On aika päivittää ja kehua!

Voisi luulla, että istuskelen harva se päivä terasseilla eri puolilla maailmaa. Värittömämpi totuus on se, että enimmäkseen istun kotosalla kirjoittamassa ja sitten kun pääsen ihmisten ilmoille, en ruokarajoitteisena löydä valikoimista juuri muuta kuin teetä ja kahvia ja katselen haikeana, kun muut mussuttavat kerrosleipiä, suklaatorttuja yms.

Paitsi, että olen selkeästi kärryiltä pudonnut ja ajastani jäljessä. Olen saanut viime aikoina niin kotimaassa kuin vaikkapa Italiassa ja Irlannissa ällisyttävän upeaa katuruokaa. Varovaisesti esittämäni erikoistoiveeni ovat olleet aivan 'normaaleja'. Gluteeniton kasvispurilainen, kyllä kiitos! Sokeriton, gluteeniton ja maidoton suklaakakku ja kahvia soijamaidolla, tottakai! Itse asiassa valinnan varaa on ollut niin, että olen halunnut syödä varastoon, koska on niin hauskaa voida istua muiden tavoin mutustelemassa vaikkapa falafel-purilaista. 

Se, mitä oikeasti nyt haluan sanoa, on se, että monet asiat menevät huimaa vauhtia parempaan suuntaan ja olisi hienoa, jos osaisimme antaa kiitoksia sinne, minne ne kuuluvat. Siksi peräänkuulutan tässä ja nyt, että laitat kommentti-osioon sellaisia ruokapaikkoja, joissa sinun mielestäsi otetaan tosi hyvin huomioon erikoistoiveesi. Erityisesti haluaisin kuulla, missä saa herkullista, gluteenitonta kasvisruokaa Helsingin ulkopuolelta.

Kiitetään. Kehutaan. Kannustetaan. Kierrätetään hyvää sanomaa ja pidetään huolta siitä, että hyvä sen kuin lisääntyy. Onhan se mahtavaa, että ei tarvitse tuntea itseään hankalaksi kummajaiseksi, jos haluaa syödä terveellisesti ja ennenkaikkea itselleen parhaiten sopivasti. Se vaatii ruokapaikoilta halua panostaa tavallisesta poikkeavaan ja edellyttää usein joustavuutta ja lisäkoulutusta. Hyvä te, jotka sitä teette!

Oma erityinen ruokataivaani sijaitsee entisessä kotikylässäni Greystonesissa meren rannalla, Dublinista parikymmentä kilometriä rannikkoa etelään. Siellä on kasvisruokaravintola, kahvila ja kauppa Happy Pear, jossa voin syödä KAIKKEA. Happy Pear on nimensä veroinen, siellä kaikilla on hauskaa ja tunnelma on mitä rennoin. Suosittelen ihan päiväretkeksi Dublinista, sillä sinne pääsee paikallisjunalla Dartilla ihan nurkan taakse. 

Ihan oikeasti, tässä taivaallisen mehevässä 'suklaakakussa' ei ollut suklaata, sokeria, vehnäjauhoja tai munia.
Nyt yritän selvittää, mitä siinä oli! Ei se mikään kevyt-tuote ollut, mutta vatsani tykkäsi kovasti ja muistin kuvata sen lähes viime hetkellä:)

Tässä ollaan paljon lähempänä kotia eli Kaivopuiston rannassa kahvila Carousellissa, jossa sain vaivattomasti vaihdettua falafel-purilaisen sämpylän gluteenittomaksi ja soijamaidon kahviin. Nyt minua saa paremmin liikenteeseen, kun olen tajunnut, kuinka monipuolista tarjontaa monissa paikoissa varsinkin Helsingissä on.  Jippii!

Minä tein sen! Löysin oikotien onneen ja irkkukokit kaupan päälle!

Päässäni on juuri nyt aivojen sijasta kukkakaali ja kehoni on yhtä joustava kuin betoniporsas. Mutta mitäs pienistä, sillä sain kirjani valmiiksi, jippii! Tai ainakin se lähti kustantajalle (Viisas Elämä)  ja tässä vaiheessa se riittää minulle. Olen kirjoittanut lähes tauotta pari viikkoa, koska tein järjettömän lupauksen saada kirjan käsikirjoitus valmiiksi kuukaudessa. Siitä pari viikkoa kului muissa hommissa, mm. kurssimatkan vetäminen Italiassa. ja vuoden mittaisen koulutuksen päättäjäiset. Eli pikkuisen kiire tuli.

Mitä ihmettä me tekisimme ilman aikatauluja? Emme todennäköisesti paljoakaan, sillä ainakin minulla jää kaikki aina siihen hetkeen saakka, kun on ihan pakko saada homma hoidettua. Hoidin siis homman, koska pidän kiinni sopimuksista.  Kirjoitin hullun lailla, samalla kun ulkona oli kevään hurmaavin herääminen meneillään. Kirjan aiheeksi valikoitui oikeastaan samat aiheet, joista täällä blogissani puhun; onnellisuuden tuominen arkeemme ja työkaluksi valitsin kiitollisuuden.
Se taas valikoitui ihan yksinkertaisesti siksi, että kiitollisuus on tutkimuksissa todettu kaikkein nopeimmaksi ja tehokkaimmaksi tavaksi kohentaa sekä mielenterveyttä että yleistä mielialaa. Onnellisuutta kiitollisuus lisää merkittävästi. Tämä kuullostaa tylsältä, mutta kirjani ei ole tylsä. Tosin yksi kirjani luvun otsikko on Olenko hauska vain koirani mielestä?

Kirjan työnimi Oikotie onneen - kyllä kiitos! on herättänyt mielenkiintoisen keskustelun ystävieni kanssa. Osa on sanonut, että se on liian heppoinen, eihän mitään saa tässä maailmassa helpolla.
Yksi totesi, että nimi on ihan niin kuin minä, oion aina katujenkin yli.  Eräs fiksu tyyppi kyseenalaisti sen, että onnellisuuden voisi saada millään valtakunnan oikopolulla. Hyviä ajatuksia.

Lisään tähän sen, mikä ei näy otsikosta, mutta paljastuu kyllä kirjasta;
oikotie ei välttämättä ole se helpoin tie. Eihän rotkon ylittävä riippusilta ole mikään kevyt valinta, vaikka se säästäisi kymmeniä kilometrejä tasaista tietä tallaamista. 

Kiitollisuus on oikeasti oikotie, mutta se on myös vaativa ja radikaali valinta. Se edellyttää sitä, että me suostumme aidosti kulkemaan uutta polkua. Vanhat ja pinttyneet tapamme ajatella eivät toimi tässä hommassa. Onnellisuus on palkkiomme vain jos suostumme luopumaan kärsijän roolista ja katsomaan elämäämme lahjana. Ei ole helppoa kenellekään meistä. Mutta siksi kirjoitinkin tämän kirjan meille kaikille, jotka haluamme merkityksellisemmän ja arvokkaamman tavan elää. Kirja on täynnä käytännön harjoituksia, joita jokainen voi kokeilla. Sillä oikotie ei ole oikotie, ellei sitä valitse.

Kerron kirjastani lisää kunhan saan pääni takaisin ja kehonikin taipumaan muuhunkin kuin tuolissa istumiseen. Siksi en ole päässyt bloggaamaankaan, vaikka rakastan tätä ihan todella paljon. Paikatakseni taukoani erityisesti ruokaohjeiden jaossa, laitan sinulle linkin kahdesta hurmaavasta irkkukokista, jotka tekevät terveellistä ruokaa kuin taikurit! Youtube-videolla he valmistavat herkullisen nuudeli-kasvispadan viidessä minuutissa. Ihan ajastimen kanssa. Pojat ovat entisen kotikyläni Greystonesin hurmaavia julkkiksia ja voin vakuuttaa, että videopätkällä nähtävä show on ihan jokapäiväistä heidän ravintolassaan, jossa syön aina kun siellä päin olen. Happy Pear- pojat ovat kaksosia. Heistä lisää myöhemmin, sillä nyt lähden pakkaamaan ja Greystonesiin muutaman päivän lepotauolle ennen uusia koitoksia. Suuntaan ensimmäiseksi lounaalle Happy Peariin ja kerron siellä heille, että heidän maineensa on leviämässä Suomeen saakka.
Ja lupaan, että teen sen keittokirjankin jossain vaiheessa!
5 minuuttia!