Jarrut päälle suosiolla!

Olin joitakin viikkoja sitten ottamassa toista kesää vastaan Posiolla. Siellä oli ihmeen valoisaa, hiljaista, leppoisaa ja hauskaa. Aivan ihanaa. Olen nimittäin ajautunut ( ajanut itse itseni ) hoppuun, joka ei oikein ota laantuakseen. En tahdo saada aikaa kiinni. Se ikäänkuin katoaa jonnekin, kuin edessä kiitävän auton takavalot pimeyteen. Kärryillä on vaikea pysyä kun vauhti on liian kova. Minua ei juurikaan lohduta se, että monet muutkin ympärilläni hokevat samaa ja myös muuttavat suunnitelmiaan lennossa.  Aikataulut venyvät ja vanuvat käyttökelvottomiksi. Kuvittelenko minä vai onko ilmassa haluttomuutta sitoutua tiukkoihin aikaraameihin?

Kesä ei itsessään pysäytä tai rauhoita. Kyllä minun on se itse valittava. Se tapahtuu aivoissa. Se taas edellyttää selkeitä päivittäisiä päätöksiä valita viisaasti. Hiljentyminen kesällä on ihan yhtä tärkeää kuin hiljentyminen talvella. Sanon sen taas kerran; se on mielen hygieniaa kuten hampaiden pesu on kehon perushuoltoa. 

Muuten emme oikein pärjää kiihtyvälle elämänmenolle. Aivot olisi päivitettävä kiireesti vastaamaan nykymenoa. Paitsi että aivoja ei voi tähän hätään

päivittää nopeasti. Siihen menee tuhansia vuosia.

Ei ollut ipadeja kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Ei edes puhelimia tai oikeastaan mitään sellaista, mitä nykyään on paljon. Silti aivomme ovat jotakuinkin samanlaiset kuin silloin joskus todella, todella kauan aikaa sitten. Kuljemme luolamiesasetuksilla keskellä digimyrskyä. Ei ihme, että stressiä pukkaa ihan senkin takia, että aivot ovat ylikuormittuneet vaikka ei olisi liikaa töitä.  Luin jostain, että aivoillamme on kyky käsitellä noin 40 yllättävää ja jopa stressaavaa ärsykettä päivässä (esimerkiksi kiilaus liikenteessä tai jumittava älypuhelin). Haaste on se, että nykyisin kaikilla meillä on tahattomia ärsykkeitä satoja tuhansia ellei peräti miljoonia päivässä. Valot, liikenne, netti ja ties monta sellaista asiaa, joita ei alkukantaisissa oloissa ole ollut.

Nyt pyrin panostamaan sisäiseen jarrutukseen. Mielen vauhti voi olla oikein rauhallinen vaikka vierailisi monessa paikassa ja matkustaisi ristiin ja rastiin. Syvä hengitys, hymyily ja edes muutaman minuutin hiljaa istuminen tekee ihmeitä. Päätöksiä on sen jälkeen helpompi tehdä ja jopa nauttia tästä aidosti ohikiitävästä ihanuudesta, jota Suomen suveksi kutsutaan. Minun tärkein kesäretkeni on sisälleni, jossa kohokohtana on vaalia tyyntä ja selkeää maisemaani. 

Toivotan sinulle ja rakkaillesi ihania kesähetkiä. Pitäkäämme toisistamme erityisen hyvää huolta! 

Rakastan pohjoisen luontoa, varsinkin ennen ja jälkeen mäkäräisten! Siellä rauhoitun ja hidastan sisäistä pikakiitäjääni. 

Rakkautta on koiranpennun märkä pusu koko korvalle.

Kesä on tässä ja nyt, missä minä olen?

Jasmiini kukkii, salaatti rehottaa.
Kissa kuuntelee portailla.
Elämmme hitaasti.
Sirkka Selja

Olenko minä ainoa, jolla on kesällä pienoinen stressi siitä, että ehdin varmasti nauttia ohi kiitävästä kesästä? Nuuhkin kiihkeästi omenankukkia ja hups, ne menivät jo. Hipelöin iki-ihania syreenejä ja noukin kiehtovia kieloja ja voi ei, nekin ovat jo 'aikuistuneet'. Nyt tuijotan satoja pionin nuppuja pihallani enkä uskalla lähteä kotoa, etteivät ne vain kukkisi minulta salaa. Murehdin taivaallista kirsikkapuutani, joka aloitti ja  päätti uskomattoman vaaleanpunaisen juhlansa silloin, kun olin matkoilla kolme päivää. Magnoliakin räväytti ylenpalttiset kukkansa esille juuri ennen kovaa rankkasadetta eikä oikein toipunut siitä.  Ihmeellisen ihastuttavat ja tuoksuvat hetket tulevat ja menevät. Apua. Ehdinkö mukaan?

Runoilijat ovat aina osanneet pysäyttää meidät herkullisen pienten hetkien nautiskelijoiksi.
Minä saan runoista outoa lohtua juuri siihen, että kestän sen, että mikään ei oikeasti kestä kuin hetken. Ymmärrän toki teoreettisesti hyvin sen, että elomme ihanuus on kätkettynä juuri siihen, että osaamme tarttua ainutkertaiseen hetkeen täysillä. Nauttia siitä mikä on eikä olla huolissaan siitä, että kohta sitä ei enää ole. Minä en vielä täysin osaa, varsinkaan kesän kukkaloiston väliaikaisuutta en tahdo millään hyväksyä. Sieluni asuisi mieluiten ikuisessa kukkaparatiisissa. Mutta olen luvannut itselleni olla rehellinen teille tässä blogissani ja nyt sitten tiedätte, että tätä asiaa vasta harjoittelen vauva-askelin. Ainakin haluaisin, että palvomani pionit olisivat yhteistyöhaluisia tänä vuonna, etteivät räväyttäisi lautasen kokoisia taideteoksiaan vain muurahaisten iloksi. Paitsi että ne ovat tänä vuonna niin etuajassa, että olen juuri silloin työmatkalla Irlannissa!

Kukapa ei rakastaisi pioneja! Ne hurmaavat tuoksuvalla ylenpalttisuudellaan ja värien uskomattomalla herkkyydellä.

Kuulen - kuinka en kuulisi - 
lintu, lintujen  lintu.
Puun ja ruohojen uni on.
Nyt syttyy tähti, nyt herää sydän 
ja laulaa lintujen lintu.
Eila Kivikk'aho

Ikuisuus on jotenkin niin huima käsitys, että sen miettiminen saa minut myös pysähtymään ja huomaamaan sekunnin, hetken, jo melkein ohitetun ajan. Kesä on meille pohjolan asukkaille sellaista hurmaavaa poikkeusaikaa, että jotenkin meidän kannattaisi kollektiivisesti pysähtyä ja nauttia siitä ihan jokaisella solullamme. Ja niitä on paljon. Jos voisin, kieltäisin meiltä kaikilta kesällä riitelyn, ipadillä räpläyksen, autojonossa tuskailun, telkkariohjelmista narisemisen ja säästä voivottelun sekä kaiken sellaisen, joka vie huomion muualle kuin tuoksuvaan ihanuuteen ympärillämme.
Sillä Suomen kesää kauniimpaa ei löydy mistään.

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.
Risto Rasa

Nokkosia, ystäviä ja voimakääryleitä!

Nokkonen on järisyttävän terveellinen ja elinvoimaa uhkuva kasvi. Sen me kaikki tiedämme, vai mitä? Silti nopea kysely aterioimaan saapuneiden ystävien kesken kertoi, että tieto ei kuitenkaan tuo tätä luonnon lahjaa ruokapöytiin niin usein kuin kannattaisi.  Siksi kehitin meille kaikille herkullisen ja nopean tavan käyttää nokkosta nyt kun se on parhaimmillaan. Tein maukasta nokkos-kvinoa-tofumössöä, joista syntyi riisipaperiin paketoituna oikein herkullisia ja täyteläisiä  kääryleitä.

Itselläni on pienessä pihassani ihan kunniapaikalla nokkospuska, josta korjaan todella monta satoa alkukesästä. Sitten annan sen vahvistua keskikesän aikana ja syksyllä  napsin ylimpiä ja pehmeimpiä lehtiä keittoihin ja muhennoksiin. Tähän annokseen meni noin reilu litra nokkosen versoja pestyinä ja silputtuna. Jos et löydä nokkosia kohtuullisen puhtaalta paikalta eli ei tietenkään tien viereltä tai huussin takaa, niin voit käyttää pinaattia. Tuoretta saman verran kuin nokkosta ja pakastettua noin 300 grammaa.

Näitten nokkoskääryleitten teko oli aika näppärää puuhaa. Tein täytteen etukäteen ja sitten kääräisin aina yhden pehmenneen riisipaperin keskelle reilun ruokalusikallisen täytettä samalla kun pehmensin seuraavaa riisipaperikiekkoa.  Paketoin mössön mukavan piukaksi kääröksi ja ripottelin päälle mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä.  Tarjoilin kääryleet huoneenlämpöisinä ja hyviltä maistuivat ystäville.

NOKKOSKÄÄRYLEET
Tästä riittää noin 4-5 hengelle  riippuen siitä, mitä muuta tarjoat aterialla.
Minä laitoin pöytään kääryleitten lisäksi ison kulhon tuoreita rukolan versoja, tomaatteja, mozzarellajuustoa ja gluteenitonta kauraleipää. Kaiken ihanuuden kruunasi sitruunalla reippaasti maustettu oliiviöljy.
Osa porukasta tykkäsi lisätä kääryleisiin vähän tamari-soijakastiketta (vehnätöntä soijakastiketta) samalla lailla kuin sushi-rulliin.

1 litra pestyjä ja silputtuja nokkosen versoja tai pinaattia tai näiden sekoitusta
2 dl kvinoasuurimoita
1 purkki tai paketti tofua eli noin 300 grammaa
1 nippu kevätsipulia
1 kasvisliemikuutio
yrttisuolaa
soijakastiketta
paketillinen riisipapereita (noin12 kpl)
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl gheetä (kirkastettua voita) tai tavallista voita
seesaminsiemeniä koristeeksi 
Huuhtele kvinoa tiiviissä siivilässä runsaan, juoksevan veden alla. Tämä poistaa kvinoasta kitkeryyden. Kiehauta kattiassa 3 dl kasvislientä ja lisää huuhdeltu kvinoa ja silputtu kevätsipuli. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 8-10 minuuttia.

Kypsennä samalla nokkosen versot tai pinaatti sulaneessa voissa niin, että kasveista irtoaa liika neste. Kaada se pois ja mausta vihreä mössö yrttisuolalla. Lisää joukkoon murennettu tofu, jonka olet maustanut soijakastikkeella. Jos käytät valmiiksi marinoitua tofua, ei tarvitse lisätä soijakastiketta.

Jatka nokkos-tofuseoksen kypsentämista kunnes kvinoa on valmis. Jos seoksessa on vielä runsaasti nestettä, valuta se pois sillä on tärkeää, että riisipapereiden sisään laitettava seos on tiivistä eikä juoksevaa. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan yrttisuolaa, pippuria ja tai soijakastiketta. Jos pidät tulisista mausta, voit aina laittaa joukkoon chilihiutaleita. Valkosipulin ystävät lisäävät mössään useamman kynnen jo nokkosen kypsennysvaiheesssa.

Laita isoon kulhoon lämmintä vettä ja lisää aina yksi riisipaperikiekko veteen pehmenemään kerrallaan. Siihen menee vain 10 sekuntia. Laita pehmeä riisipaperi keittiöpyyhkeen päälle, lisää keskelle jäähtynytta ja hyvin maustettua nokkos-tofu-kvinoaseosta ja kääntele riisipaperista tiivis paketti, jonka saumakohdan käännät alimmaiseksi. Samalla kun täytät yhtä käärylettä, annan riisipaperin pehmetä lämpimässä vedessä. Laita valmis kääryle suoraan tarjoiluvadille.

Ripottele kääryleitten päälle seesaminsiemeniä.  Minä käytin valmista seosta, jossa on sekä mustia että valkoisia seesaminsiemeniä että merileväjauhoa. Voit vielä lorauttaa oliiviöljyä kääryleitten päälle, jotta ne pysyisivät mehevinä ja houkuttelevina kun odottavat tarjoiluaan.

Rukola maistui mukavan pirteältä pehmeän kääryleen rinnalla. Minulla onkin valtava sato rukolaa jo nyt, koska se oli siementänyt viime syksynä ja talvehti loistavasti. 

Kääryleen sisällä oleva nokkos-tofu-kvinoamuhennos on maustettava aika reippaasti, ettei maku olisi liian mitäänsanomaton. Voit kokeilla vaikkapa thai-mausteita ja chilikastiketta, jos olet tulisten ruokien ystävä. 

Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ystävien kanssa, eikö vaan? Tässä nautitaan kesän tulosta sisällä, sillä helteisen ja aurinkoisen päivän puutarhajuhlan keskeytti kunnon ukkoskuuro kaatosateineen. 

Autatko kirjan nimen kanssa, kiitos!

Nyt sitten pitäisi lopullisesti päättää syyskuussa ilmestyvän kirjani nimi. Olen monen ehdotuksen jälkeen päätynyt kahteen vaihtoehtoon. Olisin suunnatoman kiitollinen, jos sinulla olisi halua kertoa, kumpi sinusta on parempi. Sillä kirjan nimellä on merkitystä. Ja kannen ulkonäöllä, vaikka väittäisimme toisin. Minä haluan, että kirjaani luetaan, sillä tiedän, että aihe on äärettömän tärkeä. Kiitollisuus on käsittämättömän toimiva työkalu onnellisempaan elämään. Mutta ei sitä aina ole niin helppoa toteuttaa käytännössä. Sen haluan kirjallani tehdä helpommaksi. Annan käytännön vinkkejä meille, joilla ei ole ( vielä )sädekehää pään päällä ja siipiä selässämme. Iloisempi ja stressittömämpi arki on tavoittelemisen arvoinen asia. Uskon, että kirjastani on aidosti apua.

Kiertelin eilen Akateemisen kirjakaupan uusituilla osastoilla ja katselin ainoastaan kirjojen kansia. Huomasin yhä uudelleen hakeutuneeni aivan tietynlaisten kansien pariin. Ne olivat selkeitä ja raikkaita. Eikä tarvinnut ottaa lukulaseja esille nähdäkseni kirjan nimeä tai kirjoittajaa. Sen innoittamana ehdotan sinulle nyt kahta nimeä. Voit laittaa suosikkisi joko facebookiin Marikan ystävät-sivulle tai tänne blogiin kommentit-kohtaan. Olen mielipiteestäsi todella kiitollinen!

Alkuperäinen ehdotukseni ja työnimi kirjalle  on ollut Oikotie onneen, kyllä kiitos! Uusi ehdotukseni on Rakastu elämääsi! Eli siis sama kuin tämän blogin nimi, yllätys, yllätys.  Alaotsikoksi tulee 7 viikon kiitollisuusohjelma. Ai, kirjoitetaankohan tuo väliviivalla? Onneksi minun ei tarvitse tietää vaikka olen ollut ammattikirjoittaja 40 vuotta...
Muutama selityksen sana tekee mieli laittaa, vaikka selittelyt eivät kirjan nimessä saisi olla tarpeen. Tuo eka nimi tuli siitä, että tutkimusten mukaan kiitollisuus on oikeasti ainoa aito oikopolku onnellisempaan oloon. Ei se aina ole helppoa oikoa pusikon läpi, mutta kyllä se matkaa saattaa lyhentää merkittävästi. Tuo toinen nimi kumpuaa tietenkin siitä, että jokainen meistä rakastuu elämäänsä, kun on onnellisempi. Elämä vain on niin ihmeellistä ja ihanaa, vaikka se on välillä käsittämättömän haastavaa.

Nyt jään jännittämään mielipidettäsi ja toivomaan, että ehdit laittaa kommenttisi.
KIITOS, KIITOS, KIITOS!