että itse mokaat syystä tai toisesta. Useimmiten teemme sen tietämättämme ja tajuamattamme. Pelko ei ainakaan auta. Eikä oman esitystavan tuntemattomuus. Persoonassamme saattaa olla sellaisia korostettuja piirteitä, jotka voivat olla este vaikka ne voisivat olla voimavara.

Kiitos kun tutustut tulevan esiintymiskoulutukseni esitteeseen.  LUE LISÄÄ. Jos se puhuttelee sinua, niin ilmoittaudu pian. Pidän tämän ryhmän sen kokoisena, että pääsen valmentamaan jokaista osallistujaa hänelle sopivalla tavalla. Olen kouluttanut yli 40 vuotta elämästäni ja uskon, että voin jakaa sinulle arvokkaita oppeja, jotka monet olen saanut mokaamalla oikein kunnolla.

Tervetuloa mukaan! Ilmoittaudu info@namaste.fi, kiitos!info@namaste.fi

Taltuta sisäinen hyrräsi

Hupsista! Nyt tunnustan julkisesti, että olen aikamoisessa murmeli-moodissa; laukkaan poninhäntä hulmuten asiasta toiseen. Päivästä toiseen. Ei minulla nytkään olisi 'aikaa' naputella tätä blogia, mutta teen sen juuri siksi. Keskityn välillä johonkin, jota edes minä en voi tehdä vauhdilla. Blogi ei synny niin. Jo kuvien ja linkkien liittäminen näihin juttuihin vie ainakin minun nakkisormiltani tuntikausia.

Edellisen blogini päivittämisestä on yli 9 kuukautta. Ihan yliaikainen raskaus siis.
Sinä tuskin olet huomannut blogipaastoani, mutta minua se on kalvanut.
Se, että sinä jaksat näitä juttujani lukea, on minulle kunnia ja niiden kirjoittaminen on iloinen asia. Syy tähän naputtelutaukoon on ihan käytännöllinen; ranteeni murtui ja sen paraneminen on ollut ällistyttävän hidasta. Näppäimistö ja sormeni eivät ole oikein löytäneet toisiaan ja olen keskittänyt kirjallisen viestintäni pakollisiin ja normaaliakin lyhytsanaisempiin sähköposteihin.

Palatkaamme takaisin aiheeseeni; mikä on nenäni edessä tai oikeastaan pääni sisällä. Olen ihan kertakaikkisen kyllästynyt omaan kiireeseeni. Siinä ei ole mitään hohdokasta. Eikä se kerro mitään muuta kuin sen, että juuri nyt en osannut soveltaa omia aikaoppejani. Ne ovat:

Kiire on vain mielentila.
Aika on joko pomoni tai minä  olen. 
Aika on ystäväni.
Aikaa on aina riittäävästi olennaisille asioille.
Kiireessä sotken asioita.
Hoppuilu tekee minusa tehottoman.
Liika vauhti sotkee ihmissuhteita.

Sanomani tänään sinulle kiireiselle kanssakulkijalleni: kukaan muu kuin minä ja sinä itse ei tule katkaisemaan tätä hölmöä hoppua. Se saattaa ola muitten aikaansaamaa, mutta vain me itse voimme tehdä sille jotain. Ulkoinen paine ja vauhti ei todennäköisesti tulee hidastumaan. Päinvastoin.
Siksi ja juuri siksi on olennaista keskittyä hidastamaan vauhtia sisältäpäin.

Syitä liialliseen vauhtiin tai yleiseen hässäkkään on paljon. Moniin niistä emme pääse vaikuttamaan lainkaan. Onneksi tehokkaita keinoja päämme sisäisen hyrrän taltuttamiseksi on. Tärkein niistä on tietenkin kyky hiljentyä. Olen jakanut kaikilla kursseillani ja luennoillani monistetta, jossa tiivistän tutkitun tiedon siihen, kuinka pään sisäistä kaaosta taltutetaan parhaiten.

Sanomani sinulle, jolla EI ole syystä tai toisesta minkäänlaista hoppua ja vauhtisokeutta; kiitos kun et paheksu meitä, joilta on ainakin hetkellisesti mopon lisäksi karannut moni muukin asia käsistämme. Taivastelu ja päivittely ei ole vielä auttanut ketään missään asiassa. Kyllä me kiireen riivaamat tiedämme olevamme apinahäkissä. Myötätunto ja käytännön apu kelpaa, kiitos!

Minulla on kuitenkin pelastus tiedossa. Olen lähdössä ihan muutaman päivän päästä ryhmän kanssa iki-ihanalle pyhiinvaellukselle Camino Francais-reitille Pohjois-Espanjaan. Ryhmämme kulkee osan tunnettua Caminoa eli pyhiinvaellusreittiä, joka päättyy Bilbaoon.  Viikon aikana askeleita kertyy taas satoja tuhansia ja mielenrauhaa sitäkin enemmän. Kiire unohtuu ja asiat selkeytyvät ihan itsestään.

En voi kyllin kehua sitä, kuinka ihmeen upeaa on kävellä keskittyneesti päivästä toiseen, vain jokaiseen askeleeseen keskittyen. Siksi järjestän innolla näitä vaellusmatkoja joka vuosi. Ehdimme kerrankin pysähtyä oman elämämme olennaisimpiin asioihin ja monet kysymykset saavat ihan luontaisesti vastauksensa pehmeiden polkujen syleilyssä.
Lue lisää ensi kevään matkasta Santiago de Compostela kevät 2018

Viime matkojen tunnelmiin pääset aiemmin julkaistuista blogistani.
Pyhiinvaellus oman elämäntehtävän juurille

Oi, kuinka kivaa onkaan taas päivittää tätä blogia, jess! Kohta tulee taas uusi. Lupaan!

Lämmöllä ja kiitollisuudella Marika

ps. Järjestän iloisen MATKAILUTAPAHTUMAN 18.10. Balderin Salilla, Helsingin keskustassa. Siellä kerron uskomattomimmat matkakokemukseni. Kuohuvaa ja kaikkea kivaa, mm. mega-arvonta luvassa. Lue lisää:
ILOINEN MATKAILUILTA