Menninkäinen päivänvaloon, kiitos!

Kun muutin aikoinaan Irlantiin, jaksoin äimistellä aikani kaupan kassajonojen hidasta etenemistä. Kenelläkään ei vaikuttanut olevan kiire ja kassalla vuorossa oleva näytti tuntevan jokaikisen maksuvuorossa olevan. Jutuista päätellen heillä myös vaikutti olevan monta yhteistä tuttua. Eli juttua riitti. Kuulin tarkat selonteot sen ja sen hautajaisista, kihdistä ja konfirmaatiosta. Pikkuhiljaa totuin tähänkin. Aloin aidosti iloita pienistä yhteisöllisistä hetkistä, joita syntyi kuin itsestään kaupan lisäksi lenkkipoluilla ja naapurien kanssa seurustellessa. Takaisin Suomeen muutettuani jatkoin hyväksi havaitsemaani irkkutyyliä. Koskaan ei kannata jättää väliin mahdollisuutta ystävälliseen kanssakäymiseen. Ei ole vielä tullut kielteisiä sivuvaikutuksia vaikka useampi vuosi kotimaassa on jo takana.

Ovatko irlantilaiset suomalaisia mukavampia ja englatilaiset meitä kohteliaampia? Ovatko amerikkalaiset luontaisesti meitä ystävällisempiä? Ovatko ruotsalaiset  oikeasti leppoisampia ja kreikkalaiset vieraanvaraisempia? Eivät tietenkään syntyessään! Mutta sen sanon, että he ja monet muut kansat ovat oppineet jo pienestä pitäen, että yhteisön liimana toimii kohtelias ja toisen huomioon ottava käytös. Ja hymy. Porukka tulee toimeen paremmin, kun on pehmentäviä keinoja kohdata toinen toisensa. Me emme ole saaneet edes äitiyspakkauksessa tällaisia sosiaalisia hyvinvointitabletteja. Mutta emmeköhän ole valmiita oppimaan. Olemme jo riittävän paljon matkustaneet maihin, joissa tervehtiminen, hymyily, juttelu ja anteeksipyyntö tönäistäessä on itsestäänselvyys.

Väitän, että me suomalaiset olemme äärettömän ystävällisiä. Emme vain osaa ilmaista sitä. Kukaan ei ole opettanut. Meissä asuu mukava ja aidosti auttavainen tyyppi, kunhan annamme itsellemme yksilöinä ja kansakuntana mahdollisuuden. Uskallan jopa väittää, että me suomalaiset olemme poikkeuksellisen lämpimiä ja rehtejä ihmisiä, jotka piilottelevat käsittämättömän karun, tylyn ja joskus järkyttävän paksun kuoren alla. Eikö olisi aika päästää menninkäinen päivänvaloon?

Väitän, että me virkistyisimme silmissä, jos omaksuisimme edes murto-osan vaikkapa länsinaapureittemme leppoisasta ja ystävällisestä kanssakäymis-kultturista. Ei, ei se murentaisi kansallista identiteettiämme. Se saisi sen kukoistamaan. Kuorisimme tuon ahdistavan epäystävällisyyden pakkopaidan pois. Mielenterveyden kannalta se on olennaista. Yksinäisyys sairastuttaa. Ystävällinen yhteisöllisyys on tärkein terveyttämme kohentava asia. Todellakin on.

Itsepalvelukassojen toivotaan meillä lisääntyvän. Ihanko totta? Perustelut ovat vastaansanomattoman ontuvia; ensinnäkin niitä käytettäessä saattaa säästää jopa 80 sekuntia päivässä. Kokonaissaldosta eli 86000 sekunnista/päivässä se on, no, aika ohikiitävä juttu.  Toinen virallinen syy suosia itsepalvelukassojen yleistymistä on huoli uupuneista kansalaisista työn jälkeen. Kuten kaupan edustaja sen  hesarissa ilmaisi - Ei sitä väsyneenä enää jaksa seurustella kassan kanssa.

Ihanko totta? Ettei suomalainen jaksa väsyneenä sanoa edes kiitos ja näkemiin? Nyt en kyllä suostu  hyväksymään moista. Sehän se juuri väsyttää meitä, että emme seurustele toistemme kanssa. Elämme poikkeuksellisessa yhteisössä, jossa on muinaisvaihde edelleen jäänyt päälle - urahtelu ja mykkä tuijotus. Jopa sille elävälle ja puhuvalle kaupan kassalla työskentelevälle henkilölle. Uskallan haastaa kenet tahansa kokeilemaan, kuinka paljon väsyttää ystävällinen hymyily ja muutaman mukavan sanan vaihto. Niin ei väsytä ellei elämä ole kadonnut suonista juuri siksi, että kukaan ei ole hymyillyt ja sanonut mitään liian pitkään aikaan.

Eikähän sovita, että olemme valmiita näyttämään maailmalle muutakin kuin Aalto maljakon ja Saara Aallon. Miten olisi aidosti suomalainen lämpö - se, joka kumpuaa sydämestä siksi, että se tuntuu niin ihmeen hyvältä. Antajasta ja saajasta. Ei oleteta, että liskoaivomme osaavat tulkita totutun tylyyden jotenkin käänteisesti aidoksi ja myönteseksi vuorovaikutukseksi. Ei osaa. Ei jäädä odottelemaan, että joku MUU on meille oudon ystävällinen. Senkin uhalla, että naapurit, kassahenkilö ja perhe ( ja varsinkin perhe!) katsovat meitä hetken hiljaa ja epäillen, hymyillään iloisesti ja sanotaan vaihteeksi jotain kannustavaa ja kaunista. Se voisi olla aika kivaa, vai mitä?

Tässä alla linkki ilmaiseen rakastavan ystävällisyyden meditaatioon. Se tekee meille kaikille helpommaksi olla myönteisiä niin itseämme kuin muita kohtaan. Olemme ansainneet sen hyvän  olon, joka siitä tulee! 

 ILMAINEN HYVÄN OLON MEDITAATIO, OLE HYVÄ!

Ihmeen ihana meditaatio

"Onko se jo valmis?" Tätä minulta on kyselty muutaman viikon ajan. Olen nimittäin puuhaillut ahkerasti itselleni äärettömän tärkeän projektin kanssa. Nyt voin huojentuneena sanoa, että kyllä, nyt se on valmis! Tein sinulle ja mahdollisimman monelle meistä parinkymmenen minuutin hiljentymisharjotuksen. Kyse on omasta versiostani maailman ehkäpä tunnetuimmasta harjoituksesta, jota kutsutaan Metta-meditaatioksi (Loving Kindness Meditation).

Suomeksi sisälläni soi kauniisti nimi Rakastavan ystävällisyyden meditaatio.

Suurkiitos tästä meditaatiosta kuuluu tyttärelleni Viivi Pentikäiselle (jonka kädet muuten ovat kuvassa!). Viivi on painostanut minua vuoden tekemään tämän äänitteen. Hän jaksoi hioa sitä kanssani silloinkin, kun itse jo hyydyin. Lisäksi Viivi jaksoi kuunnella monia eri versioita, aina tosin onnellisen näköisenä sohvalla makoillen. Viivi on itse kokenut Rakastavan ystävällisyyden meditaation voiman ja siksi hän haluaa, että se leviää mahdollisimman laajaan käyttöön. 

KUUNTELE JA LATAA TÄSTÄ ITSELLESI MEDITAATIO

Toivon syvästi, että vaikka sinulla olisi kuinka kiire ja juuri siksi(!), ehtisit kuunnella tätä äänitettäni ja nauttia sen lähes käsittämättömän hyvää tekevistä vaikutuksista. Parikymmenminuttinen nautinnollinen hiljentyminen antaa taatusti enemmän takaisin kuin siihen käytetty aika. Sen voi liioittelematta sanoa muuttavan meidät onnellisemmaksi. Olen varma, että olemme miellyttävämpää seuraa sekä itsellemme että kaikille lähimmäisillemme juuri sinä vuodenaikana, jolloin se kannattaa ihan erityisen paljon!

Metta- meditaatio/ hiljentymisharjoitus on erityisen kiinnostava, sillä sitä on tutkittu paljon.
Tulokset ovat suorastaan ylitsepursuvan myönteisiä. Rakastavan ystävällisyyden  meditaatio näyttäisi olevan poikkeuksellisen hyödyllinen hiljentymisen muoto - kenties kaikkein paras. Itselleni se on suorastaan pyhä ja rakastan syvästi sen antamaa hyvää oloa ja seesteisyyttä.
En keksi parempaa tapaa käyttää 20 minuuttia päivittäisesta 1440 minuutin varastostamme.

Mettameditaatio lisää tutkitusti hyvinvointia, onnellisuutta ja kehon terveyttä. Se parantaa ihmissuhteita ja korjaa jopa fyysisiä vaivoja kuten migreeniä ja kroonista kipua. Vanheneminen hidastuu ja masennusoireet lieventyvät. Myönteisyys kasvaa ponnistelematta ja stressi helpottuu merkittävästi. Se vähentää itsekriittisyyttä ja lisää yhteenkuuluvuuden tuntua. Siitä tulee ihmeen hyvä olo. Sekin on jo riittävän pätevä syy pötkötellä sohvalla 20 minuuttia, vai mitä?

                   TÄSTÄ LINKISTÄ PÄÄSET LATAAMAAN ITSELLESI MEDITAATION
                                         

Rakastavan ystävällisyyden meditaatio vaikuttaa jo pieninä annoksina eli saat hyvän olon vaikka et ehtisi kuunnella meditaatiota kuin silloin tällöin. Mutta myönteiset vaikutukset kasaantuvat ja kasvavat, kun annat itsesesi tämän hiljentymisajan mahdollisimman usein ja säännöllisesti.
Se tasapainottaa ja korjaa niin mielen, sydämen kuin kehon häiriöitä. Tässä vain pääasialliset 'makupalat'. Lista on pitkä ja vaikuttava. Ei hullumpi yleislääke, vai mitä?

Äänityksen päätin tehdä kotona, ihan omilla pikku laitteillani. En olisi ehtinyt äänitysstudioon ennen joulua ja halusin tämän sinulle juuri ennen suurinta juhlahässäkkää.  'Kotikutoisuus' varmaankin kuuluu äänitteestä, mutta kaikkein eniten haluavan siitä välittyvän sen suunnattoman lämmön, jota tunnen sinua ja teitä kaikkia kohtaan. Olen äärettömän kiitollinen siitä ajatuksesta, että tuhannet ja tuhannet tulevat kuuntelemaan tätä meditaatiota ja sitä kautta voimaan paremmin.

Halusin myös tehdä äänitteestäni ilmaisen, koska toivon mahdollisimman monen teistä levittävän sitä eteenpäin. Uskon sydämeni pohjasta, että Rakastavan ystävällisyyden meditaatio 
lisää aitoa jaksamista. Se voi vähentää valtavaa ja surullista masennuslääkkeiden käyttöä maassamme. Hyvä lisää hyvää ja toisistamme välittäminen eheyttää meitä kaikkia. Kiitos avustasi!

Koska oletan, että ainakin osaa teistä arvoisista lukijoistani saattaa kiinnostaa aiheesta tehdyt tutkimukset, laitan tähän kaksi linkkiä, josta löydät lisätiedon aarrearkun ja toisenkin!

LUE LISÄÄ METTAMEDITAATION HYÖDYISTÄ!

TIIVISTETTY KATSAUS AIHEESTA TEHTYIHIN TUTKIMUKSIIN

Tee rauha itsesi, rakkaittesi ja kaikkien planeettamme asukkaiden kanssa.

Maailmanrauha alkaa kotoa.

Toivotan sinulle ja rakkaillesi oikein sydämellistä, seesteistä ja rakkauden täyttämään loppuvuotta. Tuokoon ensi vuosi sinulle niitä kokemuksia, jotka saavat sielusi laulamaan!

Lämmöllä, Marika

LATAA TÄSTÄ MEDITAATIOHETKI ITSELLESI JA YSTÄVILLESI

NAUTI HILJENTYMISHETKESTÄ KANSSANI, KIITOS!

                                

Taivaspaikat jaossa jo tänään!

Tuhmat tytöt pääsevät kuulemma kaikkialle ja kiltit tytöt 'vain' taivaaseen. No, suoraan sanoen minua ei juuri nyt kiinnosta taivaspaikka sitten joskus, mutta arvokas elämä tässä ja nyt sitäkin enemmän. Sinne arjen taivaaseen eli aitoon onnellisuuteen on mielestäni vain yksi tie - toistemme tukeminen ja yhteistyö. Sen voi lunastaa iloitsemalla muitten menestyksestä ja tajuamalla ihan oikeasti, että se ei ole koskaan meiltä pois. Yhdessä me olemme enemmän ja yksin on ankeaa.

Menestys on kiikkerä ja hutera sana. Se merkitsee ihan mitä tahansa eikä oikein mitään. Ainoa kestävä tapa mitata omaa 'menestystään' on se, kuinka hyvin jaksamme olla ystävällisiä, hyväntahtoisia ja myötätuntoisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Kun siihen pystymme, masennuslääkkeille ja itsensä turruttamiselle tavalla tai toisella ei ole tarvetta. Pystymme kauniisiin ihmeisiin. Jaksamme auttaa itsemme lisäksi sellaisia läheisiämme, joilla elämän eväät ovat vähissä. Se ja vain se on taivas maan päällä.

Uskon, että aitoa valovoimaisuutta ei ole se, että häikäisee toiset niin, että he sokaistuvat kirkkaassa valossa. Se on itsekeskeistä itsensä nostamista yli muiden, jossa toimintaa ohjaa pelko siitä, että toisen menestys on menetys itselle. Mutta näin ei tarvitse olla. Juhlimalla toisen onnistumista, olipa se mitä tahansa, parannamme omia mahdollisuuksiamme päästä 'taivaaseen' vaikka jo tänään.

Aitoa valoa meistä säteilee heti, kun olemme valmiita valaisemaan sillä toisten polkua. Minulle henkilökohtaisesti mittarina oman työni arvosta ja omasta 'menestymisestäni' on se, näkeekö joku kulkea paremmin omaa polkuansa lähelläni. Mm.kurssilaisteni onnistumiset ovat sitä. Eli olenko varmasti sellainen henkilö, joka toisten joukossa sytyttää valot eikä edes tietämättään sammuta niitä. Maailmassamme on aivan riittävästi pimeitä paikkoja. Ei lisätä niitä pihtaamalla kiitostamme ja tukeamme toisilta.

Hyvyyden kakkua ei voi syödä loppuun. Palasia riittää loputtomasti kunhan lopetamme itsemme vertailun toisiin ihmisiin. Vertailu on myrkkyä. Suuntan tai toiseen se toimii meitä vastaan. Jos pidämme itseämme parempina kuin muut, joudumme sisällämme ja usein ihan käytännössäkin kamppailemaan paikastamme auringossa. Stressaavaa ja väsyttävää. Jos taas pidämme itseämme huonompana kuin keta tahansa muut ihmistä, kulutamme itseämme päivästä toiseen. Stressaavaa ja väsyttävää sekin. Vertailu on kilpavarustelua, jolle ei ole kaunista loppua.

Politiikkaan en ole halunnut lähteä koska vaikuttaa siltä, että liian paljon energiaa ahkerilta yhteisten asioiden hoitajiltamme menee sen todistamiseen, että muut ovat väärässä. Valitettavasti tämä strategia ei toimi lainkaan. Aivot tulkitsevat arvostelun arvosteluna. Kohde on toissijainen. Arvostelija haukkuu tietämättään itseään ja voi huonommin ja huonommin. Eikä todellakaan edistä yhteistä hyvää. Toisten kannustaja voimistaa yhteisöään. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö puutteisiin ja ongelmiin pidä puuttua. Tottakai pitää. Sen voi tehdä tehokkaimmin ilman että vetää kanssaihmisiä lokaan.

Edellisessä blogissani nostin esiin kuusi kirjaa, joita voin sydämestäni suositella. Nyt haluan antaa valonheittäjän osua muutamiin Viisas Elämä - kustantajamme kirjailijasiskoihini. Heidän hienot tuotoksensa eivät näy riittävästi kirjamyynnin aitiopaikoilla. Sääli. Sillä meillä Suomessaa on ilahduttavan paljon upeaa naisenergiaa.

Nämä naiset ovat viisaita, älykkäitä, valloittavia ja innostavia. Ja tottakai minulta jää nyt tässä mainitsematta lukuisia loistavia ihmisiä ja kirjoja.
Tee itsellesi palvelus ja nosta heitä esiin. Ole nostattaja. Sytytä valo. Ole valonheitin ja majakka. Kun valaisee, näkee itsekin selkeämmin minne on menossa.

Nostan tähän muutaman oman suosikkini: Johanna Blomqvistin äärettömän älykkään ja rohkean kirjan Kvanttiffysiikasta energiahoitoihin. Tästä naisesta kuulemme vielä paljon.

Miia Huitti kirjoittaa tärkeästä aiheesta omakohtaisesti Stressikupla-oppaassaan. Anna sille mahdollisuus, sillä stressi ei parannan ketään.

Katja Pitkäniemen kirja Elämän virrassa on loistava opas oman elämänsä toimitusjohtajuuteen. Suosittelen!

Ketä sinä voisit kannustaa, kehua, julkisesti arvostaa, antaa tunnustusta ja osoittaa, että olet riittävän valoisa antaaksesi toistenkin loistaa? Onko sinulla ehkäpä työkaveri, ystävä, tuttu ja jopa perheenjäsen, jonka sydän täyttyisi ilolla ja kiitollisuudella, jos antaisit hänelle arvostusta jopa laajemmin kuin kahden kesken. Tutkijoiden mukaan se lisää sinunkin onnellisuuttasi merkittävästi. Kaikki voittavat.

Minä arvostan, kunnioitan ja ajattelen lämmöllä teitä kaikkia blogini lukijoita - olette upeita edelläkävijöitä. Siitä suuri kiitos, kiitos, kiitos! 

Merja Takamäen kirjat ovat oivaltavia ja toimivia arjen oppaita. Pauliina Tervo kirjoittaa selkeitä ruoka-ohjeita meille vatsavaivaisille. Katja Frange tekee upeaa työtä nostamalla intuition siksi arvokkaaksi elämän työkaluksi, jota se on. Hyvä siskot!

6 suosikkikirjaani ja 30% alennus kirjastani!

Selainen hesaria mietteliäänä ja vähän haikeana. Ei näy oman kirjani eikä monen muunkaan loistavan uutuuden mainoksia missään. Vain isoilla kustantamoilla on varaa markkinoida kirjojansa valtaisin ilmoituksin eri lehdissä ja ostaa näkyvyyttä kirjakaupoissa. Raha valitettavasti ratkaisee pitkälti sen, mitä suomalaiset lukevat tänäkin jouluna.

Siksi laadin oman kuuden suosikkikirjani listan kirjani kustantaneen Viisas Elämä -pienkustantamon poikkeuksellisen loistavasta valikoimasta. Oikeasti suosikkejani on kymmeniä, mutta välillä vähemmän on ihan oikeasti enemmän. Suosittelen tutustumaan ko.kustantajan erittäin laadukkaaseen ja laajaan valikoimaan henkisen kasvun oppaita.

Tottakai laitoin suosikkikirjojeni listalle oman kirjani

Rakastu elämääsi - 7 viikon kiitollisuusohjema . 

Olisihan ihan hassua kirjoittaa kirja ja sitten olla välittämättä, luetaanko sitä vai ei. Minä välitän, sillä kiitollisuus aiheena on äärettömän tärkeä ja uskon esittäneeni sen selkesti ja jopa hauskasti. 

Pyysin teille ihanille blogilaisilleni 30% alennuksen, jonka saat koodilla KIITOLLISUUS

Alennus on voimassa sunnuntaihin 18.12. saakka. Toimi siis ripeästi.

TILAA TÄSTÄ KIRJANI 30% ALENNUKSELLA

Tässä omat 5 kirjasuosikkiani pukinkonttiin tai omalle yöpöydälle:

1. Eckhart Tollen Läsnäolon voima on jo 20 vuotias, mutta komea uusintapainos on kertakaikkisen upea käännös meitä miljoonia mullistaneesta kirjasta. Tähän viisauden lähteeseen voi palata uudelleen ja uudelleen ja aina oivaltaa jotain ihmeen olennaista.

Läsnäolon voima

2. Lissa Rankin on uraa-uurtava lääkäri, joka on uskaltanut sukeltaa syvemmälle ja laajemmalle kuin useimmat hänen kolleegoistaan. Kirjassaan Terveeksi mielen voimalla Rankin osoittaa, miten ajatukset, tunteet ja uskomukset muuttavat kehomme toimintaa. Tätä kirjaa lukiessa on pakko kyseenalaistaa monia juurtuneita käsityksiämme.

Terveeksi mielen voimalla

3. Sisäsyntyinen onnellisuus ei ole maailman helpoin kirja, mutta sitäkin antoisampi.

  Tohtori Rick Hanson kertoon vakuuttavasti ja käytännöllisesti, kuinka voimme muuttaa aivojemme kielteistä perustaipumusta. Olen oppinut tästä kirjasta valtavasti olennaisia asioita, joita jaan kursseillani.

Sisäsyntyinen onnellisuus

4. Professori Kristin Neffin kirjoittama Itsemyötätunto selittää vastaanpanemattomasti, että on välttämätöntä olla aidosti itselleen paras ystävä, jotta olisimme myötätuntoisia muita kohtaan. Tämä hieno ja lämminhenkinen kirja opastaa meitä kohtelemaan itseämme kauniisti. Tärkeää!

Itsemyötätunto

5. Ystävällisyys on koskettava ja tärkeä kirja. Sen kirjoittaja Piero Ferrucci on osannut ilmaista elämästämme ihan tärkeimmän asian hienostuneesti; ystävällisyys, luottamus ja kiitollisuus antavat meille lämpimät ja terveet ihmissuhteet. Ja ne taas pitävät meidät terveinä ja onnellisina. 

Dalai- laman sanoin; Tämä kirjan on kuin suoraan omasta sydämestäni.

Ystävällisyys

Jos olet kuten minä ja haluat myös selailla viisaita kirjoja ja saada jutella niistä, mene käymään mielestäni maailman tunnelmallisimmassa Era Nova-kirjakaupassa Eirassa Era Nova kirjakauppa. 

Siellä on ihanien kirjojen lisäksi kymmeniä enkeli - yms.kortteja ja taivaallisen kaunista musiikkia.

Minä annan tänä jouluna lahjaksi viisautta, lämpöä ja ymmärrystä.
Mm. näissä kirjoissa on kaikkea tätä ja paljon muutakin arvokasta. 

Ole itsesi puolella - tee uudenvuoden lupaus!

Olen kuullut useilta ihmisiltä, että he eivät aio missään nimessä tehdä minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia. - En halua enää pettyä itseeni, en kuitenkaan onnistu, he hokevat.
Sääli. Sillä juuri tuoreen vuoden alku on mielestäni aivan loistava hetki olla omalla puolellamme. Aloittaa ikäänkuin puhtaalta sivulta omassa elämässään. Pitää itsestänsä vihdoin parempaa huolta. Välittää aidosti niistä asioista, joilla on merkitystä. Keskittyä olennaiseen eli sellaisiin juttuihin, jotka todella parantavat arjen laatua.

Se, että on joskus epäonnistunut, on tietysti ymmärrettävästi painunut mieleen tiukasti ja ehkäpä lannistanut. Mutta menneisyys EI ole tulevaisuuden kartta ellemme me niin kuvittele ja oleta.
Aivot kyllä mielellään luulevat niin, sillä ne on ohjelmoitu varsin vanhanaikaisesti kyttäämään  mahdollisia 'repsahduksiamme'. Tämä on ilmeisesti palvellut ihmiskuntaa noin 50 tuhatta vuotta sitten. Ei kuitenkaan enää, ellet ole vielä oppinut, että kuuma liesi polttaa käden ja pimeällä kannattaa laittaa paljon heijastimia päällensä (ihan totta!).

Halu parantaa omia elintapoja on kaikin puolin tervettä ja toivottavaa. Epäonnistumisen manaaminen varmana juttuna on suorastaan masentavan helppo tapa todistaa olevansa jonkinsortin luuseri - sellainen, jonka kannatta pysytellä huonoissa ja usein suoranaisesti haitallisissa tavoissa. Se on valitettavasti mielestäni lähinnä tietämättömyyttä siitä, miten muutos tehdään onnistuneesti.

Olen vuosikymmenten aikana valmentanut tuhansia ihmisiä tekemään onnistuneita elämänmuutoksia uranvaihdosta laihdutukseen ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Olen oppinut, mikä toimii ja mikä ei. Sen tiedän varmasti, että ennakkoasenne vaikuttaa lopputulokseen yllättävän paljon. Vaikeasta tulee vaikea. Yllättävän helposta tulee yllättävän helppoa. Kaikki on mahdollista tai mahdotonta, riippuen kumpaan uskoo. Usko pois.

Minkä tahansa toivotun elämäntapamuutoksen voi toteuttaa joko hyvin tai huonosti. Suurin osa yrittää hoitaa homman kehnosti ihan siksi, että ymmärrettävästi ei  tiedä, miten aivot reagoivat muutoksiin. Tahtoa kaikilla kyllä on, mutta keinot ovat vanhanaikaisia ja tehottomia. Aivot tekevät ylitöitä sabotoidakseen yrityksemme. Ollakseen onnistunut, muutoksen tulee tapahtua niin, että aivot ovat meidän puolella, eivätkä sitä vastaan.

Stressi on varma keino epäonnistua elämäntapamuutoksissa. Stressissä olemme reaktiivisia  ja se tarkoittaa sitä, että jos väsyttää, ei huvitaka pätkääkään lähteä salille. Sohva voittaa. Jos harmittaa, viherjauheen lisääminen ruokaan ei houkuttele. Suklaa voittaa. Kun aikaa tuntuu olevan vähän, on terveellisen ruuan valmistus kuin vuoren valloitus ja ystävälliset sanat häviävät jonnekin tiuskimisen jalkoihin. Ei jaksa eikä viitsi. Aivojen ylikuormitus tekee meistä yhtä herttaisia kuin nälkäisestä krokotiilistä.

Siksi meidän on onnistuaksemme saatava aivot puolellemme. Meidän tulee tainnuttaa kiukkuinen kroko ja rauhoittaa se osa aivoista, jossa paniikkinappula on jumittunut kiinni. Se onnistuu monin  eri stressinpurkukeinoin. Niitä voit lukea näistä edellisistä blogipostauksistani .

Kuuntele myös ilmainen hiljentymis- meditaatio, joka auttaa suuresti virittämään aivoimme muutosmyönteisiksi.

                                           RAUHOITTAVA HILJENTYMINEN 

Ennen kaikkea - ole itsesi puolella.

ps. Tervetuloa kuulemaan ihanista hyvinvointimatkoistani, joissa taatusti saat kokonaisvaltaisen hyvän olon kokemuksen!
TERVETULOA HYVINVOINTIMATKA- ILTAANI!

Herätys! Julistan valituslakon. Tuletko mukaan?

Urputus uuvuttaa. ' Tulisi jo kevät. Tai kesä. On kylmä. Apua, lunta tuli kamalasti. Voi ei, minne se lumi katosi just kun alkoi hiihtokelit. Jos vain pääsisi etelän aurinkoon. Menipä nopeasti se viikko etelässä ja sielläkin oli huonot ilmat. Kiire, kiire,kiire. Mihin tämä aika oikein katoaa. Ei jaksa, ei ehdi, ei ole edes rahaa. Eikä oikein huvita. Farkut kiristävät edelleen.'

Minä julistan tässä nyt ihan virallisesti oman valituslakkoni, jonka toivon kestävän todella, todella, todella pitkään. Jos valitan, siitä saa sanoa minulle heti.  Narina ja marina eivät tee tästä maailmasta eikä edes omasta pikku universumistani yhtään sen parempaa. Kun mikään ei oikein tunnu olevan kohdallaan, alkaa todellakin kaikki olla pois paikoiltaan. Ainakaan muitten käytös. Ja Suomen ilmasto. Ihan yllättävän hankalaa vaikuttaa olevan elomme yhdessä maailman rikkaimmista, turvallisimmista ja puhtaimmista maista.

Sinä ja minä luomme Suomen ilmaston. Ja nyt puhun siitä olennaisesta ilmastosta - yleisestä ilmapiiristä, joka sikiää, kasvaa ja leviää  puheistamme ja teoistamme. Kysymys kuuluukin, olenko minä ja sinä osa ikävää ilmastomuutosta vai olemmeko aidosti osa puhdistuvaa ilmapiiriä. Se on meistä kiinni. Kirkkaalle taivaalle ilmestyy enemmän ja enemmän pilviä eikä valoa näy, ellemme herää tajuamaan, että siellä se aurinko loistaa taivaalla, ihan koko ajan.

Minulla ei oikeasti ole minnekään kiire. En halua, että helmikuu loppuu nopeasti ja että juuri tämä ainutlaatuinen kevät häviää äkkiä menneisyyteen. Haluan nauttia juuri tästä hetkestä, ikäänkuin se olisi viimeinen. Haluan elää kiitollisena ja innostuneena. Haluan valita onnellisuuden, sillä se ja vain se valaisee mieleni ja ympäristöni. Minne ihmeessä meillä on oikein kiire? Hautaanko? Ei aavistustakaan, sillä elämä on matka ilman etäisyyttä enkä siten tiedä, milloin olen 'perillä'.

Kiitollisuus on näkökulman valinta, ei seuraustaa siitä, että elämä on sattunut kohtelemaan poispilattuja meitä jonkinlaisella lottovoitolla. Se muuten on tosiasia meille suomalaisille ihan jokainen päivä. Emme ole  jossain maailman monista järkyttävän  turvattomista ja lohduttomista paikoista. Mielestäni on jotenkin tyylitöntä, että emme tätä onneamme tajua. Sitäpaitsi onnellinen jaksaa tehdä niille omassakin maassamme oleville ongelmille enemmän kuin omasta navastansa lumoutuneet narisijat.

Mikä meitä väsyttää niin, että emme jaksa mitään muuta kuin valittaa vetämättömyyttämme ja puutteellista elämäämme /lähimmäisiämme? Olen aika varma, että  juuri valittaminen sen vetämättömän olon tekee. Ja se, että olemme tylyjä ja epäystävällisiä itsellemme ja muille. Kaiken voi tehdä joko itseään väsähdyttäen tai itseään voimaannuttaen. Meidän ainoana tehtävänämme on valita viisaampi näkökulma. Se ei vie aikaa eikä rahaa.

Tuletko mukaan valituslakkoon? Haluatko herätä sydän kirkkaana ja askel keveänä? Lopeta kanssani narina, valitus, päivittely, syyttely, paheksunta ja niiden samojen iänikuisten tekosyitten kelaaminen. Tee ainakin parhaasi ja kokeile. Kukaan meistä ei pysty siihen koko ajan, mutta täydellisen ja nykyisen välillä on paljon tilaa. Se, että emme jaksa, viitsi, halua tai ehdi, on ylellinen valinta.
Valitkaamme toisin. Se kannattaa.

Ethän jarruta itseäsi sitku-mutku-mutta-mantralla?

Helsingistä Rovaniemelle tai Roomaan on hirvittävän pitkä automatka, jos huokailee jo ensi metreillä kuinka vaivalloinen reissu on edessä. Silti teemme tätä huomaamattamme lähes kaikessa, mihin ryhdymme. Valitamme etukäteen kuorossa; voi, en kestä luopua juustosta, ruisleivästä, irtokarkeista, nalkuttamisesta tai ties mistä. Manaamme jopa marraskuuta etukäteen, vaikka se ei ole edes vielä täällä. Teemme itsellemme rankan karhunpalvelun ylipuhumalla itsemme korostamaan vaikeuksia -yksin mielessämme ja yhdessä kahvihuoneessa. Se on ihan tavallista ja silti tavattoman hyödytöntä, jopa haitallista.

Viime kuukaudet ovat menneet minulta aika vauhdikkaasti uusia koulutuksia aloittaessa, ulkomailla unelmamatkojani vetämässä ja kotimaassa uuden kirjani ulostuloon liittyvissä tilaisuuksissa ja haastatteluissa. Välillä on väsyttänyt vietävästi, mutta en ole kehdannut valittaa kiirettä. Se olisi aika ärsyttävää, sillä kaikki, ihan kaikki, on ollut äärettömän antoisaa, suorastaan upeaa. Ja vapaaehtoista. Olen aidosti kiitollinen lämminhenkisistä tapaamisista hienojen ihmisten kanssa ja kirjani, koulutusteni, matkojeni ja luentojeni hyvästä vastaanotosta. Olo on etuoikeutettu. Kiitos! Kiitos! Kiitos!

2 X Marika = hauskaa! Tässä Marika Haag ja meikäläinen iloisillaNasta Fiilis-messuilla Järvenpäässä.
Viisas Elämä- kustantajani on tehnyt hienon työn kirjani kanssa ja olen siitä aidosti ylpeä.   

Ja nyt on hetkellisesti vähän uuvahtanut, sellainen maratonin jälkeinen olo. Tai oletan näin, koska en ole koskaan juossut maratonia. Minun kehoni ja mieleni pyytävät vetämään syvään henkeä, puhaltamaan erityisen pitkään ulos ja pysähtymään olennaisen äärelle. Siksi tätä blogia nyt vihdoin kirjoitan. Itselleni muistutukseksi ja ehkä myös sinulle ystäväni. Pysähdytään yhdessä ainakin hetkeksi.

Vaikka olen kirjoittanut pitkän elämäni aikana lähes 10 kirjaa ( yksi on niin ohut, että en ole varma, luetaanko se kirjaksi:),  jännitän edelleen kovasti sitä, miten uusin tuotokseni otetaan vastaan. Ainakin kirjani julkkareissa kaikki vaikuttivat suorastaan innostuneilta, vaikka eivät siis olleet lukeneet kirjaa vielä:)
Tässä suvun edustajina serkkuja, poikani ja siskoni antamassa henkisen ja fyysisen tukensa. 

Tiedän, että en ole yksin ylivauhdikkaan tunteen kanssa. Että tekisi mieli painaa oman elämänsä stop-nappulaa ja miettiä, mihin suuntaan on menossa, mitä oikeasti haluaa ja miten sen voisi tehdä. Kysyn tätä säännöllisesti kuulijoiltani ja saan aina saman vastauksen lähes kaikilta. Pää pitäisi tyhjentää.  Saisi vähän selkeyttä ja oman arkensa pikkuisen enemmän järjestykseen.
Ennenkaikkea; pääsisi vihdoin tekemään itselleen mieluisan muutoksen, olkoonpa se liikojen vaatteiden raivaus, juoksuharrastuksen aloittaminen, italian kielen opiskelu,  tai vaikka koiran kanssa agilityn harrastaminen. Mutta.

Sitten tulee se sitku-mutku-mutta-mantra, josta kirjoitan kirjassani ihan kokonaisen luvun tai vähän enemmänkin. Siksi, että meillä tuo mantra kummittelee aina toivotun muutoksen ja nykyisen tilanteen välissä. Odottelemme sitä ihmeellistä hetkeä, kun elämä/muut suovat meille mahdollisuuden tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. Lähinnä odotamme lisää aikaa, rahaa ja aurinkoa. Ja sitä, että farkut eivät kiristäisi ja muut muuttuisivat, jotta itsellä olisi helpompaa. Jep, jep.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä tässä selitän innostuneena. Mutta aiheena on mindfulness ja paikkana iki-ihana
Villa Arcadio, jonne järjestän kaksi matkaa taas ensi vuonna.  Tässä sinulle esite unelmamatkalleni:
 HEMMOTTELULOMA ITALIAAN

Koska opetan työkseni kanssaihmisiä tekemään onnistuneita, kestäviä ja aidosti hyödyllisiä elämänmuutoksia, olen törmännyt sitku-mutku-mutta-mantraan tuhansia kertoja. Ei hätää. Nämä jarrut ovat raivattavissa. Se on täysin mahdollista ja jopa helpompaa kuin moni uskoo. Aloitan siitä, että muutosta täytyy haluta enemmän kuin vanhaa. Muuten emme muutu kuin hetkellisesti. Sanomme haluavamme vaikkapa hoikistua tai lukea enemmän kirjoja, mutta oikeasti haluamme pitää kiinni vanhasta, joka on esimerkiksi juustoleivät ja Rakas, sinusta on tullut pullukka-tv-ohjelma.

Jotenkin salaa toivomme, että joku muu tekisi muutos-homman puolestamme. Kuten eräs rehellinen kurssilaiseni asian ilmaisi: ' Maksaisin mielelläni siitä, että joku juoksisi ja laihduttaisi puolestani.'
Mutta, mutta, mutta kun sitä toivottua muutosta ei tule ellemme itse sitä tee. Muilla on ihan riittävästi tekemistään oman elämänsä kurssin säädössä auttaakseen sinua siinä. Teemme haluamamme muutoksen itsellemme tarpeettoman vaikeaksi, ellemme oivalla, että voimme tehdä sen itsellemme äärettömän paljon helpommaksi. Yksi askel kerrallaan, kääntäen aivot yksi ajatus kerrallaan puolellemme. Taas suosittelen, että luet lisää kirjastani Rakastu elämääsi! Siellä on aika tarkat ohjeet siihen, kuinka saat aivosi palvelemaan sinua eikä tekemään kaikkea tarpeettoman vaikeaksi.

Jaksan paremmin, kun uskon jaksavani paremmin. Näin se meidän mielemme toimii. Tässä kuvassa olemme lähdössä patikoimaan ihastuttavalle viini- ja oliivitilalle Gardajärvellä. Ei näissä olosuhteissa kehtaisi valittaa yhtään mistään! 

Kuten edellisessä blogissani kerroin, pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan sujui porukaltamme aivan loistavasti, kun otimme periaatteeksi yksi askel kerrallaan, kiitollisin mielin ja hyvään keskittyen. Rakkoja tuli, väsymys painoi välillä enemmän kuin päiväreppu eikä aurinkokaan hellinyt kuin osan ajasta. Silti mieli pysyi huiman iloisena ja ilomantramme (minulla se oli: olen huippukunnossa!) tekivät taivaltamisen keveämmäksi ja ihmeen ihanaksi. Kaikki on helpompaa kun sen itselleen vakuttaa. Aivot voivat joko väsyttää tai virkistää. Meistä itsestämme riippuu kumpaan keskitymme. Lue edellinen blogi tästä: Santiago de Compostela opetti paljon!

Kysyn kurssilaisiltani ja itseltäni vakiokysymyksen aina säännöllisin väliajoin:

" Mitä tekemätöntä muutosta kadut vuoden päästä, jos et aloita sitä tänään? Minkä pienen askeleen voisit ottaa jo tänään, jotta vuoden kuluttua voit riemuiten todeta olevasi perillä tai ainakin loistavasti matkalla." 

Viime syksynä Rakastu elämääsi- muutoskurssilla Minna sanoi haluavansa laihtua 30 kiloa eikä todeta vuoden kuluttua, että urakka on edelleen sitku-mutku-mutta-vaiheessa. Keväällä Minna oli 30 kiloa kevyempi. Miten Minna sen teki? Keskittymällä nauttimaan muutoksesta ja treenaamalla aivonsa puolelleen. Se on mahdollista myös sinulle. Minnalle riittivät pienet, ilolla otetut askeleet päivittäin. Niin ne riittävät meille muillekin.

TULE ILOISELLE MUUTOS-KURSSILLENI KEVÄÄLLÄ!

Järjestän keväällä taas 5 viikonlopun Rakastu elämääsi - muutoskurssin. Siellä valmennan osallistujia tekemään juuri niitä muutoksia, joista he haaveilevat. Opastan lukuisten tehokkaiden muutostyökalujen käyttöön ( teemme mm. yhdessä todella, todella tehokkaan aarrekartan) Mutta mikä tärkeintä, pääsemme yhdessä pysähtymään olennaisten asioiden äärelle, hengähtämään syvään ja nautinnollisesti ja keräämään voimia arjen haasteisiin.

Koska itse tarvitsen nyt pienen hengähdystauon, en saanut aikaiseksi tähän hätään uutta esitettä. Anteeksi! Halusin kuitenkin, että pääset päättämään, olisitko sinä vihdoin valmis toivomaasi muutokseen. Tarvittavat tiedot päätökseesi ovat alla. Sit ku- aikaa ei tule.

Entisen esitteen, siis syksy 2016,  löydät tästä linkistä:
TÄSSÄ VIIME SYKSYN ESITE, JOSSA VAIN VÄÄRÄT PÄIVÄMÄÄRÄT!

Ensi kevään päivämäärät ovat tietenkin eri kuin esitteessä, joka siis koskee tänä syksynä käynnistynyttä kurssia.
Ensi kevään päivämäärät ovat:
14.-15.1., 11.-12.2., 11.-12.3., 8.-9.4., 6.-7.5. 2017. Paikka ja ajat pitävät täysin paikkansa.
Aiempi blogi vähän samasta aiheesta!

Jos olet kiinnostunut tästä kurssista, lähetä minulle vapaamuotoinen hakemus kurssille.
Tee se ennen 14.11. kiitos! Voit lähettää hakemuksen ja mielellään myös kuvasi  info@namaste.fi
Kaunis kiitos!

Kiitollisuudesta kirjoittaminen on tuntunut todella mielekkäältä ja itseäni suuresti elähdyttäneeltä. Aiheena se on yksi tärkeimmistä, ellei tärkein. Toivon sydämestäni, että saat kirjani sivuilta voimia, lohtua, innostusta, lepoa ja selkeyttä omaan elämääsi. Mikään ei ilahduttaisi minua enempää!

El Camino -- löytöretki olennaiseen!

 En osannut arvata etukäteen, että tämä matka muuttaisi minua niin syvästi. En edes älynnyt aavistaa sitä. Mutta niin se teki. Ravistelu Sieluani hereille. Muistutti siitä, mikä on elämässä olennaista ja siitä, mikä todellakaan ei ole.  Reissusta on pari viikkoa ja sisälläni soi edelleen noin 160 kilometrin käsittämätön keveys. Odotan jo seuraavaa kertaa. Miksi? Mitä ihmeellistä patikoidessamme tapahtui?

*

El Camino de Santiago on maailman ehkä tunnetuin pyhiinvaellusreitti. Sen käveleminen on monen suuri haave. Minun suunnitelmissani se oli vuosia, vaikka en edes miettinyt miksi. Sitten kyllästyin jahkailemaan asiaa ja lähdin reissuun 20 rohkean ja reippaan naisen ja yhden erityisen rohkean ja reippaan Karin kera. Ja mikä matka meillä olikaan! Sydämeni on vieläkin pakahtumaisillaan kaikkea kokemaani enkä tahdo löytää sanoja, jotka tekisivät oikeutta upealle ja äärettömän koskettavalle matkallemme. Olen sitä tiivistänyt itselleni ja läheisilleni näin: Otin viikon kuluessa lähes kaksisataa tuhatta askelta. Jokainen niistä tuntui pyhältä ja arvokkaalta.

*

Haluan jakaa kanssasi muutamia tunnelmia reittimme varrelta. Teen sen kuvatekstein, jotka toivottavasti avautuvat sinulle kertomuksena, jonka sankareita ovat ryhmämme jäsenet ja ne miljoonat ihmiset vajaan tuhannen vuoden ajalta, jotka ovat kävelleet ennen meitä samaisen reitin. 

 Jos innostut matkastamme, lähde ensi kesänä mukaamme. Kesällä 2017 Caminolle!

Ensimmäinen aamu Samoksen luostarin portailla. Valmistautuessamme vaellusosuuteemme, joka oli noin 20 kilometria, sanoin: " Meillä on kaksi vaihtoehtoa jokaisella askeleella, jonka otamme. Joko valitamme tai kiitämme. Valinta on vapautemme, jonka pääsemme tekemään uudelleen ja uudelleen. "
Tämä upea porukka valitsi viisaasti. Hiljaisuudessa kävellessämme kuulin kiitollisuuden edessäni ja takanani. Tiesimme olevamme etuoikeutettuja ja onnekkaita.

Kuten Terhi sen sanoi: " Vaelluksen aikana löytyivät kadoksissa olleet henkiset ja fyysiset voimavarat. Arki unohtui. Silmät ja sielu lepäsivät. " 

Aurinko ja Samoksen luostarin rauha saatteli meidät ensimäiselle osuudellemme. Kävelimme kuin unessa ensimmäiset kilometrit, sauvoja puristaen, kenkiämme tunnustellen ja reppujamme säädellen. Taisi olla ajatukset suurella osalla meistä varusteissa vähintäänkin puoleen väliin saakka. Sitten alkoi löytyä ihmeellinen rytmi, joka kumpusi syvältä kehosta ja siirtyi jalkoihin kuin itsestään. Ajatukset alkoivat tyhjentyä. Caminon henki alkoi täyttää meitä.

Päivän päätteeksi Kirsi sen tiivisti hyvin: " Ihmeellistä oli tajuta se, kuinka monta vaeltajaa on kulkenut ennen meitä juuri tätä täsmälleen samaa polkua. Minusta tuli osa sitä. Se oli huikea tunne."

Kävelimme suurimma osan reiteistä ikivanhojen ja lumoavan kauniiden tammimetsien halki.  En ole  aivan varma, mistä se johtui, mutta lähes koko reitin ajan tuntui, että se oli vain meidän käytössämme vaikka tuhansia muitakin oli kuulemma liikkeellä. Kertaakaan ei tuntunut, että muita pyhiinvaeltajia oli liikaa. Päinvastoin. Sama suunta ja sama päämäärä tekivät meistä kaikista ystäviä, joille toivetettiin uudelleen ja uudelleen Buen Camino!

Riitta puki sen sanoiksi kauniisti: " Toisten ihmisten kautta, kohtaamisissa, syntyivät oivallukset."

Itselläni oli kunnia antaa meille jokaiselle päivälle 'pyhiinvaelluskysymys' pohdittavaksi.  Oli  kerrankin aikaa ja rauhaa miettiä oman elämänsä olennaisia juttuja. Moni meistä pysähtyi aina välillä kirjaamaan ajatuksiaan pieneen vihkoseen.

Helin sanoin: " Marika pakkasi meille joka aamu hyvät henkiset eväät mukaan. Niitä sitten makusteltiin päivän aikana omaan tahtiin."

Aamukankeus hoidettiin alta pois kunnon venytyksin ja vanutuksin. Yhteistyössä se oli hauskempaa. Saimme usein paikallisia 'ihailemaan' touhujamme! 

Espresso ja juuri puristettu appelsiinimehu. Tässä oma taikajuomani,  jota nautin kerran päivässä ( joskus jopa kaksi kertaa:) pienissä kuppiloissa matkan varrella. Ai että jalka nousi keveästi niiden jälkeen. 

Useampana päivänä satoi, mutta jostain käsittämättömästä syystä tuskin muistan sitä enää. Sade ei haitannut  lainkaan ja oppaamme Ulla vakuutti, että se kuuluu Camino-kokemukseen. Suuri apu oli kyllä paikan päältä hankittu sadeviitta, jossa oli uloke repulle - nerokas keksintö! Metsän tuoksu oli huumaavaa sateen jälkeen ja vedenpitävät kenkäni tekivät minut joka päivä todella onnelliseksi.

Kari sanoi sen kotimatkalla näin: " Huikea matka läpi upeiden maisemien. Ihanien ihmisten seurassa, sisimpääni matkaten. Uskon matkan jatkuvan yhä."

Vaikka olimme ryhmä, käveli jokainen omaa tahtiaan ja pysähtyi silloin, kun siltä tuntui. Reitti on erittäin hyvin merkitty  keltaisin nuolin ja siitä tuleekin jotenkin hyvin turvallinen ja selkeä olo; riittää, että menee samaan suuntaan kuin keltaiset nuolet osoittavat. Ei tarvitse tehdä juuri mitään päätöksiä ja kaikki muutkin menevät samaan suuntaan. Ihanaa! Osa eri puolilta maailmaan tulevisat ihmisistä kävelee jopa 700 sataa kilometria, useimmat vähemmän. Yöpymiset vaihtelevat kovasta lattiasta hotellin pehmeyteen. Kaikkien pyhiinvaeltajien matkan aitouden mittari on jokaisen itsensä sisällä, ei kilometreissa tai kärsimyksessä.

Leenalle matka tiivistyi tähän: " Sain tyhjentää ajatukset päästäni, tuntea askelteni rytmin, aistia Compostelan lämpimän hengen ympärilläni."

Tunteet olivat pinnassa saavuttaessamme vihdoin määränpäämme, Santiago de Compostelan kaupungin. Aurinko helli kaunista ja legendaarista kaupunkia.Sydämessä oli täyteläinen olo.

Marjut puki sen jälkikäteen sanoiksi näin: " Pyhiinvaelluksemme oli kuin elämä pienoiskoossa. Asetat päämäärän, otat askeleita sitä kohti, välillä ponnistellen ja kärsien, välillä kevyesti ja helposti.

Perille tuloa on mahdotonta edes sanoin kuvata. Sain hienon mahdollisuuden hiljentyä ja pohtia elämääni. Päivittäiset kysymykset veivät elämän tärkeiden kysymysten äärelle. Upea matka!"

Auringon laskiessa pyhiinvaeltajia kokoontui kaupungin keskusaukiolle ja pyhiinvaeltajille suunnattuun messuun. Illallistimme yhdessä viimeisen kerran ja tunnelma oli suorastaan riehakas. Kaikki olivat pärjänneet paremmin kuin olivat  etukäteen uskoneet ja ylpeys saavutuksista oli todellakin ansaittua. Ei sitä joka päivä kävellä 33 kilometriä, eikä varsinkaan montaa päivää peräkkäin.

Usko itseen vahvistui ja Maaria ilmaisi sen näin: " Tämä on todennäköisesti paras tekemäni reissu. Caminolta sain runsasti sisäistä voimaa, kiitollisuutta ja luottamusta. Marikan henkiset opetukset olivat suurena voimavarana koko viikon ajan."

 TÄSSÄ ON LINKKI MATKAESITTEESEEN

Opi tekemään kasvisherkkuja!

Vakuutan kautta kiven ja kannon ja ties minkä kasvinosan kautta, että kasvisten reipas lisääminen ruokavalioosi voi viedä sinua ja tätä planeettaamme vain parempaan suuntaan. Mutta ei kukaan, tai ainakaan minä, halua syödä jatkuvasti edes taatusti terveellistä ruokaa, ellei se maistu hyvältä. Niin se vain on, että mieli voi päättää kaikenlaista, mutta kieli tekee lopulliset valinnat.

TERVETULOA UPEALLE KASVISRUOKAKURSSILLE

Siksi minulla on intohimo näyttää/opettaa, että kasviksista saa taivaallisen herkullisia ruokia vaikka kymmenessä minuutissa. En nimittäin itse jaksa vatkata, vaivata, vääntää, kääntää, silputa, pipertää tai loputtomasti näpertää ruokani kanssa. Kasvisruokaa on saatava pöytään vähintäänkin 20 minuutissa. Usein selviän paljon nopeammin, kiitos vaikkapa riisikeittimen. Ja sen on oltava terveellistä ja herkullista - siitä en tingi.

Uskon, että sinä, kuten niin moni meistä todella, oikeasti ja vilpittömästi haluaa syödä ja voida paremmin ja samalla huolehtia maapallon hyvinvoinnista. Mutta hyvät aatokset hyytyvät usein alkumetreillä. Miten sen muutoksen voisi tehdä niin, että se ei veisi elämästä kaikkea mehua ja muuttuisi ilottomaksi puurtamiseksi, johon ei ole aikaa ja hermoja? Ei siinä ole mitään järkeä, että jokapäiväinen ruokailu on yhtä luopumisen tuskaa, syyllisyyttä tai jotain muuta ihan tolkutonta itsensä ja muitten kiusaamista. Terveellinen ruokailu on iloinen ja nautinnollinen etuoikeus.

Uudenlaisessa elämäntyylissä pysyttely on myös haastavaa, kun ympärillä kieppuu ylenpalttisen paljon ristiriitaista ravintotietoa, stressiä töissä ja irtokarkkeja tarjouksessa.
Ymmärrän. Ja vakuutan, että muutos on sekä mahdollinen että äärettömän kannattava. Ei ole kyse joko-tai-hommasta vaan pienistä  askelista, joista tulee ajan kuluessa itsestään selviä ja helppoja valintoja. Niistä taas kasvaa elämänlaadun asteittainen koheneminen ja tunne siitä, että on oikeasti menossa elämässään sisäisesti ja ulkoisesti oikeaan suuntaan.

TULE OPPIMAAN KUINKA TEET 

KASVISHERKKUJA HELPOSTI!

lauantaina 15. 10 ja sunnuntaina 16.10. 2016 

LUE TÄSTÄ LISÄÄ!

Olen ihan innoissani siitä, että vihdoin sain aikaiseksi järjestää aidosti käytännöllisen ja taatusti hauskan ja hyödyllisen ruokakurssin. Sellaisen, jossa näet, miten kasviksista saa nopeasti herkullisia arki-aterioita. Ja ennenkaikkea pääset maistamaan niitä ja toteamaan, että ei ole kyllä luopumisesta tietoakaan, jos tällaisia saa syödä.

Kaikki näyteruuat ovat gluteenittomia, maidottomia ja sokerittomia. Ne siis sopivat jotakuinkin kaikille meille 'ruokarajoitteisillekin' paitsi, että sitä ei kyllä muista niitä syödessä. Hyvä ruoka on hyvää.

Opit mm. käyttämään riisikeitintä monipuolisesti, tekemään pannupastaa ja valmistamaan kvinoasta ja chiasiemenistä herkkuja. Ja saat selkeät ja käytännölliset vastaukset omiin ruokapulmiisi.

Tässä on linkki ruokakurssilleni Näin syöt hyvin - terveellisesti! MARIKAN KURSSI, joka on lokakuun puolivälissä. Ilmoittaudu pian, sillä otan kurssille vain 30 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Ja tule tyhjällä mahalla paikalle, sillä se täyttyy! Olen ihan varma, että meillä on edessä kaksi upeaa päivää ihastuttavien kasvisruokien parissa.

Olet sydämellisesti tervetullut -nyt pääset aloittamaan terveellisen ja herkullisen loppuelämäsi!

Olethan tutustunut tämän blogin ruokaosioon? Siellä on kymmeniä herkkuja, joita voit kokeilla ennen kurssia!                   TÄSSÄ SINULLE IHANIA KASVISRUOKAOHJEITA

Katso kätevä video myskikurpitsan pilkkomisesta!

Yksinkertaisesti hyvää

Kasviksia ei voi syödä liikaa. Liian vähän kylläkin. Ja se liian vähän on valitettavasti ihan liian normaalia. Minulla on intohimo saada meidät suomalaiset herkuttelemaan kasvisruuilla niin, että ne valtaisivat lautaselta suurimman osan. Tottakai kansanterveys siitä hyötyisi, mutta kyllä se suurin anti ja etu koituu yksilölle, joka voi paremmin ja jaksaa muutakin kuin valittaa vetämätöntä oloaan. Runsas kasvisten syönti tasapainottaa ruokavalion ihan itsestään. Ei tarvitse temppuilla erikoisruokavalioilla, kun täyttyy lautasensa vaikkapa meheväksi haudutetuilla ja ihanasti maustetuilla syksyn kasviksilla.

Nyt en saarnaa lihaa vastaan vaan kasvisten puolesta. Oikein valmistettuna niistä saa aivan tolkuttoman herkullisia ruokia. Kurkku, tomaatti ja jäävuorisalaatti ovat lähinnä vettä, usein luvattoman mauttomia enkä keksi niistä kovin paljoa hyvää sanottavaa. Kukkakaalista, kurpitsoista, fenkolista ja pinaatista voisin sensijaan kirjoittaa vaikka runoja, jos osaisin.

Tässä sinulle niin helppo kasvisohje, että sen helpommaksi ei hommaa voi oikein tehdä. Ja loputulos on sen verran maukas, että oheiseen kuvaan sain taistella jämät ruokapöytäni ympärille kokoontuneiden ystävien käsistä. Vaatimaton kukkakaali olikin yllättäen ruokailijoiden suurin suosikki.

Minä syön vaivatta kokonaisen kypsennetyn kukkakaalin ateriaksi, mutta sinulle saattaa riittää noin puolikas kaalia. Nyt kukkakaali on parhaimmillaan ja minulla on tavoite syödä ainakin yksi päivässä. Raasteena ja ihan kevyesti höyrytettynä se onkin ihan loistava riisin sijainen.

PAAHDETUT KUKKAKAALIPUUT

Tähän ohjeeseen tarvitset 1 - 2 kukkakaalia, neitsytoliiviöljyä, suolaa ja makeaa madrascurryseosta, jos siitä tykkäät ( minä tykkään kovasti).

Leikkaa kukkakaali reippaiksi siivuiksi pystysuunnassa niin, että saat isoja kukkakaalipuita, jotka pysyvät jotakuinkin kasassa siivuina. Mutta ei tee mitään, jos osa kukkakaalista murenee pienemmiksi ruusukkeiksi.

Levitä kaalisiivut ja ruusukkeet leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Ripottele kaalien pintaan suolaa tai yrttisuolaa sekä madrascurryä, jos tykkäät intialaisista mausteista, mutta et liiasta tulisuudesta. Lorauta oliiviöljyä kaalien päälle.

Laita kukkakaalit kypsymään uuniin, 200 asteeseen 20 minuutiksi. Kokeile välillä, missä vaiheessa kaalit ovat hieman pehmenneet, mutta ovat vielä ryhdikkäitä. Valmiiden kukkakaalien pinnalle voit ripotella paahdettuja seesaminsiemeniä tai pinjansiemeniä. Ne sopivat oikein hyvin.

Tarjoile kukkakaalipuut vaikkapa keitettyjen, dijonsinapilla maustettujen perunoiden ja papusalaatin kera, kuten minä tein. Illalla laitoin vielä paahdetun kukkakaalin siivun riisikakun päälle, jolle olin levittänyt suorastaan syntisen paksun majoneesikerroksen ( luomuna tietenkin:). Suosittelen!

Nämä yksinkertaiset kasvisruuat ovat ollet blogini yksi suosituimmista/luetuimmista jutuista.
Lisää niitä löydät kohdasta Söin tänään Helppoja kasvisruokia!. 

Muutu tai hyväksy

Kävin läpi epämääräistä sotkuvuorta työpöydälläni. Käteeni jäi paperinpalanen, jolle olin kirjoittanut käsin ' Muutu tai hyväksy - muu on itsensä hylkäämistä.' Olin ilmeisesti napannut lauseen jostakin ja halunnut sen muistaa, en tosin muista mistä ja milloin. Istahdin alas, luin lappua yhä uudelleen ja tajusin, että lause oli järisyttävän totta Joku oli osannut sanoa jotain hurjan tärkeää näin hienosti.

Helvetille on monta määritelmää. Yksi niistä on se, että on päivästä toiseen tyytymätön johonkin omassa elämässään mutta ei koe voivansa tehdä asialle mitään. Se on tuttua todella monelle meistä. Ja kyllä minä sen ymmärrän ihan omasta kokemuksestani - joskus ei vain koe, että itsellä on keinot, jaksamista, varaa tai mitä tahansa muutoksen vaatimaa asiaa. Tyytymättömyydestä tulee päivittäinen seuralainen, joka muuttaa arjen aika harmaaksi ja harmittavaksi.

On huojentavaa tietää, että mikään elämänmuutos ei ole meille kenellekään luontainen vahvuus. Biologisesti vastustamme muutosta vaikka tietoinen mieli haluaisi kuinka kovasti tahansa laihtua kasvisruualla, oppia ranskaa, käydä salilla 5 kertaa viikossa ja olla muutenkin sellainen kuin naistenlehdet meille reippaasti maalailevat. Onneksi olemme aivan viime vuosina oppineet lisää siitä kuinka muutoksen voi tehdä niin, että se on pysyvää ja kestävää eikä edes mahdottoman vaikeaa.

Tiedän, että muutos on paitsi mahdollinen, myös yllättävän helppoa, jos valjastamme mielen viisaasti avuksemme. Olen saanut seurata ja tukea satojen ihmisten elämänmuutoksia vuosien varrella. Ne ovat olleet mitä tahansa ihmiselle itselleen tärkeää, esimerkiksi laihdutuksesta ulkomaille muuttoon, kellarin raivaukseen tai vaikkapa uuden työpaikan löytämiseen. Olennaista toivotuille muutoksille on ollut se, että henkilö on halunnut ja kokenut tarvitsevansa jotain, mitä hänellä ei ollut. Hän on tarvinnut toivoa, keinoja, uskoa ja sitkeyttä. Ja tukea.

Onko sinulla joku muutostoive, jota olet haikaillut jo vuosia? Oletko kyllästynyt omaan jahkailuusi ja siihen, että et ole ennen onnistunut tavoitteissasi?
 Suosittelen lämpimästi, että tulet Rakastu elämääsi- kurssilleni saamaan aidosti toimivat keinot kestävälle elämänmuutokselle. Minä sitoudun sinun valmentamiseen kohti sitä, mitä toivot ja haluat.

Opit viisailla työkaluilla ja upean ryhmän tuella rakentamaan itsellesi selkeyttä ja toiveittesi tulevaisuuden. Tämä onminulta sinulle vilpitön ja kannustava kutsu harkita vielä, josko tämä syksyn kurssi olisi juuri sinulle. Kurssi alkaa elokuun lopulla ja paikkoja on vielä muutama vapaana.

Lue esite ja kysy lisää, jos tarpeen.  LUE RAKASTU ELÄMÄÄSI - KURSSIN ESITE TÄSTÄ!

Jos et pääse osallistumaan kurssilleni, mieti, kuinka voisit hyväksyä sen, mitä et juuri nyt osaa, jaksa tai pysty muuttamaan. Siitä tulee suurempi mielenrauha ja silloin jaksaa kaikkea paremmin. Olet sen arvoinen!

PS. Ihastuttavan kuvan on ottanut pikkusiskoni Johanna Davis. 
Hänellä on uskomaton kyky taltioida luonnon herkimpiä hetkiä kameralle. 
Kiitos Jonna tästä kuvasta!

Herkullinen jättiläinen

Jättikokoinen kesäkurpitsa on monen kotiviljelijän lomaltapaluu-yllätys. Siellä valtaisten lehtien alla luuraa mäyräkoiran kokoinen luomus, joka jää monelta käyttämättä siksi, että se ei ole ihan niin mehukas kuin pienemmät siskonsa. Paitsi että on, kun valmistat sen näin;

Raasta kurpitsa karkealla terällä tai käytä sellaista ihmehärpäkettä kuin spiraalileikkuri, jota jotkut kutsuvat juures - tai vihannessorviksi. Sillä saa varsinkin juuri kesäkurpitsoista, mutta myös porkkanoista, perunoista, bataateista ja muista tiiviistä juureksista tosi nopeasti kypsyvää spagettimaista nauhaa. Kevyttä ja herkullista ja erehdyttävästi pastamaista. Ja sehän on hyvä juttu, vai mitä!

Laita kattilaan vähän vettä pohjalle ja lisää sitten kiehuvaan vesitilkkaan nauhamainen kesäkurpitsa tai raaste. Pistä kansi päälle ja anna hetken höyrystyä ja pehmentyä. Jätä al dente eli älä anna kypsyä ihan mössöksi. Mausta kasvisspagetti sormisuolalla (itse käytän sitruunalla maustettua sormisuolaa) ja reippaalla lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä. Voit myös silputa joukkoon mieleistäsi yrttiä. Välillä lotraan kasvisspagettiin oikein ison lusikallisen pestoa enkä edes huomaa syöväni kasvispastaa.

Tänään lounaaksi päätyi myös tyttären pihalta saatua taivaallista pinaattia kevyesti höyrytettynä ja seesamiöljyssä paahdettua tofua. Joskus vähemmän on enemmän ja nautin siitä, että juuri poimittujen kasvisten omat maut pääsevät pääosaan. Mutta sinä voit tietenkin intoutua vaikka millaisiin maustekokeiluihin. Illalla nimittäin minäkin sitten katselin jäljelle jäänyttä kesäkurpitsaspagettikasaa kulhossa ja haudutin sen pehmeäksi kookosmaidossa ja maustoin rakastamallani madrascurryllä. Oli ihanan lempeää ja taatusti tuli syötyä tarpeeksi vihanneksia.

Nautitaan sadonkorjuusta - olipa se omalta pihalta, torilta tai lähimarketista!

Mikä on parasta työssäni?

Rakastan kurssien vetämistä. Mikään ei ole mielestäni antoisampaa kuin tutustua uusiin ihmisiin paremmin ja syvemmin mitä pitemmälle koulutus etenee. Mutta kaikkein antoisinta on kokea se ihme, joka tapahtuu silmieni edessä yhä uudelleen. Näen kuinka toisilleen tuntemattomista kurssilaisista alkaa syntyä ryhmä, joka on niin paljon enemmän kuin vain kokoelma ihmisiä yhdessä. Se on oikeasti ällistyttävän totta, että yhdessä meistä tulee jotain enemmän. Vaikka olen nähnyt sen ihmeen lukemattomia kertoja, en kyllästy siihen varmasti koskaan ja odotan sitä aina yhtä hartaasti. Koen, että tässä on ehdottomasti työni antoisin ja arvokkain puoli.

Ryhmän ihme. Yhteisön taika. Keskinäinen lämpö ja tuki. Hyväksynnän eheyttävä voima. Se on sitä, kun yksilö tulee nähdyksi ja kuulluksi  juuri sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Aidosti ja rehellisesti. Ei tarvitse teeskennellä tai pidätellä. Saa turvalliset raamit olla vaikkapa haavottuvainen, epätäydellinen, muutosta vastustava, hiljaa, äänessä, kaikkea sitä, mitä me jokainen välillä olemme. Sellaisessa ilmapiirissä me kukoistamme ja teemme läpimurrot. Oppiminen tapahtuu lempeästi ja luonnollisesti.

Nettikurssit valtaavat alaa ja kyllä minäkin jossain vaiheessa niitä varmasti teen. Mutta suoraan sanoen ne eivät vastaa sitä, että olemme yhdessä ihan oikeasti. Virtuaalitodellisuus on mielestäni kehno korvike oikealle kohtaamiselle. Ihmisten välinen aito yhteys syntyy toki monin tavoin ja voi tapahtua netinkin välityksellä, mutta on siinä jotain erityisen upeaa, kun ihmiset kohtaavat ihan livenä. Väkevään yhteyteen toiseen ihmiseen on nykyisin vähän mahdollisuuksia. Niitä haluan luoda kursseillani.

Haluan tällä ryhmien ylistyslaulullani innostaa sinua tänä syksynä osallistumaan  johonkin ryhmään, jossa sinut hyväksytään. Se voi olla harrastusryhmä, opintoryhmä tai vapaaehtoistyöryhmä. Tai mikä vaan, jossa oikeat ihmiset ovat yhdessä ja välittävät toisistaan. Terveen ryhmän tunnistaa  myös siitä, että siellä on vapaa ja kevyt olo eikä siellä puhuta pahaa muista ryhmistä. Nettitodellisuus on liian laiha kumppani korvatakseen oikean kohtaamisen.

Uudet ystävyyssuhteet aikuisiällä ovat ihastuttava 'sivuvaikutus' kursseillani. Olen monasti ajatellut, että olen lunastanut taivaspaikkani sillä, että olen esitellyt lukemattomia ihania ihmisiä toisilleen. Ja saanut myös joka vuosi lisää henkilökohtaisia ystäviä. Se on äärettömän suuri ilo ja rikkaus elämässäni.

Minulle olisi ilo ja kunnia, jos pääsisit jollekin järjestämälleni kurssille tai matkalle.
Tässä alla kaksi linkkia, joissa esitteeni syksyn kahdelle eri kurssille.

1. Rakastu elämääsi! on viiden viikonlopun ihana voimakurssi. Siellä pääset tekemään toivotut elämänmuutokset lempeästi ja tehokkaasti. Valmennan sinua henkilökohtaisesti ja saat tuon yllä kuvatun upean ryhmän tuen. Lähde mukaan ihanaan syksyyn kanssani. Kurssilla vielä muutama paikka vapaana. Ehkäpä yksi niistä on juuri sinulle?

LUE LISÄÄ TÄSTÄ ESITTEESTÄ, KIITOS!

2. Valmennustaidot ovat työelämässä ja omassa arjessa todella arvokas lisä. Tämä koulutus antaa sinulle hienot taidot ja tiedon tuoda itsestäsi ja muista parhaan esille. Hiotut vuorovaikutustaidot, kyky käyttää aivoja viisaasti ja positiivisen psykologian tärkeimmät annit ovat olennainen osa tulevaisuuden ihmisstaitoja. Opi ne nyt ja menesty. Olen tästä koulutusohjelmastani todella ylpeä ja uskallan suositella sitä täydestä sydämestäni!

LUE LISÄÄ TÄSTÄ ESITTEESTÄ, KIITOS!

Matkoista lisää lähitulevaisuudessa. Luvassa on mm. Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatka, Italian mindfulness- ja joogareissu ja Kreikan saariretriitti.

Siivet eivät ole tarpeen.

Istun ystäväni kanssa vehreällä takapihalla. Lehtevässä Dublinissa on aina yltäkylläisen vihreää, mutta näin keskikesällä pensaat ja puut tuntuvat erityisen elinvoimaisilta. Ehkäpä ne korostavat ystäväni haurautta. Takana on monta viikkoa rankkoja hoitoja ja elämänlanka on seitinohut. 

Näin luulen.

Onneksi taidan olla  väärässä. Harkittu puhe on täynnä voimaa ja merkitystä. Huumoriakin on ällistyttävän paljon tilanteessa, jossa sen katoamisen ymmärtäisi oikein hyvin. Olen tuntenut tämän hauskan miehen parikymmentä vuotta. Mutta yhtäkkiä tuntuu siltä, että tutustun häneen vasta ensimmäistä kertaa. Paljon turhaa on pudonnut pois painon lisäksi ja olennainen hänessä on päässyt puhkeamaan kukkaan. Hän puhuu viisaasti elämästään ja siitä, mitä rakkaat läheiset hänelle terveyskriisin keskellä merkitsevät. Lämpö kumpuaa hänestä ihmeen vaivattomasti. Ihmeellinen ilo on läsnä.

Mietin arvokkaan tapaamisemme jälkeen, ties monettako kertaa, miten osaisin elää arvokkaasti ilman, että siihen tarvitaan näin rajua muistutusta. Että karistaisin turhan hötön arjestani ja keskittyisin siihen, millä on oikeasti merkitystä - hyvän huomaamiseen, lämpimiin ihmissuhteisiin ja lähimmäisistäni välittämiseen. Osaisin aidosti iloita siitä, mitä on.

 Samaa pohdin kymmeniä kertoja, kun kirjoitin kirjaani kiitollisuudesta ( se julkaistaan elokuun alussa).  Miten osata olla kiitollinen ihan tavallisista asioista ihan tavallisen arjen keskellä? Miten antaa arvoa ja myös ilmaista se niille ihmisille, jotka tukevat meitä päivästä toiseen? Sillä se on väkevä taito, jolle taatusti tulee käyttöä erityisen haastavissa elämäntilanteissa. Ja niitä tulee valitettavasti jokaisen kohdalle.

Tänään haluan täyttää sydämeni kiitoksesta kaikkia ystäviäni kohtaan. En olisi minä ilman teitä. 

Sinä, joka luet tätä - kiitos sinulle siitä. 

Kiitos irkku-ystävälleni, joka ravisteli minut hereille taas kerran ja muistutti terveyden suuresta ilosta.

Ja kyllä - perheenjäsenet ovat ystäviämme. Kohdelkaamme heitä niin.

Kiitos teille kaikille siitä, että jaatte elämäänne kanssani niin monin tavoin. 

Se on jokapäiväinen lahja.

Lämmin kukka-kaalisalaatti

Olin onneksi ehtinyt kerätä samettiset orvokit juuri ennenkuin taivas aukaisi hulppean hanansa. Orvokin kukat ovat paitsi kauniita, myös miellyttävän mantelisen makuisia. Mutta vain kuivina.  Laitoin kukat talouspaperille odottamaan salaatin valmistumista. Koska ilma oli muuttunut kalseaksi, teki mieli lämmittää hienoksi silppuamani kesäkaali ennen salaatin sekoittamista. Lopputulos oli ihastuttava. Kastikkeen maut imeytivät kivasti pannukuumaan kaaliin. Sinappi terävöitti ja sitruuna raikasti.  Avocado pehmensi. Minttu yllätti iloisesti. Tilli ja kurkku toivat kesäisen tuulahduksen. Tästä ruokaisasta salaatista nautti iso porukka.

Lämmin kukka- kaalisalaatti

1 pieni kesäkaali

1 kurkku

2 avocadoa

nippu kesäsipulia 

tilliä

orvokin kukkia

tuoretta minttua

kastike:

2 rkl neitsytoliiviöljyä

1 rkl sitruunamehua tai omenaviinietikkaa

1 rkl dijonsinappia 

1 tl yrttisuolaa

Silppua kaali mahdollisimman hienoksi. Laita paistinpannulle tai kattilan pohjalle vähän oliiviöljyä, kuumenna ja kääntele kaalisilppua siinä joitakin minuutteja kunnes se muuttuu pehmeäksi. Varo, että et polta kaalia. Ota pois lämmöltä. Kaada kastike joukkoon ja anna seistä hetki liedellä tasaantumassa. 

Kuutioi kurkku, silppua kevätsipuli, tilli ja minttu ja viipaloi avocadot. Sekoita ainekset. Ripottele vähän yrttisuolaa päälle.

Lisää lämmin kaalisilppu, sekoita ainekset kevyesti ja ripottele pinnalle reippaasti orvokin kukkia. Nauti kesästä!