sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
Mikä on parasta työssäni?
Rakastan kurssien vetämistä. Mikään ei ole mielestäni antoisampaa kuin tutustua uusiin ihmisiin paremmin ja syvemmin mitä pitemmälle koulutus etenee. Mutta kaikkein antoisinta on kokea se ihme, joka tapahtuu silmieni edessä yhä uudelleen. Näen kuinka toisilleen tuntemattomista kurssilaisista alkaa syntyä ryhmä, joka on niin paljon enemmän kuin vain kokoelma ihmisiä yhdessä. Se on oikeasti ällistyttävän totta, että yhdessä meistä tulee jotain enemmän. Vaikka olen nähnyt sen ihmeen lukemattomia kertoja, en kyllästy siihen varmasti koskaan ja odotan sitä aina yhtä hartaasti. Koen, että tässä on ehdottomasti työni antoisin ja arvokkain puoli.
Ryhmän ihme. Yhteisön taika. Keskinäinen lämpö ja tuki. Hyväksynnän eheyttävä voima. Se on sitä, kun yksilö tulee nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Aidosti ja rehellisesti. Ei tarvitse teeskennellä tai pidätellä. Saa turvalliset raamit olla vaikkapa haavottuvainen, epätäydellinen, muutosta vastustava, hiljaa, äänessä, kaikkea sitä, mitä me jokainen välillä olemme. Sellaisessa ilmapiirissä me kukoistamme ja teemme läpimurrot. Oppiminen tapahtuu lempeästi ja luonnollisesti.
Nettikurssit valtaavat alaa ja kyllä minäkin jossain vaiheessa niitä varmasti teen. Mutta suoraan sanoen ne eivät vastaa sitä, että olemme yhdessä ihan oikeasti. Virtuaalitodellisuus on mielestäni kehno korvike oikealle kohtaamiselle. Ihmisten välinen aito yhteys syntyy toki monin tavoin ja voi tapahtua netinkin välityksellä, mutta on siinä jotain erityisen upeaa, kun ihmiset kohtaavat ihan livenä. Väkevään yhteyteen toiseen ihmiseen on nykyisin vähän mahdollisuuksia. Niitä haluan luoda kursseillani.
Haluan tällä ryhmien ylistyslaulullani innostaa sinua tänä syksynä osallistumaan johonkin ryhmään, jossa sinut hyväksytään. Se voi olla harrastusryhmä, opintoryhmä tai vapaaehtoistyöryhmä. Tai mikä vaan, jossa oikeat ihmiset ovat yhdessä ja välittävät toisistaan. Terveen ryhmän tunnistaa myös siitä, että siellä on vapaa ja kevyt olo eikä siellä puhuta pahaa muista ryhmistä. Nettitodellisuus on liian laiha kumppani korvatakseen oikean kohtaamisen.
Uudet ystävyyssuhteet aikuisiällä ovat ihastuttava 'sivuvaikutus' kursseillani. Olen monasti ajatellut, että olen lunastanut taivaspaikkani sillä, että olen esitellyt lukemattomia ihania ihmisiä toisilleen. Ja saanut myös joka vuosi lisää henkilökohtaisia ystäviä. Se on äärettömän suuri ilo ja rikkaus elämässäni.
Minulle olisi ilo ja kunnia, jos pääsisit jollekin järjestämälleni kurssille tai matkalle.
Tässä alla kaksi linkkia, joissa esitteeni syksyn kahdelle eri kurssille.
1. Rakastu elämääsi! on viiden viikonlopun ihana voimakurssi. Siellä pääset tekemään toivotut elämänmuutokset lempeästi ja tehokkaasti. Valmennan sinua henkilökohtaisesti ja saat tuon yllä kuvatun upean ryhmän tuen. Lähde mukaan ihanaan syksyyn kanssani. Kurssilla vielä muutama paikka vapaana. Ehkäpä yksi niistä on juuri sinulle?
LUE LISÄÄ TÄSTÄ ESITTEESTÄ, KIITOS!
2. Valmennustaidot ovat työelämässä ja omassa arjessa todella arvokas lisä. Tämä koulutus antaa sinulle hienot taidot ja tiedon tuoda itsestäsi ja muista parhaan esille. Hiotut vuorovaikutustaidot, kyky käyttää aivoja viisaasti ja positiivisen psykologian tärkeimmät annit ovat olennainen osa tulevaisuuden ihmisstaitoja. Opi ne nyt ja menesty. Olen tästä koulutusohjelmastani todella ylpeä ja uskallan suositella sitä täydestä sydämestäni!
LUE LISÄÄ TÄSTÄ ESITTEESTÄ, KIITOS!
Matkoista lisää lähitulevaisuudessa. Luvassa on mm. Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmatka, Italian mindfulness- ja joogareissu ja Kreikan saariretriitti.
lauantai 23. heinäkuuta 2016
Siivet eivät ole tarpeen.
Istun ystäväni kanssa vehreällä takapihalla. Lehtevässä Dublinissa on aina yltäkylläisen vihreää, mutta näin keskikesällä pensaat ja puut tuntuvat erityisen elinvoimaisilta. Ehkäpä ne korostavat ystäväni haurautta. Takana on monta viikkoa rankkoja hoitoja ja elämänlanka on seitinohut.
Näin luulen.
Onneksi taidan olla väärässä. Harkittu puhe on täynnä voimaa ja merkitystä. Huumoriakin on ällistyttävän paljon tilanteessa, jossa sen katoamisen ymmärtäisi oikein hyvin. Olen tuntenut tämän hauskan miehen parikymmentä vuotta. Mutta yhtäkkiä tuntuu siltä, että tutustun häneen vasta ensimmäistä kertaa. Paljon turhaa on pudonnut pois painon lisäksi ja olennainen hänessä on päässyt puhkeamaan kukkaan. Hän puhuu viisaasti elämästään ja siitä, mitä rakkaat läheiset hänelle terveyskriisin keskellä merkitsevät. Lämpö kumpuaa hänestä ihmeen vaivattomasti. Ihmeellinen ilo on läsnä.
Mietin arvokkaan tapaamisemme jälkeen, ties monettako kertaa, miten osaisin elää arvokkaasti ilman, että siihen tarvitaan näin rajua muistutusta. Että karistaisin turhan hötön arjestani ja keskittyisin siihen, millä on oikeasti merkitystä - hyvän huomaamiseen, lämpimiin ihmissuhteisiin ja lähimmäisistäni välittämiseen. Osaisin aidosti iloita siitä, mitä on.
Samaa pohdin kymmeniä kertoja, kun kirjoitin kirjaani kiitollisuudesta ( se julkaistaan elokuun alussa). Miten osata olla kiitollinen ihan tavallisista asioista ihan tavallisen arjen keskellä? Miten antaa arvoa ja myös ilmaista se niille ihmisille, jotka tukevat meitä päivästä toiseen? Sillä se on väkevä taito, jolle taatusti tulee käyttöä erityisen haastavissa elämäntilanteissa. Ja niitä tulee valitettavasti jokaisen kohdalle.
Tänään haluan täyttää sydämeni kiitoksesta kaikkia ystäviäni kohtaan. En olisi minä ilman teitä.
Sinä, joka luet tätä - kiitos sinulle siitä.
Kiitos irkku-ystävälleni, joka ravisteli minut hereille taas kerran ja muistutti terveyden suuresta ilosta.
Ja kyllä - perheenjäsenet ovat ystäviämme. Kohdelkaamme heitä niin.
Kiitos teille kaikille siitä, että jaatte elämäänne kanssani niin monin tavoin.
Se on jokapäiväinen lahja.
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Lämmin kukka-kaalisalaatti
Olin onneksi ehtinyt kerätä samettiset orvokit juuri ennenkuin taivas aukaisi hulppean hanansa. Orvokin kukat ovat paitsi kauniita, myös miellyttävän mantelisen makuisia. Mutta vain kuivina. Laitoin kukat talouspaperille odottamaan salaatin valmistumista. Koska ilma oli muuttunut kalseaksi, teki mieli lämmittää hienoksi silppuamani kesäkaali ennen salaatin sekoittamista. Lopputulos oli ihastuttava. Kastikkeen maut imeytivät kivasti pannukuumaan kaaliin. Sinappi terävöitti ja sitruuna raikasti. Avocado pehmensi. Minttu yllätti iloisesti. Tilli ja kurkku toivat kesäisen tuulahduksen. Tästä ruokaisasta salaatista nautti iso porukka.
Lämmin kukka- kaalisalaatti
1 pieni kesäkaali
1 kurkku
2 avocadoa
nippu kesäsipulia
tilliä
orvokin kukkia
tuoretta minttua
kastike:
2 rkl neitsytoliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua tai omenaviinietikkaa
1 rkl dijonsinappia
1 tl yrttisuolaa
Silppua kaali mahdollisimman hienoksi. Laita paistinpannulle tai kattilan pohjalle vähän oliiviöljyä, kuumenna ja kääntele kaalisilppua siinä joitakin minuutteja kunnes se muuttuu pehmeäksi. Varo, että et polta kaalia. Ota pois lämmöltä. Kaada kastike joukkoon ja anna seistä hetki liedellä tasaantumassa.
Kuutioi kurkku, silppua kevätsipuli, tilli ja minttu ja viipaloi avocadot. Sekoita ainekset. Ripottele vähän yrttisuolaa päälle.
Lisää lämmin kaalisilppu, sekoita ainekset kevyesti ja ripottele pinnalle reippaasti orvokin kukkia. Nauti kesästä!