Sitruunoita ja kirjasopimus

Sitruunoista kannatta osata tehdä mehua. Näin sanovat amerikkalaiset ja olen samaa mieltä. Elämä tarjoaa meille kaikille välillä varsin happamia hetkiä, mutta viisas muuntaa ne arvokkaiksi kokemuksiksi.Osa teistä ehkä muistaa blogini kuukausien takaa, jossa kerroin pettymyksestäni kahden ison kustantajan kanssa. Heitä ei kiinnostanut julkaista kirjaani, koska ehdottamani aiheet eivät kuulemma kiinnosta ihmisiä. Auts. Olin tosi pahoillani ja pikkuisen lamaannuin kokonaiseksi kesäksi.  Ehkäpä he olivat oikeassa, mietin varsin happamana. Onneksi jossain vaiheessa päätin ottaa selvää enkä arvailla. Järkeilin, että blogi kertoisi minulle kuin taikapeili, onko minulla jotain arvokasta sanottavaa.

Ryhdyin bloggaajaksi. Paha mieli häipyi kuin syksyn lehdet puista. Tämän blogin pito on osoittautunut hauskaksi ja rennoksi puuhaksi. Olen tehnyt sitä ihan omaksi ilokseni. Ihanana bonuksena on ollut sen saama ällistyttävän suuri suosio. Olen saanut teistä valtavan määrän uusia, upeita ystäviä. Ja loputtoman määrän palautetta siitä, että kyllä kirjani aiheet kiinnostavat tosi monia. Olen siitä äärettömän kiitollinen, sillä eihän kukaan tykkää kirjoittaa mustaan aukkoon. Tai en ainakaan minä, koska haluan kirjoituksillani niin kuin kursseillani ennenkaikkea antaa helpotusta ja opastusta kohti parempaa elämää.

No,  huhtikuun alussa vihdoin ryhdistäydyin ja lähestyin uutta kustantajaa. Allekirjoitin kirjani kustannussopimuksen ja seuraavana aamuna lähdin vetämään ryhmälle mindfulness- ja joogalomaa Italian Gardalle. Vasta lentokoneessa ehdin ajatella, mitä olin tehnyt. Olin sitoutunut kirjoittamaan kirjan ennätysajassa. Ehdin jo kauhistella aikatauluani kunnes tajusin, että olen jahkaillut kirjan kanssa jo vuosia. Aivan liian kauan. Ennen kirjoitin kirjan jos toisenkin reippaasti aikailematta. Viime vuosina olen jahkaillut, vaihtanut aihetta, empinyt, varmaan vatuloinutkin.

Pohjois- Italian lumoavan kauniissa maisemissa, kiitollisena ja innostuneena asia selkeni minulle entisestään. Päätin kirjoittaa kirjan samalla asenteella kuin tätä blogia - rennosti ja siitä nauttien. Suurimpana inspiraationa ja innoituksenani olette te, rakkaat blogini lukijat. Kiitos siitä!

Rakastan kurssimatkojen järjestämistä, sillä pääsin tapaamaan useiden päivien ajan uusia, kerrassaan hurmaavia ihmisiä.  Ihanaiset osallistujat, uudet ystäväni, ovat omalla kiinnostuksellaan ja avoimmuudellaan jälleen kerran osoittaneet, että ihan jokainen meistä ymmärtää aitojen elämänarvojen merkityksen, kunhan saamme siihen sopivan tilaisuuden. Olen ihaillen seurannut kaikkien halukkuutta ylittää oma mukavuusrajansa vaikkapa aamujoogassa (upea 76 + pariskunta joogaa ensimmäistä kertaa elämässän!), patikkaretkellä tai mindfulness- teemojen soveltamisessa omaan haastavaan elämäntilanteeseen.

Nyt sitten istun koneen äärellä niin paljon, että ymmärän miksi kirjailijoiden lihaksista tärkeimmät ovat tuolilla. Pitkään. Olen päivittänyt blogia todella vähän vaikka mieli kovin tekisi. Odottamassa on monta ihanaa kasvisruokareseptiä ja elämänohjeita arjen temmellyksiin. Lupaan paikata asian heti kun käsikirjoitus lähtee kustantajalle. Ja lupaan myös kertoa sinulle ensimmäiseksi, mikä kirja mjinulta tulee ulos syksyllä. Kiitos tuestasi, arvostan sitä suuresti!

Hurmaava Jaana Nakari pyörittää iki-ihanaa hotelli Villa Arcadiota vauhdilla ja sydämellä. Meidän yhteenlaskettu nopeus  on takanamme harppovien matkalaistemme mielestä järkyttävän kova. 

Järjestän ensi syksynä ja keväänä taas uusia hemmottelu - ja patikointimatkoja joogalla ja mindfulnessilla maustettuna Villa Arcadion lumoaviin maisemiin. Kysy lisää susa@kontiki.fi 

 MARIKAN MINDFULNESS ABC

KIRJAHANKKEET JÄIHIN JA BLOGI UUNIIN!

Miksi minulla ( tai sinulla!) ei ole varaa olla joogaamatta? Lue 10 erittäin hyvää syytä joogata.

Jooga on tulevaisuuden sauvakävely! Se on kaikille sopiva ja tehoava kuntoilumuoto, joka tekee meistä mukavampia, viisaampia ja terveempiä. Meillä ei kertakaikkiaan ole varaa olla joogaamatta.
Olen sitä mieltä, että joogaa kannattaisi opettaa jo päiväkodeissa ja koulussa,  sillä se pitää mielen ja selkärangan kunnossa tulevia vuosia varten. Niitä molempia tarvitaan erityisen paljon meillä Suomessa.
1. HENGITYS  Joogaan, koska sen aikana hengitän syvään ja rauhallisesti - siis tavalla, joka tasapainottaa hermostoa ja purkaa stressiä. Tietoinen hengitys on ihan megahieno juttu. Itse asiassa se on kaikkein tärkein juttu niin joogassa kuin elämässä. Liike ja hengitys tuovat yhteen kehon, mielen ja sielun. Sielu pääsee esille.

2. VIISAUS  Joogaan, koska se auttaa minua muistamaan, mikä on olennaista, mikä ei. Jooga muistuttaa minulle uudestaan ja uudestaan, että elämä on matka ilman etäisyyttä. Perille ei pääse koskaan eikä hötkyilystä ole mitään hyötyä. Joogan jälkeen pystyn tekemään viisaampia päätöksiä enkä vatuloi kaiken kanssa niin mahdottomasti.

3. HEHKEYS  Joogaan, koska se saa minut näyttämään nuorekkaammalta.
Turhamaista? Todellakin. Mutta toimii yllättävän hyvin. Jooga ikäänkuin sytyttää sisällä kirkkaan lampun ja sitten se loistaa sopivasti ulospäin - toivottavasti niin kirkkaasti, että muittenkin polku vähän valaistuu.

Tässä vedän elämäni ensimmäistä kokonaista joogatuntia ja ainakin olen saanut porukan tainnoksiin. Olemme Gardajärven  rannalla sijaitsevassa Villa Arcadiossa, jonne vedän hyvinvointi- ja patikointimatkoja. Niihin kuuluu päivittäinen jooga ja illalla mindfulnessia. Kysy matkoista lisää susa@kontiki.fi 

4. MIELENRAUHA  Joogaan, koska jo kymmenen minuutin jälkeen oloni on seesteinen ja olen sovussa itseni ja koko maailman kanssa. Ei hullumpi ajan panos/tuotos-suhde. Kunnon tunnin jälkeen olenkin nirvanassa. Joogaloman jälkeen olo on ällistyttävän taspainoinen. Aamuinen jooogahetki tekee myös meditoinnin ah, niin paljon helpommaksi minun kaltaiselleni apina-aivolle.

5. JOUSTAVUUS  Joogaan, koska on kivaa ja hyödyllistä olla taipuisa. Uskon, että notkea keho pitää mielenkin notkeampana. En liukastu tai kaadu niin helposti, koska joogassa tasapaino kehittyy huimasti. Tasapaino on paras henkivakuutus ikinä. En ole luonnostani erityisen joustava tai  tasapainoinen. Jooga auttaa.

6. KIVUT POIS  Joogaan, koska se helpottaa ja ehkäisee selkäkipujani. Jooga on jotakuinkin ainoa asia, joka tekee sen lempeästi ja myrkyttömästi. Valitsen liikkeet, jotka hoitavat selkääni. Jätän väliin sellaiset, jotka eivät sovi minulle. Tuhansista liikkeistä on mistä valita.

LUE TÄSTÄ BLOGINI SELKÄKIPUJEN HELPOTTAMISESTA JA KATSO KYLLIN VIDEO

7. SAIRAUDET  Joogaan, koska en halua harmitella viiden vuoden kuluttua sitä, että en aloittanut joogaa aikaisemmin. Joogalla voi korjata niin monia terveyssäröjä. Jooga korjaa verenpaineen kohdilleen, tasapainottaa hormonitoimintaa, rauhoittaa hermostoa, ehkäisee masennusta,  parantaa verenkiertoa, auttaa kakkostyypin diabetekseen ja pitää yllä ikääntyvien (siis meidän kaikkien!) ihmisten toimintakykyä mainitakseni muutamia joogan sadoista myönteisistä terveysvaikutuksista. Jooga korjaa sisältä ulos.

8. HYVINVOINTI  Joogaan, koska saan samassa paketissa henkisen, mentaalisen, emotionaalisen ja fyysisen hyvinvoinnin. Kokonaisvaltaista, vai mitä? Rakastan sitä mielen ja kehon rauhaa, jonka saan joogatessa. Missään muussa liikunnan muodossa en ole saanut ihan samaa. Joogaaminen helpottaa myös meditointiani merkittävästi ja sehän on vain hyvä asia, vai mitä.

9.  SYVÄ LEPO Rentoutus joogatunnin lopussa on taivallisen ihanaa. Odotan sitä hetkeä aina yhtä innoissani ja pääsen hetkessä täydelliseen nirvanaan. Aito ja oikea lepo lienee joogan suurimpia anteja nykyihmiselle. Levollinen ihminen on hyvä ja viisas ihminen. Siksi jooga sopii mielestäni erityisesti sellaisille ihmisille, jotka sanovat olevansa liian levottomia joogaamaan. Se on juuri se vastalääke, jota me hoppuhilkat tarvitsemme.

10. HELPPOA  Joogaan, koska sitä voi tehdä yksin, yhdessä, kotona, matkoilla. Missä vain, kunhan tilaa on edes istua/seistä. Eikä tarvita lenkkareita tai mattoa.  Kaikentasoisille tyypeille löytyy valinnanvaraa.  Tutustu ihmeessä erilaisiin joogatyyleihin. Niitä on kymmeniä eikä yhtä oikeaa ole olemassa. Joku voi kolahtaa juuri sinulle. Käy rohkeasti kokeilemassa äläkä välitä salin etuosassa rinkelille taipuvasta jooga-mallista. Jos minä vertaisin itseäni 40 vuotta nuorempiin ja luuttomilta vaikuttaviin käärmenaisiin, tulisin hulluksi. No, välillä tulen, mutta sitten taas hengitän syvään ja rauhallisesti ja osaan hymyillä itselleni. Lue myös netissä pidetyistä joogatunneista alla. Ehkä juuri ne ovat se helppo kynnys ylittää joogan aloittamiseksi.

Meri Mort on jooga-opettajana mm. vuoden kestävässä joogaopettaja-koulutuksessani. Hänestä huokuu se joogan sanoma, jota itse haluan myös levittää; jooga on iloista, hurmaavaa ja leppoisaa. Tiukkapipoisuus ja ahdasmielisyys eivät sovi nykyaikaan. 

MITEN PÄÄSTÄ ALKUUN?

Tutustu lähelläsi olevaan joogatarjontaan. Ainakin minä lähden kotoa helpommin, kun se ei ole liian kaukana. Googlettamalla saatat huomata, että ihan nurkan takana joogataan.

Muista, että kaikki joogaopet ovat erilaisia. Etsi sellainen, josta tykkäät, koska silloin käyt tunneilla. Minulla on useampia fantastisia opettajia, joilta kaikilta saan jotain vähän erilaista ja silti hienoa. Kiitos Janina, kiitos Saila, kiitos Riina, kiitos Annukka, kiitos Leena, kiitos Meri, kiitos Kylli!
Ja jo etukäteen kiitos tulevat opettajani, joita en ole edes vielä päässyt tapaamaan.

Jos et löydä sinulle sopivaa joogapaikkaa tai raha on kovin tiukalla, kokeile ihmeessä nettijoogatarjontaa. Saat kotiisi älypuhelimeen,  läppärille, tabletille tai tv-ruutuun kymmeniä erilaisia joogatunteja. Voit osallistua joogasessioihin joko livenä tai ihan silloin kun sinulle sopii. Joskus en ehdi tehdä kuin 15 minuutin sarjan ja välillä nautin oikein pitkän kaavan tunneista.

Itse olen käyttänyt netistä löytyviä joogatunteja etenkin matkoilla, mutta välillä on tosi mielenkiintoista piipahtaa netin turvin jollakin joogatunnilla, jolle en ikinä lähtisi syystä tai toisesta. Olen myös oman kotini piilossa päässyt äheltämään ja säheltämään sellaisillakin vaativammilla tunneilla, joille en suoraan sanoen koskaan uskaltaisi mennä. On helpottavaa kun voi mokata rauhassa ja välillä vain siirtyä kylmästi uudelle tunnille, joka sopii minulle paremmin. Valikoimaa on todella paljon.

Mikään ei mielestäni korvaa sitä upeaa yhteisöllistä tunnelmaa ja joogaopettajan ohjausta jonka saa ihan oikealla joogatunnilla, mutta mielestäni joogatunti kotona on miljoona kertaa parempi kuin joogatunti, johon ei osallistu. 

Yksikin syvähengitys päivässä on parempi kuin ei yhtään tietoista hengitystä.

Yksikin joogaliike päivässä on parempi kuin ei yhtään. 

Aloita tänään ja olet ylpeä itsestäsi vuoden kuluttua. Lupaan!

LÄHDE MUKAAN UPEALLE KURSSILLE JOSSA JOOGATAAN KYLLIN JOHDOLLA!

Ihana miniäni Päivi Brunila aloitti aktiivisen joogamisen muutama vuosi sitten. Päivillä on  liikuntatausta, joten hänestä kuoriutui nopeasti loistava joogaopettaja. Nyt Päivi on erikoistunut tuomaan joogan mahdollisimman monen ulottuville -
 ikä, koko ja jäykkyys eivät ole este. Tsekkaa Päivin tunnit, jos asut jossain Espoon suunnalla.
LEMPEÄÄ JOOGAA IHAN ALOITTELIJOILLEKIN! 

Bataattiveneillä kylläiseksi!

Jos joku sanoo, että ei tule täyteen kasvisruualla, niin ei taatusti ole koskaan syönyt bataattiveneitä. Tarjosin näitä ja kaalisalaattia ystäville ja kaikki ähkyivät yhden lautasellisen jälkeen.
Nämä olisivat varmasti maistuneet mainiosti myös seuraavana päivänä. Mutta ei jäänyt yhtään yli.

INTIALAISET BATAATTIVENEET 

ainekset, joista tuli yksi uunipellillinen (onpa hauska sana - ihan kuin italiaa!)

3 -5 bataattia
oliiviöljyä
madrascurry-mausteseosta
tuoretta korianteria tai persiljaa
yrttisuolaa

Kuori bataatit ja lohko neljään tai kuuteen venemalliseen osaan. Jos haluat, että bataatit valmistuvat uunissa nopeasti ( noin 10 -15 minuuttia), niin voit keittää bataatteja etukäteen. Itse tein näin, mutta voit myös leikata bataatit raakana ja pidentää kypsennysaikaa uunissa ( noin 1/2 tuntia).

Valitsitpa kumman tavan tahansa, niin levitä bataattilohkot leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle reilusti suolaa ja madrascurryjauhetta. Lorauta myös anteliaasti oliiviöljyä ja laita n. 200 asteiseen uuniin kypsentymään.

Keväinen kaalisalaatti
Juu, ei ole kuvaa, koska unohdin ottaa.

Valmista bataattien  kypsyessä kaalisalaatti silppuamalla tai raastamalla kevätkaalia mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Sekoita joukkoon yrttisuolaa, sitruunamehua ja oliiviöljyä. Kuutioi kurkku ja lisää se kaalin joukkoon sekä nippu silputtua tilliä ja kevätsipulia.

Tähän ruokaan sopii hyvin turkkilainen jugurttikastike tai fetajuusto, mutta minä tarjosin vain bataattiveneet ja mehevän kaalisalaatin. Hyvin maistui jälleen kerran ystäville. Joko he ovat äärettömän kohteliaita ja kaikkeen tyytyväisiä tai sitten ruoka oli oikeasti hyvää.

KEVÄT VOITTI -SALAATTI

Niin paljon kuin rakastankin myskikurpitsaa, on annettava periksi vuodenaikojen vaihtumiselle. Kasvisten kuningas kurpitsa alkaa olla menneen talven lumia. Parsa sensijaan on itseoikeutettu kevään kuningatar.  Näillä näkymillä näitten kahden viimeisestä liitosta tänä vuonna syntyi raikas ja keveä iltapala. Se jätti hyvän mielen ja olon. Kevät saa tulla!

KEVÄT VOITTI -SALAATTI

aineksista riittää 2 ruokailijalle mukava keko

1 pienehkö myskikurpitsa

1 nippu vihreää parsaa

1 avocado

1 ruukku kirveliä

1/2 sitruunan mehu

kevätsipulia

oliiviöljyä

merisuolaa

mustapippuria

Kuutioi myskikurpitsa. Teet sen nopeasti video-opastukseni avulla Näin pilkot kurpitsan kätevästi

Laita pienehköt kuutiot paistumaan pannulle tai kattilaan oliiviöljyyn kunnes ne saavat pinnalle vähän väriä. Vähennä lämpöä ja lorauta joukkoon tilkka vettä. Anna kypsyä kannen alla pehmeiksi, mutta ei soseutuneiksi. Riippuen kuutioiden koosta siihen menee 6-10 minuuttia.
Valmista sillä aikaa parsat. Leikkaa pois parsojen puutunut osa. Se on yleensä noin 5 cm päästä. Paahda parsat ritiläpannulla vähässä oliiviöljyssä. Parsat saaavat jäädä rapeahkoiksi. Ripottele niiden pintaan merisuolaa tai yrttisuolaa.
Lado lautaselle kypsät kurpitsan palat. Lisää sivulle tai sekaan sopivan pituisiksi pilkkomasi parsat. Halkaise avocado, ota kivi pois ja kaavi pikkulusikalla sopivia osia, jotka lisäät lautaselle.
Ripottele päälle runsaasti kirveliä, jauha mustapippuria ja purista lopuksi sitruunan mehu.
Lorauta päälle mahdollisimman hyvälaatuista neitsytoliiviöljyä.
Lisää tarvittaessa merisuolaa tai yrttisuolaa. Saksi kaiken päälle kevätsipulia niin paljon kuin tykkäät.
Nauti sellaisenaan tai vaikkapa paahdetun kauraleivän kera.

MITÄ OPIN MOKISTA JA 10 PARASTA ELÄMÄNOHJETTA

Mokaaminen tai ainakin sen julkinen tunnustaminen on kuulemma muodikasta. No nyt aion sitten olla tosi muodikas. Sinänsä mokaamisessa ei ole minulle mitään uutta. Eikä edes sen julkistamisessa. Teen eri asteisia möhläyksiä päivittäin ja olen jotenkin oppinut (melkein) hyväksymään asian. Virheettömyys on mielestäni jopa hieman pelottavaa. Kanssaihmiset relaavat, kun tajuavat, että muut ovat yllättävän samasta savesta valettuja muotopuolia. Gurutkin...

Mikä monista mokistani sai minut niin poikkeuksellisen tasapainottomaan tilaan, että jaksan väsätä siitä vielä blogin? Tämä: olin kaksoisbuukannut yhden koulutusviikonlopun. Siitä syntyi luonnollisesti aikamoinen sählis ja vaiva kaikille asianosaisille. Mutta kestin sen kaiken ihan hyvin sillä itsepähän olin sotkenut homman. Kurssilaisetkin suhtautuivat koko juttuun äärettömän tyylikkäästi. Mutta sitä en kestänyt, että sattumalta uudelleenjärjestelyjen keskellä törmäsin monisteeseeni nimeltä Marikan 10 parasta elämänohjetta (liitteenä alla). Luin sen ja vaivuin mustaan aukkoon. Olin nimittäin jättänyt noudattamatta jokaista omaa ohjettani.

Tässä tiivistelmä omista viisauksistani ikäänkuin väärinpäin.

1. Kun tajusin mokani, kauhistuin ensimmäiseksi sitä, miten muut suhtautuisivat selkeään töppäykseeni. Muitten mielipide merkitsi minulle aivan naurettavan paljon.

2. Teen asiat välillä niin nopeasti, että en itsekään pysy perässä. Se oli tämänkin sotkun perimmäinen syy. Argh. Milloinkahan opin tämän?

3. Olin juuri kyseisenä päivänä jättänyt aamuhiljentymisen väliin koska oli niin megakiire.
Ihan oikeasti, juuri silloihan pitää hiljentyä, jotta ei sotkisi koko loppupäivää.

4. Kyky olla ystävällinen toisille alkaa kotoa eli siitä, että pystymme olemaan ystävällisiä itsellemme.  Olin raivoissani itselleni. Se ei hyödytä ketään. Minut se lähes lamaannutti.

5. Vertailu mihin suuntaan tahansa on huono juttu. Silti mokani sai minut vertaamaan itseäni useampaan hienostuneen seesteiseen ystävääni, jotka taatusti eivät sotke päivämääriään. Häpesin.

6. Vastustus herättää aina vastustusta eli se on strategioista hyödyttömin. Silti vastustin viimeiseen saakka jopa sitä tosiasiaa, että olin sotkenut päivämäärät. Tuijotin kalenteria ja hoin, tämä ei voi olla totta, tämä ei voi olla totta. Kyllä se oli.

7. Vai että pitäisi kiinnostua omista kielteisistä tunteistaan? Epätoivo ja häpeä olivat äärettömän epämukavaa seuraa enkä olisi millään halunnut käyttää niitä navigaattorinani. Siksi onnistuin vellomaan mustissa tunteissani aivan tarpeettoman kauan. Ihan kun olisin jumittanut kääntöpaikalle kiertämään sitä yhä uudelleen.

8. Irti päästäminen? Eteenpäin meno? Häh? Jo tapahtunutta tilannetta kelatessani uudelleen ja uudelleen menetin viimeisetkin voimieni rippeet suunnistaa kohti ratkaisua. En todellakaan älynnyt, että tapahtunut on jo menneessä muodossa. Virkistin muistiani uudelleen ja uudelleen samalla sisällöllä.

9. Näinkö tilanteessa jotain hyvää? Osasinko tehdä tietoisen uudelleen tulkinnan? En.Ei mennyt tämä tapahtuma illan kiitollisuuskirjoitelmiini, sillä en tuntenut iltaan mennessä kiitollisuuden ripettäkään koko asiaa kohtaan.

Sitten sain puhelun ystävältä, jota oli pahoinpidelty. Hän oli shokissa ja ansaitse täyden huomioni. Heräsin yhtäkkiä keräämään kaikki 9 unohtunutta elämänohjettani sydämeni kätköistä. Tajusin silmänräpäyksessä, kuinka turha koko draamani oli ollut. Löysin itseni kymmenennestä ohjeestani. Lopetin oman napani ympärillä kieppumisen. Rakastin.

Tänään jaan kanssasi nuo 10 ohjettani, sillä uskon, että ne voivat oikeasti olla avuksi. Ja ymmärrän täysin, jos niiden soveltaminen itse kultakin välillä unohtuu. Mutta onneksi saamme aina uuden mahdollisuuden muistaa mikä on olennaista ja mikä ei. Elämä on.

MARIKAN 10 PARASTA ELÄMÄNOHJETTA

Terveisiä Italian hiljaisuudesta

Italia ja hiljaisuus - hmm. Outo yhdistelmä, vai mitä? Vaikka et olisi koskaan edes vieraillut saapasmaassa, olet varmaan nähnyt italialaisia filmejä, joissa meuhkataan äänekkäästi. Italialaisille kuiskaus ei ole kuulemma se luontaisin tapa ilmaista itseään. Ja silti, koin viime viikolla juuri Italiassa syvää hiljaisuutta, joka juurrutti itsensä sisälleni. Hiljaisuus kasvoi minussa melusta huolimatta. Ja ehkä juuri siksi.

Tulin juuri takaisin jooga- ja mindfulness-kurssilta Trevistä, Rooman lähistöltä. Opin molemmista aiheista paljon lisää viisailta opettajiltamme Eija Wagerilta (mindfulness) ja Leena Koiso-Kanttilalta (jooga). Tajusin jälleen kerran, että mitä enemmän 'opin', sitä selkeämmin ymmärrän tietäväni vähemmän ja vähemmän. Yksi asia upealla matkallamme kuitenkin kirkastui erityisen hyvin; Hiljaisuus on aina suurempi, syvempi, kirkkaampi ja vaikuttavampi kuin mikään häly, meteli ja äänisaaste, johon törmäämme. Tämän opetti minulle eräs oliivipuu. Mutta ei mikään tavispuu, koska ikää ko. yksilöllä on jo paikallisten mukaan ainakin 1700 vuotta.

Kun tapaa ensimmäistä kertaa yhden maailman vanhimmista puista (puun numero on 102), jää sanattomaksi. Puu on äärettömän hiljainen. Sen hiljaisuus ottaa syliinsä. Se alkaa soida ympärilläni ja sisälläni.  Se kutsuu kuuntelemaan hiljaisuutta. Se huokuu hiljaisuutta vaikka ympärillä on kylä eikä olla niin kaukana kaikesta, etteikö täällä riittäisi melua ja hässäkkää. Silti koin ajan tämän puun äärellä aivan mullistavan vaikuttavaksi. Koin hiljaisuuden rajattoman suuruuden.

Kumpaan samaistun?

Hiljaisuus on kuin taivas. Sinne mahtuu loputon määrä pilviä eivätkä ne koskaan pysty peittämään aurinkoa ja tähtiä kuin hetkellisesti. Hiljaisuus on kuin valtameri. Sitä ei muutama sen pinnalla lipuva laiva heilauta. Hiljaisuus on viisautta, joka huomaa melun ja pystyy silti säilyttämään sisäisen tyyneyden, seesteisyyden ja vakauden. Hiljaisuus on valinta. Hiljaisuus on näkökulma. Keskitynkö kokemaan maailman hiljaisuudesta käsin vai kaaoksessa törmäillen. 

Mitä tämä minulle tarkoittaa käytännössä? Meditaatioissa ja mindfulnessissa puhutaan paljon sisäisen tarkkailijan kyvystä kohdata maailman tyynestä keskuksesta käsin. Ikäänkuin myrsky silmästä. Tämän tarkkailijan ominaisuuksia tarvitaan päivittäin, mutta sen tarve korostuu poikkeuksellisissa tilanteissa, vaikkapa juuri matkoilla. Silloin, kun tutut elämämme raamit eivät ole paikoillaan. 

Minulle se tarkoittaa arjessa vaikkapa sitä, että kestän lentokentän hässäkän, bussimatkan venymisen, 'huonon' hotellihuoneen tai minkä muun tahansa reissulla tavallisen häiriötekijän täysin rauhallisena. En saa sätkyä. En ärsyynny tai ahdistu. En reagoi siihen muuten kuin toteamalla mielessäni, että näillä eväillä mennään nyt ja se on ihan ok. Tai että nyt varmaan pitäisi tehdä asialle jotain ja mikä olisi se viisain teko juuri nyt. 

Pystynkö tähän aina? Arvaa vain. En tietenkään. Mutta olen huomannut, että mitä enemmän osaan mennä sinne myrskyn silmään sisälläni ja katselemaan tapahtumia sieltä käsin, sitä paremmin hommat hoituvat. Hotellihuone vaihtuu, koska en ole hermostunut asiasta. Mutta ei tämä rauhallisen tarkkailijan ominaisuus tapahdu itsestään. Se edellyttää tietoista päätöstä. Valintaa. Ja hengittämistä. Tietoista, rauhallista, syvää hengittämistä. 

Jos en pysähdy ihan hetkeksi valitsemaan asennettani viisaammin, tulkitsemaan tilannetta hiljaisuudesta käsin, teen kaiken vain huonommaksi. Hermostuminen ei ole vielä koskaan ratkaissut yhtäkään tilannetta paremmin kuin rauhallinen, etuaivolohkosta tuleva vaihtoehto. Kuten Eija Wager sanoi tiivistäen; ärsyke on neutraali, tulkinta tilanteesta vie joko kärsimykseen tai onneen. 

Jäänkö märehtimään 'ärsykettä', esimerkiksi sitä, mitä joku sanoi minulle/minusta. Vai päätänkö muutaman syvän ja rauhallisen hengenvedon jälkeen päästää irti. 

Olipa kerran kaksi hurskasta pappia, jotka matkasivat luostariaan kohti. He saapuivat joelle, jonka äärellä kaunis nuori neito pyysi apua rivakasti liikkuvan veden ylitykseen. Toinen papeista otti naisen reippaasti syliinsä, kantoi joen yli ja laski maahan. Nainen kiitti ja poistui paikalta.

Matka jatkui kahden papin äänettömästi marssiessa pitkin polkua. Muutaman tunnin kuluttua toinen papeista ei kestänyt enää vaan purskahti tuohtuneena puhumaan - ' Kuinka saatoit kantaa sen naisen joen yli vaikka olemme luvanneet olla koskematta naisiin!'  Johon toinen pappi vastasi - 

' Minä laskin hänet maahan jo tunteja sitten, sinä kannat häntä vieläkin.'

Tämä oliivipuu ei ole isoin, kaunein eikä vanhin lajissaan. Silti se kosketti minua syvästi .

Oliivipuu on aikojen, ilmojen ja ties minkä kolhima. Se on silti äärettömän arvokkaan ja tyylikkään näköinen.

Taivaalle mahtuu paljon pilviä. Mutta ne ovat onneksi aina pienempiä kuin taivas. Näin ajattelen myös ongelmistani. Ne ovat kuin pilviä. Niitä tulee ja menee. Taivas pysyy.

Oliiviöljyä kuluu tunnetusti italialaisessa keittiössä runsain mitoin. Pääsin taas onnekseni kokkailemaan kokeneiden kylän tätien vahtivien silmien alla. Läpäisin testin juuri ja juuri. Tässä valmistuu tomaatti-sipuliseosta bruschetta - leipien päälle. Seos maustetaan yllätys, yllätys, runsaalla oliiviöljyllä ja suolalla.