Upeat arvot kantavat läpi haastavienkin aikojen. Toistemme kunnioittaminen, kannustaminen, kuunteleminen ja aito kiinnostus saavat ihmeitä aikaan. Luotan siihen, että meissä on vilpitön halu olla se henkilö, joka valaisee ja innostaa ja viljelee juuri noita elämää kannattelevia arvoja. Olen suunnattoman kiitollinen siitä, että sadat ihmiset tulivat jakamaan kanssani hyvyyden arvoja 16.11. Helsingissä järjestämäämme iltatilaisuuteen.. Yhdessä teemme tästä maailmasta hivenen paremman paikan. Kiitos!
Varjot väistyvät vain valon avulla. Pimeyden saa hengiltä vain valolla. Ilman valoa ei näe eteenpäin. Näinhän se on ja silti käytämme paljon aikaa pimeydessä huitomiseen. Ikäänkuin sillä saisimme pimeyden karkoitettua. Mitä tällä tarkoitan? Sitä, että usein huomaamattamme keskitymme puhumaan siitä, mikä on huonosti, mitä meiltä puuttuu, mikä ei ole niin kuin haluaisimme. Se on kuin varjoon tuijottamista sensijaan että katselisimme sinne, missä varjoa ei ole.
Jos huone on pimeä, laitamme valot päälle tai vedämme verhot syrjään. Samaa voimme soveltaa elämämme valaisuun. Keskittymällä niihin asioihin, joissa on edes vähän valoa, kasvatamme valon määrää merkittävästi. Kiitollisuus valaisee. Pikkuhiljaa yö kääntyy aamuksi, valo lisääntyy.
Jos huone on pimeä, laitamme valot päälle tai vedämme verhot syrjään. Samaa voimme soveltaa elämämme valaisuun. Keskittymällä niihin asioihin, joissa on edes vähän valoa, kasvatamme valon määrää merkittävästi. Kiitollisuus valaisee. Pikkuhiljaa yö kääntyy aamuksi, valo lisääntyy.
Voiko arkeensa rakastua?
Rakastuneena meitä ei ärsytä tiukka purkinkansi, mateleva kassajono, lasten sotkut, työkaverin hymyttömyys tai mikään niistä tuhansista mahdollisista päivittäisistä harmituksista, jotka värittävät päivämme harmain sävyin. Rakastuneena sitä jotenkin vain nauttii ihan kaikesta. Muistathan? Mutta rakastuminenhan on aivojen poikkeustila, jossa kemikaalit sotkevat järkevän ajattelun, sanotaan.
Vai onko tämä sittenkään koko totuus? Voisimmeko muuttaa joskus ankean arkemme edes vähän värikkäämmäksi ja hauskemmaksi edellyttämättä mitään megaluokan ulkoisia muutoksia. Ihan vain päättämällä rakastua siihen? Kyllä.
Siihen tarvitaan vain vähän oveluutta huijata aivojamme luulemaan, että olemme ilahtuneita, innostuneita, kiitollisia juuri niistä asioista, joista niin helposti urputamme. Aivot ovat ällistyttävän vastaanottavaisia myönteisille ajatuksille, joita keksimme silloin kun ’todellisuus’ ei miellytä. Sillä loppujen lopuksihan on aina kyse tulkinnoista, ei tosiasisoista. Sade merkitsee toiselle hyvää satoa, toiselle pilalle mennyttä lomaa. Viisas ihminen löytää sateelle tulkinnan, joka palvelee hyvää mieltä parhaiten. Esimerkiksi: nyt sataa, sehän on mielenkiintoista. Sade ei minua sulata. Sade kaunistaa hipiän. Sade on sade. Ei sen enempää.
Totta on se, mitä toistamme itsellemme riittävän usein. Eli alamme pitää varmoina faktoina sellaisia asioita, joita olemme toistelleet itsellemme uudellen ja uudelleen. Esimerkiksi, että inhoan maanantaita tai marraskuuta. Kun se on tehnyt satoja, ellei tuhansia kertoja, niin alamme uskoa siihen, että viikossa on yksi kelvoton päivä ja vuodessa vähintäänkin yksi kammottava kuukausi. Ja olemme valmiita myös puolustamaan tätä 'totuuttamme.'
Olennaista lienee kysyä itseltään rohkeasti, palveleeko tämä tai joku muu uskomukseni minua. Edistääkä se hyvää elämää vai tuhoaako se kenties yllättävän paljon, vaikkapa yhden päivän viikosta? Näin kävi Saaralle, joka kertoi joka käänteessä vihaavansa maanantai-päiviä, jolloin kaikki meni pieleen. Ei siinä tarvittu kuin yksi kysymys, niin Saara oivalsi, että ei todellakaan hyötynyt maanantai-vihastaan. Ja se kysymys oli yksinkertaisuudessaan: " Olisiko elämäsi parempaa, jos oppisit pitämään, jopa rakastamaan, maanantai-päiviä?".
Olennaista lienee kysyä itseltään rohkeasti, palveleeko tämä tai joku muu uskomukseni minua. Edistääkä se hyvää elämää vai tuhoaako se kenties yllättävän paljon, vaikkapa yhden päivän viikosta? Näin kävi Saaralle, joka kertoi joka käänteessä vihaavansa maanantai-päiviä, jolloin kaikki meni pieleen. Ei siinä tarvittu kuin yksi kysymys, niin Saara oivalsi, että ei todellakaan hyötynyt maanantai-vihastaan. Ja se kysymys oli yksinkertaisuudessaan: " Olisiko elämäsi parempaa, jos oppisit pitämään, jopa rakastamaan, maanantai-päiviä?".
Ajatuksemme ovat kuin kyntöauroja aivoissamme. Ne muokkaavat sinne uria ja polkuja, joita tarpeeksi usein tallattuamme muuttuvat teiksi ja valtateiksi. Jos haluamme hyvän elämän, kannattaa kyntää aivoihin sellaisia polkuja, joita on mahdollisimman mukava kulkea. Myönteiset tulkinnat elämästämme ovat juuri sitä. Ne oppii, kun oppii korvaamaan rajoittavat ajatusrakennelmasa paremmilla.
Saara nauttii nykyisin mukavista ja tuottavista maanantaipäivistä ja on saanut vuoteensa yli 50 lisäpäivää.
Saara nauttii nykyisin mukavista ja tuottavista maanantaipäivistä ja on saanut vuoteensa yli 50 lisäpäivää.
Miltä tuntuisi toistaa itselleen päivästä toiseen ’MInulla on yllättävän hyvä elämä!’ ? Ja jos oikein innostut, voit lisätä ’ Elämäni muuttuu päivä päivältä mukavammaksi/miellyttävämmäksi/upeammaksi!’. Pikku hiljaa aivoihin syntyy myönteisyyden polkuja, joiden avulla jaksat paremmin rakastaa. Jopa rakastua.
Ps. Minä esimerkiksi kamppailen välillä marraskuu-väsymyksen kanssa. Silloin hoen itselleni, kuinka upeaa onkaan sitten, kun on taas aurinkoa. Tämän kuvan olen suurentanut lieteni takaseinälle. Annan sen viedä itseni taivaallisiin muistoihin enkä edes muista, että ulkona on, no, vähemmän innostavaa. Kuvassa olen Piemontessa, Italiassa, Sukuloiden upealla viinitilalla joogaretriitillä ja tapani mukaan en malttanut pitää näppejäni erossa ruuanlaitosta.En edes huippukokkien keittiössä...
"Ole ystävällinen aina, kun se on mahdollista. Se on aina mahdollista." Dalai Lama
Tämä on ehdottomasti tärkein voimalauseeni, mottoni, elämänohjeeni tai miksi sitä nyt oikein kutsusi. Se on minulle kuin taskulamppu pimeässä, vastaus vaikeassa tilanteessa, oivallus oikeaan aikaan, ratkaisu ongelmaan, En ole vielä keksinyt hetkeä, jolloin se ei toimisi ja ihmistä, jolle se ei sopisi. Arjen keskelle tämä suunnattoman syvällinen viisaus tuo keveyttä, iloa ja valoa.
Ei hullumpaa, vai mitä?
Tämä on ehdottomasti tärkein voimalauseeni, mottoni, elämänohjeeni tai miksi sitä nyt oikein kutsusi. Se on minulle kuin taskulamppu pimeässä, vastaus vaikeassa tilanteessa, oivallus oikeaan aikaan, ratkaisu ongelmaan, En ole vielä keksinyt hetkeä, jolloin se ei toimisi ja ihmistä, jolle se ei sopisi. Arjen keskelle tämä suunnattoman syvällinen viisaus tuo keveyttä, iloa ja valoa.
Ei hullumpaa, vai mitä?
Yleisesti ottaen suosittelen, että kotona on näkyvillä vain sellaisia maalauksia, valokuvia, julisteita yms. kuvallisia teoksia, joista tulee aidosti hyvä olo niitä katsellessa. Se on henkilökohtaista, joten kukaan muu ei tietenkään pysty sitä sanomaan, mutta rehellinen kannattaa olla.
Luonto on aina loistava valinta katseltavaksi kotona. Olen ripustanut monelle seinälle valtavan valokuvasuurennoksen minulle mieluisista maisemista. Saan niistä voimia, vaikka olen katsellut niitä monenmonta kertaa. Eikä ihme, sillä useissa tutkimuksissa on havaittu, että aivot virkistyvät lähes yhtä paljon kuvan kuin oikean luonnon katselusta. Esimerkiksi sairaaloissa potilaat, joiden huoneessa ei ollut ikkunaa, vaan valokuva luonnosta, paranivat noopeammin kuin ne, joilla sitä ei ollut.
Herään lähes seinän peittäviin kukkuloihin, laaksoihin ja vehreyteen. En kyllästy katsomassta sitä myös nukkumaan mennessäni. Se on viisasta seinätilan käyttöä. Suosittelen, vaikka eihän tarvitse olla ihan näin ylenpalttinen koon kanssa!
Ps. Pidän innostavan ja hyödyllisen energiasisustuksen iltakurssin 14.1.2016. LUE LISÄÄ
Sisällön tarjoaa Blogger.
LUETUIMMAT
-
Toissapäiväinen blogini VALONHEITIN SISÄÄNPÄIN on saanut poikkeuksellisen paljon kiinnostusta osakseen ja sehän ilahdutti minua kovasti. Ka...
-
"Onko se jo valmis?" Tätä minulta on kyselty muutaman viikon ajan. Olen nimittäin puuhaillut ahkerasti itselleni äärettömän tärk...
-
Saanko esitellä lupaukseni mukaisesti keittiöni rakastetuimman jäsenen; riisikeittimen. Riisikeittimiä on kaukoidässä varmaankin lähes kaik...
-
Nyt sitten pitäisi lopullisesti päättää syyskuussa ilmestyvän kirjani nimi. Olen monen ehdotuksen jälkeen päätynyt kahteen vaihtoehtoon. Oli...
-
Lähestyin viime keväänä kahta isoa kustantajaa. Olin vihdoin saanut kirjani käsikirjoituksen sellaiseen kuntoon, että kehtasin lähettää...
ELÄMÄNTAIDON VALMENNUSAKATEMIA
Kuukauden video
Arkisto
-
▼
2019
(2)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2016
(75)
- ► joulukuuta (5)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (2)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (9)
- ► helmikuuta (16)
- ► tammikuuta (23)
-
►
2015
(34)
- ► joulukuuta (34)





